Piispa emeritus Eero Huovinen on tavannut pitää Kirkkopäivillä nojatuolihaastattelun eli arvoja luotaavan haastattelun kiinnostavien vieraiden kanssa. Viime kerralla Jyväskylän Kirkkopäivillä 2019 hän haastatteli Björn Wahlroosia. Nyt Oulun Kirkkopäivien lauantai-iltapäivänä Huovinen itse siirtyi nojatuoliin haastateltavaksi.
– Monet muistavat, että sinä tulet vierelle, katsot silmiin ja kysyt, mitä kuuluu. Mitä sinulle kuuluu? haastattelijana ollut Kuopion piispa Jari Jolkkonen tiedusteli kurottuen nojatuolistaan kohti Huovista katse entisen esimiehensä silmissä.
– 77 on lasissa ja kuolema on tänään lähempänä kuin eilen, Huovinen totesi.
Hän kertoi ottaneensa tavaksi kysyä suoraan ihmisiltä, millä tavalla nämä haluaisivat kuolla. Se toimii etenkin tilanteissa, joissa puheenaiheet ovat vähissä.
– Jonkinlainen uteliaisuus sen suhteen, minkälainen on elämän loppu, asuu minussa. Voi olla, että loppu voi olla vaikea, ahdistava ja masentava. Voi olla, etten ehkä itse kestä sitä. Jollain lailla se kuitenkin kiinnostaa minua. Tiedän samalla, että jos se huomenna sattuu kohdalle, voin joutua perumaan puheeni. Loppu voi olla niin vaikeaa, ettei siitä kannata olla kiinnostunut, Huovinen pohti.
Piispa ei voi kertoa kunnollisia vitsejä
Jolkkonen kyseli Huoviselta tämän lapsuudesta Stadin kundina. Piispa emeritus totesi, että lapsuus on jättänyt häneen taipumuksen velmuiluun. On tarve tehdä jekkuja.
– Piispan hommassa se on tietenkin vaikea piirre. Minulla on ollut aina halu tehdä yllättävää, tulla sisään takaovesta ja kertoa vitsejä. Piispa ei tietenkään voi kertoa vitsejä, ainakaan semmoisia kunnollisia vitsejä.
Lapsuuden varjopuolena Huovinen totesi olleensa nykymittapuun mukaan koulukiusattu poika.
– Olin papin poika ja minulle puettiin golfhousut. Väkivaltaisestikin minua lyötiin. Koulussa olin arka ja sivussa oleva. Jotenkin olen siitä päässyt elämän aikana yli. Se antoi rokotuksen elämän vaikeuksia kohtaan, Huovinen sanoi ja huomautti, että hänestä koulukiusaamiseen tulee kuitenkin aina puuttua.
Jos ei onnellisia, niin ainakin kiitollisia
Jolkkonen tahtoi tietää, mahtaako Suomen jatkuva päätyminen maailman onnellisimmaksi kansaksi kansainvälisissä mittauksissa olla luterilaisuuden ansiota vai ollaanko täällä onnellisia luterilaisuudesta huolimatta.
– Luterilainen piirre on se, että julkisen vallan tehtävä on huolehtia köyhistä, syrjäytyneistä ja elämän kelkasta pudonneista. Se ei ole yksityisen hyväntekeväisyyden varassa. Se on yksi tekijä.
– Jos ei aina olla onnellisia, pitäisi ainakin olla kiitollisia siitä, miten hyvin me on selvitty ja miten hyvin meillä asiat on. En väistä sitä, että väestöstä kymmenen prosenttia on niitä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Sitä joukkoa ei pidä unohtaa. Mutta kokonaisuudessaan suomalaisten elinolot ovat uskomattoman hyvät.
Kaikki ovat kirkon jäseniä, vain etuliite vaihtelee
Entäs sitten kirkko, jonka jäsentilastot sen kun laskevat? Miten onnelliselta sen tulevaisuus näyttää?
– Alkuun Jeesuksella oli 12 seuraajaa, Suomessakin heitä on nykyään 4 miljoonaa. Kehitys on ollut semmoinen, että mikä tahansa yritys olisi kiitollinen siitä markkinaosuudesta, Huovinen täräytti.
