Vastaus Timo Eskolan blogitekstiin ”Homoseksuaalisuus ja Raamattu”

Timo Eskola kuvaa 5.11. julkaistussa blogitekstissään sitä, mitä Raamattu ”varsinaisesti” sanoo homoseksuaalisuudesta. Eskolan teksti kaipaa kuitenkin täsmennyksiä ja tarkennuksia. Eskola kirjoittaa:

”Ensinnäkin on syytä todeta, että Uuden testamentin tutkijat koulukunnasta ja näkemyksistä riippumatta ovat varsin yksimielisiä siitä, että Raamatun mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Kyseessä on perustavaa laatua oleva luomiskäsitykseen ja ihmiskäsitykseen liittyvä näkemys.”

Perusteluksi Eskola lainaa Heikki Räisäsen tekstiä, jonka mukaan ”homoseksualistilla ei ole olemassaolon oikeutta sen enempää Jahven valitussa kansassa kuin uuden liiton Jumalan valtakunnassa”. Eskolan esityksen ongelma kuitenkin on, että teksti puhuu ”olemassaolon oikeudesta”. Johtopäätösten vetäminen ”olemassaolon oikeudesta” tämän päivän kirkkojen ja yhteiskunnan suhtautumiseen homoseksuaalisuuteen vaatii pitkän ajatusloikan eksegetiikasta hermeneutiikkaan.

Eskola jättää huomiomatta sen, että myös eksegetiikkaa tehdään ajassa ja paikassa. Räisänen, Kuula, Eskola ja Hynynen eivät tulkitse Raamattuaan tyhjiössä, vaan oman aikansa ja kulttuurinsa keskellä. Eri käsitteiden liittyminen toisiinsa on nähdäkseni kulttuurisidonnaisempaa, kuin mitä Eskola tekstissään haluaa esittää.

Omassa uunituoreessa väitöskirjassani kuvaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon viimeaikaisten kannanottojen opillisia ja raamatullisia perusteita. Kirkon kannanotoissa ei esimerkiksi ole itsestään selvää, mitkä raamatunkohdat käsittelevät homoseksuaalisuutta ja mitkä eivät. Totean (s. 115), että kirjoittajista riippuen Tuomarien kirjan 19. luvun kertomus voi liittyä homoseksuaalisuuteen tai sitten ei. Yhteys raamatuntekstin, kirkon opetuksen ja käsiteltävän kysymyksen välillä riippuu siitä, millaisia yhteyksiä toimielimen jäsenten enemmistö näkee tai ei näe. Tätä kuvaan laajemmin varsinaisessa analyysiluvussa, s. 180-181.

On muistettava, että Heikki Räisäsen vuonna 1986 kirjoittama teos on oman aikakautensa tuote, kirjoitettu vain viisi vuotta sen jälkeen, kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa sairausluokituksesta. Jos Räisänen olisi edelleen keskuudessamme, olisi mielenkiintoista lukea, mitä hän tänä päivänä asiasta kirjoittaisi.

Toiseksi Eskola vetoaa Kari Kuulan eksegeettisiin johtopäätöksiin kirjoituksessa Eksegetiikasta hermeneutiikkaan vuodelta 2007, Antti Saarelman toimittamassa teoksessa Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Harmillista kuitenkin, että Eskola sivuuttaa Kuulan eksegeettisiä johtopäätöksiä seuraavan hermeneuttisen työskentelyn (s. 27-32) muutamalla lauseella, jotka vaikuttavat lähinnä ivallisilta.

Sivuutettuaan Kuulan hermeneuttisen työskentelyn Eskola ei pitäydy toteamaan eksegetiikan johtopäätöksiä, vaan tuo omalla hermeneuttisella lähestymistavallaan keskustelun tähän aikaan ja päivään. Keskusteluun, johon myös Päivi Räsänen on puheenvuoronsa tarkoittanut. Eskola kirjoittaa:

”Kristillinen käsitys korostaa puolestaan puhtautta ja siveellisyyttä. Näihin liittyvät luomistyön perusajatukset naisen ja miehen välisestä luonnollisesta rakkaudesta ja yhteydestä. Seksuaalisuus on kyllä Jumalan lahja, mutta sen toteuttaminen kuuluu sitoutuneeseen ja uskolliseen avioelämään. Siksi rajan veto muihin seksuaalisuuden toteuttamisen muotoihin on selvä. Tässäkin kohden jännite suomalaisen yhteiskunnan laajalti omaksumien moraalisten näkemysten kanssa on ilmeinen. Nykyään siveettömyyttä puolustellaan usein seksuaalisen vapauden nimissä.”

Eskola kuvaa kirjoituksessaan ”luonnollista rakkautta ja yhteyttä”, ikään kuin asia olisi kovin yksinkertainen ja yksiselitteinen. Trygve Cederberg on osoittanut tutkielmassaan vuonna 1994 Homoseksuaalisuus ja etiikka, että luterilaisissa yhteyksissä ei ole lainkaan selvää, miten ”luonnollinen” on ymmärrettävä (ks. väitöskirjani s. 32). Omassa väitöskirjassani nostan esille luterilaisen luonnollisen moraalilain perinteen monia tulkintoja: yhtäältä on esitetty, että luterilaisen käsityksen mukaan Jumala on asettanut luomisessa kultaisen säännön ihmisen sydämeen (s. 42-43), toisaalta kirkon asiakirjoissa miehen ja naisen avioliiton korostus luonnollisena järjestyksenä näyttää liittyvän lähinnä samaa sukupuolta olevien parisuhteiden suhteiden torjuntaan (s. 194-195).

Käsite ”luonnollinen rakkaus ja yhteys” on tulkintani mukaan lähinnä homoseksuaalisuutta koskevaan poleemiseen keskusteluun luotu käsite, jolla on kovin vähän positiivisia käyttöjä kirkon teologiassa ja avioliitto-opetuksessa. Esimerkiksi piispojen puheenvuorossa Rakkauden lahja vuodelta 2008 sanaa ”luonnollinen” käytetään miehen ja naisen suhdetta kuvattaessa ainoastaan viittaamaan suvunjatkamisen ja lasten kasvattamisen tehtävään (s. 60). Henkisemmästä rakkaudesta ja yhteydestä ei puhuta ”luonnollisena” tai ”luonnottomana”, vaikka Rakkauden lahja kuvaa monenlaisia parisuhteiden ja perhe-elämän kriisejä.

