Timo Eskola kuvaa 5.11. julkaistussa blogitekstissään sitä, mitä Raamattu ”varsinaisesti” sanoo homoseksuaalisuudesta. Eskolan teksti kaipaa kuitenkin täsmennyksiä ja tarkennuksia. Eskola kirjoittaa:

”Ensinnäkin on syytä todeta, että Uuden testamentin tutkijat koulukunnasta ja näkemyksistä riippumatta ovat varsin yksimielisiä siitä, että Raamatun mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Kyseessä on perustavaa laatua oleva luomiskäsitykseen ja ihmiskäsitykseen liittyvä näkemys.”

Perusteluksi Eskola lainaa Heikki Räisäsen tekstiä, jonka mukaan ”homoseksualistilla ei ole olemassaolon oikeutta sen enempää Jahven valitussa kansassa kuin uuden liiton Jumalan valtakunnassa”. Eskolan esityksen ongelma kuitenkin on, että teksti puhuu ”olemassaolon oikeudesta”. Johtopäätösten vetäminen ”olemassaolon oikeudesta” tämän päivän kirkkojen ja yhteiskunnan suhtautumiseen homoseksuaalisuuteen vaatii pitkän ajatusloikan eksegetiikasta hermeneutiikkaan.

Eskola jättää huomiomatta sen, että myös eksegetiikkaa tehdään ajassa ja paikassa. Räisänen, Kuula, Eskola ja Hynynen eivät tulkitse Raamattuaan tyhjiössä, vaan oman aikansa ja kulttuurinsa keskellä. Eri käsitteiden liittyminen toisiinsa on nähdäkseni kulttuurisidonnaisempaa, kuin mitä Eskola tekstissään haluaa esittää.

Omassa uunituoreessa väitöskirjassani kuvaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon viimeaikaisten kannanottojen opillisia ja raamatullisia perusteita. Kirkon kannanotoissa ei esimerkiksi ole itsestään selvää, mitkä raamatunkohdat käsittelevät homoseksuaalisuutta ja mitkä eivät. Totean (s. 115), että kirjoittajista riippuen Tuomarien kirjan 19. luvun kertomus voi liittyä homoseksuaalisuuteen tai sitten ei. Yhteys raamatuntekstin, kirkon opetuksen ja käsiteltävän kysymyksen välillä riippuu siitä, millaisia yhteyksiä toimielimen jäsenten enemmistö näkee tai ei näe. Tätä kuvaan laajemmin varsinaisessa analyysiluvussa, s. 180-181.

On muistettava, että Heikki Räisäsen vuonna 1986 kirjoittama teos on oman aikakautensa tuote, kirjoitettu vain viisi vuotta sen jälkeen, kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa sairausluokituksesta. Jos Räisänen olisi edelleen keskuudessamme, olisi mielenkiintoista lukea, mitä hän tänä päivänä asiasta kirjoittaisi.

Toiseksi Eskola vetoaa Kari Kuulan eksegeettisiin johtopäätöksiin kirjoituksessa Eksegetiikasta hermeneutiikkaan vuodelta 2007, Antti Saarelman toimittamassa teoksessa Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Harmillista kuitenkin, että Eskola sivuuttaa Kuulan eksegeettisiä johtopäätöksiä seuraavan hermeneuttisen työskentelyn (s. 27-32) muutamalla lauseella, jotka vaikuttavat lähinnä ivallisilta.

Sivuutettuaan Kuulan hermeneuttisen työskentelyn Eskola ei pitäydy toteamaan eksegetiikan johtopäätöksiä, vaan tuo omalla hermeneuttisella lähestymistavallaan keskustelun tähän aikaan ja päivään. Keskusteluun, johon myös Päivi Räsänen on puheenvuoronsa tarkoittanut. Eskola kirjoittaa:

"Kristillinen käsitys korostaa puolestaan puhtautta ja siveellisyyttä. Näihin liittyvät luomistyön perusajatukset naisen ja miehen välisestä luonnollisesta rakkaudesta ja yhteydestä. Seksuaalisuus on kyllä Jumalan lahja, mutta sen toteuttaminen kuuluu sitoutuneeseen ja uskolliseen avioelämään. Siksi rajan veto muihin seksuaalisuuden toteuttamisen muotoihin on selvä. Tässäkin kohden jännite suomalaisen yhteiskunnan laajalti omaksumien moraalisten näkemysten kanssa on ilmeinen. Nykyään siveettömyyttä puolustellaan usein seksuaalisen vapauden nimissä."

