Mainettaan ajankohtaisempi Paavali (osa 2) – Kysymys homoseksuaalisuudesta kirkossa
Paavali kirjoitti paljon kirjeitä. Tunsiko hän kirjeissään käsiteltävät ilmiöt?
Homoseksuaalisuus ja siihen liittyvän seksielämän oikeutus on ollut eräs viime vuosien kirkollisten debattien kestopuheenaihe. Monet ovat jo hyvin väsyneitä koko teemaan. Väsyneenä saattaa myös yleistyä eräänlainen luovuttamisen mieliala, jolloin moni viittaa jo koko keskustelun lopputulokselle kintaalla ja toivoo vain jonkinlaista aselepoa hinnalla millä hyvänsä. - Itse ymmärrän kyllä em. turhautumisreaktion, mutten silti ajattele, että homoseksuaalisuuteen liittyvä kirkollinen keskustelu voitaisiin haudata välittämättä toteutuuko totuus vai ei. Aina kun on kyse asioista, joissa puhutaan jostakin Raamatun ilmoittamasta vakavasta synnistä kristillinen kirkko joutuu orientoitumaan oman totuuskäsityksensä mukaan. Homoseksuaalisuuteen liittyvän tematiikan suhteen apostoli Paavali on jälleen kirkollisen keskustelun valokeilassa.
Suuri kysymys kuuluu: Millainen rooli Paavalille annetaan?
Eräiden Paavalin teologian kriitikkojen mielestä apostoli Paavalilla ei ollut nykytiedon kaltaista käsitystä seksuaalisen identiteetin koko persoonaa luotaavasta olemuksesta. Siksi Paavalin homoseksuaalisuuteen nähden kriittinen näkökulma voidaan sivuuttaa kirkon nykykeskustelussa. Tämän ajattelun perusväittämä on siinä, että Paavalin väitetään torjuvan eräänlainen rajoittunut ja aikansa streotyyppinen mielikuva itsekkäästä ja himokkaasta homoseksuaalisuudesta, kun nykytodellisuus edustaa pikemminkin rakkaudellista homoseksuaalisuutta.
Tämä em. väittämä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Teologian maisteri Pasi Turunen poimii arvovaltaisten Raaamatun tutkijoiden näkökulmia ja kirjoittaa:
” Robert Gagon on osoittanut perusteellisessa tutkimuksessaan ja lukuisissa aihetta käsittelevissä artikkeleissaan muun muassa sen, että niin orientaatio- kuin rakkausargumenttikin tunnettiin antiikin maailmassa. Kreikkalais-roomalaisissa teksteissä voidaan löytää teorioita (platoninen, aristotelinen, hippokratinen ja jopa astrologinen), joilla pyrittiin selittämään ainakin joitakin homoeroottisen kiintymyksen muotoja yhteyksillä ihmisen biologiaan. Osa näistä teorioista tulee varsin lähelle moderneja biologisia teorioita.
Gagnon viittaa tuotannossaan myös lukuisten muiden nykytutkijoiden tuloksiin. Yksi näistä on Teksasin yliopiston klassisisti Thomas K. Hubbard, joka on kirjoittanut merkkiteoksen kreikkalais-roomalaisista homoseksuaalisuutta käsittelevistä teksteistä. Hubbardin mukaan sekä Rooman valtakauden aikaisissa että myöhemmissä, toisen ja kolmannen vuosisadan teksteissä, on nähtävissä kuinka homoseksuaalisuutta oli alettu tarkastella jossain määrin kiinteänä ja muuttumattomana sukupuolisena suuntautuneisuutena.
Gagnon alleviivaa näiden tutkimustulosten merkitystä sanomalla, että “useat tällaisia näkemyksiä esittäneet kreikkalais-roomalaiset moralistit ja lääkärit kaikesta huolimatta vastustivat sellaistakin homoseksuaalista käyttäytymistä, joka perustui orientaatioon. Filon alexandrialaisen tavoin Paavali on todennäköisesti ollut tietoinen elinikäisestä homoeroottisesta suuntautuneisuudesta ainakin ’pehmeiden miesten’ (malakoi) parissa, jotka vielä aikuisiällään feminoivat ulkoisen olemuksensa herättääkseen kiinnostusta miespuolisissa seksikumppaneissa (1 Kor. 6:9). Lisäksi Paavali käsitti synnin sisäsyntyisenä ilmiönä, joka synnyttää ihmisen toiveista riippumattomia impulsseja, joista he usein toivovat pääsevänsä eroon (Room. 7:7–25).”
