Suomessa on toistumassa sama virhe kuin 1970-luvun suomettumisen aikana, mutta tällä kertaa islamin kanssa.
Tuolloin kommunismin asiantuntijaksi kelpasi vain se, joka ei arvostellut Neuvostoliittoa tai kommunismia. Nyt islamin asiantuntijaksi kelpaa vain se, joka välttää puhumasta islamin haasteellisista kysymyksistä.
Julkisessa keskustelussa ääneen pääsevät lähes yksinomaan ne, jotka ovat hyvissä väleissä moskeijoiden ja muslimijärjestöjen kanssa. Tätä itsesensuuria toteuttavat erityisesti HS, Yle ja kirkon johtavat äänet.
Ongelma on kuitenkin syvempi kuin pelkkä vaikeneminen. Islam ei ole vain uskonto, vaan uskonto ja yhteiskuntajärjestys yhdessä. Se tuo mukanaan sharian, joka useimmissa muslimimaissa määrittelee kristityt ja muut vähemmistöt laillisesti toisen luokan kansalaisiksi.
Sen sijaan että kysyttäisiin, onko islam yhteensopiva länsimaisen vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan kanssa, keskustelu on siirretty moraaliselle tasolle:
”Miten meidän pitäisi suhtautua muslimeihin, jotta emme olisi rasisteja?” Tätä kysyttäessä varsinainen asiasta keskusteleminen lakkaa.
Tämän takia päämediat kieltäytyvät näkemästä, että Suomessa on jo syntymässä rinnakkaisyhteiskuntia, joissa naisten ja tyttöjen oikeuksia sorretaan. Ex-muslimi ja feministi Sara Al Husaini kuvaa kirjassaan Huono tyttö avoimesti pakkoavioliittojen ja kunniaväkivallan todellisuutta Suomessa.
Valtaosa Suomeen tulleista muslimeista tulee maista, joissa naiset ja vähemmistöt ovat sharian mukaan toisen luokan kansalaisia. He ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa muslimimiehet ovat ykkösluokkaa ja muut alempia.
Kun muslimiyhteisö kasvaa, silloin syntyy automaattisesti yhteisössä sosiaalinen paine toteuttaa shariaa, ja se tuo myös mukanaan sosiaalisen kontrollin. Vähitellen tapahtuu se, että sharia alkaa korvata paikallista lainsäädäntöä.
Siksi Eurooppaan onkin muodostunut tällä hetkellä jo 900–1000 haavoittuvaa aluetta, joissa paikallinen laki ei enää toimi kunnolla. Ruotsissa näitä alueita on 65, Ranskassa satoja, Saksassa ja Englannissa kymmeniä, ja niiden määrä kasvaa tasaisesti.
Pelko ”islamofobia”-leimasta on osoittautunut vahvemmaksi kuin pelko yhteiskunnan hajoamisesta. Sama mekanismi, joka lamautti viranomaiset Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa ja Englannissa ryhtymästä ajoissa toimeen rinnakkaisyhteiskuntien syntyessä, vaikuttaa nyt myös Suomessa.
Kirkon rooli tässä kehityksessä on erityisen ongelmallinen. Arkkipiispa Tapio Luoma ja dosentti Jyri Komulainen edustavat vahvasti progressiivista teologiaa, joka lähtee siitä, että kaikki uskonnot ovat lähtökohtaisesti hyviä ja samanarvoisia.
Tämän ajatusmallin mukaan ei ole olemassa ”huonompia” uskontoja – kaikki ovat vain erilaisia kulttuurisia ilmauksia samasta hengellisestä kaipuusta. Siksi he rohkaisevat uskontojen keskinäiseen ymmärtämiseen ja dialogiin.
Valitettavasti tämän lähtökohdan omaavan ihmisen on hyvin vaikea myöntää, että jossain uskonnoissa voisi olla sisäänrakennettuja, vakavia ongelmia ihmisoikeuksien tai ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Siksi monen modernin ihmisen on hyvin vaikea alkaa miettiäkään islamiin ja erityisesti shariaan liittyviä ongelmia. Siksi he myös antavat islamin itse määritellä mitä Islamista tulee puhua.