Raamatussa mainitaan viisaan vaimon olevan Herran lahja, mutta seksuaalisuutta ei muistaakseni missään kohdassa Raamattua mainita Jumalan lahjana. En ole eri mieltä siitä, etteikö seksuaalisuutta tulisi nykypäivänä kuvata Jumalan lahjana. Kyse on kuitenkin siitä, että käsitteiden ”lahja” ja ”seksuaalisuus” yhdistäminen toisiinsa on uudempaa perua kuin Raamatun tekstit. Ilmaisulla ”seksuaalisuus on Jumalan lahja” on pyritty argumentoimaan sellaisia käsityksiä vastaan, joissa kristinuskoa pidetään seksuaalisuuskielteisenä.

Keskeinen puute Eskolan tekstissä on mielestäni se, että hän hyppää eksegeettisestä keskustelusta suoraan omaan hermeneuttiseen tulkintaansa.

Eskolalla olisi Räisäsen akateemisen tutkimuksen ja Kuulan puoliakateemisen kirkollisen puheenvuoron lisäksi ollut käytettävissään myös kirkon omaa teologiaa. Piispainkokouksen mietintö 2/2010 ”Parisuhdelain seuraukset kirkossa” on harvinainen kappale kirkon omaa raamatuntulkintaa, joka ei ole syntynyt akateemisessa maailmassa. Tässä piispainkokouksen hyväksymässä asiakirjassa kuvataan kahta Raamatun homoseksuaalisuutta koskevien kohtien erilaista tulkintalinjaa ja hermeneuttista prosessia (s. 13-33). Johtopäätöksissä ei todeta yhtä tulkintalinjaa oikeaksi ja toista vääräksi, eikä toisaalta molempia oikeiksi:

”Osa piispainkokouksen jäsenistä katsoo, että rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen on teologisesti mahdollista. Osa on sillä kannalla, että siunaamiselle ei ole kirkon uskonkäsityksestä nousevia perusteita. Molempien käsitysten edustajat haluavat olla uskollisia Raamatulle ja kirkon tunnustukselle, mutta päätyvät tulkinnoissaan eri lopputulokseen.” (Parisuhdelain seuraukset kirkossa, s. 76)

Eskolan blogi ei suoraan liity Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon vaan suomalaiseen luterilaisuuteen laajemmin. Hypätessään eksegetiikasta omaan hermeneutiikkaansa Eskolan olisi mielestäni kuitenkin kannattanut kuvata kirkon raamatuntulkintaa tältä osin. Väitöskirjani toivottavasti avaa kirkon raamatuntulkintaa ja opetuksen problemaattisuutta. Kuvaan kirkon opetuksen käsitteellistä sekamelskaa ja sitä, missä määrin homoseksuaalisuus on kirkossa opillinen kysymys väitöskirjani sivuilla 119-123. Vaikken väitöskirjassani tätä suoraan ilmaise, tulkitsen, että kirkon yhteisten toimielinten asiakirjoissa on alettu korostaa avioliittoa miehen ja naisen välisenä hengellisenä järjestyksenä vasta vuodesta 2010 eteenpäin, asian muututtua kiistanalaiseksi.

Keskeinen muutos kirkon homoseksuaalisuutta koskevassa opetuksessa on tapahtunut kirkolliskokouksen perustevaliokunnan kahden mietinnön välissä. Vuonna 2003 perustevaliokunnan mietintö 2/2003 osoitti, että kirkon avioliittokäsityksellä ja rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen torjumisella on yhteys. Siunaamisen kaavan torjuminen oli siis seurausta kirkon avioliittokäsityksestä. Vuonna 2010 perustevaliokunnan mietintö ei tällaista kirkon opetuksen ja siunaamisen kaavan torjumisen yhteyttä osoita, vaan toteaa, ettei siunaamiselle löydy riittävää yksimielisyyttä kirkkomme sisällä ja kesken. Viitteet ja lainaukset löytyvät väitöskirjani sivuilta 117-119.

Molempiin mainittuihin perustevaliokunnan mietintöihin on jätetty eriävä mielipide, jossa on korostettu homoseksuaalisuuden synnillisyyttä. Kuitenkin vuoden 2010 jälkeen Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on nähdäkseni ollut kaksi hyväksyttyä raamatuntulkintalinjaa, ei vain yksi. Kumpaakaan tulkintalinjaa ei ole ”julistettu vääräksi”. Eskolan edustamaa tulkintalinjaa ei missään virallisessa asiakirjassa ole kumottu. Siksi Eskola edustaa aivan pätevää tulkintalinjaa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, mutta vain yhtä kahdesta.

– – –

Eskola voi blogitekstissään kertoa, miten ”tunnustavan kristityn” oikeus puolustaa näkemyksiään on uhattu. Hän voi kertoa, että ”Johtopäätös raamatuntutkimuksen ehdoilla tehdystä analyysistä on yksinkertainen.” Kuitenkin odottaisin, että ammattitutkijaksi tekstissä itseään tituleeraava kirjoittaja osoittaisi edes jonkinlaista ymmärrystä kahdelle tulkintalinjalle, eikä kirjoittaisi kuin olisi itse vapaa hermeneutiikan haasteista.

Loppukaneetiksi sopinee lainaus Kari Kuulan verkkojulkaisusta vuodelta 2005:

”Koska homoseksuaalisuusteemaa on tutkittu erityisesti kristillisen keskustelun tarpeita silmälläpitäen, monet tutkimukset ovat samalla kannanottoja. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että tutkimuksen objektiivisuus kärsisi. Tosiasia kuitenkin on, että – etenkin kun olemme tekemisissä niin pienen tekstiaineiston kanssa – on vaikea välttyä näkemästä joidenkin tutkijoiden teksteissä tiettyä tarkoitushakuisuutta.” (Raamattu ja homoseksuaalisuus, s. 3)

 

Linkit tekstissä mainittuihin verkkojulkaisuihin:

Alkuperäinen Timo Eskolan blogiteksti: https://timoeskola.wordpress.com/2019/11/05/homoseksuaalisuus-ja-raamattu/

Väitöskirjani, pdf-tiedosto löytyy kun kelaa tarpeeksi pitkälle: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305630

Piispainkokouksen mietintö 2/2010 Parisuhdelain seuraukset kirkossa: http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/eab73dbde4b89ab1c225770e00255f2d/$FILE/PARISUHDESELVITYS-10-2-2010.pdf

Perustevaliokunnan mietintö 4/2010 ja siihen liittyvä eriävä mielipide: http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/c7f32a5129224528c2256dba002d78f0/3ebe011f240e3e51c22577d7002d4031?OpenDocument

Piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja:  https://evl.fi/documents/1327140/36333525/Rakkauden_lahja_piispojen_puheenvuoro_2008/520a9e43-73d9-8647-311b-ad9302bc3cbf

Kuula: Homoseksuaalisuus ja Raamattu https://asiakas.kotisivukone.com/files/karikuula.kotisivukone.com/tiedostot/raamattu_ja_homoseksuaalisuus.pdf

    • Niin se on ainakin Raamatussa. Kyllä blogistitkin sen sieltä näkee, kun vain haluaisi myöntää. Tässä kohtaa Eskola on siis rehellisesti oikeassa, mutta toinen väittää vastaan tulkiten toisin, kuten nyt tapana on.

