Viime vuosina on Suomessa käyty monipolvista keskustelua uskonnon asemasta ja sisällöstä sekä uskontotuuksien paikkansapitävyydestä. Keskustelu on toki tervetullutta, mutta silti olen hämmästynyt etenkin ateististen vapaa-ajattelijoiden uskonnonvastaisesta kritiikistä, kun he esittävät väitteitä, jotka paljastavat heidät tiukoiksi raamattufundamentalisteiksi.
Olen pannut merkille, että vapaa-ajattelijat ja myös eräät muut ateisteiksi tunnustautuvat tulkitsevat Raamattua ahtaan kirjaimellisesti. He totta kai löytävät Raamatusta ristiriitaisuuksia, kun niitä siinä eittämättä on. Mutta kun he nostavat tikun nokkaan Raamatun tekstien kirjaimellisen erehtymättömyyden ja ristiriidattomuuden, he osoittautuvat tyypillisiksi fundamentalisteiksi. He toisin sanoen ovat omaksuneet naiivin käsityksen Raamatun luonteesta.
Kristilliselle fundamentalismille on tunnusmerkillistä epäkriittinen raamattunäkemys, jonka mukaan Raamattu on yksityiskohdissaankin erehtymätön, ja joka antaa vedenpitävän normin uskon ja elämän kaikkiin tilanteisiin. Fundamentalisti ei erittele Raamatun eri kohtia, vaan pitää koko pyhien kirjojen kokoelmaa samanarvoisena ja ohjeellisena. Raamattua ei tämän mukaan tule tulkita. Tulkinnan kieltäminen on kuitenkin jo itsessään tulkintaa. Fundamentalismissa tieteellisen tutkimuksen päävirrat ohitetaan tai kielletään. Tällöin esimerkiksi Maa-planeettamme ikä redusoituu kuuteentuhanteen vuoteen, mikä tietenkin on vastoin sitä, mitä varteenotettavat tieteen tulokset kertovat. Luova ja eri vaihtoehtoja pohdiskeleva ja arvioiva keskustelu fundamentalistien kanssa on mahdotonta, koska he eivät oikeuta muuta kuin oman tulkintansa erehtymättömänä totuutena.
Raamattu on valtava, luova draama, joka on kokoonpantu yli tuhannen vuoden aikana. Ristiriidoista huolimatta se on vastaanottajalleen eksistentiaalisesti totta, jolloin sen tarkat historialliset yksityiskohdat tai tekstien yhtäpitävyydet eivät uskon sisällön kannalta ole olennaisia. Kysymys on olemassaolomme syvimmistä ja ajattomimmista totuuksista.
Vapaa-ajattelijat käyvät innolla Raamatun tekstien ristiriitoihin käsiksi. He ehkä ajattelevat, että ristiriidat vievät pyhiltä teksteiltä uskottavuuden. Heidän lähestymistapansa on siis puhtaasti rationalistinen. Kuitenkin eläytyminen itselleen vastakkaisiin ajattelutapoihin voisi olla tervetullutta niin uskovia kuin ateistejakin ajatellen.
Mutta Raamatun oma itseymmärrys, tarkoitusperä ja vaikuttavuus ei läheskään aina nojaa rationalismiin, vaan motivoituu uskosta käsin. Siksi pyhien tekstien omin luonne jää uskonnottomalta ihmiseltä kummajaiseksi, koska pelkkä rationaalinen lähestymistapa ei tavoita sitä, mitä tekstit itsessään tahtovat sanoa.
Raamatussa on sisäisiä ristiriitoja ja toisensa poissulkevia ajatuksia, jopa pelastumista ajatellen. Mutta miten muutenkaan voisi olla? Raamattu on näet kokoonpantu yli tuhannen vuoden aikana eri kirjoittajien toimesta, jotka elivät eri aikoina ja toisistaan poikkeavissa tilanteissa. Raamatussa heijastuu ihmisten käsitys Jumalasta. Tällä tarkoitan, että Jumala ollakseen Jumala on kyllä sama, mutta Hän toimii inhimillisten prosessien, siis ihmisten, kautta. Ja koska Raamatun teksteissä näkyy ihmisten kynänjälki, yhtäpitävää harmonista kokonaisuutta on turha etsiä. Mutta mikään mielivaltainen kokonaisuus ei Raamattu silti ole, jos otamme ohjeeksi Martti Lutherin ajatuksen siitä, että Raamatulla on keskus eli Kristus, ja Raamatun eri kohtia tulee arvioida sen mukaan, miten ne kirkastavat Kristusta.