Eskola kuvaa kirjoituksessaan ”luonnollista rakkautta ja yhteyttä”, ikään kuin asia olisi kovin yksinkertainen ja yksiselitteinen. Trygve Cederberg on osoittanut tutkielmassaan vuonna 1994 Homoseksuaalisuus ja etiikka, että luterilaisissa yhteyksissä ei ole lainkaan selvää, miten ”luonnollinen” on ymmärrettävä (ks. väitöskirjani s. 32). Omassa väitöskirjassani nostan esille luterilaisen luonnollisen moraalilain perinteen monia tulkintoja: yhtäältä on esitetty, että luterilaisen käsityksen mukaan Jumala on asettanut luomisessa kultaisen säännön ihmisen sydämeen (s. 42-43), toisaalta kirkon asiakirjoissa miehen ja naisen avioliiton korostus luonnollisena järjestyksenä näyttää liittyvän lähinnä samaa sukupuolta olevien parisuhteiden suhteiden torjuntaan (s. 194-195).

Käsite ”luonnollinen rakkaus ja yhteys” on tulkintani mukaan lähinnä homoseksuaalisuutta koskevaan poleemiseen keskusteluun luotu käsite, jolla on kovin vähän positiivisia käyttöjä kirkon teologiassa ja avioliitto-opetuksessa. Esimerkiksi piispojen puheenvuorossa Rakkauden lahja vuodelta 2008 sanaa ”luonnollinen” käytetään miehen ja naisen suhdetta kuvattaessa ainoastaan viittaamaan suvunjatkamisen ja lasten kasvattamisen tehtävään (s. 60). Henkisemmästä rakkaudesta ja yhteydestä ei puhuta "luonnollisena" tai "luonnottomana", vaikka Rakkauden lahja kuvaa monenlaisia parisuhteiden ja perhe-elämän kriisejä.

Raamatussa mainitaan viisaan vaimon olevan Herran lahja, mutta seksuaalisuutta ei muistaakseni missään kohdassa Raamattua mainita Jumalan lahjana. En ole eri mieltä siitä, etteikö seksuaalisuutta tulisi nykypäivänä kuvata Jumalan lahjana. Kyse on kuitenkin siitä, että käsitteiden ”lahja” ja ”seksuaalisuus” yhdistäminen toisiinsa on uudempaa perua kuin Raamatun tekstit. Ilmaisulla "seksuaalisuus on Jumalan lahja" on pyritty argumentoimaan sellaisia käsityksiä vastaan, joissa kristinuskoa pidetään seksuaalisuuskielteisenä.

Keskeinen puute Eskolan tekstissä on mielestäni se, että hän hyppää eksegeettisestä keskustelusta suoraan omaan hermeneuttiseen tulkintaansa.

Eskolalla olisi Räisäsen akateemisen tutkimuksen ja Kuulan puoliakateemisen kirkollisen puheenvuoron lisäksi ollut käytettävissään myös kirkon omaa teologiaa. Piispainkokouksen mietintö 2/2010 ”Parisuhdelain seuraukset kirkossa” on harvinainen kappale kirkon omaa raamatuntulkintaa, joka ei ole syntynyt akateemisessa maailmassa. Tässä piispainkokouksen hyväksymässä asiakirjassa kuvataan kahta Raamatun homoseksuaalisuutta koskevien kohtien erilaista tulkintalinjaa ja hermeneuttista prosessia (s. 13-33). Johtopäätöksissä ei todeta yhtä tulkintalinjaa oikeaksi ja toista vääräksi, eikä toisaalta molempia oikeiksi:

"Osa piispainkokouksen jäsenistä katsoo, että rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen on teologisesti mahdollista. Osa on sillä kannalla, että siunaamiselle ei ole kirkon uskonkäsityksestä nousevia perusteita. Molempien käsitysten edustajat haluavat olla uskollisia Raamatulle ja kirkon tunnustukselle, mutta päätyvät tulkinnoissaan eri lopputulokseen." (Parisuhdelain seuraukset kirkossa, s. 76)

Eskolan blogi ei suoraan liity Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon vaan suomalaiseen luterilaisuuteen laajemmin. Hypätessään eksegetiikasta omaan hermeneutiikkaansa Eskolan olisi mielestäni kuitenkin kannattanut kuvata kirkon raamatuntulkintaa tältä osin. Väitöskirjani toivottavasti avaa kirkon raamatuntulkintaa ja opetuksen problemaattisuutta. Kuvaan kirkon opetuksen käsitteellistä sekamelskaa ja sitä, missä määrin homoseksuaalisuus on kirkossa opillinen kysymys väitöskirjani sivuilla 119-123. Vaikken väitöskirjassani tätä suoraan ilmaise, tulkitsen, että kirkon yhteisten toimielinten asiakirjoissa on alettu korostaa avioliittoa miehen ja naisen välisenä hengellisenä järjestyksenä vasta vuodesta 2010 eteenpäin, asian muututtua kiistanalaiseksi.