    • Tuon Tuomarien kirjan 19-20 lukujen lopputuloksesta voi selkeästi päätellä, miten Jumala ratkaisi asian.

    • Tuomakselta looginen ja asiasisältöinen blogi, jota on ilo lukea.

      Pekka Pesonen: ”Tulkintalinjoja voi olla vain kaksi: oikea ja väärä

      Tulkintalinjoja voi olla kaksi tai sata, mutta minkään niistä ei tarvitse olla oikea. Ensin pitäisi määritellä, mitä oikealla tarkoitetaan.

      Timo Eskola toteaa: “Paavalin lähtökohtana on siten ihanne, ajatus luomistyön täydellisyydestä. Hänen hengellinen näkemyksensä kuitenkin on, että tämä ihanne on turmeltunut synnin tähden. Vaikka kysymys homoseksistä tulee asiayhteyteen hieman sattumalta (itse luomiskertomuksen rakenteen takia), se osoittautuu kuitenkin seikaksi, joka ilmaisee synnin todellisuutta.”

      Aukko luetun ymmärtämisessä on paikattava toteamalla “kysymys homoseksistä tulee asiayhteyteen hieman sattumalta”.

      Kun ajattelee, miten hankalaa oli Paavalin aikainen kirjoittaminen, niin mitään ei ole kirjoitettu sattumalta, vaan tarkasti harkiten. Ehkä jopa liian tarkasti harkiten, jolloin teksistä puuttuu asiaa selventäviä apusanoja.

    • Laitoin taannoin Timo Eskolalle sähköpostia, jotta tulisi keskustelemaan kirjoituksestaan, mutta ei ole vastannut. Olisi ollut mielenkiintoista esittää tarkentavia kysymyksiä, kun tekstinsä perusteella ei ymmärrä Roomalaiskirjeestä sen enempää kuin juuri koulussa lukemaan oppinut lapsi. Ja kun timoeskolat ja jukkanorvannot ovat kristittyjen opettajia, niin jälki on sen mukaista kuin joistakin kommenteista voi lukea.

    • Kosti kirjoitti: ”Tuon Tuomarien kirjan 19-20 lukujen lopputuloksesta voi selkeästi päätellä, miten Jumala ratkaisi asian.”

      Olen täsmälleen samaa mieltä, Kosti.

      Jumala ei kyseisessä tekstissä jättänyt rankaisematta sitä, että viatonta naista kohdeltiin miehen omaisuutena ja raiskattiin ja pahoinpideltiin koko yö, kunnes hän kuoli. Tuom. 19:29- 20:11 osoittaa aika selkeästi, mikä kyseisessä tekstissä oli pahaa.

      Benjamilaiset maksoivat tämän naisen pahoinpitelemisen ja tappamisen menettämällä 25000 kokenutta sotilasta, ja lisäksi jokainen elävä olento Benjaminin alueen kaupungeissa surmattiin (Tuom. 20:48).

    • Tuomarien kirjassa on ikään kuin kaksi erilaista tarinaa:

      ”Ja kun he olivat ilahduttamassa sydäntänsä, niin katso, kaupungin miehet, kelvottomat miehet, piirittivät talon, kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle, näin: ”Tuo tänne se mies, joka tuli sinun taloosi, ryhtyäksemme häneen,” (Bring out the man who hath come unto thine house, and we know him)

      Mies selittää tapahtuneen eri tavalla kuin suomalainen käännös antaa ymmärtää:

      ”Silloin Gibean miehet nousivat minua vastaan ja piirittivät yöllä talon, jossa minä olin. Minut he aikoivat tappaa, minun sivuvaimolleni he tekivät väkivaltaa, niin että hän kuoli.”

      Kertomusten erilaisuus Tuomarien kirjaa lukiessani on hämmentävä. Lienee niin, että mikäli mies olisi valehdellut itsensä tappamisen uhasta, niin olisiko Herra ollut benjamilaisia vastaan? Toisaalta tappioita tuli rankasti israelilaisillekin. Toinen outo kohta on se, että mies avasi oven vasta aamulla, kun vaimo oli jo maannut pitkään oven edessä. Jos olisi välittänyt vaimostaan, olisi avannut heti oven, kun tämä pääsi eroon pahoinpitelijöistä. Naisella ei ollut ilmeisesti miehelle sen enempää arvoa kuin benjamilaisillekaan. Rakastava mies olisi uhrannut ennen itsensä kuin vaimonsa. Minusta tarinan roisto on mies. Tosi kylmä ja vastenmielinen.

    • ”Tulkintalinjoja voi olla vain kaksi: oikea ja väärä.” Tuon kahtiajaon voi tehdä muillakin perusteilla. Yksi voisi olla asettaa vaihtoehdoiksi kapeakatseisen ja avaran tulkintalinjan. Olen taipuvainen pitämään avaraa, eri ajatusmalleja huomioivaa tulkintalinjaa oikeana ja kapeaa näkemystä rajoittuneena ja vääränä. ”Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.”

    • Tuomaala. ”Olisi ollut mielenkiintoista esittää tarkentavia kysymyksiä, kun tekstinsä perusteella ei ymmärrä Roomalaiskirjeestä sen enempää kuin juuri koulussa lukemaan oppinut lapsi.”
      Minusta sinun ei kannata ihmetellä, kun viisaat ihmiset eivät vastaa sinulle. Mikä lähtökohta keskustelulle tällainen asenne on? Vaikka olisi kuinka eri mieltä Eskolan tai Norvannonkin kanssa, kyllä kannattaa myöntää, että he ovat tehneet asiallista teologista työtä .

    • > Tulkintalinjoja voi olla vain kaksi: oikea ja väärä.

      Kun näitä kirjoituksia lukee, väittäisin että tutkintalinjoja on vain kaksi: oma ja väärä.