On aika alkaa puhua siitä, että sharia voi olla myös ongelma. Islamissa ei ole kyse vain yksityisestä uskonnonharjoituksesta, vaan sharian soveltaminen ohjaa muslimiyhteisöä itsestään kohti tiettyä konkreettista yhteiskuntajärjestystä, joka voi olla ristiriidassa ympäröivän lainsäädännön kanssa.
Tästä ei puhuta, koska Islam korostaa usein, että vain muslimit tai islamin oppineet saavat tulkita islamia ja shariaa – ei-muslimit eivät ”ymmärrä” sitä tarpeeksi. 20 vuotta sitten Ruotsissa oli sama tilanne kuin Suomessa nyt. Siihen asti muslimiyhteisöt olivat saaneet määritellä, miten islamista ja shariasta saa puhua. Mutta kun jengiväkivalta ja rikollisuus räjähtivät käsiin, viranomaiset Ruotsissa alkoivat hahmottaa, että sharia oli osa ongelmaa, siitä piti alkaa puhua.
Viranomaiset ja hallitus ovat nyt koko ajan ottaneet Ruotsissa tiukemman linjan suhteessa shariaan. Esimerkiksi varapääministeri Ebba Busch on toistanut, että ”sharialla ei ole sijaa Ruotsissa” ja että ”islamin täytyy sopeutua Ruotsin arvoihin”. Siksi myös Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa sharian tuomat ongelmat ovat tulleet yhä enemmän osaksi julkista keskustelua.
Meillä on Suomessa edessä sama haaste, oppia julkisesti puhumaan islamista ja shariasta, ilman että keskustelu leimataan islamofobiaksi.
On aika havahtua siihen, että vaikeneminen shariasta voi edesauttaa erilaisten rinnakkaisyhdyskuntien syntyä.
Islam ei ole pelkästään yksilön sisäinen uskonasia, vaan sharia tekee siitä yhteiskunnallisen kysymyksen, joka koskettaa ihmisoikeuksia, suomalaisia ja Suomen lakia.
Siksi suomalaisten täytyy voida itse keskustella siitä, mitkä ovat sharian ja Suomen lain väliset suhteet. Miten se ilmenee keskustelussa naisten oikeuksista, oikeudesta uskonnon vaihtoon, vähemmistöjen asemasta ja siitä, voiko sharia olla jonkin suomalaisen lain yläpuolella.
Ruotsin esimerkki varoittaa, että me emme voi antaa muslimiyhteisön tai joidenkin muslimeja myötäilevien asiantuntijoiden olla portinvartijoina sille, että Sharian ongelmista vaietaan. Jos näin tapahtuu, emme pysty riittävästi suojelemaan myöskään heikoimmassa asemassa olevia maahanmuuttajia.
Uskon, että jos Suomessa alkaa avoimempi keskustelu shariasta, itse muslimien kohtaaminen ihmisinä helpottuu – kun ymmärrämme, että itse ihmiset, muslimit, eivät ole ongelmana.
Kirkon tehtävä on – aivan oikein – opettaa ihmisiä kunnioittamaan ja välittämään toisista kulttuurista tulevista ihmisistä. Mutta kirkko ylittää tehtävänsä jos haluaa hävittää asiallisen keskustelun siitä, mitä ongelmia sharia mahdollisesti tuo mukanaan
Kun puhutte sharialain ja länsimaiden arvojen ristiriidasta, menkää konkretiaan: Näyttäkää sharialaista yksikin kohta, jossa näin on. Jakeet ja kirjan sivut esille, kiitos!
Tämän jälkeen otan yhteyttä arvostettuihin islamilaisiin teologeihin ja kysyn onko asia ymmärretty oikein. Tehdään tämännyt kertaheitolla selväksi, ettei aina kannata toistella samoja aiheita joka toinen vuosi.
Minulla ei ole tarvetta valehdella juutalaisuudesta, ei kristinuskosta eikä islamista. Minua kiinnostaa vain historiallinen Jeesus ja tällä matkalla olen huomannut, että kirkko teki Jeesuksesta Messiaan ja Jumalan vastoin juutalaisuutta ja kaikilla kolmella Aabrhamin uskonnolla on sama Jumala ja sama sanoma. Se on siinä.