Suomalaiset vapaa-ajattelijat näyttävät pohjaavan argumenttinsa luonnontieteen lähtökohdille, jolloin totta on vain se, mikä on empiirisesti todistettavissa. Mutta toisin kuin Suomessa, eräät tunnetut ateistit ovat taiteen keinoin tulkinneet nerokkaasti uskoa. Heidän luova panoksensa on puhutellut niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolella eläviä ihmisiä. Italialainen Pier Paolo Pasolini ja ruotsalainen Ingmar Bergman ovat tästä esimerkkejä.
Elokuvassaan Matteuksen evankeliumi Pasolini pääsee historiallista Jeesusta lähemmäksi kuin kenties kukaan muu on elokuvan keinoin koskaan päässyt. Bergman taas kuvaa Fannyssa ja Alexanderissa kuten myös Talven valoa -elokuvassa ja eräissä muissa filmeissään aihepiirejä, jotka ovat myös kirkossa relevantteja ja puhuttelevia.
Kun uskonnottomien ja uskovien välillä käydään uskontokeskustelua luonnontieteen lähtökohdista, vaikeus on niiden yhteismitattomuudessa. Siksi lopputulos jää usein inttämisen tasolle. Selvää kuitenkin on, että myös ateistien haastamiin täkyihin tulee kirkossa suhtautua vakavasti – vaikka ohipuhumisen vaara on ilmeinen.
Ei kaiketi Raamattua voi sillä tavalla tulkita kirjaimellisesti, että Jumala on sanellut koko Raamatun tekstin ”automaattikirjoituksella” sen toimittajille. Vapaa-ajattelijat tulkitsevat tekstiä luonnollisesti rationaalisesti, kun he eivät Raamatun välittämään Sanaan ja sanaan usko.
Pentateukissa tosin esiintyy useassa kohdassa Eksoduksesta Deuteronomiumiin mainintoja siitä, että Mooses kirjoitti tai että hänen käskettiin kirjoittaa. Esimerkiksi 2Mo24:4 kertoo, että ”Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran antamat määräykset.” Vastaavasti luvussa 17 jakeessa (14) Jumala käskee Moosesta kirjoittamaan tapahtuneesta, ”ettei se unohdu”. Edelleen käskettiin myös lukea kansalle, mitä oli kirjoitettu: ”teidän on luettava tämä laki kaikkien israelilaisten kuullen.” (5Mo 31:11b)
Näinollen teksti ilmaisee, että jotakin kirjoitettiin ja sitä voitiin myös lukea kansalle. Nimittäin mikäli pidättäydytään Raamatun kirjaimessa. Vai johtaako teksti kehäpäätelmään? Koska teksti niin sanoo, teksti on silloin Mooseksen kirjoittama? (Joh3:39) Jeesus Moosesta siteeraten toteaa: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta. Tällä Hän hän viitannee mm. (1Mo1:3). ”Ja Jumala sanoi.”
Genesiksessä Mooses lienee joutunut turvautumaan perimätietoon, ellei Jumala itse ilmoittanut ilmoittanut sitä hänelle Siinain vuorella 40 päivän aikana. (Mahdollinen ”Siinain ilmoitus” ei tietenkään mene yksinkertaisesti järkeen). Niin tai näin kuolemastaan Mooses ei liene sentään kirjoittanut. Entä muuttaako se sitten ko. asiaa, mikäli Toora on on joidenkin muiden käsien kautta kulkenut ja toimitettu? Mooseksen persoona VT:ssa on niin vahva, että sitä on vaikea ohittaa. Ei Raamatun eksegeesissä aivan tavattomia ole myöskään nuo Sepon mainitsemat ”liberaaliteologian liukkaat saippuapalat”.
Kiitos Matille hyvästä kirjoituksesta. Jori, raamattutunteja on hyvin erilaisia niin kuin luentojakin.
