Professori Miikka Ruokanen avaa tulevana maanantaina klo 10:05 Radio Deillä näkyään Sateenvarjokirkosta.
Itse olen omissa pohdinnoissani päätynyt hyvin samantyyliseen ajatteluun ilman aktiivista vuorovaikustusta Ruokasen kanssa. Olen huomannut, että monissa muissakin kirkon piireissä haetaan jotain samankaltaista. Voisiko tässä olla kyse jopa Hengen puheesta?
Kirjassa Jokin meitä yhdistää (Kirjapaja 2021) hahmottelen yhtä versiota Sateenvarjokirkosta. Idea pohjautuu kirkkomme tärkeimmän oppidokumentin eli Augsburgin tunnustuksen seitsemänteen pykälään, jossa sanotaan näin:
Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan… Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.
Nostan lainauksesta kolme huomiota.
Ensinnäkin kohdassa kirkko ja myös seurakunta määritellään pyhien yhteisöksi. Se muodostuu keskinäiseen yhteyteen liittyneistä ihmisistä ja sitä rakennetaan yhdessä. Seurakunta ei siis ole ensisijaisesti toimintakeskus tai organisaatio vaan keskinäisen rakkauden yhteisö. Tämä yhteisö syntyy kuitenkin pohjimmiltaan yhteydestä pyhään eli Jumalaan, joka liittää erilaiset ihmiset yhdeksi Kristuksen ruumiiksi.
Toiseksi huomaamme pykälästä, että kaikkien kirkon yhteisöjen ei tarvitse olla samanlaisia vaan kirkkoon mahtuu monenlaisia yhteisöjä. Edes jumalanpalvelusten ei tarvitse mennä saman kaavan mukaan vaan paikalliset mausteet ja luovuus voivat kukoistaa. Tämä antaa tilaa myös erilaisille hengellisille kulttuureille ja painotuksille. Niinpä kirkko voi olla monimuotoisten ja keskenään hyvinkin erilaisten yhteisöjen verkosto. Sen piiriin mahtuu perinteisiä messuja mutta myös esimerkiksi karismaattisia, körttihenkisiä ja radikaalin inklusiivisia yhteisöjä. Moninaisuus on itse asiassa kirkon tavoittavuuden avain, sillä eri kaloja saadaan erilaisilla vieheillä.
Kolmanneksi opimme, että mitä erilaisempia kirkon yhteisöt ovat, sitä tärkeämpää on huolehtia, että niitä yhdistää riittävän vahva sisäinen identiteetti. Augsburgin tunnustus sanookin, että kirkon todellinen ykseys edellyttää yksimielisyyttä evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Tässä tarvitaan korjausliikettä. Nykykirkossa nimittäin opetus voi olla melkein millaista tahansa, kunhan messu noudattaa samaa kaavaa. Augsburgin tunnustus kääntää asian juuri päinvastoin: toiminta voi olla monimuotoista, kunhan sydän on yhteinen. Sateenvarjon alla on tilaa.
Marko Sjöblom. En usko että kirkko hajoaa tämän kriisin tuoksinassa, mutta aina ei kakki mene siten, kuin minä ajattelen. Jotkut puhuvat hajoamisesta ihan vakavissaan. Joten jos vaihtoehtona on kirkon hajoaminen, niin olisiko silloinkaan tilaa sateenvarjolle? Jonka alla eri näkemykset voisivat pysyä yhdessä. Eiköhän näin toimita jo, vaikka nimellisesti ollaan yhtenäisiä.
Marko Sjöblom:”” Miten olisi ihan vain se, että kirkkomme palaisi omille juurilleen uskossa, opissa ja elämässä?””
Mitä tuo pitää sisällään eli mihin aikaan ”kellot” pitäisi siirtää?
Marko Sjöblom. Mitä juurille palaaminen lopulta tarkoittaisi ja muuttaisi? Kun katson seurakuntani meininkiä, jossa kokoonnutaan edestä johdettuun messuun urkujen säestyksellä ja toisiaan tuntemattomat samat ihmiset kokoontuvat istumaan vuodesta toiseen, en tohtisi ottaa uskosta osatonta tuttavaani mukaan sinne. Eräs ystäväni totesi hiljattain, että luterilainen kirkko antaa ymmärtää, että kaste pelastaa ja sen sijaan, että seurakuntalaisia kutsuttaisiin taivaan valtakunnan kansalaisiksi, jossa Jeesus on herra, hänestä tehdään edustuksellinen monarkki, joka kutsutaan paikalle kruunu päässä tiettyihin tilanteisiin.
