Vanhoillis­lestadiolainen keskustelu on vapautunut, sanottiin Kirkko­päivillä – "Nuori polvi ei kanna hoito­kokousten varjoa"

Hengellisestä väkivallasta olivat Oulun Kirkkopäivillä keskustelemassa Leevi Launonen (vas.), Joni Valkila, Satu Saarinen ja Eero Hyytinen. Kuva: Emilia Karhu

Oulun teatterin pienen näyttämön katsomo täyttyi yleisöstä, kun Kirkkopäivillä keskusteltiin perjantaina hengellisestä väkivallasta uskonnollisissa yhteisöissä.

Tilaisuuden juontanut Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila totesi, että uskonnolliset yhteisöt vastaavat moniin tarpeisiin, jotka tutkitusti lisäävät ihmisten onnellisuutta. Ne tarjoavat ystävyyssuhteita sekä opettavat tietoisuustaitoja, kiitollisuutta, hyviä tekoja ja anteeksiantoa.

Ihmislaji on elänyt kaksi miljoonaa vuotta pienissä, alle 150 hengen yhteisöissä, Valkila sanoi. Nykyiset paljon isommat yhteisöt ovat hänen mukaansa ihmiselle ongelma, ja uskonyhteisöissä voimme palata evolutiivisesti tuttuihin pienyhteisöihin.

Toisaalta uskonyhteisöissä esiintyy monimutkaisia ongelmia. Hengellistä väkivaltaa perustellaan jopa Jumalan tahdolla, mikä tekee siitä erityisen haavoittavaa.

"Yhdenmukaisuuden vaatimus tukahdutti pitkään liikkeen sisäistä keskustelua"

Vanhoillislestadiolaista liikettä keskustelussa edusti asianajaja ja seurakunnan luottamushenkilö Eero Hyytinen. Hän kertoi olleensa koulupoika 1970-luvun lopulla, kun hoitokokoukset olivat voimakkaasti pinnalla. Hän muistaa pelänneensä Helsingin Sanomien avaamista.

Hoitokokousuutisointi repi Hyytisen mukaan monissa liikkeen jäsenissä haavoja auki ja aiheutti ahdistusta, koska ilmeisiä väärinkäytöksiä oli tapahtunut. Toisaalta moni koki hänen mukaansa hoitokokoukset myös positiivisiksi omalla kohdallaan tai yhteisön näkökulmasta, mikä ei näkynyt julkisuudessa.

– Hoitokokousten varjo ja yhdenmukaisuuden vaatimus tukahduttivat pitkään liikkeen sisäistä keskustelua. Nyt keskustelukulttuuri on vapautunut ja parantunut. Uusi polvi ei enää kanna hoitokokousten taakkaa, jolloin kipupisteistäkin pystytään keskustelemaan toisin kuin ennen, ilman pelkoa, Hyytinen sanoi.

Hyytisen mukaan liikkeessä on käyty 10–15 viime vuotta aktiivista keskustelua hoitokokousten lisäksi esimerkiksi lasten hyväksikäyttötapauksista sekä ihanteesta välttää raskauden ehkäisyä, mikä aiheuttaa osalle ihmisistä syvää kipua ja jaksamattomuutta.

Ehkäisykielto-sanan Hyytinen kokee kuitenkin negatiiviseksi. Hänen mukaansa kyse on elämän kunnioittamisesta ja ihmisille luomisessa annetusta tehtävästä, ajattelusta, joka oli valtavirtaa myös yhteiskunnassa vielä 1950–60-luvuilla.

Pelastuksen asiat jäävät nähtäväksi

Eero Hyytisen mielestä on inhimillistä, että perheessä ja suvussa tunnetaan pettymystä, jos joku perheenjäsen luopuu uskosta, koska hän hylkää ne arvot, jotka ovat perheelle tärkeitä.

– Pettymys saattaa purkautua niin, että se jää rasittamaan välejä. Se ei ole hyväksyttävää, mutta se on inhimillistä. Aika ehkä parantaa haavoja.

Väkivallasta voi Hyytisen mukaan olla kyse, jos perheenjäsenen hyväksyntä riippuu siitä, onko hän "uskomassa" vai ei.

Lestadiolainen seurakuntaoppi voidaan myös kokea hengellisesti väkivaltaisesti, koska lähtökohta on se, että vain vanhoillislestadiolaisella tavalla uskomassa olevat voivat pelastua.