Termiä ”fundamentalismi” käytetään usein epätarkasti. Mielestäni on olemassa isoja eroja literalistisen (äärikirjaimellisen), fundamentalistisen (Raamatun kaikenkattava erehtymättömyys), evankelikaalisen (pehmeämmin ymmärretty Raamatun erehtymättömyys), pelastushistoriallisen (erityisesti se mikä Raamatussa koskee pelastusta on luotettavaa) ja vanhaluterilaisen raamattunäkemyksen välillä.(Raamattu on erehtymätön/hyvin luotettava)
Useimmiten kysymys on myös tulokulmista. On eri asia lähestyä Raamattua alusta alkaen ”tietosanakirjana” kuin ajatella, että usko Kristukseen ja Hänessä saatuun pelastukseen tekee Raamatun itselle tärkeäksi. Tämä johtaa sitten kyllä Raamatun erehtymättömyyden uskomiseen (tai monissa tapauksissa vähän ”väljempään” käsitykseen siitä, millä tavoin ja missä asioissa Raamattu on luotettava. Tarkemmin tästä esimerkiksi LC-MS:n eli Missouri-synodin uudessa dogmatiikassa Confessing the Gospel.) On hyvä huomata, että tämäkään ei merkitse yksioikoista paluuta 1600-luvun sanaispiraatio-oppiin.
Jokseenkin samaa mieltä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että Raamattu on kirjakokoelma, jossa on keskenään erilaisia kirjoja. Puhuisin mielelläni myös dynaamisesta raamattunäkemyksestä. Pääpaino on silloin sillä vaikutuksella, jonka teksti saa aikaiseksi.
Sekä fundamentalistinen että ateistinen rationalismi operoi hyvin kaksiulotteisesti. Se on kiinnostunut vain siitä, onko jokin teksti nykyaikaisesti ymmärrettynä totta vai ei. Syvyysnäkö puuttuu kokonaan, ja sitä myöten tekstin ymmärtäminen. Sitä voisi kutsua myös latteaksi raamattunäkemykseksi.
”Fundamentalismissa tieteellisen tutkimuksen päävirrat ohitetaan tai kielletään. Tällöin esimerkiksi Maa-planeettamme ikä redusoituu kuuteentuhanteen vuoteen, mikä tietenkin on vastoin sitä, mitä varteenotettavat tieteen tulokset kertovat”
Tieteellinen tutkimus tulee lähemmäksi Raamatun sanomaa, esimerkiksi maapallon ikä on hyvä esimerkki. Raamatussa ei sanota, että maapallo olisi kuusi tuhatta vuotta vanha, vaan ihminen on tullut maapallolle noin kuusituhatta vuotta sitten.
Toinen esimerkki Raamatussa puhutaan dinosauruksista, ei tosin sillä nimellä, vaan muilla nimillä, koska dinosaurus nimi otettiin käyttöön vasta myöhemmin. Tieteentekijät sanovat, että dinosaurukset hävisivät 65 miljoonaa vuotta sitten. Nyt kumminkin tiede on todistanut, että dinosaurukset ovat hävinneet maapallolta muutamia tuhansia sitten.
Kolmas esimerkki on vedenpaisumus, jota tiede ei tunnusta, mutta sekin on todisteiden mukaan ollut, jota ei voi kiistää.
Mitä pitemmälle tiede kehittyy, sitä lähemmäksi se tulee Raamatussa ilmoitettuja totuuksia.
Kalevi, vedenpaisumuksesta joka olisi noussut peittämään korkeimmatkin vuoret, ei ole mitään todisteita. Paikalisia tulvia on toki ollut isojakin. Ajan ihmiset ovat luulleet vesien tuolloin peittäneen koko mailman,kosa heidän ympäristönsä ole heille koko maailma.
Samoin muinais-ihmiset luulivat nähneensä enkeleitä ja jumalia nähdessään taivaalta teknisin välinein laskeutuneita olentoja. (Esim. Mooseksen Ilmestyksessä ’Jumala’ laskeutui Eedeniin vaunuilla.)
>>vaan ihminen on tullut maapallolle noin kuusituhatta vuotta sitten.
Ei pidä paikkaansa
>>tiede on todistanut, että dinosaurukset ovat hävinneet maapallolta muutamia tuhansia sitten
Ei ole
>>mutta sekin on todisteiden mukaan ollut, jota ei voi kiistää.
Tiede ei tunnista mutta joka todisteiden mukaan on ollut? Tämähän on itsensä kiistävä lause. Jos maapallo olisi ollut peittyneenä veteen samaan aikaan, olisi siitä maaperässä täysin kiistämättömät todisteet. Näin ei kuintenkaan ole.
”Raamatussa ei sanota, että maapallo olisi kuusi tuhatta vuotta vanha, vaan ihminen on tullut maapallolle noin kuusituhatta vuotta sitten.” Kuka hän oli? Mikä teki Aadamista perheineen ihmisiä erotuksena muista saman lajin yksilöistä? Heidän olemassaolonsa on jokseenkin pakko olettaa. ”Kain sanoi Herralle: ’Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut.’ Mutta Herra sanoi hänelle: ’Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin.’ Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin* maahan Eedenin itäpuolelle. Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin. Kain oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan.