Minä näen asian niin, että kaikilla kristillisillä kirkoilla ja yhteisöillä on sama perusta, Jeesus Kristus. Yhteys pitää etsiä Hänestä ja Hänessä. En oikein usko, että minkäänlaista muuta yksimielisyyttä on koskaan ollutkaan eikä sellaista voida saavuttaakaan. Kristus on se, joka meidät erimieliset kristityt yhdistää. Onko muunlaista yhteyttä pyydettykään? On tietysti mukavampi olla porukassa, joka on yksimielistä muissakin (sivu)asioissa, mutta ei niihin asioihin kannattaisi yhteyttä hajottaa. Me vain näemme, koemme, ymmärrämme ja tulkitsemme asioita eri tavoin ja jos niiden mukaan alamme hakeutua eri seuroihin, niin niitä tulee jatkuvasti lisää kuten olemme 2000 vuoden ajan nähneet. Päätyyn asti vietynä lopputulema on se, että jokainen meistä muodostaa yksin oman seurakuntansa. Kristus on kirkkonsa Herra, eläkäämme Hänen yhteydessään monenlaisista mielipiteistämme ja näkemyksistämme riippumatta.
Kari Roos: ” Onko muunlaista yhteyttä pyydettykään? ”
Ei sateenvarjokirkolla voi tietenkään muuta olla, kuin sama perusta.
Lähtökohta on siis se, että Kristus itse on se ”sateenvarjo” kaikille kristityille, eikö? Kaikki jakaantumiset ovat meistä syntisistä ihmisistä ja siitä ”valheen isästä” lähtöisin.
Kari, ”Kristus on kirkkonsa Herra.” Näin on. Tulkinnat jatkuvat ja lisääntyvät edelleen aina loppuun asti. Herra, Herra hoetaan. Kenet hän tuntee, ketä ei? Se on hänen hallussaan. Kuinka paljon Raamatusta voidaan ottaa pois? Mitä otetaan, mitä jätetään? Kuka sen tietää ja osaa? Tämä ei tule valmiiksi blogeilla. Keskustelu jatkuu…….
Me tavalliset pidämme sadetta puhdistavana ja virkistavänä vetenä, joka taivaalta tulee.
Pöly haituu, kuumuus raukeaa, ruoho vihertää, kukat kukkii ja vilja kasvaa.
Kun kaukana monsuunisateet tulevat pitkän kuivan kauden jälkeen, ei kukaan etsi sateenvarjoa vaan juoksee sateeteesee kädet ja kasvot ylös kohotettuina ja kiittää sateesta.
Innostuin niin sateesta, että meni ihan teeteeseehen.
No, Kristus on myös elämän vesi, joka puhdistaa, raikastaa ja ravitsee ?
Ymmärrän käsitteen ”sateenvarjokirkko” tarkoittavan ev.lut.kirkon organisaation radikaalia muutosta siten, että sallittaisiin laaja kirjo henkilöseurakuntia, joilla voisi olla omia erityispainotuksia opin tulkinnoissa, kirkkojärjestyksen kysymyksissä, jumalanpalvelusjärjestyksessä, avioliitto-opetuksessa tai pappien rekrytoinnissa. Yhdistävänä tekijänä olisi vain yhteinen piispallinen kaitsenta ja luterilaisten tunnustuskirjojen voimassapito. Tämäntapainen malli lienee nykyisin käytössä ainakin Tanskan kirkossa. Tällainen käytäntö voisi olla varmin tie välttää kirkon kahtiajakautuminen semmoisista syistä, jotka ovat sittenkin paljolti ehdonvallan asioita, vaikka järkyttävätkin tunteita voimakkaasti.
Kari Roos
”No, Kristus on myös elämän vesi, joka puhdistaa, raikastaa ja ravitsee ”
No tottakai, onhan se myös lammas ja paimen, joten ihan sama syötkö lammasta, vai paimenta, se on kuitenkin se sama Kristus, joka ravitsee. Myös viisaus on Jeesus Kristus, vaikka sen nimi onkin Sofia ja ihmisen poika ja jumalan poika ja Marian poika ja Joosefin poika ja elämän herra ja kuoleman herra, tuomari ja armo, Sana ja sakramentti, Juutalaisten kuningas ja kansojen kukistaja ja myöskin Kari Roos, koska asuu hänessä. Sekä suihku, koska se on vettä ja raikastaa. Sallimus , kaitselmus, kohtalo ja omaisuus, verkko ja koukku, paula ja ansa. Kompastuskivi ja kallis kulmakivi, kointähti ja käärme erämaassa. jonka Moosen korotti ja josta tuli epäjumala. Ja Shilo joka tulee.
Kaikesta selviää, kun kuittaan sen Jeesuksella. Nyt vain sateenvarjolla suihkuun kokeilemaan, kuinka se suojelee.
Jatko edelliseen: Luettelosta unohtui Daavidin poika ja Daaavidin herra.
