Suomessa on toistumassa sama virhe kuin 1970-luvun suomettumisen aikana, mutta tällä kertaa islamin kanssa.
Tuolloin kommunismin asiantuntijaksi kelpasi vain se, joka ei arvostellut Neuvostoliittoa tai kommunismia. Nyt islamin asiantuntijaksi kelpaa vain se, joka välttää puhumasta islamin haasteellisista kysymyksistä.
Julkisessa keskustelussa ääneen pääsevät lähes yksinomaan ne, jotka ovat hyvissä väleissä moskeijoiden ja muslimijärjestöjen kanssa. Tätä itsesensuuria toteuttavat erityisesti HS, Yle ja kirkon johtavat äänet.
Ongelma on kuitenkin syvempi kuin pelkkä vaikeneminen. Islam ei ole vain uskonto, vaan uskonto ja yhteiskuntajärjestys yhdessä. Se tuo mukanaan sharian, joka useimmissa muslimimaissa määrittelee kristityt ja muut vähemmistöt laillisesti toisen luokan kansalaisiksi.
Sen sijaan että kysyttäisiin, onko islam yhteensopiva länsimaisen vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan kanssa, keskustelu on siirretty moraaliselle tasolle:
”Miten meidän pitäisi suhtautua muslimeihin, jotta emme olisi rasisteja?” Tätä kysyttäessä varsinainen asiasta keskusteleminen lakkaa.
Tämän takia päämediat kieltäytyvät näkemästä, että Suomessa on jo syntymässä rinnakkaisyhteiskuntia, joissa naisten ja tyttöjen oikeuksia sorretaan. Ex-muslimi ja feministi Sara Al Husaini kuvaa kirjassaan Huono tyttö avoimesti pakkoavioliittojen ja kunniaväkivallan todellisuutta Suomessa.
Valtaosa Suomeen tulleista muslimeista tulee maista, joissa naiset ja vähemmistöt ovat sharian mukaan toisen luokan kansalaisia. He ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa muslimimiehet ovat ykkösluokkaa ja muut alempia.
Kun muslimiyhteisö kasvaa, silloin syntyy automaattisesti yhteisössä sosiaalinen paine toteuttaa shariaa, ja se tuo myös mukanaan sosiaalisen kontrollin. Vähitellen tapahtuu se, että sharia alkaa korvata paikallista lainsäädäntöä.
Siksi Eurooppaan onkin muodostunut tällä hetkellä jo 900–1000 haavoittuvaa aluetta, joissa paikallinen laki ei enää toimi kunnolla. Ruotsissa näitä alueita on 65, Ranskassa satoja, Saksassa ja Englannissa kymmeniä, ja niiden määrä kasvaa tasaisesti.
Pelko ”islamofobia”-leimasta on osoittautunut vahvemmaksi kuin pelko yhteiskunnan hajoamisesta. Sama mekanismi, joka lamautti viranomaiset Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa ja Englannissa ryhtymästä ajoissa toimeen rinnakkaisyhteiskuntien syntyessä, vaikuttaa nyt myös Suomessa.
Kirkon rooli tässä kehityksessä on erityisen ongelmallinen. Arkkipiispa Tapio Luoma ja dosentti Jyri Komulainen edustavat vahvasti progressiivista teologiaa, joka lähtee siitä, että kaikki uskonnot ovat lähtökohtaisesti hyviä ja samanarvoisia.
Tämän ajatusmallin mukaan ei ole olemassa ”huonompia” uskontoja – kaikki ovat vain erilaisia kulttuurisia ilmauksia samasta hengellisestä kaipuusta. Siksi he rohkaisevat uskontojen keskinäiseen ymmärtämiseen ja dialogiin.
Valitettavasti tämän lähtökohdan omaavan ihmisen on hyvin vaikea myöntää, että jossain uskonnoissa voisi olla sisäänrakennettuja, vakavia ongelmia ihmisoikeuksien tai ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Siksi monen modernin ihmisen on hyvin vaikea alkaa miettiäkään islamiin ja erityisesti shariaan liittyviä ongelmia. Siksi he myös antavat islamin itse määritellä mitä Islamista tulee puhua.
On aika alkaa puhua siitä, että sharia voi olla myös ongelma. Islamissa ei ole kyse vain yksityisestä uskonnonharjoituksesta, vaan sharian soveltaminen ohjaa muslimiyhteisöä itsestään kohti tiettyä konkreettista yhteiskuntajärjestystä, joka voi olla ristiriidassa ympäröivän lainsäädännön kanssa.
