Viime vuosina on Suomessa käyty monipolvista keskustelua uskonnon asemasta ja sisällöstä sekä uskontotuuksien paikkansapitävyydestä. Keskustelu on toki tervetullutta, mutta silti olen hämmästynyt etenkin ateististen vapaa-ajattelijoiden uskonnonvastaisesta kritiikistä, kun he esittävät väitteitä, jotka paljastavat heidät tiukoiksi raamattufundamentalisteiksi.
Olen pannut merkille, että vapaa-ajattelijat ja myös eräät muut ateisteiksi tunnustautuvat tulkitsevat Raamattua ahtaan kirjaimellisesti. He totta kai löytävät Raamatusta ristiriitaisuuksia, kun niitä siinä eittämättä on. Mutta kun he nostavat tikun nokkaan Raamatun tekstien kirjaimellisen erehtymättömyyden ja ristiriidattomuuden, he osoittautuvat tyypillisiksi fundamentalisteiksi. He toisin sanoen ovat omaksuneet naiivin käsityksen Raamatun luonteesta.
Kristilliselle fundamentalismille on tunnusmerkillistä epäkriittinen raamattunäkemys, jonka mukaan Raamattu on yksityiskohdissaankin erehtymätön, ja joka antaa vedenpitävän normin uskon ja elämän kaikkiin tilanteisiin. Fundamentalisti ei erittele Raamatun eri kohtia, vaan pitää koko pyhien kirjojen kokoelmaa samanarvoisena ja ohjeellisena. Raamattua ei tämän mukaan tule tulkita. Tulkinnan kieltäminen on kuitenkin jo itsessään tulkintaa. Fundamentalismissa tieteellisen tutkimuksen päävirrat ohitetaan tai kielletään. Tällöin esimerkiksi Maa-planeettamme ikä redusoituu kuuteentuhanteen vuoteen, mikä tietenkin on vastoin sitä, mitä varteenotettavat tieteen tulokset kertovat. Luova ja eri vaihtoehtoja pohdiskeleva ja arvioiva keskustelu fundamentalistien kanssa on mahdotonta, koska he eivät oikeuta muuta kuin oman tulkintansa erehtymättömänä totuutena.
Raamattu on valtava, luova draama, joka on kokoonpantu yli tuhannen vuoden aikana. Ristiriidoista huolimatta se on vastaanottajalleen eksistentiaalisesti totta, jolloin sen tarkat historialliset yksityiskohdat tai tekstien yhtäpitävyydet eivät uskon sisällön kannalta ole olennaisia. Kysymys on olemassaolomme syvimmistä ja ajattomimmista totuuksista.
Vapaa-ajattelijat käyvät innolla Raamatun tekstien ristiriitoihin käsiksi. He ehkä ajattelevat, että ristiriidat vievät pyhiltä teksteiltä uskottavuuden. Heidän lähestymistapansa on siis puhtaasti rationalistinen. Kuitenkin eläytyminen itselleen vastakkaisiin ajattelutapoihin voisi olla tervetullutta niin uskovia kuin ateistejakin ajatellen.
Mutta Raamatun oma itseymmärrys, tarkoitusperä ja vaikuttavuus ei läheskään aina nojaa rationalismiin, vaan motivoituu uskosta käsin. Siksi pyhien tekstien omin luonne jää uskonnottomalta ihmiseltä kummajaiseksi, koska pelkkä rationaalinen lähestymistapa ei tavoita sitä, mitä tekstit itsessään tahtovat sanoa.
Raamatussa on sisäisiä ristiriitoja ja toisensa poissulkevia ajatuksia, jopa pelastumista ajatellen. Mutta miten muutenkaan voisi olla? Raamattu on näet kokoonpantu yli tuhannen vuoden aikana eri kirjoittajien toimesta, jotka elivät eri aikoina ja toisistaan poikkeavissa tilanteissa. Raamatussa heijastuu ihmisten käsitys Jumalasta. Tällä tarkoitan, että Jumala ollakseen Jumala on kyllä sama, mutta Hän toimii inhimillisten prosessien, siis ihmisten, kautta. Ja koska Raamatun teksteissä näkyy ihmisten kynänjälki, yhtäpitävää harmonista kokonaisuutta on turha etsiä. Mutta mikään mielivaltainen kokonaisuus ei Raamattu silti ole, jos otamme ohjeeksi Martti Lutherin ajatuksen siitä, että Raamatulla on keskus eli Kristus, ja Raamatun eri kohtia tulee arvioida sen mukaan, miten ne kirkastavat Kristusta.
