Viime vuosien myötä sosiaalisen median haittavaikutuksista nuorten mielenterveydelle on saatu yhä uutta tutkimustietoa. Uusin tutkimustieto osoittaa liberaalien tyttöjen olevan erityisen alttiita näille haitoille. Nuorten mielenterveysepidemia on niin paha, että se vaatii tutkijoiden mukaan nopeita toimia. Tuloksiin tulee reagoida myös kirkossa.

Some mielenterveyden tuhoajana

Professori Jonathan Haidt, joka tunnetaan moraalikäsitysten muodostumista selittävän ns. moraalin kulmakivien teorian keskeisimpänä kehittäjänä (ks. mm. tämä blogini ja siinä esitelty Jari Jolkkosen kirja) on moraalipsykologian tunnetuimpia nykynimiä. Hän on viime vuodet keskittynyt tutkimaan tapoja, joilla sosiaalinen media synnyttää polarisaatiota (tästä Haidtin tutkimuksesta ks. tämä blogikirjoitukseni). Tutkimuksessa on syntynyt havainto, että sosiaalisen median nousu vuoden 2012 jälkeen on merkittävimpiä syitä mielenterveysongelmien ja masennuksen yleistymiseen nuorten, erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa. Some-algoritmin loputon, suosituimpia yksilöitä esille nostava kuvavirta saa luokan kauneimmat tytötkin näyttämään enintään keskinkertaisilta, kun vertailujoukko muuttuu koulusta maailmaksi ja todellisuus muokataan keinoälyn filtterillä influensserien esitellessä samalla sponsoreilta ilmaiseksi saamiaan tuotteita ja elämyksiä.

Mutta hetkinen! Ainahan änkyrät ovat uusia teknologioita vastustaneet ja voivotelleet nuorison turmeltumista. Onko nyt taas kyse siitä? Ei ole, vastaa Haidt, pitäen kysymystä sinänsä oikeutettuna. Hän on tutkijaryhmänsä kanssa laatinut olemassa olevista tutkimuksista parisataasivuisen vertailudokumentin, jossa käy lävitse kolmenlaisia somen vaikutuksista tehtyjä tutkimuksia: korrelaatiota selvittäneitä, pitkittäistutkimuksia, ja kokeellisia, joista näkyy somen vaikutus suhteessa käyttöaikaan. Nämä vahvistivat intuitiivisen havainnon: Jo maltillinen (1/2 h) päivittäinen somen käyttö lisää tyttöjen depressiota (missä pojat sietävät 2h), mutta kriittinen kynnys menee neljän tunnin kohdalla: Sen jälkeen masentuneiden osuus lisääntyy 25 prosentista 40:een somea käyttävistä tytöistä:

Somen käytön ja masennuksen välinen korrelaatio oli jopa vahvempi kuin ryyppäämisen tai kannabiksen käytön. Erityisen haitallinen oli koe, jossa koehenkilöille näytettiin tarkoituksella todellista viehättävämmäksi manipuloituja kuvia instagramissa (vaikka instagram toki tarjoaa tätä ominaisuutta filttereiden muodossa koeasetelman ulkopuolellakin).

Vaikutukset poliittisen suuntauksen mukaan

Haidtin löydökset ovat itsessään äärimmäisen tärkeitä, ja ne ovat johtanet kasvaviin vaatimuksiin sosiaalisen median palvelujen ikärajan nostamisesta nykyisestä 13 vuodesta 18:aan. Erityisen mielenkiintoista tietoa saadaan, kun havainnot depression esiintymisestä jaetaan lisäksi poliittisen suuntautumisen mukaan liberaali – konservatiivi –janalle, kuten Haidt äsken julkaistussa laajaa huomiota herättäneessä artikkelissaan tekee. Silloin ilmenee, että kaikkien mielenterveys on kärsinyt sosiaalisen median synnyn jälkeen, mutta aivan erityisen paljon liberaalien, ja heistä vielä eniten naisten:

Liberaalit kognitiiviset vinoumat: hallinnan menettäminen, itseinho ja hauraus

Haidtin lähteenään käyttämä vertaisarvioitu tutkimus herätti ilmestyttyään paljon keskustelua. Sen tekijät ja ensimmäiset kommentoijat ehdottivat selitykseksi liberaaliin masennukseen Trumpin valintaa ja siihen liittynyttä poliittista ilmapiiriä. Obama valittiin kuitenkin jatkokaudelleen 2012, joten suunnan olisi silloin tilastoissa pitänyt olla aivan eri. Haidt ja tutkimusta laajalla artikkelilla kommentoinut journalisti Matt Yglesias tarjoavat täysin erilaista selitystä: Liberaalit, sosiaalisen median myötä nuorison keskuudessa levinneet ajattelutottumukset itsessään ovat depressiota. S.o. ne korreloivat sen kanssa, mitä depressio on ja kuinka masentunut ihminen ajattelee. Yglesias havainnoi, että verrattuna masennuksen hoitoon käytettävään kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, jossa olennaista on tunteiden ja tosiasioiden erottaminen ja omaa suhtautumistapaansa muuttamaan oppiminen, liberaali ajattelu kannustaa etsimään validointia tunteille ja poistamaan tunnereaktion aikaansaaneet asiat. Omaan toimintaan keskittymisen sijaan ympäristöstä pyritään riisumaan tunnereaktioita aiheuttavat asiat, mikroaggressiot. Tällöin kyse on eräänlaisesta käänteisterapiasta, joka ruokkii juuri sellaisia kognitiivisia vinoumia, joita terapiassa pyritään parantamaan.

Haidt kiinnittää erityisesti huomiota Yglesiaksen esiin nostamaan omaan toimijuuteen ja nostaa kirjoituksessaan esille kaksi liberaalin maailmankuvan vallannutta ajattelutaipumusta tai -vinoumaa, joiden tutkimus osoitti lisääntyneen liberaalien nuorten keskuudessa: 1. käsityksen siitä, että ulkoiset voimat rajoittavat ihmisen mahdollisuuksia menestyä ja 2. itsensä halveksunnan. Ne liittyvät laajempaan psykologiseen ihmisen hyvinvointia selittävään keskeiseen mittariin: hallintakäsitykseen. Liberaalisti ajattelevien parissa on painottunut voimakkaasti käsitys ulkoisesta hallinnasta, ts., että ihmisen elämä on riippuvainen siihen vaikuttavista ulkoisista voimista. Erityisen alttiita tälle ovat liberaalit tytöt, jotka käyttävät kaikkein suurimman osan ajastaan sosiaalisen median parissa. Onnellisuus taas korreloi ns. sisäisen hallinnan kanssa, jolloin ihminen uskoo kykenevänsä vaikuttamaan elämänsä suuntaan ja ympäristöönsä. Yhdistettynä suomalaisessa puoluekentässäkin näkyvään naisten liukumiseen vasemmalle, erilleen miehistä, erityisesti nuoret naiset joutuvat näiden ajattelutapojen uhreiksi. Jos kaikkialla kuulee patriarkaatin hallitsevan maailmaa ja sortavan naisia, ja samalla saa kannettavaksi syyllisyyden maansa, ihonvärinsä ja sosiaaliluokkansa etuoikeuksista ja riistosta, onko ihme, että mainitut vinoumat valtaavat ajattelun? Haidt katsoo, että liberaalin uhri-riistäjä –mallin omaksuminen maailmanselitykseksi on saanut nuoret omaksumaan käsityksen, että he eivät ole oman elämänsä pääarkkitehtejä, vaan ulkoisten kontrolloimattomien voimien alistamia, ja tällä on vakavat seuraukset heidän mielenterveydelleen. Kun monitulkintaisten asioiden tulkitseminen säännönmukaisesti negatiivisella tavalla on depressiota, on nuoret opetettu ajattelemaan depressiivisesti.