  1. Paavalin tekstit tuomitsevat homoseksuaalisen käyttäytymisen. Mikä merkitsee sitä ,että hän katsoi että asianomaisella on valinnan mahdollisuus. Hän ei siis puhunut homoseksuaalisuudesta persoonan oleellisena ominaisuutena ,jolloin valinnan vapautta ei ole. Tätä eroa tehdään harvoin näissä homokeskusteluissa.

    Siis ainakin Paavaliin nojautuen voisi ajatella että lopettaessaan ja katuessaan homoseksi käyttäytymistä , asianomainen voi, ainakin teoreettisesti, palata seurakunnan yhteyteen , joten hän ei ole lopullisesti kadotettu.

    Koska Paavali ei ymmärtänyt homoseksuaalisen olemuksen puolta, niin hän ei ota kantaa muuhun kun käyttäytymiseen.

    Yleensä homoseksuaaleille tarjotaan ainoaksi olemisen muodoksi selibaattia ,eikä muuten oteta kantaa siihen miten heidän pitäisi hoitaa rakkauselämäänsä. Jopa Päivi Räsänen myöntää sen ,että homoseksuaaliset rakastuvat ,mutta hän katsoo ,että seksi vain vahingoittaa heitä. Muuta sanomista hänellä ei ole heidän rakkauselämälleen.

    • Hirn. ”Koska Paavali ei ymmärtänyt homoseksuaalisen olemuksen puolta, niin hän ei ota kantaa muuhun kun käyttäytymiseen”.

      Nyt sinähän et tiedä, mitä Paavali ajatteli. Lähtökohtaisestihan homoseksin harjoittaminen tulee mieleen vain niille, joilla on siihen jonkunlainen taipumus, myötäsyntyinen tai opittu. Mutta tuskin Paavalia ajatteli, että jotkut vaan huvikseen homoseksiä harjoittavat. Kyllä ”miesten välinen ystävyys” oli hänen aikanaan tunnettua.
      Sinänsä i muuaallakin itse homoseksin harjoittamiseen Raamattu ottaa muuallakin kantaa. Mutta kyllä ajatus on varmasti se, että ulkoinen teko on sydämen ajatusten toteuttaamista., eikä vain jotain pinnallista kiimaista riehumista.

    • ”Lähtökohtaisestihan homoseksin harjoittaminen tulee mieleen vain niille, joilla on siihen jonkunlainen taipumus, myötäsyntyinen tai opittu.” Se tulee myös mieleen niille, joilla ei ole mahdollisuutta tavata toisen sukupuolen edustajia. Mieleen tulevat pitkät merimatkat, sotajoukot, siirtotyömaat ja vankilat. Ainakin joissakin antiikin kaupunkivaltioissa miesten ja naisten elämänpiirit olivat ennen aviolittoa tarkasti erillään; Spartassa kai jyrkimmin. Tällä taisi olla vaikutus ’miesten välisen ystävyyden’ kehittymiseen. Miksei sama tapa olisi vaikuttanut naistenkin maailmassa?

  2. Tuomas Hynynen on oikeassa siinä, että termiä ”luonnollinen” on käytetty ja käytetään useassa eri merkityksessä ja silloin puhutaan väistämättä toisten ohi. On eri asia puhua ”luonnollisesta” esimerkiksi merkityksissä ”Jumalan alkuperäisen luomistyön mukainen” ,”ihmisen/eläimen luonnon mukainen”, ”itsestään selvä asia”. En puutu tähän enempää. Totean vain, että minun mielestäni Eskolan blogi vetää toki monia mutkia suoraksi, mutta nostaa hyvin esille monia erittäin keskeisiä kysymyksiä yleisellä tasolla. Siitähän blogeissa on kysymys.

  3. Kuula toteaa Paavalin näkemysten olevan oman aikansa maailmankuvaan sidoksissa olevia näkemyksiä – meidän aikamme maailmankuva on toinen, joskin moninainen, ja juuri siksi voimme poiketa Paavalista. Tätä Eskola ei kirjoita auki tai ei myönnä -onko hänellä siis Paavalin aikainen maailmankuva? Tieteellisen maailmankuvan mukaan juurikin on perusteltua hyväksyä homoseksuaalisuus. Ja se tieteellinenkin maailmankuva koko ajan muuttuu.

    • ”Kuula toteaa Paavalin näkemysten olevan oman aikansa maailmankuvaan sidoksissa olevia näkemyksiä.”

      Sitä ne nimenomaan ovat. Eläkää sovussa kaikkien kanssa älkääkä olko loukkaukseksi. Joustakaa, vaikka teillä on vapaus olla joustamatta.

      Tämä käy hyvin ilmi ohjeesta naisille. Apostoli vetoaa jopa Mooseksen lakiin, vaikka kristitty on siitä vapaa.

      ”sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.”

      Juutalaisessa synagokassa naiset istuvat tänäkin päivänä erillään miehistä, joko parvella tai jopa verhojen takana. Sieltä naiset/vaimot huutelivat miehilleen kysellen, mitä puhuja tarkoittaa. Syntyi epäjärjestystä. Apostolin ohje oli, että vaimojen tulee kysellä kotona omilta miehiltään, jottei seurakunnan kokous häiriintyisi.

      Kun apostoli sanaa on sovellettu irrotettuna aikakaudestaan, niin jälki on ollut naisia sortavaa. Jakeet eivät ole koskaan soveltuneet länsimaisiin käytäntöihin, mutta juutalaisuudessa jakeiden sisältö on edelleen pätevä.

      Ongelmat ovat olleet mittavia Korintissa, kun seurakuntaan kuului juutalaisia ja pakanuudesta ja epäjumalien palvonnasta kääntyneitä. Miten sovittaa kaaos yhteen?

    • Salla. ”Tieteellisen maailmankuvan mukaan juurikin on perusteltua hyväksyä homoseksuaalisuus”.
      No näinhän tänään tehdäänkin. Tämä ei silti muuta Raamatun opetusta ja suositusta homoseksistä pidättäytymisestä. Jumala siis tietysti on oikeutettu määräämään uskovien käyttäytymiselle rajoituksia pyhyydestään käsin.

    • Mikäli Paaavalin tekstejä tarkastellaan pelkästään historiallisina dokumentteina on oikeutettua todeta niiden perustuvan antiikin ajan ajatteluun. Nykyisen kristikunnan kannalta on kuitenkin niin, että kaikki Uuden testamentin kanoniset tekstit ovat kirkolle auktoritatiivisia tekstejä niiden aikahistoriallisista kehyksistä riippumatta. Sellaisina ne eivät ole eivätkä koskaan voi ollakaan mitenkään vanhentuneita siinä mielessä, että ne voitaisiin kirkon opetuksessa sivuuttaa.