Suomalaiset vapaa-ajattelijat näyttävät pohjaavan argumenttinsa luonnontieteen lähtökohdille, jolloin totta on vain se, mikä on empiirisesti todistettavissa. Mutta toisin kuin Suomessa, eräät tunnetut ateistit ovat taiteen keinoin tulkinneet nerokkaasti uskoa. Heidän luova panoksensa on puhutellut niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolella eläviä ihmisiä. Italialainen Pier Paolo Pasolini ja ruotsalainen Ingmar Bergman ovat tästä esimerkkejä.
Elokuvassaan Matteuksen evankeliumi Pasolini pääsee historiallista Jeesusta lähemmäksi kuin kenties kukaan muu on elokuvan keinoin koskaan päässyt. Bergman taas kuvaa Fannyssa ja Alexanderissa kuten myös Talven valoa -elokuvassa ja eräissä muissa filmeissään aihepiirejä, jotka ovat myös kirkossa relevantteja ja puhuttelevia.
Kun uskonnottomien ja uskovien välillä käydään uskontokeskustelua luonnontieteen lähtökohdista, vaikeus on niiden yhteismitattomuudessa. Siksi lopputulos jää usein inttämisen tasolle. Selvää kuitenkin on, että myös ateistien haastamiin täkyihin tulee kirkossa suhtautua vakavasti – vaikka ohipuhumisen vaara on ilmeinen.
Moniin uskontoihin on sisäänrakentunut hierakinen ajattelutapa ja katteeton oikeassaoleminen, joka sitten johtaa helposti nähin Blairin tarkoittamiin vääristymiin,joita vastaan Euroopassa nousi ateistis/deistinen Valistus, jonka aikansannokset uskonnot sitten kaapasivat taas muka omiksi ansioikseen.
Mikäli maailmassa halutaan saada pysyvää ja kestävää rauhantilaa, kaikenlainen uskonnon sekoittaminen sotilaallisiin ja/tai poliittisiin konflikteihin ja kiistoihin pitäisi kieltää. Siis myös uskonnon hyväksikäyttö sota/taisteluhengen lisäämiseksi´.
Tämä on myös linjassa Jeesuksen opetusten kanssa. Tämä kehoitti seuraajiaan puolueettomuuteen näiden konfliktien suhteen. Sanoi ”ettei kristittyjen tulisi olla osa maailmasta”, ja että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta.”
VesaA; Jeesus ei ollut mikään varsinainen rauhanruhtinas muuta kuin omille essealasille kannattajilleen. Luepa Joel Charmichaelin kirja ’Jeesuksen kuolema’ tai suomalaisen Tapio Laineen nerokas ja hyvin lähdeviitoitettu ’Kuka hän oli’ niin silmäsi mahdollisesti aukeaisivat näiltäkin osin. ”En minä tullut tuomaan rauhaa vaan miekan!”
Seppo Heinola: “En minä tullut tuomaan rauhaa vaan miekan!”
Jeesus sanoi todellakin eräässä yhteydessä noin. Tarkoitti sillä lähinnä mitenkä hänen sanomansa aiheuttaisi ihmisten keskuudessa jakautuneisuutta ja kiistaa. Jotkut hyväksyisivät sen, jotkut taas vastustivat sitä kiihkeästi, toisinaan jopa väkivaltaisesti. Samassa yhteydessä hän totesi, että jakautuneisuutta tässä suhteessa saattaisi myös esiintyä perheissäkin perheenjäsenten kesken. Muutoin hän tuomitsi kaiken väkivallan käytön ja kielsi sen seuraajiltaan.
Seppo Heinola: ”Luepa Joel Charmichaelin kirja ‘Jeesuksen kuolema’ tai suomalaisen Tapio Laineen nerokas ja hyvin lähdeviitoitettu ‘Kuka hän oli’ niin silmäsi mahdollisesti aukeaisivat näiltäkin osin.”
Ainoa yksityiskohtaisempi ja silminnäkijöiden havaintoihin perustuva kuvaus Jeesuksen elämästä löytyy Raamatusta. 2000 vuotta tämän elämän jälkeen on kirjoitettu lukuisia kirjoja Jeesuksen elämästä, jotka ovat täysin ristiriidassa näiden silminnäkijäkuvausten kanssa. Ihmisellä on vilkas mielikuvitus. Jos jokin ”malli” tai mielikuva Jeesuksesta sopii jonkun mieltymyksiin tai tarkoitusperiin, saattaa joku siitä sepustella kirjankin.
VesaA, mainitsemieni kirjailijoiden näkemykset eivät perustu mielikuviin vaan nousevat Raamatun teksteistä.