Wikipedia sharia-kritiikistä:
Šarian kritiikki
Pääartikkeli: Islamin kritiikki
Šariassa on määräyksiä, jotka eivät ole voimassa tai ovat kiellettyjä länsimaisissa yhteiskunnissa. Jumalan lakina šaria on muuttumaton, kun taas länsimaissa tehdään uusia lakeja. Šarian mukaan korkein valta kuuluu kalifille, jonka tulee suojella uskontoa ja käydä pyhää sotaa islamin vihollisia vastaan.[158] Lakien tulkinta kuuluu vain uskonoppineille. Šaria hyväksyy joukon ruumiillisia rangaistuksia, kuten käsien katkomisen tai ruoskinnan.[125] Muut kuin muslimit luokitellaan joko alempiarvoisiksi dhimmeiksi tai surmataan, samoin dhimmit, jos he eivät käänny Jeesuksen tullessa uudelleen.[159][123] Homoseksualismista seuraa kuolemantuomio. Šaria hyväksyy orjuuden.[160]
Länsimaissa on usein arvosteltu niitä kohtia šariassa, joita pidetään loukkauksina naisten oikeuksia kohtaan. Islamilainen huivi tai sen käyttöpakko on herättänyt kielteisiä tunteita Euroopassa.[161][162] Muita ovat lapsiavioliitot[163][164], moniavioisuus[165], tyttöjen sukupuolielinten silpominen[166], naisten alistaminen miehen määräysvaltaan[167][168], seksiorjuus,[165] miehen oikeus lyödä naista,[169] perintöoikeuden rajoitukset,[170] pakkoavioliitot,[171] naisten heikompi asema todistajana oikeudessa, naisten kuoliaaksi kivittäminen,[172] avioero-oikeuden rajoitukset[171] sekä rajoitukset osallistua julkiseen elämään.
Šaria on ristiriidassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kanssa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan šaria ei sovi yhteen demokratian perusperiaatteiden kanssa.[173]
Keskustelu šariasta Suomessa
Puolesta
Šarian käyttöönotosta keskustellaan myös Suomessa. Yleisimmin on ehdotettu šarian soveltamista perheoikeudessa.[174][175] Opetushallitus on hyväksynyt sen käytön myös kouluopetuksessa.[176][177] Helsingin yliopiston tutkijat Sanna Mustasaari ja Mulki Al-Sharmani katsoivat vuonna 2018 julkaisemassaan mielipidekirjoituksessa, että šaria ”edesauttaa koettua kuulumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja motivoi osallistumaan” eikä ”valtio voi kieltää uskonnollisten normien käyttämistä.” Tutkijat katsovat, että ”puheenvuorot, joissa herätellään pelkoa sharia-laista, eivät edesauta kenenkään ihmisoikeuksia eivätkä vie keskustelua kohti kaikille yhteistä, monimuotoista suomalaista yhteiskuntaa.” [178]
Oikeustieteen professori Asifa Quraishi-Landes vieraili Suomen Lähi-idän instituutin ja Suomen Journalistiliiton järjestämässä Kuka pelkää shariaa? -keskustelutilaisuudessa 6.–9. kesäkuuta 2018. Hän katsoi, että länsimaissa pitäisi antaa lisää tilaa ja tukea muslimien noudattamalle šaria-laille. Quraishi-Landesin mielestä on selvää, etteivät muslimit tai šaria ole katoamassa länsimaista. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa, kuinka eristyksiin vähemmistö tapoineen jää, tai millaisia šarian tulkintoja tuetaan. Quraishi-Landesin mukaan ”nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla. Jotkin uudet tavat voisi myös toivottaa tervetulleeksi”.[179]
Tutkijatohtori Sanna Mustasaari ja akatemiatutkija Mulki al-Sharmani katsoivat, että ”vastakkainasettelu uskonnon normien ja Suomen lain välillä perustuu yksinkertaistuksiin eikä auta ymmärtämään kumpaakaan”. Kirjoittajat ovat sitä mieltä, että ”puheenvuorot, joissa herätellään pelkoa šaria-laista, eivät edesauta kenenkään ihmisoikeuksia eivätkä vie keskustelua kohti kaikille yhteistä, monimuotoista suomalaista yhteiskuntaa ja sellaista kansalaiskäsitystä, johon myös uskonnolliset vähemmistöt voisivat kuulua”.[180]
Vastaan
Vastustajien mielestä rinnakkaisen šariayhteiskunnan syntymistä ei tule sallia.[175] Oikeusministeri Antti Häkkänen katsoi 2018, että ”Suomessa ei ole mitään tilaa šaria-laille tai muille rinnakkaisyhteiskuntaa tavoitteleville pyrkimyksille”.[181]
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0aria
Sharialaki on minusta täysin historiallinen asia. Sen pohjana ovat historiallinen Koraani ja muslimien sepittämä perimätieto. Ei sellaista voi kukaan ehdottaa nykyaikaiseksi laiksi tai ainakin sharialaki tulee päivittää nykyaikaan. Kaikki vetoamiset historian suuriin oppineisiin ovat historiaa ja vanhentunutta tieoa tämän päivän kannalta. Kuten olen sanonut; islam kaipaa kirkon tavoin päivittämistä nykyaikaan eikä se saa olla missään kohdassa ristiriidassa humanististen arvojen kanssa.