Tästä ei puhuta, koska Islam korostaa usein, että vain muslimit tai islamin oppineet saavat tulkita islamia ja shariaa – ei-muslimit eivät ”ymmärrä” sitä tarpeeksi. 20 vuotta sitten Ruotsissa oli sama tilanne kuin Suomessa nyt. Siihen asti muslimiyhteisöt olivat saaneet määritellä, miten islamista ja shariasta saa puhua. Mutta kun jengiväkivalta ja rikollisuus räjähtivät käsiin, viranomaiset Ruotsissa alkoivat hahmottaa, että sharia oli osa ongelmaa, siitä piti alkaa puhua.
Viranomaiset ja hallitus ovat nyt koko ajan ottaneet Ruotsissa tiukemman linjan suhteessa shariaan. Esimerkiksi varapääministeri Ebba Busch on toistanut, että ”sharialla ei ole sijaa Ruotsissa” ja että ”islamin täytyy sopeutua Ruotsin arvoihin”. Siksi myös Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa sharian tuomat ongelmat ovat tulleet yhä enemmän osaksi julkista keskustelua.
Meillä on Suomessa edessä sama haaste, oppia julkisesti puhumaan islamista ja shariasta, ilman että keskustelu leimataan islamofobiaksi.
On aika havahtua siihen, että vaikeneminen shariasta voi edesauttaa erilaisten rinnakkaisyhdyskuntien syntyä.
Islam ei ole pelkästään yksilön sisäinen uskonasia, vaan sharia tekee siitä yhteiskunnallisen kysymyksen, joka koskettaa ihmisoikeuksia, suomalaisia ja Suomen lakia.
Siksi suomalaisten täytyy voida itse keskustella siitä, mitkä ovat sharian ja Suomen lain väliset suhteet. Miten se ilmenee keskustelussa naisten oikeuksista, oikeudesta uskonnon vaihtoon, vähemmistöjen asemasta ja siitä, voiko sharia olla jonkin suomalaisen lain yläpuolella.
Ruotsin esimerkki varoittaa, että me emme voi antaa muslimiyhteisön tai joidenkin muslimeja myötäilevien asiantuntijoiden olla portinvartijoina sille, että Sharian ongelmista vaietaan. Jos näin tapahtuu, emme pysty riittävästi suojelemaan myöskään heikoimmassa asemassa olevia maahanmuuttajia.
Uskon, että jos Suomessa alkaa avoimempi keskustelu shariasta, itse muslimien kohtaaminen ihmisinä helpottuu – kun ymmärrämme, että itse ihmiset, muslimit, eivät ole ongelmana.
Kirkon tehtävä on – aivan oikein – opettaa ihmisiä kunnioittamaan ja välittämään toisista kulttuurista tulevista ihmisistä. Mutta kirkko ylittää tehtävänsä jos haluaa hävittää asiallisen keskustelun siitä, mitä ongelmia sharia mahdollisesti tuo mukanaan
Onneksi olkoon Pasi. Todella hienoa, että kykenet luopumaan omaksumistasi vavoista mielipiteistä. Harva kykenee tuohon.
Jospa kirkon johtavassa asemassa olevat kykenisivät samaan. Silloin Hannu Vuorisen huoli olisi kirkon osalta ohi.
Se ettei kirkon johto halua ottaa etäisyyttä Islamiin ei johdu tiedon puutteesta, vaan kirkon lipsumisesta Raamatun ja Evankeliumin vahvalta pohjalta. Halutaan nähdä Kristillinen usko vain yhtenä tasveroisena uskontona muiden joukossa. Ei haluta nähdä niitä ongelmia, joita Islamin mukana väistämättä joudumme kohtaamaan.
Eräs kristityksi kääntynyt kertoi TV:ssä miten hän kotimaansa yliopistossa alkoi tutkia eri uskontoja ja niiden paremmuttaa toisiinsa verraten. Alkuoletus hänellä oli itsestään selvänä että Islam on maailman paras uskonto. Hän sai huomata, että ensimmäisellä tillalla olikin kristinusko kaikilla mittareilla mitattuna ja Islam onkin kaikista huonoin.
Islamista kristinuskoon kääntyminen on hengenvaarallista monissa Muslimaissa. Jopa omat perheenjäsent joutuvat suureen vaaraan. Se joka kastaa muslimin kristillisellä kasteella saa heti kuoleman tuomion.
