Valittu kansa

Juha Heinilä, aloitetaan ensinnäkin siitä mitä tarkoittaa Jeesuksen Sanoma palvella eli jos vaimo pyytää/käskee viemään roskat 105. kerran peräkkäin niin onko sydämen halu tehdä niin? Entä voinko vaatia lähimmäistä tekemään minulle jotain kun itse olen vienyt roskat 105 kertaa peräkkäin?? Jos ei pysty kaikkein läheisintäkään palvelemaan pyyteettömästi niin kuinka sitten muita?

Lähimmäisenrakkaus on enemmänkin tapa matkustaa kuin päämäärä. Toki päämäärän tulee olla mielessä, mutta tulee myös hyväksyä se, että siihen ei koskaan tule pääsemään (Matt.19:26). Sellaiseen rakkauteen, että syyttömänä kärsisi rangaistuksen toisten puolesta, on kyennyt vain Jeesus.

Silti oikea suunta on tärkeä. Kasvikin kurottautuu kohti aurinkoa, vaikka ei pääse sitä lähelle.

Ari, aviopuolison rakastaminen ja palveleminen on vielä helppoa. Vaikeampaa on rakastaa ja palvella niitä, joita emme ole itse valinneet lähimmäiseksemme.

Elias, kiitos kommentista. Lähimmäisen rakastaminen on vaativaa ja lähes aina siinä joutuu luopumaan omastaan. Itse näen rakkauden kaksoiskäskyn pelkkänä lakina ja vaatimuksena. Paavali sanoi, että Jumalan laki on hyvä, ja niinhän se onkin (vert. Room. 7). Moniko meistä luottaa omaan kykyyn rakastaa aivan jokaista lähimmäistä?

”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa. Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda. Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.” ( Luuk.17: 7-10 )
Raamatun mukaan me olemme Jumalan edessä ansiottomia palvelijoita, jotka eivät voi täällä ajassa eläessämme tulla sellaiseen tilaan, että voisimme sanoa: ” Nyt olen tehnyt tarpeeksi ja ansainut levon” ?
Sillä rakkauden velka vain lisääntyy, kun sitä lyhentää. Mutta kuitenkaan Herramme ei sano omiaan ansiottomiksi palvelijoiksi, vaan meidän on sen sijaan itsemme opittava tämä ” tunnustus”.
Meidän on uskottava evankeliumi ja vietävä sitä eteenpäin siihen asti kunnes Jeesus itse tulee päättämään työn.

Se voi tuntua vieraalta, kun puhutaan ristin pystypuusta. Se on silti tarpeellinen huomio tässä ajassa, jossa kuuliaisuus tahdotaan unohtaa. Katekismuksen käskyjen selityksessä oli siksi aina:
Meidän pitää pelkäämän ja rakastaman Jumalaa… Se tuli esiin niidenkin käksyjen kohdalla, joka koski suhdettamme lähimmäiseen.
Oikeaa lähimmäisenrakkautta ei voi olla ilman uskoa Vapahtajaan, sillä vasta Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään, mitä oikea rakkaus on. Itsekkyys näet vääristää käsityksemme rakkaudesta, palvelemisesta ja auttamisesta.

Kun esim. radiojumalanpalvelus ei puhu mitään Jumalan tahdosta ja synnistä ja syntien sovittajasta, on kauniiltakin kuulostava palvelemisen ja rakastamisen kehoitus itse asiassa pelkkää lakisaarnaa illman Kristusta. Kaiken pitäisi kuitenkin lähteä Kristuksesta ja sovituksesta käsin.

Martti, kiitos hyvästä kommentista. Evankeliumin eteenpäin vieminen on meidän jokaisen tehtävä kunnes aika on täyttynyt ja Jeesus tulee takaisin. Jokusen vuoden päästä on kulunut 6000 vuotta maailmankaikkeuden luomisesta ja 2000 vuotta Golgatalla tapahtuneesta koko maailman syntien sovituksesta.

Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Toivottavasti meistä heijastuu Jumalan suuresta rakkaudesta meitä kohtaan jotain lähimmäistemme hyväksi.

Opetuslasten välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. Niin Jeesus sanoi heille: ”Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. (Luuk. 22: 24-27)

Kari, kiitos kommentista. Onko sinun sitten helpompi uskoa Isän kotiin Taivaissa, jossa on monta asuinsijaa Jeesuksen omille?

Hienoa Kari. Monelle on aivan käsittämätöntä, että Jeesus on kuollut meidän puolesta ja että Jeesukseen uskovat pääsevät Isän kotiin Taivaisiin. Minä uskon täysin kolmen kirkon uskontunnustuksen mukaisesti, eikä niissä mitään kohtaa tarvitse epäillä.