Louis Crompton, 500-sivuisen Homosexuality and Civilization tutkimuksen kirjoittaja (joka itse on homoseksuaali) toteaa Paavalista puhuttaessa: ”Erään tulkinnan mukaan, Paavalin sanoja ei ole suunnattu sitoutuneessa suhteessa eläville ’bona fide’ homoseksuaaleille. Mutta tällainen hyvää tarkoittava lukutapa vaikuttaa väkinäiseltä ja epähistorialliselta. Paavali, kuten kukaan muukaan tuon ajan juutalainen kirjoittaja, ei missään viittaa vähäisessäkään määrin hyväksyvänsä samaa sukupuolta olevien suhteita missään olosuhteissa. Ajatus, että homoseksuaalien keskinäinen kiintymys tekisi suhteesta hyväksyttävän, olisi ollut täysin vieras Paavalille ja kenelle tahansa juutalaiselle tai varhaiselle kristilliselle kirjoittajalle.””
Näin ollen ei ole oikeutettua tehdä Paavalista ajasta jälkeenjäänyttä sillä kyseenalaisella perusteella, ettei hän muka tuntenut kritisoimaansa ilmiötä. Tämäntyyppiseen johtopäätökseen päätyy myös eräs Suomen parhaimmista antiikin tekstien tuntijoista, TT, dos. Erkki Koskennniemi, joka hänkin katsoo Paavalin tunteneen homoseksuaalisen elämän eri puolet. - Koskenniemi päätyy myös toteamaan, että Raamatun torjuva kanta homoseksuaaliseen käyttäytymisen on selkeä:
”Homoseksuaalisuus esiintyy varhaiskristillisisssä paheluetteloissa ainakin kolmesti. Kohdassa 1 Kor 6:9 erotellaan toisia, jotka ovat arsenokoitai eli homoseksuaalisen aktin aktiivinen osapuoli ja toisia, jotka ovat malakoi, eli antavat käyttää itseään hyväkseen. Molemmista sanotaan, etteivät tällaiset peri Jumalan valtakuntaa. Paavalin sanat "Vai ettekö tiedä.." tekevät selväksi, että tämän asian toki pitäisi olla kaikille selvää. On todennäköistä, että paheluettelot opetettiin ihmisille heidän kasteensa hetkellä. Näin alkukirkko varmisti, että jokainen varmasti tiesi, ettei homoseksualismi sen enempää kuin heteroseksuaalinen hurjastelu tai varasteleminen kuulu kristilliseen elämään. Toiset kohdat ovat 1 Tim 1:10 ja Polykarpoksen kirje filippiläisille 5,3 (viimeksimainittu on suora lainaus Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä). Nämä kohdat tekevät selväksi alkukirkon kannan: Heteroseksuaalisuus on Jumalan luomistyön mukainen käyttäytymismuoto, jossa Jumala jakaa lahjojaan. Sen sijaan homoseksuaalisuus on luonnoton asia eikä missään tapauksessa sovi kristitylle.”
https://mediakirjasto.sley.fi/mediakirjasto/2598/kristitty-ja-homoseksuaalisuus
Näin ollen Paavalia lukevan kristityn ei tarvitse tutkimuksenkaan valossa ajatella, ettei Paavali olisi tuntenut homoseksuaalisuutta, kun hän päätyy kritisoimaan sen harjoittamista. Kyseisen kritiikin taustalla ei ole tietämättömyys, vaan vakaumus. - Paavalista voidaankin aivan perustellusti sanoa, että hänen asiantuntemuksensa on mainettaan ajankohtaisempi.
Myös kristillisen kirkon haasteeksi jää ratkaista homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksyttävyydestä ja/tai torjuttavuudesta vellonut keskustelu edelleen vakaumuksen kysymyksenä. Raamatun tutkimuksesta ei ole löydettävissä sellaista konsensusta, joka aidosti mahdollistaisi väistöliikkeen, jossa Paavalin todetaan henkilöksi, joka olisi esittänyt kriittiset kantansa tuntematta kritisoimansa asian eri ilmenemismuotoja.
Kristilliselle kirkolle tämä teema on yhä muun synnissä elämisen tavoin sielumme palastukseen liittyvä kysymys. Kirjoittaahan apostoli Paavali:
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,” (1Kor.1:6:9, KR92)
29 kommenttia
Edellisiin kommentteihin liittyen – googlettakaapa käsiinne seuraava artikkeli: “The overhauling of straight America (Marshall Kirk and Erastes Pill).