”Mikä teki Aadamista perheineen ihmisiä erotuksena muista saman lajin ihmisistä?”Tietenkin se, että nuo muut oli luotu alun ulkopuolella ennen Aadamia ja Eevaa, jotka luotiin alussa.
Kalevi Kauppinen: ”Toinen esimerkki Raamatussa puhutaan dinosauruksista, ei tosin sillä nimellä, vaan muilla nimillä, koska dinosaurus nimi otettiin käyttöön vasta myöhemmin. ”
Joona tuossa jo huomauttikin, että esityksesi olivat kautta linjan täysin virheellisiä, mutta huomautettakoon nyt tästäkin, että Raamattuhan ei puhu dinosauruksista millään tavalla, missään kohdassa, millään nimillä.
Uskonliikkeessä ei kuitenkaan tule kysyä, mikä on (historiallinen) tottumus, vaan mikä on (sanan) totuus. Simo Kiviranta (1936-2004)
Kuten Seppokin totesi, kritiikin on kohdistuttava johonkin konkreettiseen. Muutenhan kritiikissä ei ole mitään tarttumapintaa. Liberaali Raamatun tulkinta on toki helppoa ja miellyttävää, sillä siinä ei tarvitse ottaa mitään vastuuta. Aina kun Raamattu esittää asioita virheellisesti, kyse on vertauskuvasta tai muusta savuna ilmaan katoavasta kielikuvasta. Sitten kun Raamattu on oikeassa, se on osoitus Raamatun historiallisuudesta ja luotettavuudesta.
Tällainen tulkinta on mallia rusinat pullasta, eikä se ole uskottavaa tai edes rehellistä.
Nuoren maan kreationistien mukaan Jobin kirjan Behemot ja Leviatan sekä joukko Vanhan testamentin eläinten nimistä viittaavat dinosauruksiin.
Tämä on tiedossa, mutta nehän eivät viittaa dinosauruksiin.
Jos dinosaurukset ja niiden sadat lajit, hirmuliskot ja raatelijapedot, olisivat eläneet samaan aikaan Raamatun henkilöiden kanssa, niistä olisi tarinaa Raamatussa todella paljon. Ja hyvin yksityiskohtaista sellaista. Jos dinosaurukset olisivat eläneet samaan aikaan Raamatun henkilöiden kanssa, ne olisivat olleet ihmisen suurin uhka. Sen sijaan Raamattu tyytyy uhkaavista eläimistä puhuessaan mainitsemaan kissapetoja ja käärmeitä, karhuja. Jos Raamatun henkilöt olisivat eläneet samaan aikaan kuin dinosaurukset, leijonat, karhut ja käärmeet olisivat olleet ihmisen pienimpiä harmeja.
Behemot mahtuu Raamatun mukaan loikoilemaan lootuspensaan alla. Siis pensaan alla. Jos Raamatun henkilöt olisivat eläneet samaan aikaan dinosaurusten kanssa, olisiko perusteltua olettaa, että ainoa maininta dinosauruksista kertoo dinosauruksesta, joka mahtuu relaamaan pensaan alla, kun monet niistä ovat olleet huomattavan suuria? Niistä Raamattu ei ymmärrettävästä syystä mainitse sanallakaan.
Nuoren maan kreationistit ovatkin ”ratkaisseet” ongelman esittämällä, että dinosaurukset kuolivat vedenpaisumuksessa. Jos tämä olisi totta, miksi Jumala puhui Jobille Behemotista kuin hän voisi nähdä sen sillä hetkellä ja Behemot olisi Jobille tuttu eläin, kun Job eli kauan vedenpaisumuksen jälkeen?
Dinosauruksien luista on löytynyt pehmyt kudosta ja jopa verisuonia. Tämä on todistettu ja se aiheuttaa evoluution kannattajille suurta pään vaivaa. He eivät osaa selittää, miten se on mahdollista.
https://luominen.fi/dinosaurukset-ja-lohikaarmeet
Tämä on kreationistien tarkoituksellista harhaanjohtamista ja disinformaatiota.
Hieno oivallus joka koskee uskonnottomia yhtä lailla:
” keskustelu fundamentalistien kanssa on mahdotonta, koska he eivät oikeuta muuta kuin oman tulkintansa erehtymättömänä totuutena.”
Keskustelu tuolla tasolla ei ole edes keskustelua, jossa toista kuunnellaa ja vasta sen jälkeen mietitään mitä vastataan.