Huomaan, että sharialaki on islamilaisille teologeille arka paikka. Se todistaa minun väitteen täysin todeksi: Koraani ja islamilainen perimätieto ovat täysin inhimillistä ja historiallista kirjallisuutta, ei todellakaan mitään Jumalan sanelua tai Jumalan sanaa. Kaikki on sidoksissa omaan aikaansa ja paikkaansa ja siksi näiden teosten kirjaimellista sisältöä ei voi missään nimessä toistaa missään toisessa paikassa ja ajassa. Muuten teemme väkivaltaa ja rikomme pahasti ihmisoikeuksia ja nykyajan arvoja.
En tunnusta yhdenkään islamilaisen fanaatikon ja pellen tai historiallisen uskonoppineen ylivaltaa muihin tässä maailmassa. Kaikki on todeallakin historiallista sisältöä ja miesten perinteistä vallankäyttöä. Sääliksi käy ihimisiä, jotka eivät tajua tätä perusasiaa islamista. Sama pätee myös kristinuskoon ja Raamattuun.
Pasi T. Sivuutat täysin kolme perustavan laatuista eroa islamin ja kristinuskon välillä. Ensiksikin Koraani on islamissa lähtökohtaisesti maan päälle tullut Jumalan sana, jolla on vastaava asema kuin Jeesuksella kristinuskossa. Toiseksi islam ei ole koskaan kokenut sellaista ajattelun murrosta kuin kristinusko valistuksen myötä. Kolmanneksi islam on kokonaisvaltainen systeemi aivan eri tavalla kuin kristinusko.
Tästä syystä sinä voit kyllä sanoa koraania ja shariaa
pelkiksi täysin inhimillisiksi tuotoksiksi ja tulkinnoiksi, mutta uudistusmielisinkään muslimi voi tuskin yhtyä näkemyksiisi. Puhumattakaan ”fanaatikoiksi” ja ”pelleiksi” nimittämiesi muslimioppineiden näkemyksistä. Kyllä islamista löytyy suvaitsevia suuntauksia, mystiikkaa ja omalaatuista Koraanin tulkintaa, mutta koko keskustelu tapahtuu lähtökohtaisesti eri ehdoilla kuin liberaalissa tai edes fundamentalistisessa kristillisyydessä.
Muutoin olen sitä mieltä, että hieman suurempi nöyryys olisi paikallaan. Se, että arvostelet suuren maailmanuskonnon oppirakennelmia kiistämällä niiden jumalallisuuden ja edellytät tilalle omaksuttavaksi ihmisoikeudet, nykyajan arvot ja läntisen uskontotieteen mukaisen suhtautumistavan on minusta – ylimielistä. Sorretussa asemassa eläviä muslimeja, naisia, tyttöjä ja islamin vähemmistösuuntauksia vainotuista kristityistä puhumattakaan, ei auteta tuosta lähtökohdasta käsin. Ja jos tavoitteena on islamin uudistuminen sisältä päin, muutos syntyy juurikin sisältä, ei ulkoa käsin.
Tosin kristittyinä tavoitteemme ei ole islamin uskonpuhdistus vaan Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa julistaminen muslimeille.
Uskonnon nimissä ei kukaan eikä missään saa rikkoa ihmisoikeuksia. Minun viestini on, että juutalaisuudella, kirkolla ja islamilla on sama Jumala ja sama sanoma. Se ei ole ylimielisyyttä. Sen allekirjoittaa jopa konservatiivisin muslimi. Kaikkien pyhät kirjoitukset ovat historiallisia, mutta niistä löytyy sama ajaton jumalallinen sanoma. Sekään ei ole ylimielisyyttä. Ihmisoikeuksien puolustaminen ei ole ylimielisyyttä. Nuoret uudistusmieliset muslimit ovat linjoillani, mutta valtaapitävät konservatiiviset miesten piirit eivät. Se ei ole mikään yllätys. Historiallisesta totuudesta puhuminen ei ole ylimielisyyttä. Maailma muuttuu sivistystason noustessa ja globalisaation myötä.