Haidt kartoittaa kirjoituksessaan liberaalien parissa kasvaneiden ilmiöiden (sukupuoli-identiteetin ajatuksen, haurauden, traumojen korostamisen ja uhrikäsityksen) leviämistä sosiaalisessa mediassa kuten tumblerissa. Näiden vastapainoksi poliittisen spektrin toisessa päässä erityisesti miesten parissa kasvoi anonyymien kuvalautasivustojen lautakulttuuri, joka pyrki roiseilla huumorimeemeillään pilkkaamaan liberaaleja sensitiviteettejä ja niitä edustavia hauraita ’uniikkeja lumihiutaleita’. Viimeistään Yhdysvaltain toiseksi viimeisten presidentinvaalien aikaa tämä kulttuuri levisi suuren yleisön tietoisuuteen, kun Pepe Sammakko –meemi julistettiin Hillary Clintonin vaalikampanjassa valkoista ylivaltaa edustavaksi vihasymboliksi. Tämä kulttuurisota muotoutui vähitellen cancel-kulttuuriksi, jonka tavoitteena on ollut vaientaa sensitiivisyyksiä loukkaavat vastakkaisen puolen kommentoijat. Netistä Haidt katsoo ilmiön levinneen ensin yliopistoihin ja niiden kasvattien myötä koko yhteiskuntaan.

Ongelman syntyyn liittyy Haidtin mukaan myös muita kasvatuksessa tapahtuneita muutoksia. Yksi näistä on siirtymä leikin vapautta korostaneesta kasvatusnäkemyksestä lapsen turvallisuutta korostavaan.  Kasvuympäristö nähdään joukkona vaaroja, joilta lasta tulee suojella. (Vanhempana tämä havainto muuten vahvistuu useilla leikkikentillä: Turvallisuusmääräykset ja -standardit pakottavat kunnat ja taloyhtiöt purkamaan suuren osan oman lapsuuden rakennelmista, koska niiden päivittäminen, mm. alustahiekan muuttaminen pehmustetuiksi kumimatoiksi, koituu liian kalliiksi). Helikopterivanhemmuus kasvattaa aran lapsen, joka säikkyy kaikkea uutta sen sijaan, että kokeilisi siipiään.

Haidt tiivistää liberaalien nuorten omaksuneen kolme suurta epätotuutta:

1. Että he ovat hyvin hauraita siten, että kirjat, puhujat ja sanat voivat vahingoittaa heitä ja ovat eräs väkivallan muoto (ja siten ne on poistettava)
2. Että heidän tunteensa ja erityisesti heidän ahdistuksensa vastaa luotettavasti todellisuutta
3. Että yhteiskunta koostuu sortajista ja sorretuista, hyvistä ja pahoista

Hän katsoo, että nämä kognitiiviset vinoumat (jotka ovat vastakohta sille, mitä suuret sivilisaatiot opettavat ihmisestä) ovat syy siihen, että erityisesti liberaalit nuoret kärsivät niin voimakkaasti depressiosta. Niitä opettava ja vahvistava kulttuuri on ikään kuin altistanut heidät käänteiselle terapialle, ja on siten syy nuorten parissa kasvavaan mielenterveysongelmien aaltoon.

Haidt vaatii, että yhteiskunnan (erityisesti koulujen ja yliopistojen) olisi lopetettava erilaisten triggerivaroitusten ja turvallisten tilojen luominen, koska juuri ne ruokkivat käsitystä, että ympäröivä yhteiskunta on vaarallinen ja ihmiset herkästi särkyviä. Lisäksi sosiaalisen median käyttöikärajaa olisi nostettava, koska sillä on merkittävä kvantifioitava vaikutus kasvavien nuorten mielenterveyteen. Yksi aikamme kuuluisimmista moraalipsykologian tutkijoista toteaa lopuksi, että evidenssi sekä sosiaalisen median että henkiseen turvallisuuteen keskittyvän politiikan haittavaikutuksista on ylenpalttinen. Mielenterveyspalveluiden tarjoaminen ei ole riittävää, vaan on puututtava juurisyihin.