Jeesus oli hyvinkin väkivaltainen, hakkasi tappavan vaarallisella terävistä kaisloista punotulla touviruoskalla laillisia kauppiaita ja haukkui Herodeksen ketuksi, farisoukset perkeleen lapsiksi, ja käski opetuslapsiaan ostamaan miekkoja.
Hänen kehotuksensa rakasta vihollisia tarkoitti vain oman sisäpiirin vihollisia Ei ulkopuolisia.
Teologian tohtori Johannes Lehmanin kirja Raportti rabbi J:stä eli erään väärennöksen pöytäkirja on myös erittäin valaiseva kun hän tietellisenä tutkijana näyttää, miten evakeliumitekstit on monin osin väärinkäännetty ja tulkittu ja miten jo niitä kirjoiitaneet ovat jättäneet taktisista syistä pois zeloottiset sotaisat piirteet. Mutta evakeliumeistakin käy ilmi,että Jeesuksen opetuslasten joukossa oli väkivaltaisia zelootteja mikä hän hyv. tod. näk. oli itsekin.
Ei opetuslapsiakan pelkän uskon takia sittemmin telotettu.
Seppo Heinola: ”VesaA, mainitsemieni kirjailijoiden näkemykset eivät perustu mielikuviin vaan nousevat Raamatun teksteistä.”
Kukin voi muodostaa täysin oman vaikutelmansa, lukemalla ne silminnäkijöiden kuvaukset Jeesuksesta suoraan Raamatusta.
Niinpä niin VesaA, myös jehovantodistajilla on siis vain omat vaikutelmansa.
Pata kattilaa soimaa. Eiköhän Lähi-idän viimeisin kuohunta lähtenyt siitä, että eräät länsimaiset johtajat halusivat päästä diktaattoreista eroon omien intressiensä vuoksi, mutta eivät arvanneet, että heidän tukemansa vallankumouspyrkimykset toisivat valtaa tavoittelemaan ääri-islamilaiset, vähentäisivät uskonnollista suvaitsevaisuutta ja aiheuttaisivat aikaisempaa paljon suurempia ongelmia kristityille vähemmistöille.
”Uskonnollista suvaitsevaisuutta täytyy opettaa ja puolustaa.”
Olisi hyvä nähdä, että Tony Blairin (ja muidenkin vastaavanlaiset) kommentit eivät ole uskon tai uskonnon vastaisia vaan uskon/uskonnon ihmistä ja yhteisöä vahingoittavan käytännön vastaisia.
Jokaisen ideologian takana on jonkinlainen ”uskonto”. Kun meillä länsimaissa, ainakin Suomessa, on jatkuvasti hoettu mantraa: Uskontoa ei saa sekoittaa politiikkaan!(päin vastoin kyllä) niin on sorruttu kuvittelemaan, että päätökset ja toimet olisivat aina rationaalisia. Kun tätä sitten uskotellaan tarkoituksellisesti muille, aletaan vähitellen uskoa siihen itsekin. Aikamoista myrkkyä itsetuntemukselle! Ja niin paha voidaan ulkoistaa.
Uskonto tapaa, usko pelastaa.
Uskonto tulee latinan kielen sanasta ”RELIGO” ja tarkoittaa sitoutumista tai kiinnittymistä, mutta Jeesus tulee heprean kielen sanasta ”YESHUA” ja tarkoittaa pelastusmista tai vapautumista. Kyseessä on siis kaksi täysin päinvastaista asiaa.
Kristinusko onkin uniikki uskonto monella tavalla.
– Kristinuskossa Jumala tuli ihmisen tasolle – ei toisinpäin kuten monissa muissa uskonnoissa.
– Kristinuskon käsite anteeksiannoasta ja armosta ilman omia tekoja on uniikki.
– Se on ainoa Jumalan perustama uskonto, kuten uskonnonfilosofi John Hick sanoo: ”Jos Jeesus oli lihaksi tullut Jumala, silloin kristinusko on ainoa uskonto, jonka Jumala itse on perustanut”. Kriitiikkona hän vastustikin tästä syystä Jeesuksen jumaluutta hyvin vahvasti.
– Raamattu on maailman luetuin, printatuin ja tutkituin kirja, johonka joissakin maissa perustuvat lait ja toisessa maassa se on laiton.
– Jeesus on mailman puhutuin persoona, joka on vaikuttanut maailmaan enemmän kuin kukaan muu. Häntä joko rakastetaan tai vihataan, mutta jokaisella tuntuu olevan selkeä Hänestä mielipide.