Eräs maahamme saapunut pakolainen kertoi miten hengellinen Muslimijohtaja kotimastaan lähtiessä varoitti kristityistä, että olemme erittäin pahoja ja vaarallisia. Sitten hän tapasikin hyvän ystäväni joka on täynnä rakkautta ja auttoi kaiki mahdollisin tavoin. Jospa tämän ystäväni kaltaisia olisi enemmän.
Niin, islam todellakin pitää itseään kaikkein parhaimpana systeeminä, koska Muhammad on Jumalan lähettiläs, jonka välittämä lopullinen ilmoitus korjaa aiempien profeettojen eli Mooseksen ja Jeesuksen välittämään sanomaan tulleet virheet. Toki me kristitytkin puolustamme omaa uskoamme sinä oikeana.
Risto Soramiehen mukaan tästä islamin itseymmärryksestä seuraa, että muslimien pitää esimerkiksi Vähässä Aasiassa ja Lähi-Idässä löytää selitys sille, miksi länsimaat näyttävät niin monella.tavoin menestyvän hyvin. Tämän selityksen tarjoavat hänen mukaansa erilaiset salaliittoteoriat, joita ei oikein kritisoi kukaan. Minun mielestäni tähän liittyy tietenkin loogisesti, että ratkaisu on joidenkin mielestä tiukempi pitäytyminen islamiin, jotta sen kaikin tavoin ylivertainen systeemi voisi päästä oikeuksiinsa. Toki myös islamilaisessa maailmassa kohdataan maallistuminen.
Sharian vaikutus näkyy myös Suomessa. Muuan islaminuskoinen taksikuski, jolle selvitin kristinuskon perusteita apostolisen uskontunnustuksen avulla, totesi maailman luonnollisimpana asiana, että todellinen muslimi ei käytä alkoholia. Hän totesi yhtä luontevasti, että juutalaiset ovat väärentäneet omat pyhät kirjoituksensa. Kun oman uskonnon perusteet on omaksuttu näin luontevasti, on helppo ymmärtää, että historiallis-kriittinen Koraanin ja sharian tarkastelu tai islamin tulkitseminen länsimaalaisittain on hyvin vaikeaa.
Some maailma on tuonut paljon pahaa mutta myös sen kautta leviää paljon erilaista tietoa ja se nousee myös monelle oikeankin tiedon lähteeksi ja haastaa vallalla olevia käsityksiä . Normaalia ja tieteen näkemyksien tavoin asioita käsiteltäessä , joissa tuodaan laajemmin eri näkökulmia esille avartaa ihmisiä ajattelemaan asioita syvemmin eikä vain ottaa vastaan se mitä syötetään . Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu moniäänisyys ja kritiikki ja jos se tukahdutetaan niin kansa kulkee tiedon pimennossa . Politiikka ja ideologiat tulisi olla alastomina ja terveen kritisoinnin kohteena , kuten myös media jotka vaikuttavat ihmisten ajatteluun suuresti . Kysymys on murtuuko polarisaatiota ajavat voimat joissa tahdotaan hyökätä erilaisia näkemyksiä vastaan vai sallitaanko moniäänisyys ja avoimuus . Monella sektorilla on näissä haasteet esillä ; suomen valtion kyky pitää hyvinvointi yhteiskunta voimassa johon liittyy kysymykset mekanismeista jotka ovat ulkopuolella politiikan kun ovat faktoja joiden mukaan vain voi rakentua ja pärjätä . Ja tämä ei ole enää puoluepolitiikkaa . Tai kansankirkon tilanne ja jännite jonka tilanteen jatkuminen ennallaan vie sen kohti kutistustumista ja omaisuuden myymistä , jäsenkatoa jne . Milloin tulisi se aika jolloin voisi käydä avointa keskustelua esim. kansankirkossa jossa valta on keskittynyt piispoille jotka auktoriteetteinä hallitsevat ? Paljon olisi medialla tehtävää tällä saralla tuoda keskusteluihin eri kantoja ja kysellä todellisia perusteita asioille ja saada kansalaisia ajattelemaan asioita syvällisemmin ja monipuolisemmin , muut äänitorvet tahtoo soittaa usein yhtä ja asenteellista säveltä joka johtaa polarisaation syvenemiseen ja sen jatkuessa ääripäät kovenevat . Vasta argumentit puolustuksena ja vetoomuksina terveelle ja kriittiselle vapauspyrkimyksille ovat syytöksiä jotka itse asiassa edistävät polarisaatiota ja tahtovat