Asiallinen yhteenveto . Mutta uskaltaisin kuitenkin kyseenalaistaa noiden tutkijoiden olettamuksen, sillä kyseessä on olettamus , siitä että Paavali olisi tietoinen pysyvästä homoeroottisesta suuntauksesta. Emme voi varmuudella tietää sitä missä määrin hän oli paneutunut aikalaistensa tätä asiaa koskeviin kirjoituksiin .Hän ei polemisoi heidän kanssaan ,vaan julistaa omaa käsitystään. Emme myöskään tiedä sitä missä määrin tällainen oli kultuurissa elävää yleistä tietoa. Mutta mitä varmuudella tiedämme, on se että Paavali todellakin tuomitsi homoseksuaalisen käyttäytymisen.
Jos hän oli tietoinen homoseksuaalisuudesta muuttumattomana luonteena ja kuitenkin tuomitsi sen, niin hän oli sulkemassa taivasosuutta henkilöiltä jotka eivät itse mahda olemukselleen mitään ja ovat siis syyttömiä tilaansa. Tämä on jopa ankarampi tuomio varrattuna siihen, että hän oli vapaamielinen sellaisten pakanoiden suhteen jotka kuuntelivat omantuntonsa ääntä niinkuin juutalaiset lakia.
Vaikuttaa siis siltä, että ilmoituksen ei voida katsoa päättyneen Paavaliin koska seurakunnat ovat valmiit hyväksymään homoseksuaaliset joukkoonsa . Tämän kannan takana voimme uskoa olevan Pyhän Hengen, samaan tapaan kuin alkuseurakunnan tehdessä päätöksiä kollektiivina ja rukoiltuaan asiassa. Esimerkkinä uusi apostoli Juudaan sijalle, seurakuntajärjetyksen luominen pappishierarkioineen ja diakonian syntyminen seurakunnan olemuksena.
Homoseksuaalisuuden kohtaaminen ei ole vain teologinen kysymys ,vaan mitä suuremassa määrin psykologinen kysymys. Heterot, jotka eivät ole olleet lähikontaksissa homoihin, tulevat epävarmoiksi tai jopa vihamielisiksi heidän suhteensa. Tästä meillä on koko historia meidän päivimme asti todistuksena. En usko että Paavali puhtauskilvoittelijana ja evankeliuminsa puolustajana olisi ollut vapaa psykologisista reaktioista. Teologian muodostuksessa on aina otettava huomioon teologian tekijän personallisuus. Synnintekijöistä suurimpana hän ei kuitenkaan ollut vapaa ymmärtämään kaikkia kanssasyntisiä ja me olemme jakaneet hänen armottoman suhtautumisen näihin päiviin asti.
Ne, jotka tuomitsevat homoseksuaalisuuden ,eivät koskaan osaa ehdottaa sitä mitä homoseksuaalisten tulisi tehdä rakkauselämälleen. Jos homot alkaisivat elämään selibaatissa tai sukupuolettomassa platoonisessa ystävyyssuhteessa, niin siellä ei mitään voittaisi, koska he kuitenkin ovat homoja. Siis , mitä homojen tulisi tehdä , tai voivatko he tehdä mitään,olemukselleen jotta he kelpaisivat tasa-arvoisina kanssaihmisinä?
Haureuden vahingollisuudesta varoitetaan Uudessa testamentissa monin paikoin ja homoseksuaalisuus on luettava myös haureudeksi (Jos ajatellaan sitä avion ulkopuoliseksi pariutumisen harjoittamiseksi)
Paavalin käsitykset nojaavat myös vakaumukseen, että Jumala on luonut avioon vain miehen ja naisen. Itse olen myös sitä mieltä, että kysymys homoseksualismista on Kirkossa käsiteltävä juuri vakaumuksen näkökulmasta.
Normista poikkeavaan seksuaaliseen käytökseen on aina vedettävä raja johonkin, jos Kirkko pysyy nykyisessä aviokäsityksessä, niin raja on vedetty siihen. Tuon rajan voi myös hyvin löytää Raamatusta. Mistä homoseksuaalisuus johtuu? Onko se todellakin synnynnäistä? Se on vielä selvittämättä ja sen tähden asiassa on vielä paljon avoimia kysymyksiä.
Eikö Paavali todennu naimattoman miehen huolehtivan siitä mikä on Herran ja miten olla Hänelle mieliksi kun taas nainut huolehtii maailmallisista eli miten olisi vaimolleen mieliksi. Sama koski Paavalilla myös neitsyttä ja vaimoa ilman miestä jolloin nämä kykenisivät olemaan Herralle otollisia. Missä Paavali olisi sitten puhunut lisääntymisestä. Siitä Hänen ei tarvinnut ilmeisesti kantaa huolta.