Huovinen muisteli, että Kotimaan entinen päätoimittaja Jaakko Elenius käytti sanaa paniikkiprotestantismi. Se tarkoittaa Huovisen tulkinnan mukaan sitä, että kun kirkon jäsenmäärä on 66 prosenttia kansasta, aletaan puhua romahduksesta, vaikka muut organisaatiot voivat vain haaveilla moisista määristä.
Huovisen mielestä pitää olla optimisti. Hän esittikin myönteisen tavan ajatella ihmisten kohtaamista:
– Minua vastaan tulee kirkon nykyisiä, entisiä tai tulevia jäseniä. Ne ovat kaikki kirkon jäseniä, niillä on vain erilainen etuliite.
Kärsimyksen sanoittaja
Piispa Jolkkonen totesi, että vanhemman polven teologit muistavat Eero Huovisen dogmatiikan opettajana. Suuri yleisö tuntee hänet parhaiten kuitenkin lohduttajana ja kärsimyksen sanoittajana. Huovisen uran varrelle on sattunut monia raskaita onnettomuuksia, kuten Konginkankaan onnettomuus, Estonian uppoaminen ja Thaimaan tsunami.
– Mikä on tuntunut järkyttävimmältä, Jolkkonen kysyi.
– Olen varovainen panemaan kärsimyksiä järkyttämisjärjestykseen. Joskus voi yhden ihmisen maailma romahtaa ilman, että kukaan sitä näkee. Kärsimykset ovat aina ainutkertaisia. Vaikeimpia kokemuksia olivat tsunamissa loukkaantuneet ja yksin jääneet lapset. Näitä lapsiahan ei voinut mennä lohduttamaan, koska heillä oli tukenaan osaavaa matkatoimistoväkeä. Mutta pelkästään lasten kohtalon katseleminen oli vaikeimpia mieleen painuneita asioita, Huovinen kertoi.
– Onko kärsimyksen kohtaaminen muuttanut sinua paremmaksi tai pahemmaksi ihmiseksi, Jolkkonen tiedusteli.
– Ehkä hiljaisemmaksi. Kärsimyksen vieressä pitää ensisijaisesti olla hiljaa. Me helposti lähdemme lohduttamaan puhumalla päälle sen sijaan, että jäisimme kuuntelemaan, mitä kärsivä haluaa itse sanoa. Pitää olla korvat auki ja suu kiinni. Se ei ole kovin helppoa, Huovinen sanoi, katsoi Jolkkosta tiukasti silmiin ja tokaisi:
– Pulputtavat papit on vaikea laji.
Kiitollisuus on tullut lahjana
Keskustelun päätteeksi Jolkkonen ja Huovinen palasivat kiitollisuuteen. Jolkkonen tahtoi tietää, mitä Huovinen ajattelee siitä, että kristillistä spiritualiteettia kannattelee kiitollisuus.
– Viimeisen viiden vuoden aikana vähitellen on alkanut pulpahtaa oman mielen pintaan tunto, että olen oikeastaan aika kiitollinen mies. Virassa olin usein stressaantunut, ahdistunut, väsynyt ja epätoivoinen enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Nyt, suunnittelematta ja tilaamatta, anomatta ja pyytämättä, on ruvennut tuntumaan siltä, että saan olla kiitollinen monista asioista. Se on tullut lahjana jostain ja yllättänyt minut, Huovinen sanoi.
– Mistä olet kiitollinen, Jolkkonen kysyi.
– Kehtaakohan sitä sanoa… Luultavasti Jumalasta.
– Ja kirkkopäiväyleisö on kiitollinen sinusta, piispa Jolkkonen päätti haastattelun.
Oulun teatterin suuren salin täysi kirkkopäiväyleisöä nousi seisomaan ja puhkesi aplodeihin.
Eero Huovinen otti suosionosoitukset vastaan pää painuksissa ja lausui lopuksi siunauksen.
Jolkkosen ja Huovisen keskustelun voi katsoa Virtuaalikirkon lähetyksenä täältä.
Lue lisää Kirkkopäiviltä:
Tansanialainen piispa Andrew Gulle Kirkkopäivillä: ”Voimme tulla myös tänne opettamaan teitä”
Kristittyjen Elokapinan aktiivi: ”Olemme viljelleet tuhoa ja varjelleet omaa egoamme”
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Eero Huovinen Kirkkopäivien nojatuolihaastattelussa: ”Pulputtavat papit on vaikea laji”