  4. ” Eskola jättää huomiomatta sen, että myös eksegetiikkaa tehdään ajassa ja paikassa. ” Mielestäni jokainen vakavasti otettava tutkija huomioi tämän. Tätäkin suurempi on kirkon uskon historiallinen persktiivi, traditio. Kristityt elivät monenlaisten moraalisten ongelmien keskellä, joista eräsmuoto oli homoseksuaalisuus ( https://mediakirjasto.sley.fi/mediakirjasto/2598/kristitty-ja-homoseksuaalisuus).
    Kirkon pitkä jatkumo on ollut luonnollisen rakkauden, naisen ja miehen puolesta. Luterilaisina emme voi helposti sivuttaa vanhojen kirkkojen teologian ja uskon ymmärrystä.

    On tärkeä luoda katsaus siihen miten kirkossamme homoseksuaalisuudesta on puhuttu. Vielä tarkeämpää on ymmärtää tradition merkitys kirkon elämässä. Se miten kristityt ovat aina eläneet, he ovat tämän uskon peli ja elävä tulkki, Kristus ruumis. Ihmisten jatkuvuus perustuu naisen ja miehen väliseen suhteeseen, homoseksuaalisessa suhteessa tätä jatkuvuutta ei ole.

    Kotimaan blogista löytyi aiheeseen sopiva kirjoitus: https://www.kotimaa.fi/blogit/mainettaan-ajankohtaisempi-paavali-osa-2-kysymys-homoseksuaalisuudesta-kirkossa/

    • ”Ihmisten jatkuvuus perustuu naisen ja miehen väliseen suhteeseen, homoseksuaalisessa suhteessa tätä jatkuvuutta ei ole.” Olen lukenut tutkittua tietoa siitä, että homoseksuaalit ovat olleet ainakin kulttuurin varhaisemmissa vaiheissa tärkeitä ihmisryhmien jäseniä nimenomaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ylläpitäjinä. He ovat lapsista huolehtimisesta vapaina voineet toisia paremmin keskittyä rakentamaan sopua niin oman ryhmänsä sisällä kuin mahdollisesti uhkaaviin toisiin ihmisryhmiin päin. Homoseksuaalit ovat siis hyvinkin tehneet mahdolliseksi miehen ja naisen suhteeseen perustuvan jatkuvuuden.

    • Pentti. ”Homoseksuaalit ovat siis hyvinkin tehneet mahdolliseksi miehen ja naisen suhteeseen perustuvan jatkuvuuden”.
      Johan meni jutut jänniksi, asia onkin mielestäsi aivan päinvastoin, kun ollaan ajateltu?

    • ”Asia onkin mielestäsi aivan päinvastoin, kun ollaan ajateltu?” En väitä, että mikään ihmisen kulttuuriin liittyvä asia olisi joko näin tai aivan päinvastoin. Muistan vain lukeneeni jonkin antropologin tai vastaavan tutkijan tekstiä, jossa todettiin ihmisryhmään kuuluvien homoseksuaalien usein olevan kuvaamallani tavalla hyvinkin hyödyllisiä omalle yhteisölleen.

    • Sami, blogikirjoituksellani toivon voivani tehdä näkyväksi, millaista hermeneutiikkaa sisältyy ajatukseen, että ”luetaan Raamatusta miten asiat ovat”.

      Esimerkiksi kommentissasi kerrot, että ”Kirkon pitkä jatkumo on ollut luonnollisen rakkauden, naisen ja miehen puolesta.”

      Blogissani haluan haastaa juuri tällaisen lauseen. Nimittäin ilmaisua ”luonnollinen rakkaus” ei kirkossa juurikaan käytetä muuhun kuin homoseksuaalisuuden torjumiseen.

      Jos ”luonnollisen rakkauden korostaminen” todella olisi kirkossa merkityksellinen asia, siitä varmaan puhuttaisiin muutoinkin kuin homoseksuaalisuutta vastustettaessa. Katekismus ei puhu mitään ”luonnollisesta rakkaudesta”, piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja yhden blogissa mainitun kerran.

      Room. 1 ei myöskään 1992 käännöksen mukaan puhu ”luonnollisesta rakkaudesta” vaan ”luonnollisesta sukupuoliyhteydestä” tai ”yhteydestä”. Toki tiedän, että kirkon opetuksessa sukupuoliyhteys on sidoksissa rakkauteen, mutta ilmaisu ”luonnollinen rakkaus” on silti myöhempi konstruktio.

      Siksi väitän, ettei ”luonnollisen rakkauden” korostus ole kirkolle mitenkään keskeinen opetus, vaan osa tulkintaperinnettä, jolla vastustetaan homoseksuaalisuutta.

    • Tuomas Hynynen:

      ”Sami; Esimerkiksi kommentissasi kerrot, että “Kirkon pitkä jatkumo on ollut luonnollisen rakkauden, naisen ja miehen puolesta.”
      Blogissani haluan haastaa juuri tällaisen lauseen. Nimittäin ilmaisua “luonnollinen rakkaus” ei kirkossa juurikaan käytetä muuhun kuin homoseksuaalisuuden torjumiseen.
      Jos “luonnollisen rakkauden korostaminen” todella olisi kirkossa merkityksellinen asia, siitä varmaan puhuttaisiin muutoinkin kuin homoseksuaalisuutta vastustettaessa. Katekismus ei puhu mitään “luonnollisesta rakkaudesta”, piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja yhden blogissa mainitun kerran.”

      Hyvin haastettu Hynynen, koska haluat haastaa ja samalla olla ”vastarannalla” tutkijana, ehkä myös muutenkin kirkon jäsenenä? Tutkijan ote ja erityisesti kynä on ”luonnollisesti” tarkka. Vastarannalta ”huudan” sinulle takaisin, että rakkaudesta puhuminen tai kirjoittaminen oli katekismuksen aikaan pelkästään luonnollista ilman erikseen luonnolliseksi julistamista.

      Kommentillani en kuitenkaan voi kiistää havaintoasi, joka eittämättä näyttää kuuluvan ”uuden ajan” kirkollisen keskustelun kontekstiin. Joku ymmärtämätön saattaisi myös kutsua sinun kommenttiasi saivarteluksi, mutta en itse uskalla näin tehdä, koska olen muutenkin luonnollisesti eri mieltä kanssasi ja näin joudun sulkemaan suuren suuni. Haasteesi on kuultu selvästi ja on myös vastaanotettu.