Koraanin tulkinnassa on ongelma vaikka se on aika ohut teos Raamattuun verrattuna . On kaksi ajanjaksoa ; Medinassa ja Mekassa jotka kuvastuvat Muhamedin suhtautumiseen ympäröivään maailmaan . Eihän alussa Muhammedilla ollut kuin vähäinen joukko seuraajia kun se eli rauhanomaisesti , mutta mediaan mentyä alkoi sotaisempi elämä ja ryöstelyt jotka leimaavat sitä kirjaa . Koraanissa on sotkettu suurat niin ettei ne ole aikajärjestyksessä josta näkisi selvästi tekstien liittyvän aikaan . Jos tätä ”loppuosaa” Medinasta ei olisi ei Islam olisi sotien kautta valloittanut maita eikä väkivaltaa ja terrorismia olisi niin paljon . Totuus että muslimit itse ovat kärsineet omasta uskonnosta ja maksaneet myös hengellään siitä . Iranissa on tapettu rauhanomaisia muslimeja paljon . Se raakalaismaisuus mitä nähty Gazassa ja Iranissa nousee syvältä uskonnon tulkinnasta . Hollannissa missä olen usein käynyt niin siellä muslimit ovat sopeutuneet yhteiskuntaan juuri kielitaidon vuoksi. Myös suomen kotiuttamista auttaisi kun tulkkauspalveluja poistettaisiin ja luokkakohtaisia maahanmuuttajia otetaan tutkimuksen mukaan . Muslimin kanssa on hyvin helppoa jutella Jumalasta ja he sallivat enemmän kristillistä kultuuria kuin annetaan ymmärtää . Suvivirsikieltoja tai ruokarukouksia ei muslimit ole ensimmäisenä kieltämässä . Monet ovat myös hyvin avoimia ja tunneälykkäitä ja meidän suomalaisten tulisi miettiä miten voidaan aidosti rakastaa ja kohdata heitä . Muslimit elävät rauhanomaisesti valtioissa joissa yhteiskunta toimii ja on oppilaitoksia jotka avaavat silmiä nähdä elämää muuten kuin Islamin silmin . Palestiinassa ja Iranissa on pienestä alkaen kouluissa opetusta laulujenkin muodossa viha Israelia kohtaan , joka uskonnossa nähdään vihollisena . Tätä ei länsimaissa meinata tajuta että uskonto on juuri syy vihaan . Maallistuminen ja osallisuus länsimaiseen yhteiskuntaaan on paras tie muslimien kotoutua ja radikalisoituminen jää pois . Islam on aina myös poliittinen usko joka kaikissa päätöksissä ja julistuksissa mukana . Israelin tuhoaminenkin on kirjattu Iranin valtiolliseen peruskirjaan selvästi . Sharia laki on jo nyt voimassa lähes joka maassa jossa tiukempia imaameja on , siis myös länsimaissa . Ja heidän pyrkimys saada valtaa että siitä tulisi valtiollinen laki . Ruotsissa on ollut joitakin ”oikeusmurhia ” kun syyte hylätään vaikka länsimaisen oikeuden mukaan tulisi tulla rangaistus . Demokratia ja sharia eivät voi olla yhtäaikaa .
Valitettevasti täytyy myöntää, että tuo on todellisuuutta monissa maissa. Voi voi, tätä hullua islamin maailmaa!
Minusta sharialaki ei saa rikkoa ihmisoikeuksia ja olla ristiriidassa humanististen arvojen kanssa. Jos se polkee ihmisoikeuksia, se ei voi olla Rakkauden Jumalasta, vaan ihmisen kädestä ja on silloin historiallista sisältöä.