tukahduttaa keskustelua . Ymmärrän useamman ihmisen halun muuttaa pois Suomesta ja ovat jo lähteneet jotkut , ilmapiiri Suomessa ainakin on raskasta seurattavaa monelle , vaikka ilmiö on globaalia ja monessa yhteiskunnassa eri maissa samanlaisia piirteitä . Suomi vaan ei osaa edes hoitaa omaa talouttaan kun 20 vuotta on menty eikä ole uudistuksia kyetty tekemään mitä muut ovat tehneet jo ajat sitten . Kun on unohdettu kristilliset juuret niin on ajattelun vallannut monet ideologioista nousevat arvot joille sallitaan vapaus ja jopa suojelu ja se oma perintö on kritiikin kohteena . Islamista ja shariasta ja Islamin uskonnon pyrkimyksistä meillä on paljon tietoa , kuten siihen liittyen maahanmuutosta näistä Islamilaisista maista tulevista nuorista miehistä . Edellä kuvatut ovat vain huonon keskutelukultuurin hedelmiä ja kaikki tilastot kertovat niistä . Miksi koraanista tulisi edes keskustella ja sen uskonnon asemasta Suomessa ja kaunistella sen todellisia hedelmiä jotka on nähtävissä kuin avoin kirja . Kristillisyys tulee velvoittaa myös seurakunnissa terveeseen ja lähimmäisen rakkauden kritiikkiin myös pappia ja piispoja kohtaan yhteiseksi hyväksi . Jos emme kykene kysymään ja pyytämään perusteita me teemme ympäristöstä lopulta herkästi haavoittuvan ja pelokkaan ja palautteet tulevat sitten vihamielisinä kun tulevat joka taas rikkoo yhtenäisyyttä . Vapaudet tulisi olla käytössä ja niiden kautta vain voimme kulkea kohti parempaa ja vapautta , eikä estää erilaisia mielipiteitä , mutta hyljätä se mikä näyttäytyy selvästi huonolta tieltä kuten Islamin sopimattomuus suomalaiseen yhteiskuntaan .
Ainoana lääkkeenä Islamin vaikutukseen näen sen että oma elämä on rakkauden ilon ja rauhan täyttämää, kun muslimeita kohtaan. Jollen itse näitä omista, niin opilliset puheet eivät auta.
Ruotsin hallitus luopuu termistä ”islamofobia” virallisessa käytössään.¹
Muutos julkistettiin perjantaina 24. huhtikuuta 2026 vastauksena ruotsidemokraattien (SD) kansanedustaja Richard Jomshofin kyselyyn eduskunnassa.
Ulkoministeri Maria Malmer Stenergard (M) korosti, että uusi terminologia suojelee sananvapautta ja kohdistuu paremmin ihmisiin kohdistuvaan syrjintään eikä uskontoon itseensä.
Islamofobian vastainen toimintaohjelma” oli järjestäytyneen terroristijärjestön Muslimiveljeskunnan hybridivaikuttamista Ruotsissa
Päätös merkitsee käännettä vuoden 2023 “islamofobian vastaisesta toimintaohjelmasta”, jonka nykyinen keskustaoikeistolainen hallitus on nyt päivittänyt osana laajempaa “rasismia ja viharikoksia koskevaa toimintaohjelmaa” (joulukuu 2024).
Hallitus aikoo myös edistää muutosta kansainvälisesti: ulkoministeri Malmer Stenergard ilmoitti, että Ruotsi pyrkii saamaan EU:n ja YK:n luopumaan ”islamofobia”-termistä Brysselin neuvotteluissa jo toukokuussa.
Tavoitteena on yhtenäistää terminologiaa niin, että se ei sekoita laillista uskonnonkritiikkiä rasismiin.
Ulkoministeri Malmer Stenergard perusteli muutosta selkeästi eduskunnassa:
”Hallituksen mielestä käsite ’islamofobia’ on ongelmallinen, sillä se herättää mielikuvia irrationaalisesta pelosta yksilöissä. Antimuslimilainen rasismi kohdistuu henkilöön tai henkilöihin, jotka joutuvat syrjinnän, viharikosten tai syrjinnän kohteeksi – ei uskontoon sinänsä.” – Hän korosti, että kritiikki islamismia tai uskonnollisia ilmiöitä kohtaan ei saa leimautua rasismiksi.
Muutos on saanut tukea erityisesti oikeistopopulistiselta ruotsidemokraateilta. Europarlamentaarikko Charlie Weimers (SD) on kiittänyt päätöstä julkisesti ja kuvaillut ”islamofobiaa” islamisti-terroristien keksimäksi käsitteeksi, jota käytetään vaientamaan aiheellista kritiikkiä.