    • Kun aikanaan 1980-luvulla tulin uskoon, sain heti samalla kutsumuksen ja siihen liittyen johdatuksen mennä lukemaan teologiaa. Olisin voinut helposti alkaa Helsingin Yliopistolla sitä lukemaan, joko sivuaineena humanististen opintojen ohella, tai sitten pyrkiä erikseen. Sillon teologiseen ei ollut vaikea päästä. Minulla oli pääsytutkintokirjat kotona, joukossa joku Robinson ja Räisänen. Ne luettuani päätin, että tuohon touhuun en sotkeennu. Näin päädyin vapaakristilliseen seminaariin. Opetus oli siellä ”kevyempää”, mutta lähtökohta oli johdonmukaisesti, että Raamattu on ytimeltän Jumalan sanaa.

      Kun sitten koko ajan koin, että Pyhä Henki avasi minulle kirjoituksia ja teki Raamatun sisällön eläväksi olen aina yli kolmekymmentä vuotta kokotoimisena Raamatun opettajana ja saarnaajana toimittuani saanut inspiraartiota ja viisautta jota olen voinut jakaa edelleen muillekin

      . Räisäsen ongelmaksi jäi, ettei hän ollut tekemisissä Pyhän Hengen kanssa, joka olisi” johdattanut hänet kaikkeen totuuteen ”, vrt Joh 16:13a. Näin hän Suomen Kuvalahen haastattelussa vähän ennen kuolemaansa sanoi, että kuolemassa hänen ”tietoisuutensa sammuu”, so. hänellä ei ollut pelastusvarmuutta eikä elävää suhdetta Jumalaan vaikka hän oli koko ikänsä tutkinut Raamattua.

      En ole koskaan katunut, etten ”hypännyt Räisäsen kelkkaan” kun tilaisuus olisi ollut tarjolla.
      Eiköhän tässä, pidämmekä edelleen Raamattua Jumalan sanana, vai ihmisten sepitteenä, ole päälimmäinen jakolinja?

      Kaikkialla, missä näemme räjähdysmäistä seurakunnan kasvua joko vapaakristillisessä, tai jopa katoisessa maailmassa,, lähtökohta on Raamatun pitäminen Jumalan sanana ja saarnapuuhat sekä opetukset kehittyvät tältä pohjalta niin, että ihmisiin rakentuu uskon kuuliaisuus, vrt Room 1:5.
      Siellä, missä liberaali teologia on murtanut uskon perusteet, eivät seurakunnat kasva lukumääräisesti tai hengellisestikään. Minusta tämä jakolinja on pääpiirteittäin aika selkeä.

    • Antti,

      ”pidämmekä edelleen Raamattua Jumalan sanana, vai ihmisten sepitteenä, ole päälimmäinen jakolinja?”

      Kuka sen Raamatun taas kirjoittikaan, Jumala vai ihminen?

    • Kari. ”Kuka sen Raamatun taas kirjoittikaan, Jumala vai ihminen?”
      2 Piet 1:21b ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet(ja kirjoittaneet) sen, minkä saivat Jumalata”. Tästä syystä Raamattua myös ymmärretään Pyhän Hengen avatessa sen sanoman.
      Ihmiset tietysti kirjoittivat Raamatun Pyhän Hengen vaikuttamina, ja juuri tämän Pyhän Hengen vaikutuksen tähden se on Jumalan sanaa.

    • On huomattava, ettei toinen Pietarin kirje viittaa koko Raamattuun – tuolloin Vanhaan testamenttiin – vaan sen Kristukseen viittaaviin ennustuksiin: ”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.”

    • Antti,

      Kysyn vielä, että tekeekö Pyhä Henki ihmisen erehtymättömäksi?
      Jos Jumala ei kirjoittanut Raamattua eikä Pyhä Henki tee ihmistä täysin erehtymättömäksi niin mistä se virheetön ja erehtymätön Raamattu on tullut?

    • Pentti. ”On huomattava, ettei toinen Pietarin kirje viittaa koko Raamattuun – tuolloin Vanhaan testamenttiin – vaan sen Kristukseen viittaaviin ennustuksiin”
      Tätä periaatetta voi soveltaa kaikkiin Pyhän Hengen inspiroimiin kirjoituksiin, ei ainoastaa Messias -profetioihin.

    • Kari.”Kysyn vielä, että tekeekö Pyhä Henki ihmisen erehtymättömäksi?”
      No ei tietenkään. Ihminen, joka yhtenä hetkenä puhuu profeetaallisesti Pyhän Hengen johtamana, voi pian puhua täysin läpiä päähänsä. Toki silloin hän ei ole Pyhän Hengen johdatuksessa, vaan puhuu omiaan tai tyhmyyksiä.
      Kaikesta tietämisestämme ja profetoimisestammekin Raamattu sanoo:”Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista, 1 Kor 13:9.

    • Siis mielestäsi ihminen voi olla Pyhän Hengen johtamana vain ajoittain ja silloinkin ihmeenomaisesti?
      Käsittääkseni vaikkapa Paavalia Pyhä Henki johti koko ajan, mutta ei siis tehnyt hänestäkään erehtymätöntä esimerkiksi seurakunnilleen kirjeitä kirjoittaessaan.
      Siksi Raamatunkin tekstit ovat tietenkin kirjoitettu Hengen johtamina, koska Hän on meidän uskovien kanssa aina.

    • Ihmeellinen on myös se monien herätyskristittyjen viljelemä ajatus, että vain Pyhän Hengen johdatuksessa voi Raamatun tekstejä ymmärtää oikein ja rivien välistä voi silloin lukea, että muut kuin tietyt kristityt eivät voi ymmärtää Raamattua oikein, koska Pyhä Henki ei valaise heitä.

    • Kari. ”Siis mielestäsi ihminen voi olla Pyhän Hengen johtamana vain ajoittain ja silloinkin ihmeenomaisesti?”
      Eiköhän useimpen uskovien kohdalla ole näin. Silloinkin ajattelen, että Pyhän Hengen intensiivisemmässä kokemisessa on kyse yleensä armolahjan toimisesta, vaikkapa profetoimisesta tms.

    • Kaei. ”muut kuin tietyt kristityt eivät voi ymmärtää Raamattua oikein, koska Pyhä Henki ei valaise heitä”.
      Kaikki kristityt joita Pyhä Henki valaisee voivat ymmärtää Raamattua. Room 12:2 kuvaaamaa mielen uudistusta voimme kaikki kokea, mikä on ettei näin olisi.

  5. Tuomas Hynynen on tehnyt SUUREN työn eli väitöskirjan, siis onko kukaan siitä ”onnitellut”, ei, no en minäkään sillä valitettavasti nämä ihmis viisauden viritelmät eivät ole sama kuin Jumalan viisaus.

    Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja ilmoittaa sen lapsenmielisille.

    Siis kun nyt aikuinen ottaa evankeliumin lapsenmielisesti niin ensinnäkin Jumala ilmoittaa eli enää ei olekkaan mitään salattua, siis näin ihminen tulee tuntemaan Totuuden.

    Toiseksi kun lapsenmielinen kysyy nyt ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” yksinkertaisen kysymyksen, onko Jumala ilmoittanut Jeesuksen jälkeen muuttaneensa mieltään?

    Mitä vastaavat ”kirjanoppineet”?

    • 🙂 Kiitos Ari melkein-onnitteluista 🙂

      Evankeliumin voi vastaanottaa lapsenmielisesti. Ihminen saa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Tämä on sekä tiedon että kokemuksen tasolla tapahtuva asia.

      Koko Totuutta ei kuitenkaan voi ottaa vastaan lapsenmielisesti siten, että Jumala sen ilmoittaa. Ihminen on oman tulkintaperinteensä ja kulttuurinsa kasvatti. Toki ihmisellä on kyky tarkastella omaa ajattelutapaansa kriittisesti, jos siihen haluaa ja suostuu.

      Jos sen sijaan uskoo saavansa koko paketin suoraan Jumalalta, ihminen kieltäytyy arvioimasta omaa itseään. Hän asettuu Jumalan asemaan tuntemaan totuuden ilman kritiikkiä.

      Raamatun Sana on ikuinen ja pysyvä. Sitä ei tarvitse epäillä. Sen sijaan omaa raamatuntulkintaa kannattaa epäillä ja kyseenalaistaa joka tilanteessa.

    • Tuomas Hynynen:”Jos sen sijaan uskoo saavansa koko paketin suoraan Jumalalta, ihminen kieltäytyy arvioimasta omaa itseään. ””

      En oikein ymmärrä väitettäsi ”kieltäytyy arvioimasta itseään”?

      Kun ajatellaan luonnollista ihmistä niin hän on hengellisesti sokea eikä todellakaan pysty ”arvioimaan itseään”, mutta kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen niin silloin vasta todella näkee oman itsensä.

      Väitteesi ”Jos sen sijaan uskoo saavansa koko paketin suoraan Jumalalta” on myös harhaa, siis ymmärrän että sinun on helppo ajatella muslimia muslimi maassa, siis kun hän saa Raamatun ja se avautuu hänelle niin mistä tämä avautuminen tulee, eikö Pyhä Henki sen avaa, siis suoraan Jumalalta.Samoin kun täällä suomessa luterilainen tekee parannuksen Jumalan kutsuessa niin mistä tulee se todellisen Totuuden tunteminen, suoraan Pyhältä Hengeltä, Pyhä Henki näyttää sen valheen (luterilaisuus) jossa ennen eli.

      Kirjoitelmasi ajatus ”kulttuurisidonnaisuudesta” on kuin Totuus olisi muuttuva sen mukaan mitä ihminen itse ajattelee, ei ole vaan Jeesuksen Sanat ovat samat eilen tänään ja iankaikkisesti.

  6. Tuomas kirjoitti: ”Tuom. 19:29- 20:11 osoittaa aika selkeästi, mikä kyseisessä tekstissä oli pahaa.”

    Tuomas en ole samaa mieltä noista esilletuomistasi jakeista muusta kuin tuosta murhatusta vaimosta.

    Tuomarien kirjan lopussa (21:25) todetaan, kuten myös (Tuom. 17:6) ”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein” on keskeinen teema myös 19 luvun osalta jakeessa 22. ”Belialin pojat” piirittivät talon, josta leeviläinen mies uskottoman sivuvaimonsa kanssa olivat saaneet yösijan. Tuossa luvussa kerrotaan myös, että kulkijat olivat matkalla Herran huoneeseen ts. Silossa olleeseen ilmestysmajaan. Nyt nämä Belialin pojat vaativat kiihkoissaan saada Herran huoneeseen matkalla olleen miehen ”ryhtyäkseen häneen”. ( Viite 1. Moos. 19:4) Alkuteksti käyttää sanaa jada, joten miesten tarkoitusperästä ei liene epäselvyyttä. Tuo naisparka joutui sitten kekemaan sen varsin traagisella tavalla.

    Tuom. 20:6 kerrotaan: ”Sitten minä tartuin sivuvaimooni ja paloittelin hänet ja lähetin kappaleet kaikkialle Israelin perintömaahan, koska he olivat tehneet ilkityön ja häpeällisen teon Israelissa.”

    Karmeaa luettavaa, mutta eihän Jumala rangaissut tuota leeviläistä, vaan hävitti Benjaminin heimon lähes sukupuuttoon ja juurikin tuon teon takia, mihin ”Belialin pojat” olivat ryhtyneet.

    • Kosti, tässä tekstissä on kyse miehen raiskaamisen yrityksestä ja sen jälkeen naisen väkivaltaisesta raiskaamisesta ja tappamisesta. Tekstiä tulee lukea suhteessa Vanhan testamentin kehotuksista vieraanvaraisuuteen. Gibealaiset, yhtä lukuunottamatta, jättävät osoittamatta vieraanvaraisuutta. Sen sijaan he harjoittavat äärimmäistä väkivaltaa ja häpäisyä.

      On minusta järkyttävää, jos raiskaamisesta kertovaa tekstiä käytetään argumenttina keskustelussa siitä, mitä nykyään ymmärrämme tasavertaisista, luottamukseen ja rakkauteen perustuvista parisuhteista.

      Piispainkokouksen asettama työryhmä on kommentoinut tätä kohtaa mietinnössään ”Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet” vuonna 2009, s. 55-56:

      ”Tuomarien kirjan kertomus raiskauksesta Benjaminin Gibeassa on hyvin samankaltainen kuin 1. Mooseksen kirjan Sodoma-kertomus (Tuom. 19). Siinäkin miesjoukko yrittää maata väkisin muukalaismiehen. Jälleen kertomus voidaan tulkita kahdella tavalla: gibealaisten synti on joko homoseksuaalinen himo tai muukalaisvihamielisyys. Tässä tapauksessa jälkimmäinen tulkintalinja on kuitenkin ilmeinen. Kertomuksen punaisena lankana on kauttaaltaan muukalaisiin ja vierasheimoisiin
      kohdistuva vihamielisyys, ei homoseksuaalinen käyttäytyminen sinänsä.”

    • Tuomas, toteat, että ”tekstiä tulee lukea suhteessa Vanhan testamentin kehotuksista
      vieraanvaraisuuteen.”

