Väärä käännös, vai ymmärtämättömyys paljastunut!
On kysymys paavi Fransiskuksesta ja hänen lausunnostaan 6. joulukuuta, Italiassa, alunperin katolisella Tv2000 kanavalla. Mainitun ohjelman selostus on lehdissä alkuperäisessä muodossa:
Papa Francesco corregge il Padre Nostro. "La traduzione è sbagliata"
Paavi iImoittaa Isämeidän rukouksen kohdan “äläkä saata meitä kiusaukseen” olevan väärä käännös, ja perustelu on se, että eihän kukaan maallinenkaan isä johdata lastaan kiusaukseen vaan estää lankeamasta.
Tässä paavin ideassa on karkea virhe, joka selittyy Hebr. 4:2:
“Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Jumala ei johdata ketään kiusauksiin, vaan niihin johdattaa ihmisen oma halu, kuten Jaak. 1:
13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
Siksi Daavidkin rukoilee, Ps. 139:
23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Isämeidän rukous rukoillaan ennenkuin kiusaus on läsnä. Rukoillaan, ettei meidän omat halumme ja himomme kehittelisi tilanteita, joissa ikäänkuin halutaan “nähdä mihin se pallo pyörii”. Kiusaukset eivät tule kuin “kuhmu otsaan”, vaan niitä edeltää sisäinen hengellinen lankeemus. Siksi Jeesus opetti rukoilemaan “äläkä saata meitä kiusaukseen”.
Sen sijaan, että rukoiltaisiin, että varjeltuisimme kiusauksilta, asetutaan näennäisen passiivisesti lihaa miellyttäviin tilanteisiin ja ikäänkuin siirretään kiusaus “kaitselmuksen” tulokseksi, joka johdattaa lankeamiseen, ellei isä toimi vastoin meidän halujamme ja estä sitä.
84 kommenttia
Lutherin selitys on selkeä: Jumala ei kiusaa ketään vaan kiusaukset nousevat kyllä aivan muista lähteistä, saatanasta jne.
http://katekismus.fi/isameidan/31.html
Meille on vaikea paikka käsitellä Jumalan salattua tahtoa, mutta kaventamalla Raamatun ilmoitusta Jumalan kaikkivaltaisuudesta joudumme vaikeuksiin Jumalan Tuomio vallan kanssa. Toteaahan myös Job: ”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” Jumalan on myös viha, kosto ja rangaistus. Kiusaaminen on erikoinen ilmaisu ja tuo Jeesuksen rukous tuleekin nähdä juuri pahasta päästämisen kautta. Aiomme, että paha päästää meistä. Ja kiusaajana myös saatana tunnetaan, joka vainoaa Jumalan lapsia kaiken aikaa. Olkaamme nöyriä Jumalan sanan edessä. Täytyy muistaa, että Jumala salli myös Poikansa kärsiä ja monelle veren vuodattaminen Ristillä on loukkaus järkeä ja humanismia vastaan, mutta kuitenkin ilman tuota Uhria, meillä ei olisi Vapautta. Amen.
Raamatussa on paikkoja, joiden kohdalla on pysähdyttävä ja oltava hiljaa, koska emme täysin voi ymmärtää Jumalan tekoja. Seuraava Jesaja-profeetan kohta on monesti puhutellut:
”Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, 6 jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, 7 minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. 8 Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut. 9 Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ”Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!” 10 Voi sitä, joka sanoo isälleen: ”Mitä sinä kelpaat siittämään?” ja äidilleen: ”Mitä sinä kelpaat synnyttämään?” 11 Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot. 12 Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot. 13 Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Herra Sebaot. 14 Näin sanoo Herra: Egyptin työansio ja Etiopian kauppavoitto ja sebalaiset, suurikasvuiset miehet, tulevat sinun tykösi, tulevat sinun omiksesi. Sinun perässäsi he käyvät, kulkevat kahleissa, sinua kumartavat, sinua rukoilevat: ”Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa”. 15 Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja. Jes.45:5-15
Luther sanoi, että Kristityn on lupa odottaa Jumalalta hyvää ja että Jumala tulee nähdä Kristuksen Rakkauden kautta, muuten emme löydä Armollista Jumalaa.
’Peirasmos’ ei ole ihan yksiselitteinen sana, kuten monet muutkaan eivät ole. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa eskatologista koetusta. Isä meidän -rukouksessa on muutenkin eskatologisia eli lopunajallisia sävyjä. Silloin se tarkoittaisi säästämistä lopun aikana koko maanpiiriä koskevasta koettelemuksesta.
Tässä paavin viisaudessa on viesti, että sellainen, mikä ei käy ”järkeen”, on muutettava. Ensimmäinen perustelu olisi pitänyt olla paavilta viittaus alkuperäisiin teksteihin. Hän kuitenkin nojaa asemaansa universaalisen kirkon johtajana ja RKK:n itseymmärrykseen, eli kykyyn ymmärtää oikein (magistero della chiesa).
Ei ole ollenkaan kysymys ”hengellisestä tutkiskelusta”, joka Raamatun mukaan on ainoa muoto tutkia asiaa, asiaa mitä tahansa, mutta varsinkin Raamattua.
Isä meidän rukous on juutalaisen ikivanhan rukousperinteen uomassa keskellä virtaa kulkeva rukous. Nykyisen juutalaisen synagogan kolmetoista ja kahdeksantoista rukoukset kulkevat samassa uomassa ja pitkälti samoin äänenpainoin. Olen pitänyt aiheesta vuoden mittaisen sarjan Somerolla sanan ja rukouksen illoissa, missä olen mennyt kohta kohdalta Isä meidän rukousta verraten sitä juutalaisen liturgian rikkaaseen aarreaittaan. Samat sydämen lyönnit ovat molemmissa yhtä syvinä ja ihanan puhuttelevina.
