Tähän on tultu: KHO 2020:97
Korkein hallinto-oikeus on 18.9.2020 jättänyt voimaan Oulun tuomiokapitulin 13.6.2019 antaman kirjallisen varoituksen papille, joka oli kirkon opin, lainsäädännön ja ohjeistuksen vastaisesti vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon. Päätös on merkittävä maallisen tuomioistuimen ratkaisu kirkon perusoikeudellisesta asemasta Suomen oikeusjärjestelmässä.
KHO toteaa johdonmukaisesti kirkon vihkimistä koskevan säännöstön perustuvan kirkkolain 1 luvun 1 §:ssä olevaan kirkon tunnustukseen, kirkkojärjestykseen ja kirkkokäsikirjaan. Kirkon avioliittokäsitys on perustunut ennen 1.3.2017 voimaan tullutta muutosta siihen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, eikä sitä ole sen jälkeen muutettu. Päinvastoin, kirkolliskokous on 18.5.2018 hylännyt aloitteen kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta.
Kotimaa-lehti uutisoi KHO:n päätöstä näkyvästi kotimaa.fi –sivustolla korostaen yhden oikeusneuvoksen eriävää mielipidettä. Siinä punnittiin näkökohtia varoituksen määräämisen puolesta ja sitä vastaan seuraavasti:
- Kirjallisen varoituksen puolesta puhuu toiminta harkitusti kirkollisen ohjeistuksen vastaisesti.
- Varoitusta vastaan puhuu se, että samaa sukupuolta olevien avioliitosta on herännyt keskustelu kirkon piirissä, siitä on erisuuntaisia käsityksiä ja se on hyväksytty muissa pohjoismaissa.
Tämän lainoppineen oikeusneuvoksen mielestä siis missä tahansa organisaatiossa saa toimia lain, sääntöjen ja selvien ohjeiden vastaisesti, jos siitä on herännyt keskustelua ja erilaisia mielipiteitä? Asiaa parantaa vielä, jos muissa pohjoismaissa toimitaan toisella tavalla!
KHO:n päätös merkitsee, että tälläkin mielipidesivustolla usein esitetyt väitteet siitä, että kirkon vihkimiskäytäntö olisi syrjintää, ovat perusteettomia. Papit, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja, ja piispat, jotka sen hyväksyvät, toimivat kirkon tunnustuksen ja lainsäädännön vastaisesti.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä on kaikkien asianomaisten noudatettava, siihen ei pitäisi Kotimaa-lehdellä ja Olli Seppälällä olla mitään sanomista. Nyt voisi odottaa, että palattaisiin lähtöasemiin, missä oltiin ennen 1.3.2017. Liberaalit papit ja piispat ryhtyisivät noudattamaan kirkon avioliitto-oppia ja konservatiivit puolestaan etsimään tapaa, miten maistraatissa vihittyihin sateenkaaripareihin tulisi suhtautua tasaveroisina seurakuntalaisina. Kun tähän on tultu, niin tästä pitää päästä eteenpäin.
42 kommenttia
KHO:n päätökseen on luonnollisesti paljonkin sanomista niin minulla kuin monella muullakin, joka on seurannut vuosikausia kirkon sisäistä keskustelua avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Päätös on juridisesti merkittävä, mutta ei vaienna keskustelua millään tavalla. Ajatus, että kikko palaisi lähtöasetelmiin, missä oltiin ennen 1.3.2017, on toiveajattelua eikä tunnista todellisuutta, missä kirkossa jo eletään. Yritin Kommentissani – mihin arvatenkin viittaat nimeni mainiten – hahmotella mitä päätöksestä voi seurata.
Vaikka olenkin voimakkaasti samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen puolella, KHO:n päätös on perusteltu ja mielestäni on parempi, että asia ratkaistaan kirkossa kuin sen ulkopuolella.
Pidän blogistin toivetta samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä pidättäytymisestä suhteellisen naiivina. Evankelis-luterilaista kirkon seurakunnista on twiitattu heti päätöksen jälkeen, että vihkimiset jatkuvat ja kirkkojen ovet pysyvät auki.
Blogisti myös toteaa, että tämän päätöksen jälkeen syytökset syrjimisestä olisivat perusteettomia. Tähän totean, että kokemus syrjityksi tulemisesta on aina subjektiivinen eikä kukaan voi kieltää toista kokemasta tulleensä kohdelluksi syrjivällä tavalla.
Pikemminkin pelkään, että retoriikka ja riitely aiheen tiimoilta kiihtyy, koska KHO ei ratkaissut asiaa kirkon puolesta. Katseet kääntyvät kohti piispoja ja kirkolliskokousta.
Mielenkiintoista tietenkin on, millä tavalla KHO:n päätös velvoittaa piispa Laajasaloa, joka ilmeisesti ennakoi päätöksen olevan hänen kannaltaan toinen.
On hyvä ettei maallinen oikeus puutu enempää kirkon sisäisiin asioihin. Nyt kirkko joutuu tekemään päätöksiä, jota eivät ole liberaali pappien mieleen.