”Šaria-käsikirja Reliance of the Traveller sisältää liitteenä 1300-luvulla eläneen imaami al-Dhababin teoksen Suuret synnit, joka luettelee 76 suurta syntiä.[102] Al-Dhababin teos on myös ilmestynyt suomeksi.[103] Seuraavassa on esimerkkejä suurista synneistä (koodit viittaavat käsikirjan numerointiin):
vertaisen asettaminen Jumalalle (p1.1) Tämä on ainoa kuolemansynti. Se tarkoittaa, ettei tekoa voi hyvittää muuten kuin katumalla ja palaamalla islamiin.
uskovaisen tappaminen (p2.1.1)
rukouksen jättäminen väliin (p5.0)
epäkunnioitus vanhempia kohtaan (p6.0)
orpojen omaisuuden kavaltaminen (p8.0)
valehtelu profeetasta (p9.0)
pakeneminen uskonsodasta (p11.0)
alkoholinkäyttö (p14.0)
homoseksuaalisuus (p17.0)
varkaus (p21.0)
sianlihan syönti (p30.0)
virtsasta puhdistautumisen laiminlyönti (p31.0)
olla uskomatta kohtaloon (p37.0)
kuvien tekeminen (p44.0)
riitely (p64.0)
Lisäksi on joukko todennäköisiä suuria syntejä, joihin kuuluu muun muassa:
lupauksen pettäminen (p75.15)
viiksien jättäminen muotoilematta (p75.16)
pyhiinvaelluksen jättäminen väliin, vaikka voisi sen tehdä (p75.17)
Šarian kritiikki
Pääartikkeli: Islamin kritiikki
Šariassa on määräyksiä, jotka eivät ole voimassa tai ovat kiellettyjä länsimaisissa yhteiskunnissa. Jumalan lakina šaria on muuttumaton, kun taas länsimaissa tehdään uusia lakeja. Šarian mukaan korkein valta kuuluu kalifille, jonka tulee suojella uskontoa ja käydä pyhää sotaa islamin vihollisia vastaan.[158] Lakien tulkinta kuuluu vain uskonoppineille. Šaria hyväksyy joukon ruumiillisia rangaistuksia, kuten käsien katkomisen tai ruoskinnan.[125] Muut kuin muslimit luokitellaan joko alempiarvoisiksi dhimmeiksi tai surmataan, samoin dhimmit, jos he eivät käänny Jeesuksen tullessa uudelleen.[159][123] Homoseksualismista seuraa kuolemantuomio. Šaria hyväksyy orjuuden.[160]
Länsimaissa on usein arvosteltu niitä kohtia šariassa, joita pidetään loukkauksina naisten oikeuksia kohtaan. Islamilainen huivi tai sen käyttöpakko on herättänyt kielteisiä tunteita Euroopassa.[161][162] Muita ovat lapsiavioliitot[163][164], moniavioisuus[165], tyttöjen sukupuolielinten silpominen[166], naisten alistaminen miehen määräysvaltaan[167][168], seksiorjuus,[165] miehen oikeus lyödä naista,[169] perintöoikeuden rajoitukset,[170] pakkoavioliitot,[171] naisten heikompi asema todistajana oikeudessa, naisten kuoliaaksi kivittäminen,[172] avioero-oikeuden rajoitukset[171] sekä rajoitukset osallistua julkiseen elämään.