Muutoin tuo Teemun esiin tuoma eskatologinen eli lopunajan näköala on yksi hyvin merkittävä näkökulma tämän rukouksen ymmärtämisessä. Me rukoilemme uskon kestävyyttä koettelemuksissa, jotta selviämme niistä voittajina ja voittajina kerran perille päässeinä saamme luvatun voiton seppeleen.
Aiheeseen sopii myös suuren vanhan kirkon opettajan Kyrillos Jerusalemilaisen (k. 386) teksti Myst V 17 :
”Opettaako Herra meitä rukoilemaan, ettei meitä ollenkaan koeteltaisi? Kuinka sitten toisaalla sanotaan: ’Koettelematonta halveksitaan’ ja : ’Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte.’ Eikö joutua koetukseen merkitse [Herran rukouksessa] pikemminkin ’joutua koettelemuksessa voitetuksi’? Koetus on kuin myrskyaalto, jonka läpi on vaikea päästä. Toiset pääsevät … koska ovat hyviä uimareita … ’Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa – Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien’ [Ps 66;10-12]” (Jukka Thurén. Matteuksen evankeliumi s 109)
Olkoon sen kiusaukseen saattamisen kanssa nyt miten tahansa, mutta sitä olen aina oikeasti ihmetellyt miksi ihmisen pitäisi rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä niin kuin taivaassakin?
Eikö se muka muuten, ilman ihmisen rukoiluja tapahdu? Miksi Jumalan tahdon tapahtumista pitäisi yli päätään pitää suotavana ja peräti rukoilemisen arvoisena? Jumalahan on käsittääkseni antanut ihmiselle vapaan tahdon (ainakin maan päällä). Eikö se kelpaa ihmiselle?
Jotenkin tulee mieleen Getsemane. Jeesuksen piti käydä läpi tämäkin kiusaus, että Hän ihmisenä joutui kysymään tuskan noustessa, voisiko se mennä ohi mitä varten Hän oli tänne tullut. Jumala Hänessä kuitenkin antoi ratkaisun Isälle ja lupasi olla kuuliainen. Jeesus joutui Isänsä edessä kiusaukseen eli Isä koetteli Poikansa vielä kerran.
Hieno löytö Reijolta. Näinhän sen tulee olla. Meidän on hyvä päivittäin pyytää johdatusta kaikkeen. Samalla pysyä kaukana mahdollisista kiusauksista. Tämäkään pyrkimyksemme ei ole meidän varassamme. Uskonelämän kannalta on tärkeää, elää puhdasta elämää. Johdatus vie meitä Jumalan tahdon mukaisiin tilanteisiin. Niissä piillee kuitenkin samalla, myös mahdollisuuksia kiusauksiin. Juuri siksi on erityisen tärkeää, kun Reijo avasit tuon kohdan meille. On todella tärkeä rukoilla jatkuvasti sitä, että johdatuksen tähden emme joutuisi kiusauksiin. Vihollinen on tosi ovela kaikissa metkuissaan. Parhaimpiinkin asioihin hän voi kätkeä myös kiusauksia. Joten niistä on hyvä olla tietoinen. Jotta osaamme varoa myös omaa osuuttamme. Kaikista ponnisteluista huolimatta kiusaukset ja synti riippuu meissä kiinni.
Älä saata meitä kiusaukseen; avautui nyt aivan uudella tavalla.
Teemu Kakkuri: ”‘Peirasmos’ ei ole ihan yksiselitteinen sana, kuten monet muutkaan eivät ole. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa eskatologista koetusta. Isä meidän -rukouksessa on muutenkin eskatologisia eli lopunajallisia sävyjä. Silloin se tarkoittaisi säästämistä lopun aikana koko maanpiiriä koskevasta koettelemuksesta.”
Loistava huomio. Olen jakeen kääntänyt Rauhan julistukseen eskatologisessa merkityksessä ymmärtämättä yhteyttä viimeisiin aikoihin:
”Älä johda meitä koetukseen, vaan vapauta meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia aikakausiin. Aamen.”
http://www.parakustannus.fi/421679457
Peirasmos on ongelmallinen käännettävä. Ilmeisesti se pitäisi kääntää aina johdonmukaisesti koettelemuksen muotoon. Kiusaaja on koettelija. Koettelija koetteli Jeesuksen erämaassa. Kiusaaja, kiusaus, ei anna oikeaa kuvaa tekstin ideasta. Jobia koeteltiin, samoin kuin Jeesusta. Mutta joo, onhan se kuitenkin myös kiusaamista. Edes itseä tyydyttävää muotoa ei saa millään aikaiseksi siten, että sen voisi viedä lävitse koko suomennokseen.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
”Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta”
Tuossa on ajatus, joka tulee esiin esim. Jobin kirjassa, jossa Jumala sallii pahan ottaa Job käsittelyynsä ja Job joutuu tosi kurjaan tilaan, niin, että Jobin vaimokin sanoo: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” Job kärsii Jumalan sallimuksesta ja se on meille vaikeasti ymmärrettävää Jumalan tahtoa.
Ihmisellä on luontaisesti taipumus toimia vastoin Jumalan tahtoa ja tavallaan elämällään kieltää Jumala (sulkea silmänsä ja toimia oman ja maailman mielen mukaan) ja kiusaus epäillä Jumalan Rakkautta ja hyvyyttä, kun elämä koettelee kovalla kädellä. Kiusaus luopua Jumalasta onkin ihmiselle yksi uskon ja luottamuksen suurin taistelu. Sota on hengellinen ja taistelu käydään ihmisen sielusta.
Näitä tuli tuosta blogista mieleeni…
Ilmoita asiaton kommentti