      Miten sitten suhtautua Jumalan vieraanvaraisuuteen kanaanilaisten kannalta, kun Herra sanoi Joosualle: ”Minun palvelijani Mooses on kuollut; nouse siis ja mene tämän Jordanin yli, sinä ja kaikki tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille. Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille, niinkuin olen Moosekselle puhunut.”

      Tosin israelilaisten paulaksi tulivat sittemmin kanaanilaisten epäjumalat, jonka seurausta myös ”Belialin poikien” teot olivat. Hyvin loogista ja todennäköistä on, että heidän lankeemuksensa oli pohjamudissa jo ennenkuin tuo leeviläinen saapui Gibeaan. Ei tämän mielestäni pitäisi olla mitenkään järkyttävää vaan loogista seurausta luopumisesta Jumalasta, jota Tuomarien kirja näyttää olevan tulvillaan.

      Mitä tulee tuohon mietintöön“Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet” siinä ”ilmeinen tulkintalinja” ja punainen lanka – on siis – muukalaisiin ja vierasheimoisiin kohdistuva vihamielisyys, ei homoseksuaalinen käyttäytyminen sinänsä.”

      Mikäli näin on, niin vielä Hooseakin kauhistelee tuota vieraanvaraisuuden puutetta, toteamalla 9:9 ”He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon niinkuin Gibean päivinä. Hän muistaa heidän rikoksensa, rankaisee heidän syntinsä.” Sekä lisäksi 10:9: Gibean päivistä asti sinä olet syntiä tehnyt, Israel. Sinne he ovat asettuneet. Eikö saavuttaisi heitä Gibeassa sota, sota vääryyden miehiä vastaan?”

      Mielestäni aika kovaa puhetta, mikäli kyseessä on vieraanvaraisuuden puute sinänsä.

    • Kosti: ”Mielestäni aika kovaa puhetta, mikäli kyseessä on vieraanvaraisuuden puute sinänsä.”

      Vieraanvaraisuuden puute voi olla passiivista toisen jättämistä oman onnensa nojaan.

      Mutta vieraanvaraisuuden puute yhdistettynä aktiiviseen pyrkimykseen häpäistä mies raiskaamalla hänet ja viattoman naisen väkivaltaiseen raiskaamiseen ja tappamiseen on aktiivista pahantekemistä.

      Mies ja nainen ovat kaupungissa asuvan vanhuksen vieraita. Vanhus toteuttaa vieraanvaraisuutta suojelemalla miestä. Vieraan miehen suojeleminen tarjoamalla oma tytär ja miehen sivuvaimo raiskattaviksi on nykymittapuulla todella absurdi keino, mutta kuvastaa sitä, millä tavalla talon isäntä pyrkii toteuttamaan äärimmäistä vieraanvaraisuutta.

      Siispä Gibean miesten synti ei kohdistu ainoastaan uhattuun mieheen ja tämän raiskattuun&tapettuun sivuvaimoon, vaan kaupungissa asuvaan efraimilaiseen, joka toteuttaa Mooseksen lain mukaista vieraanvaraisuutta.

      Tästä syystä minun on ihan äärettömän vaikeata ajatella, että teksti kertoisi mitään homoseksuaalisuudesta, sanan nykyisessä merkityksessä.

    • Eipä Sodomankaan synti ollut Hesekielin mukaan homoseksuaalisuus: ”Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään.”

    • Pentti. ”Eipä Sodomankaan synti ollut Hesekielin mukaan homoseksuaalisuus:”
      No eiköhän Sodomalla ollut parikin syntiä, sis toinen sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ja toinen sodomia. Minä epäilen, että heillä oli muitakin syntejä, niin raskas oli Sodoman tuomio.

    • ’Sodomia’ on nimitys, joka on syntynyt Raamatun tekstien myöhemmästä tulkinnasta. Suomessa sillä tarkoitetaan yleensä eläimiin sekaantumista.

    • Pentti. ”Suomessa sillä tarkoitetaan yleensä eläimiin sekaantumista.”
      Minä tarkoitan homoutta, ninkuin englantilaiset sanoessaan sodomy. Sitten minä uskon, että Sodomassa saatettiin hyvin selakaantua eläimiinkin. Ajattelen siis, että väki silellä oli pahasti demonisoitunutta. Hindujen piirissä on jopa temppelien yhteydessä harjoitettu eläimiin sekaantumista demoniosoituneiden kulttien yhteydessä.

    • ”Olisikohan se niin yksinkertaista, että leivän yltäkylläisyys ja joutilaisuus johti kaikenlaisiin kokeiluihin.” Eipä ole Hesekiel vastaamassa tuohon kysymykseen. Yltäkylläisyyden ja joutilaisuuden syy-yhteys syntiin on pohtimisen arvoinen kysymys. Homoseksuaalisuuden ymmärtäminen ’kaikenlaisena kokeiluna’ ei kuitenkaan ole oikein. Se on synnynnäinen ominaisuus.

    • Homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, ihan kuin ihon tai silmien väri. Tätä nämä raamattu-uskovaiset eivät ymmärrä, mutta eihän voi vaatiakaan, että he ymmärtäisivät jotain ihmisen kehitysbiologiasta. Näille räsäsille ja muille homofobikoille raamattu-uskovaisille pitää pyytää Jumalalta anteeksiantoa, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.

    • Käyttäisin mieluummin ilmaisua ”myötäsyntyinen ominaisuus” ilmaisun synnynnäinen ominaisuus sijasta.

    • Pentti. ”Homoseksuaalisuuden ymmärtäminen ‘kaikenlaisena kokeiluna’ ei kuitenkaan ole oikein”.
      Minä kyllä uskon, että homoseksuaalisuutta voivat harjoittaa demonisoituneet, huumeen vallassa olevat ja noidutut ihmiset. Uskon siis, etä Sodomassa sattoi ola kaikkea tällaista.

    • Sodoman paheiden kuvitteleminen lienee ollut aina joillekin mieleinen harrastus. Olisiko sekin jonkinlaista noiduttuna olemista?

    • Pentti Korhonen: ”Homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, ihan kuin ihon tai silmien väri.” Ihmisen anatomia ja biologiset ominaisuudet eivät muutu miksikään väitti ihminen mitä tahansa omasta seksuaalisuudestaan tai sukupuolen kokemuksestaan.

    • Pentti. ”Olisiko sekin jonkinlaista noiduttuna olemista?”
      Mikä on noiduttuna olemista, Sodoman kultit vai niiden kuvittelu?

Kirjoittaja