Šaria on ristiriidassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kanssa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan šaria ei sovi yhteen demokratian perusperiaatteiden kanssa.[173]
Keskustelu šariasta Suomessa
Puolesta
Šarian käyttöönotosta keskustellaan myös Suomessa. Yleisimmin on ehdotettu šarian soveltamista perheoikeudessa.[174][175] Opetushallitus on hyväksynyt sen käytön myös kouluopetuksessa.[176][177] Helsingin yliopiston tutkijat Sanna Mustasaari ja Mulki Al-Sharmani katsoivat vuonna 2018 julkaisemassaan mielipidekirjoituksessa, että šaria ”edesauttaa koettua kuulumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja motivoi osallistumaan” eikä ”valtio voi kieltää uskonnollisten normien käyttämistä.” Tutkijat katsovat, että ”puheenvuorot, joissa herätellään pelkoa sharia-laista, eivät edesauta kenenkään ihmisoikeuksia eivätkä vie keskustelua kohti kaikille yhteistä, monimuotoista suomalaista yhteiskuntaa.” [178]
Oikeustieteen professori Asifa Quraishi-Landes vieraili Suomen Lähi-idän instituutin ja Suomen Journalistiliiton järjestämässä Kuka pelkää shariaa? -keskustelutilaisuudessa 6.–9. kesäkuuta 2018. Hän katsoi, että länsimaissa pitäisi antaa lisää tilaa ja tukea muslimien noudattamalle šaria-laille. Quraishi-Landesin mielestä on selvää, etteivät muslimit tai šaria ole katoamassa länsimaista. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa, kuinka eristyksiin vähemmistö tapoineen jää, tai millaisia šarian tulkintoja tuetaan. Quraishi-Landesin mukaan ”nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla. Jotkin uudet tavat voisi myös toivottaa tervetulleeksi”.[179]
Tutkijatohtori Sanna Mustasaari ja akatemiatutkija Mulki al-Sharmani katsoivat, että ”vastakkainasettelu uskonnon normien ja Suomen lain välillä perustuu yksinkertaistuksiin eikä auta ymmärtämään kumpaakaan”. Kirjoittajat ovat sitä mieltä, että ”puheenvuorot, joissa herätellään pelkoa šaria-laista, eivät edesauta kenenkään ihmisoikeuksia eivätkä vie keskustelua kohti kaikille yhteistä, monimuotoista suomalaista yhteiskuntaa ja sellaista kansalaiskäsitystä, johon myös uskonnolliset vähemmistöt voisivat kuulua”.[180]
Vastaan
Vastustajien mielestä rinnakkaisen šariayhteiskunnan syntymistä ei tule sallia.[175] Oikeusministeri Antti Häkkänen katsoi 2018, että ”Suomessa ei ole mitään tilaa šaria-laille tai muille rinnakkaisyhteiskuntaa tavoitteleville pyrkimyksille”.[181]”
Lähde: Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0aria
Perun puheeni. Blogisti Hannu Vuorinen ont täysin oikeassa. Luettuani sharialain kokonaisuuden voin vain sanoa: Sharialaki on täysin syvältä perseestä kirjaimellisesti eikä historiallinen sharialaki kelpaa yhdenkään maan yhteiskunnan laiksi. Ei todellakaan. Pelkkä roskakorikamaa kokonaisuutena.
En ihmettele enää, miksi islamilaiset teologit eivät vastaa shariakritiikkiini eri nettifoorumeilla ja yksi iso keskustelualue kieltäytyy julkaisemasta kritiikkiäni. Uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat arkoja asioita monissa piireissä. Olen hyvin pettynyt. Järkevät ihmiset menevät täysin sekaisin kun ruvetaan puhumaan uskon asioista ja uskonnoista. Historiallinen sharialaki on puhdas esimerkki miesten vallankäytöstä uskonnossa.
Näin on. On hämmentävää, miksi Suomessa ei anneta tuskin ollenkaan puheenvuoroa ex-muslimeille, joilla monilla on teorian ja käytännön kokemuksia…
Pasi T. Arvostan sitä esimerkkiä, jonka annat kertoessasi, että olet muuttanut varhaisempaa näkemystäsi.
Hannu V. Olisiko jotakin, mitä voisimme tehdä asian hyväksi? Muistaakseni Kansanlähetys julkaisi useampia vuosia sitten kirjan kristityiksi kääntyneiden ex-muslimien kokemuksista. Olisiko aika julkaista uusi vastaava kokoelma laajennettuna muillakin kokemuksilla? Ei niin, että nostetaan islamia tikunnokkaan vaan otettaisiin esille näitä ongelmakohtia rakentavalla tavalla.
Itse asiassa tämä kaikki kytkeytyy myös laajempaan kysymykseen siitä, millä tavoin uskonnollisten yhteisöjen ja ryhmien normit suhteutuvat yhä sekulaarimpaan lainsäädäntöön. Olen joskus yli 20 vuotta sitten todennut saarnassa, tietoisesti ilman konkretisoivia esimerkkejä, että maamme lainsäädäntö sallii sellaista, mikä ei välttämättä ole kristitylle sopivaa. Kristitty ei siis välttämättä voi hyödyntää kaikkia lain sallimia oikeuksia.