Paavali piti lihan syntejä kauheimpina ja ymmärsi kaikkien muiden syntien olevan ruumiin ulkopuolella. Ajatuksena tässä on Ihmisen ruumiin olevan Pyhän Hengen Temppeli. Näin avioliittokin oli Paavalille hillike, tosin epätäydellinen, sukupuolisen kiihkon synnillistä irstautta vastaan. Mutta kyllähän Hän totesi suurempien syntien välttämiseksi senkin käyvän.
Jos homosuhteitten huomaaminen Paavalin uskonkäsityksessä on nykyajan kristitylle ja kirkolle valaisevaa johtopäätösten tekemiseksi asiasta pitäisin kuitenkin hyvänä katsoa Hänen ajatteluaan ihan perinteisen mallin kehyksessä ja samalla lähtökohtana.
Pekka V. Tuo mielenkiintoisen näkökulman Paavalin ajatteluun, joka osuu myös meihin, jos ja kun tarkastelemme Paavalin käsitystä ja vertaamme sitä oman aikamme käsityksiin maailmasta ja ihmisen olemisesta yleensä.
Paavali ajatteli, että tämä maailmanaika on pian ohi ja ihmisen täällä oleminen on vain väliaikaista, miksi siis lisääntyminen olisi tarpeellista? Avioliiton hän näki nimenomaan haureuden syntiä vastaan, koska ihmisen liha on hillitön luonnostaan.
Paavalin maailmankuva oli täynnä luopumuksen eskaloitumisen odotusta, vaikka monet hänen sanansa ovat alkaneetkin vasta viime aikoina täyttymään. Hänellä oli siis sellaista varmaa tietoa tulevasta, jota ei voinut omana aikanaan vielä nähdä, vaan kirjoitti ja profetoi tulevaisista.
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.” 2.Tim.3:1-7
Samoin osuu nykyisen ajan henkeen kirjeessään Roomalaisille, jotka olivat myös oman aikansa kaupunkikulttuurin imeväisiä.
”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Room.1:22-25
Harvoin on kukaan noin osuvasti kuvannut evoluutio-opin turmiollista vaikutusta uskolle. Näin on siis kautta maailman sivu ollut ihmisiä, jotka ovat palvoneet luontoa jumalana. Nykyisin tämä eksytys on jo koulukirjoissa ja moni Kristittykin on omaksunut evoluution ajatuksen, vaikka mitään näyttöä ei ole. Olemme unohtaneet, että Luoja on luomakuntansa ulkopuolella ja pitää kaiken voimassa. Näin Paavali ainakin ajatteli.
Paavali julisti Kolossalaisille: ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Kol.1:14-17
Paavalin ajatukset ovat hyvin selkeitä ja kauaskantoisia, koska hänen ajatuksensa olivat uskon ajatuksia. Monet uskosta osattomat kääntävät niitä kieroon ja käänsi jo aikoinaan. Sanoohan Pietari Paavalista, kun kirjoitti tulevasta maailman tuhosta kirjeessään.
”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. 2.Piet.3:1-18
Huomio hyvät lukijat.
Olen jo kirjoittamassa uutta Paavali-blogia. Tämän blogin kommentointi päättyy klo 16 ja antaa tilaa uudelle. Kiitos tähän asti.
Paavalin ajatus lihan ja Hengen erottamisesta löytyy syvempiä ajatuskulkuja, ja Paavali käyttää luonnollisesta, omassa varassa olevasta ihmisestä kuvauksena juuri luonnolista tai lihallista ihmistä, siis Kristuksesta osaton olemus, joka meillä kaikilla on, eli kuoleman ruumis. Paavali puhuu myös omasta lihastaan ja siinä olevasta pistimestä, jne. Hengellinen ja lihallinen on myös Lutherin ajatuksissa Paavalin kaltainen. Kahden luonnon ajatus elää heillä kirkkaana.
Kirjoittaja
Manu Ryösö
Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso
” Monet ovat jo hyvin väsyneitä koko teemaan. ” Saatanalla on lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmia, homoseksuaalisuuden ja ydinperheen uudelleen ohjelmointi on yksi näistä. Kotimaassa nimimerkki Jusu Vihervaara jolle kotimaa on antanut luvan esiintyä nimimerkillä esiintyy homoseksuaalisuuden airueena. Kotimaa itse pitää tätä kestoaihetta yllä. Siinä on selvä agenda.
Ilmoita asiaton kommentti