Hyytinen painotti, että ihmisten tehtävä ei ole piirtää seurakunnan rajoja. Yleisöstä esitettyyn suoraan kysymykseen siitä, joutuvatko kaikki muut paitsi vanhoillislestadiolaiset helvettiin, hän vastasi:

– Nähtäväksi jää.

"Tietoomme on tullut asioita, joita emme ole itse seurakunnissa tunnistaneet"

Helluntailiike heräsi seurakunnissaan ilmenneisiin mielenterveyden ongelmiin ja hengelliseen väkivaltaan 1990-luvun alkuvuosina ja ryhtyi silloin tekemään yhteistyötä Suomen Mielenterveysseuran (nykyinen Mieli ry) ja Uskontojen uhrien tuen UUT:n kanssa.

– Meille on ollut tärkeää, että olemme samalla puolella näiden järjestöjen kanssa. Terve kristinusko tuo hyvinvointia, sanoi kasvatustieteilijä ja Ristin Voitto -lehden entinen päätoimittaja Leevi Launonen paneelissa.

– Viime vuosina olemme jatkaneet vuoropuhelua UUT:n kanssa ja tietoomme on tullut asioita, joita emme ole itse seurakunnissa tunnistaneet. Olemme esimerkiksi luulleet, että lopunajan pelot ja ahdistukset ovat jääneet 1970-luvulle, mutta näin ei kaikissa seurakunnissamme olekaan.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana myös helluntailiikkeessä nousi esiin lasten hyväksikäyttötapauksia, joita ei oltu hoidettu asianmukaisesti. Helluntailiike laati laajan lapsi- ja nuorisotyön turvaohjeiston. Leireille pääsyn ehdoksi tuli erityisen turvakoulutuksen suorittaminen.

Lisäksi helluntaiseurakuntiin on pyritty luomaan tervettä kulttuuria ja johtamista Helmet-menettelytapaohjeiston avulla. Se antaa ohjeita paikallisen helluntaiseurakunnan avuksi tilanteisiin, joissa hengellinen vastuunkantaja on joutunut kriisiin.

Syrjivistä rakenteista kiinni pitäminen mahdollistaa hengellistä väkivaltaa

Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen kiinnitti keskustelussa huomiota siihen, että kirkon päätöksenteko on hyvin konservatiivista eli säilyttävää ja vanhoja rakenteita ylläpitävää.

– Tästä seuraa hiljaista hyväksyntää myös syrjiville rakenteille, jotka mahdollistavat hengellistä väkivaltaa.

– Yhdenvertaisuusasiat ovat kirkossa prosessissa ja yhä uusia työryhmiä perustetaan, vaikka voisimme alkaa toimia tasavertaisesti ja kunnioittavasti jo nyt. Haastan koko ajan myös itseäni: olenko kaikin keinoin ollut luomassa aidosti esteetöntä kirkkoa?

Saarisen totesi, että erityisesti pienet uskonyhteisöt ovat alttiita omalakisille toiminnoille. Hänen mukaansa esimerkiksi kirkon herätysliikkeet ovat arvokkaalla tavalla rakentamassa kirkkoa ja yksilöitä, mutta samalla niiden sisällä on hyvin erilainen ymmärrys vaikkapa tiettyjen sanojen merkityksestä.

Esimerkiksi hän nosti isänsä, joka ei joidenkin mukaan ollut uskomassa vanhoilla päivillään.

– Vaikka hän taatusti oli! Kieli tekee helposti rajaa meidän ja teidän välille. Puhutaan, että joku on luopunut uskosta, vaikka hän uskoisi vain hiukan toisella tavalla. Tästä on tärkeää puhua.

– Minunkin raamatullisuuttani arvostellaan viikoittain. Itse kuitenkin uskon, että me mahdumme kaikki samaan taivaaseen.

Lue lisää Kirkkopäiviltä:

Nykynoita ja henkinen ohjaaja Kuparikettu Kirkkopäivillä: "Älkää luoko kirkossa vastakkainasettelua"

Kristittyjen Elokapinan aktiivi: "Olemme viljelleet tuhoa ja varjelleet omaa egoamme"

Tansanialainen piispa Andrew Gulle Kirkkopäivillä: "Voimme tulla myös tänne opettamaan teitä"

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta.

Antoisia lukuhetkiä!

Vanhoillislestadiolainen keskustelu on vapautunut, sanottiin Kirkkopäivillä – "Nuori polvi ei kanna hoitokokousten varjoa"