Totta, meillä Suomessa kirkkokin on alistunut sille, että asiantuntijat , hyväksytyt sellaiset ovat luotettvampia kuin Raamattu. Tämä osa liberalismin leviämisen syytä. Mutta edelliseen kysymykseesi voi olla avuksi se, mitä Ruotsissa tapahtuu. Jos päämedia, ja kirkko vaikenevat, tarvitaan uusia kanavia;
Käsitteellä ”hiljainen vallankumous” (ruotsiksi usein den stilla revolutionen) viitataan useissa ruotsalaisissa tutkimuksissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ilmiöihin, joissa media on toiminut muutoksen moottorina. Iltapäivälehdillä on ollut tässä merkittävä rooli, erityisesti politiikan henkilöitymisessä ja vallan uusjaossa.
Tässä on koottuna keskeiset tavat, joilla iltapäivälehdet ja tutkimus yhdistyvät tähän teemaan:
## 1. Politiikan arkipäiväistyminen ja ”Iltapäivälehtivalta”
Tutkimuksessa (esim. mediatutkijat kuten Lennart Weibull tai Kent Asp) on analysoitu, kuinka ruotsalaiset iltapäivälehdet, kuten Aftonbladet ja Expressen, loivat uudenlaisen poliittisen kulttuurin 1960- ja 70-luvuilta alkaen.
• Henkilöityminen: Politiikka siirtyi kabineteista ja puolueohjelmista iltapäivälehtien lööppeihin.
• Vallan siirto: ”Hiljainen vallankumous” tarkoitti tässä yhteydessä vallan siirtymistä perinteisiltä instituutioilta (kirkko, ammattiliitot, puoluekoneistot) medialle.
• Valtiovallan reaktio: Poliitikkojen oli alettava pelata median ehdoilla, mikä muutti Ruotsin poliittista päätöksentekoa pysyvästi.
## 2. Sosiaalinen ja kulttuurinen murros
Iltapäivälehtien kautta ajettiin läpi myös monia sosiaalisia uudistuksia, jotka tapahtuivat ilman suuria poliittisia konflikteja:
• Arvovallankumous: Lehdet nostivat esiin tabuja, kuten seksuaalisuutta, naisten oikeuksia ja perhemallien muutosta, mikä murensi perinteistä arvomaailmaa.
• Kulutusyhteiskunta: Iltapäivälehdet toimivat uuden, vapaamman elämäntavan puolestapuhujina, mikä vauhditti Ruotsin modernisaatiota.
## 3. Göran Rosenberg ja instituutioiden romahdus
Tunnettu ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Göran Rosenberg on käsitellyt vastaavia teemoja. Hän on analysoinut, kuinka perinteinen ruotsalainen ”kansankoti” ja sen yhtenäisyyskulttuuri murtuivat. Media, ja nimenomaan aggressiivisempi iltapäivälehtijournalismi, oli keskeisessä roolissa tässä ”hiljaisessa” prosessissa, jossa vanhat auktoriteetit menettivät merkityksensä.
——————————
## Mitä tutkimusta tarkalleen etsit?
”Hiljainen vallankumous” on termi, jota käytetään eri aloilla hieman eri painotuksilla:
• Valtiotiede: Vallan siirtyminen parlamenteilta medialle ja markkinoille.
• Sosiologia: Yksilöllistymisen prosessi ja perinteisten yhteisöjen heikkeneminen.
• Historiantutkimus: Ruotsin oikeiston ideologinen muutos (esim. ruotsalaisen tutkijan Stig-Björn Ljunggrenin analyysit oikeiston ”hiljaisesta vallankumouksesta”).
Oliko mielessäsi kenties jokin tietty artikkeli tai kirja, jossa iltapäivälehtien roolia korostettiin? Esimerkiksi jokin tietty vuosikymmen (kuten 1990-luvun markkinamurros) voisi auttaa rajaamaan vastausta.
Minä olen aina valmis tarkistamaan näkemyksiäni ja uskallan myöntää olevan usein myös väärässä. Minä en ole ammattitutkija, seuraan eri nettifoorumeja, sovitan kaikkean oppimaani ja koetan ymmärtää asioita omasta mielestäni rehellisesti ja oikein. En ainakaan tarkoituksella halua vääristellä mitään ja johdattaa ketään harhaan. Kirjoitan aina vain omia mielipiteitäni ja nyt olen ensimmäisen kerran täysin pettynyt teologiseen verkostooni. Sharialaki on todellakin arka paikka monille muslimeille ja kuten eräs henkilö minulle sanoi, yhdessäkään maassa koko sharialaki ei ole voimassa, koska moni tajuaa sisimmässään, että se kaikki on niin väärin.