Sanotaan, että Raamattu kertoo Kristuksesta, alusta loppuun. Monia ”nimiä” Hänelle on annettu ajan myötä tilanteen mukaan. Vanhassa Testamentissakin nähdään vertauskuvia Hänestä. Juutalaiset ovat toki edelleen Jumalan omaisuuskansa, mutta meidät kristityt on ”oksastettu” Kristuksessa myös Jumalan kansaan kuuluviksi.
Yrjö Sahama, kiitos hyvästä sanoituksesta. Tosin monet asiat, jotka halutaan nykyään ymmärtää ja esittää ehdonvallan asioiksi ovat todennäköisesti sellaisia, jotka eivät niitä välttämättä ole. (=Ehdonvallan asiat eli adiafora ovat sellaisia, joista kristitty voi olla mitä mieltä tahansa vaarantamatta kirkon ja uskon ykseyttä sekä omaa pelastustaan).
Pekka Veli ja Petteri. Nyt pitää olla puhumatta toisten ohi. Minä olen siinä ymmärryksessä, että kirkkomme pitäisi palata vaikkapa Augsburgin tunnustuksen I osan artikloihin ja pitää siitä kiinni sanojen luonnollisessa yksinkertaisessa merkityksessä mm. saarnoissa. Tarkoitan siis opin sisältöä ja todeksi elämistä seurakunnissa eri tasoilla. Se, käytetäänkö instrumenttina nimenomaan urkuja, säestyksetöntä laulua tai haitaria, on ehdonvallan asia.
Luterilaisen uskon mukaan kaste pelastaa sen, joka ottaa sen vastaan uskossa Kristukseen. Pointti on se, että Kristus itse tulee meidän luoksemme kasteessa, on siinä läsnä ja sulkee syliinsä. Ei siinä ole kysymys mistään edustuksellisen monarkin tulosta meidän luoksemme. Vaan siitä, että luotamme siihen, mitä Jeesus on itse luvannut. Ja sitten kasteessa tietysti eletään joka päivä. Totta kai opastetaan myös kristittynä elämiseen. Ei vika ole kasteessa vaan meissä tumpeloissa ja epä- tai heikkouskoisissa papeissa.
”Luterilaisen uskon mukaan kaste pelastaa sen, joka ottaa sen vastaan uskossa Kristukseen. ”
Aamen!
Marko Sjöblom kaste opetuksesi ei ole evankeliumin mukainen, siellä ei missään mainita kasteeseen uskomista.
Jeesus sanoo selkeästi että parannusta on julistettava ja se on ainoa evankeliumin mukainen julistus, tuo kasteeseen uskominen on selkeääkin selkeämpi valhe, hedelmästä sen näkee ken näkee, siis sokeat eivät näe.
Joh. 9:40
Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: ”Olemmeko mekin sokeat?”
41 Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”.
Uskossa on kysymys usko Kristukseen. Joka kastettuna uskoo Kristukseen, se pelastuu.
Älä Ari yritä vesittää opetusta. Sinä ehkä luet asian toisessa järjestyksessä? Taivaassa ovat kastetut ja Jeesukseen uskovat, halleluja. Jeesus on yksin, ilman meitä ja meidän uskoamme meidät sovittanut, ennen kuin olimme syntyneet ja syntiä tehneet.
Herralle Jeesukselle Kristukselle yksin kiitos, ylistys ja kunnia!
Ari. Usko pelastaa, ei kaste. Näin lut. kirkko opettaa. Kaste ja usko tarvitaan, näin Herramme ja Vapahtajamme on asian opettanut. Lue Matt. evankeliumin viimeinen luku kokonaan.
Ari, Kastettu ja Raamattuun opetuksella kiinnitetty kristitty pelastuu uskomalla Kristukseen! Minulle, kasteen ja lapsen uskon jälkeen jälkeen kirkastui usko, ei päinvastoin. Sinä et riistä minulta sitä, minkä Kristus on minulle hankkinut. Tuskin olet viimeisellä tuomiolla minun uskoani arvioimassa? Vetoat Raamatun sanaan Ari! Uskoni on heikko, mutta Kristus on uskoni alkaja ja täyttäjä. Ilman Jeesusta Kristusta olen kadotettu, häneeen uskomalla olen armahdettu ja autuas.
”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”.
Ari, En ole sokea, olen syntinen. Minun syntini on sovittanut Jeesus Kristus.
Kari Paukkunen mitä sinulle Toivo merkitsee?
Usko, Toivo ja Rakkaus, siis mitä nämä sinulle merkitsevät?
Usko, Toivo ja Rakkaus, siis mitä nämä sinulle merkitsevät?
Ari , mitä sinä vastaat edellä oleviin kysymyksiini ?
Usko, Toivo ja Rakkaus sisältävät niin paljon, että ne eivät kuulu suoraan tälle blogille. Kiitos kuitenkin kysymyksistä.