Tämä KHO:n päätös on Päivi Räsäselle voitto ja Teemu Laajasalolle tappio. Saa nähdä, kuinka Laajasalo ja Hintikka siihen suhtautuu, toivottavasti alistuvat Jumalan tahtoon, koska eivät saa tukea maalliselta oikeudelta omille näkemyksilleen.
Kirkko vihkii miehen ja naisen välisen liiton ja samaa sukupuolta olevat vihkii virkamiehet, joilla on siihen oikeus.
Tuori: ” Liberaalit papit ja piispat ryhtyisivät noudattamaan kirkon avioliitto-oppia ja konservatiivit puolestaan etsimään tapaa, miten maistraatissa vihittyihin sateenkaaripareihin tulisi suhtautua tasaveroisina seurakuntalaisina. Kun tähän on tultu, niin tästä pitää päästä eteenpäin.”
Messuun ovat kaikki tervetulleita! Suuntautumista ei kysellä. Messun lopuksi luetaan siunaus kaikille messuun osallistuneille! Tasavertaisuus syntisinä heteroina ja syntisinä homoseksuaaleina on selvä asia. Kristus on ainoa vaimosta syntynyt, joka on itsessään synnitön.
Olen samaa mieltä Risto Tuorin kanssa, on nähtävä tämän päiväinen päätös myönteisenä. Tämä päätös on erittäin merkittävä linjaveto johon tullaan nojaamaan. Piispa Laajasalo tulee tietysti haastaa tulevaisuudessa ja asettaa kyseenalaiseksi hänen toimintansa. Myös piispa Hintikan valtakunnassa täytyy haastaa hänen näkemys. Joku pappi voisi saarnassa hiukan kokeilla puhua homoseksuaalisuuden synnillisyydestä ja kirkon avioliitto käsityksestä. Tämän päiväinen päätös pitää kirkossa voimaannuttaa.
Kiitos Risto Tuorille KHO:n päätöksen kommentoinnista. Niinhän siellä korkeimman oikeusasteen ratkaisujen lopussa taitaa lukea kaikille asiaomaisille ratkaisun noudattamisesta. Poliitikot sanovat saman asian termein pulinat pois. On tietenkin myös huomattava , että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaan valituslupa on myönnettävä mm. , jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Ja näinhän tapahtui ja asia tuli vuosikirjaan. Eli olisi kirkossa otettava tosissaan, että kirkon autonomian rajat on tältä osin käyty. Ja niitä olisi kirkonsisäisestikin kunnioitettava. Olisi enemmänkin syvennyttävä siihen, mikä kirkko on. Onko kirkon tunnustuksella ja opilla merkitystä jos ei siinä ei haluta pysyä? Epäselvää ei kai ole ollut mikä kirkon oppi avioliitosta on. Kirkkohan on siitä päättänyt. Voidaan jopa kysyä, onko se edes kirkon päätös. Peräti outona lähtökohtana kristillisessä kirkossa voitaisiin pitää sitä, että hyväksyä voidaan vain sellainen kirkko, joka haluaa tai jonka täytyy muuttaa oppinsa. Onko se peräti kirkon olemuksen vastaista? Eikö silloin synnytetä ihan toinen kirkko? Tuori on ihan oikeassa siinä, että kirkossa liberaalisti ajattelevien olisi avioliittoasiassa oltava tyytyväisiä siitä, että yhteiskunta on moniarvoinen ja voi siviilivihkimisen kautta saattaa samaa sukupuolta olevat avioliittoon. Totta myös on, että lähimmäisen rakkaus on voimassa ja evankeliumi kuuluu kaikille. Sitä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Kyllä on tässä Kotimaa24:n porukoillakin nielemistä. Mutta kuten Olli Seppälä antaa ymmärtää, propaganda jatkuu, eikä periksi anneta.
Koomista sikäli, että porukka joka korostaa lakia, ei enää korostakaan lakia.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan, EI MUUTU MIELI Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas, vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis SANAAN luota ahdistuksen tiellä, tie kulkee kohti päivää Kristuksen.
Kirjoittaja
Risto Tuori
Olen toiminut seurakunnan luottamustehtävissä 1980-luvulta lähtien mm. kirkkovaltuutettuna ja kirkkovaltuuston puheenjohtajana, kirkolliskokouksen maallikkoedustajana ja tällä hetkellä vielä Sastamalan seurakunnassa vaalilautakunnan puheenjohtajana. Koulutukseltani olen oikeustieteen lisensiaatti ja toimin asianajajana Pirkanmaalla.
Blogisti: ”Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä on kaikkien asianomaisten noudatettava, siihen ei pitäisi Kotimaa-lehdellä ja Olli Seppälällä olla mitään sanomista.”
Onneksi emme elä sen enempää yhteiskunnallisessa kuin kirkollisessa totalitarismissa, joissa ei ole sananvapautta.
Ei tarvitse olla ennustaja todetakseen, että päätös repii entistä enemmän kirkkoa. Apartheid jatkuu ja piispat ovat entistä enemmän hukassa, kun esivalta ei päästänytkään piispoja pinteestä, vaan jättää sotkut sakastiin. Maailma muuttuu tasa-arvoisemmaksi, mutta kirkko sulkeutuu suvaitsemattomuuteensa.
Ilmoita asiaton kommentti