– Vain kristinuskossa on absoluuttiset ihmisoikeudet kohdusta hautaan, koska ihminen on suunnattoman arvokas ollessaan Jumalan kuva ja hänestä on maksettu suurin kuviteltavissa oleva hinta – koko universumin Luojan kärsimykset ja kuolema.
– Vain kristityt tekevät lähetystyötä ja kymmenien kansojen ensimmäinen kirja on ollut Raamattu, aivan kuten suomalaisten, josta kiitos Mikael Agricolalle.
– Koska vain yksi Jumala voi olla harmonisen maailman Luoja, mutta vain moninainen osaa rakastaa muutakin kuin itseänsä, niin silloin kristinuskon kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika ja Pyhä Henki) on ainoa jossa täyttyy täydellinen rakkaus, oikeudenmukaisuus ja harmonia.
Mauno Mattila: ”mutta Jeesus tulee heprean kielen sanasta “YESHUA” ja tarkoittaa pelastusmista tai vapautumista.”
Ja tarkennettuna se tarkoittaa: JHWH/Jahve/Jehovassa on pelastus/vapautuminen.
Mauno Mattila: ”Kristinuskon käsite anteeksiannoasta ja armosta ilman omia tekoja on uniikki.”
Lähinnä siinä on käsitys, että ihminen ei pysty saamaan pelastusta pelkillä omilla toimillaan ja teoillaan, vaan tarvitsee siihen avuksi Kristuksen lunnaiden/sovituksen tuoman hyödyn. Tämä ei tarkoita sitä, että tämä voisi jäädä pelkästään sohvalle makoilemaan sitä pelastusta/armoa odottelemaan.
Onpa Maunolla kristillisen ruusunpunaiset lasit kun uskontoaan tarkastelee;)
Tosiasiassa kristinuskossa ei ole mitään ainutlaatuista; se on kursittu kasaan monista aiemmista uskonnoista. Kaikki kristinuskon ”uniikit” ominaisuudet tunnettiin jo kauan ennen sen kehittämistä.
Risto Korhonen, Maunolla on minunkin mielestäni ruusunpunaiset silmälasit. Mitäs, jos mekin hankkisimme sellaiset ;)?
Mutta ihan haudanvakavasti puhuen: Totta kai ne mainitsemasi ainekset, joista kristinusko on harsittu kokoon (ei vaan ”kursittu kasaan”) ovat olleet olemassa aikojen alusta.
Muuten, -mistä Sinä sen tiedät?
Tietenkin vapaa-ajattelijoiden kritiikin on kohdistuttava fundamentalismiin, eli johonkin pysyviin väitteisiin, sillä liberaaliteologian opporturnistiset selitystaiteen akrobaatit ovat liukastaneet eksegeesinsä saippuapaloiksi, jotka muuttavat luistellen muotoaan, kokoaan ja suuntaansa aina tarpeen mukaan. Niistä on mahdoton saada otetta, kun ei mikään tarkoitakaan välttämättä sitä, mitä on tarkoitukseksi oletettu.
Viimeksi tämä ateisti tulkitse Raamattua tässä: https://www.kotimaa.fi/blogit/ota-rokote-ateistin-raamattutunti/
Menikö tuo nyt pahastikin puihin?
Mielestäni kirjoittajan huomiot pitävät hyvinkin paikkansa. Mutta suurempi ongelma on nämä oikeat fundamentalismit ja evangelikaaliset. Varsinkin kun viime vuosina heidän toimintansa värittyy tietynlaisestä populistisesta poliittisesta agendasta suuressa maailmassa josta heidän toimintansa heijastuu kaukaiseen Suomeenkin.
Vapaa-ajattelijoiden merkitys on ollut ja on elämän rikkauden antajana Korkeimman käsityksen mukainen mielestäni. Ilman vapaa-ajattelijoiden olemassaoloa uskonkin asioissa niin minkälainen olisi esim. naisten asema kun se nykyäänkin on mitä on.
Meille kaikille ihmisille on annettu henkinen ajattelukyky jota valitettavasti vain uskonkin asioissa vaun harva kykenee hyödyttämään. Uskon asioissa se merkitsee sokeaa uskoa Raamattuun ja sen johdannaisiin ihmisten sokeisiin toistoihin. Yksi esimerrkki. Kolmiyhteisen Jumalan Jeesus kävi täällä maan päällä elämässä, syömässä, pissaamassa, kakkiamassa, rakastamassa, vaikka kaljoilla tuttaviensa kanssa, jne.
Minä olen Korkeimman johdatuksessa vapaa-ajattelija lähimmäisen rakkauden ja ihmisarvostuksen pohjalla. Olen onnellinen tästä elämässäni.