Palapeli vai piuhoitus?
Kysymys on Uskosta ja uskosta.
Ensimmäinen on viittaus Jumalaan, hänen lahjavanhurskautukseen Jeesuksessa.
Toinen on oppi pelastuksesta, johon Jeesus ei riitä, vaan tarvitaan luotu elementti, eli vesi?
Jumalan lahja on täydellinen, mutta se ei ”pure” katoavaan, eli ei mihinkään luotuun, eli luomakuntaan.
Jumalan lahjoittaa täydellisen pelastuksen tässä ajassa ja ajasta. Eli maailmassa muttei maailmasta. Jeesus, autuutuksemme, rukoili Isää opetuslastensa puolesta, Joh. 17:4-16 ja tästä jakeet:
| 15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. |
| 16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Jumalan lahja on iankaikkinen elämä taivaassa, Ef.2: |
| 8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja– |
| 9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Kaikki hyvä anti tulee Ylhäältä, Jaak. 1:17. Tämä selittää, mitä on Armo, eli se on Jumalan hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Jumala ei ikäänkuin rihmoita meitä johonkin hyvään, vaan Hän tekee meistä Armoon kuuluvan osan, joka loksahtaa paikoilleen Jeesuksessa. Näin me elämme, liikumme ja olemme Jumalaa, vt. Apt. 17:28, on kysymys työtoveruudesta/yhteistyöstä. Meidän tekemisemme, työn, ikäänkuin olemattomuus hämmentää monia ja monin koukeroisin selityksin yritetään se vähäkin pyyhkiä pois, jotta saadaan tila tietämättömyydessä/tahdottomuudessa tapahtuneelle uskoontulolle. Tämä voi kuulostaa ”saman levyn pyörittämiseltä”, mutta se onkin ainoa ”levy” ja siitä Paavali julisti Areiopagilla, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. |
Tässä on tullut noita raameja tarpeettomasti. Korjailen kun ehdin ja osaan.