Mielenterveys ja kirkko

Uskonnon yhtenä tehtävänä voidaan perinteisesti nähdä mielenterveyden säilyttäminen. Yhtäältä siihen liittyvät kokemukset maailman hyvyydestä, kauneudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Toisaalta erityisesti luterilainen korostaa Jumalan läsnäoloa ahdistuksissa. Haidtin kanssa myös Luther allekirjoittaa periaatteen: Mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi. Ahdistuksen jälkeen usko (Jumalan ja omiin mahdollisuuksiin) kasvaa ja ihmisen ymmärrys asioista laajentuu (ks. ahdistuksista vähän täällä). Siksi kasvavaa ihmistä ei ole syytä sulkea pehmustettuun laatikkoon.

Käsitys syntiinlankeemuksesta ja yksilön syntisyydestä tuovat tähän omat vivahteensa, mutta silti kristinusko korostaa hyvän voittoa turmiovalloista. Sen sijaan, että maailma splitattaisiin hyviin ja pahoihin toimijoihin, joista pahojen alistettavana ihminen olisi, näkee luterilainen ihmiskäsitys pyhyyttä ja syntiä jokaisessa kristityssä. Luterilaisuus ei ole korostanut ihmisen toimijuutta etenkään hengellisissä asioissa, mutta käsitys hallitsevasta ja hallitusta synnistä sisältää ajatuksen, että Kristus, joka vapauttaa maailman turmiovalloista, vapauttaa myös kristityn tahdon synnin orjuudesta palvelemaan hyvää. Ihmisellä on tällöin ainakin osittainen toimijuus (co-operatio) yhdessä Jumalan kanssa. Sikäli, että usko vapauttaa ihmisen tämän maailman herrojen alta katselemaan kriittisesti uskon ymmärryksellä maailman menoa, hän on jopa vapaampi kuin vain tämänpuoleisiin luottava ja niitä pelkäävä. Toki on olemassa kristinuskon muotoja, jotka alistavat ihmisen passiiviseksi tottelijaksi lain ja sen opettajien orjuuden alle, ja pelottelevat ihmisen elämää jatkuvasti uhkaavilla henkivalloilla. Kun kirkko torjuu nämä, samoin sen olisi syytä torjua näkymättömillä alistavilla rakenteilla pelottelevat. Molemmat ovat haitallisia mielenterveydelle.

Kirkko rakenteeltaan resilientiksi ja säilyttäväksi instituutioksi suunniteltuna on onnistunut vastustamaan identiteettiajattelusta nousseita turvallisen tilan vaatimuksia jonkin aikaa. Koska identiteetti- ja haurausajattelu on levinnyt erityisesti nuorten keskuudessa, ei liene ihme, että kirkon nuorisotyö on mennyt vahvimmin mukaan erinäisiin identiteettiin ja turvalliseen tilaan liittyviin vaatimuksiin. Suoraan identiteetti- ja turvallisen tilan vaatimuksiin liittyy mm. kirkkohallituksen lausunto translaista, jonka on valmistellut sukupuolisensitiivisyyteen keskittymisestä tunnettu, vuosikausia kirkon kasvatuksessa johtajana ja asiantuntijana työskennellyt Jarmo Kokkonen.

Em. lausunto kuitenkin korostaa toistuvasti tiedon merkitystä. Kriittistä tutkimustietoa identiteetti- ja herkkyysajattelun vaikutuksesta kasvatukseen syntyy nyt koko ajan, ja kun tietoa on, sen mukaan on toimittava. Tärkeä toimenpide on luopua Haidtin korjausehdotusten mukaisesti turvallisten tilojen luomisesta ja niihin liittyvistä ohjelmista sekä erilaisten ilmaisujen pitämisestä mikroaggressioiden kanavana. Muita ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen rohkaiseminen tosielämässä ja rohkeuteen kannustaminen. Menemällä mukaan haurautta rohkeuden sijaan korostavaan ajatteluun kirkko ja muut instituutiot tuhoavat niiden kasvavien nuorten mielenterveyttä, joita niiden odotetaan suojelevan.