Keskeinen muutos kirkon homoseksuaalisuutta koskevassa opetuksessa on tapahtunut kirkolliskokouksen perustevaliokunnan kahden mietinnön välissä. Vuonna 2003 perustevaliokunnan mietintö 2/2003 osoitti, että kirkon avioliittokäsityksellä ja rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen torjumisella on yhteys. Siunaamisen kaavan torjuminen oli siis seurausta kirkon avioliittokäsityksestä. Vuonna 2010 perustevaliokunnan mietintö ei tällaista kirkon opetuksen ja siunaamisen kaavan torjumisen yhteyttä osoita, vaan toteaa, ettei siunaamiselle löydy riittävää yksimielisyyttä kirkkomme sisällä ja kesken. Viitteet ja lainaukset löytyvät väitöskirjani sivuilta 117-119.

Molempiin mainittuihin perustevaliokunnan mietintöihin on jätetty eriävä mielipide, jossa on korostettu homoseksuaalisuuden synnillisyyttä. Kuitenkin vuoden 2010 jälkeen Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on nähdäkseni ollut kaksi hyväksyttyä raamatuntulkintalinjaa, ei vain yksi. Kumpaakaan tulkintalinjaa ei ole ”julistettu vääräksi”. Eskolan edustamaa tulkintalinjaa ei missään virallisessa asiakirjassa ole kumottu. Siksi Eskola edustaa aivan pätevää tulkintalinjaa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, mutta vain yhtä kahdesta.

- - -

Eskola voi blogitekstissään kertoa, miten ”tunnustavan kristityn” oikeus puolustaa näkemyksiään on uhattu. Hän voi kertoa, että ”Johtopäätös raamatuntutkimuksen ehdoilla tehdystä analyysistä on yksinkertainen.” Kuitenkin odottaisin, että ammattitutkijaksi tekstissä itseään tituleeraava kirjoittaja osoittaisi edes jonkinlaista ymmärrystä kahdelle tulkintalinjalle, eikä kirjoittaisi kuin olisi itse vapaa hermeneutiikan haasteista.

Loppukaneetiksi sopinee lainaus Kari Kuulan verkkojulkaisusta vuodelta 2005:

"Koska homoseksuaalisuusteemaa on tutkittu erityisesti kristillisen keskustelun tarpeita silmälläpitäen, monet tutkimukset ovat samalla kannanottoja. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että tutkimuksen objektiivisuus kärsisi. Tosiasia kuitenkin on, että - etenkin kun olemme tekemisissä niin pienen tekstiaineiston kanssa – on vaikea välttyä näkemästä joidenkin tutkijoiden teksteissä tiettyä tarkoitushakuisuutta." (Raamattu ja homoseksuaalisuus, s. 3)

Linkit tekstissä mainittuihin verkkojulkaisuihin:

Alkuperäinen Timo Eskolan blogiteksti: https://timoeskola.wordpress.com/2019/11/05/homoseksuaalisuus-ja-raamattu/

Väitöskirjani, pdf-tiedosto löytyy kun kelaa tarpeeksi pitkälle: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305630

Piispainkokouksen mietintö 2/2010 Parisuhdelain seuraukset kirkossa: http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/eab73dbde4b89ab1c225770e00255f2d/$FILE/PARISUHDESELVITYS-10-2-2010.pdf

Perustevaliokunnan mietintö 4/2010 ja siihen liittyvä eriävä mielipide: http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/c7f32a5129224528c2256dba002d78f0/3ebe011f240e3e51c22577d7002d4031?OpenDocument

Piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja:  https://evl.fi/documents/1327140/36333525/Rakkauden_lahja_piispojen_puheenvuoro_2008/520a9e43-73d9-8647-311b-ad9302bc3cbf

Kuula: Homoseksuaalisuus ja Raamattu https://asiakas.kotisivukone.com/files/karikuula.kotisivukone.com/tiedostot/raamattu_ja_homoseksuaalisuus.pdf