Sammeli Juntunen: Huomioita viimeaikaisesta avioliittokeskustelusta – Avioliitosta ei pidä tehdä ideologista ihmisarvon mittaa

Emeritusarkkipiispa John Vikströmin artikkeli Laajennettu avioliittokäsitys? (Kanava, Suomen Kuvalehti ja Kotimaa 22.1) on herättänyt keskustelua. Haluan liittyä siihen ja kommentoida sekä Vikströmiä että hänen kommentaattoreitaan.

Prof. Miikka Ruokasen mukaan (Kotimaa 27.1.) Vikström perustaa argumentaationsa siihen, että kirkko on vuosien saatossa luopunut opetuksensa patriarkaalisista jäänteistä. Siinä kirkko on Ruokasen mukaan tehnyt oikein. Tästä ei hänen mukaansa kuitenkaan seuraa se, että kirkon tulisi laajentaa avioliittokäsityksensä sukupuolineutraaliksi.

Olen Ruokasen kanssa samaa mieltä. Patriarkaalisuuden purkaminen ja sukupuolineutraaliin avioliittoon siirtyminen ovat eri asioita. Siksi kirkollisten vihkikaavojen kehittymisestä yhä vähemmän patriarkaalisiksi ei seuraa se, että sukupuolineutraaliin avioliittoon siirtyminen olisi luontevaa jatkumoa tälle kannatettavalle kehitykselle. Syynä on se, että jokaisessa vihkikaavassa, samoin kuin Raamatussa ja kirkon perinteessä, avioliitto on aina ollut miehen ja naisen välinen liitto.

Ruokanen on oikeassa myös kirjoittaessaan, että avioliitto ei ole ihmisarvon kriteeri. Vikström vaikuttaa olettavan, että niin on ja perustelee tällä sitä, että samaa sukupuolta olevien on saatava halutessaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen. Perustelu ei ole pätevä. Kristinuskon mukaan jokaisella ihmisellä on rajaton ihmisarvo, joka perustuu siihen, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi ja Kristus on lunastanut hänet oman elämänsä hinnalla.

Homojen ihmisarvoa ei siis pidä liittää siihen, vihitäänkö samaa sukupuolta olevia kristilliseen avioliittoon. Jeesuskaan ei niin tehnyt. Opettaessaan avioliitosta hän sanoi: ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, jotka ihmiset ovat tehneet sellaisiksi, ja on niitä, joista itse ovat ottaneet osakseen naimattomuuden.” (Matt. 19:12). Ihmisen arvo ei siis Jeesuksen mukaan liity hänen kykyynsä tai haluunsa toteuttaa sitä, että ”Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi - - Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (Matt. 19:4-5).

Ruokasen mukaan kirkon ei pidä muuttaa avioliittokäsitystään vaan ”löytää käytännölliset tavat ratkaista kysymys, miten seksuaaliset vähemmistöt suljetaan sen jumalallisen rakkauden ja siunauksen piiriin, jonka välittäminen tähän maailmaan on kirkon missio.” Olen tässäkin Ruokasen kanssa samaa mieltä.

Mielestäni Vikströmin artikkelissaan kuvailema piispojen menneinä vuosikymmeninä harjoittama ”kyllä – ei” -kipuilu tämän asian parissa johtuu juuri tuosta Ruokasen mainitsemasta yrityksestä välittää Kristuksen rakkautta seksuaalisille vähemmistöille ilman, että avioliitosta tehdään ihmisarvon mittaa. Siinä he eivät ilmeisestikään ole onnistuneet erityisen hyvin. Silti en pidä ratkaisuna sitä, että avioliittokäsitys laajennettaisiin sukupuolineutraaliksi.

Vikström on eri mieltä. Hänen mukaansa nykytilanne, jossa sanotaan ”ei” sukupuolineutraalille avioliitolle ja ”kyllä” homojen ihmisarvolle, on verrattavissa tilanteeseen, jossa Elia piti vakavan puheen Israelin kansalle: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? - - Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal on Jumala, seuratkaa sitten häntä!” (1. Kun. 18). Vikströmin vihjaa, että Herran seuraaminen tarkoittaisi tässä tilanteessa avioliittokäsityksen laajentamista sukupuolineutraaliksi ja Baalin seuraaminen pitäytymistä kirkon perinteisessä avioliittokäsityksessä. Tämä on mielestäni hyvin outoa, kun otetaan huomioon se, mitä Jumalan sanassa sanotaan avioliitosta ja ihmisen seksuaalisuudesta. Elialle Jumalan sanan totteleminen oli keskeistä siinä, seurataanko Herraa vai Baalia.

***

Eero Huovinen viittaa Vikströmin artikkelia kommentoivassa kirjoituksessaan (Suomen Kuvalehti 28.1.  ja Kotimaa 30.1.) siihen, että sukupuolineutraalia avioliittoa puoltavissa näkemyksissä keskeisenä raamattuargumenttina lainataan ”vain niin sanotun toisen luomiskertomuksen jaetta, jossa ihmisen sukupuoli ei korostu: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ (1. Moos. 2:18)” Sen sijaan ”niin sanotun ensimmäisen luomiskertomuksen ajatusta ei juurikaan lainata. ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät . . . ” (1. Moos. 1:27-28). Huovinen pitää tätä puutteena ja sanoo, että Jeesus vetosi avioliitto-opetuksessaan tähän luomiskertomukseen.

Mielestäni Vikströmin artikkelin toinen suuri puute (patriarkalisuudesta luopuminen -perustelun käymättömyyden lisäksi) on juuri siinä, että hän jättää pois keskeisen osan Raamatun avioliitto-opetuksesta ja ottaa huomioon vain ns. ”toisen luomiskertomuksen”. Tämä näkyy esim. seuraavassa lainauksessa Vikströmin artikkelista: ”Jos uskomme, että Jumala on asettanut avioliiton kahden ihmisen rakkauden ja kodin tukemiseksi, suojelemiseksi ja rikastuttamiseksi ja jos pidämme homoseksuaalistakin rakkautta Jumalan luomana rakkautena, onko silloin mahdollista, että johdonmukaisuuden nimissä laajennetaan avioliittokäsitys niillä samoilla argumenteilla, millä siirtyminen patriarkaalisesta avioliittokäsityksestä tasavertaisuuteen pohjautuvaan käsitykseen aikoinaan perusteltiin: rakkaus, oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus.”

Toki uskomme, että Jumala on asettanut avioliiton rakkauden ja kodin tukemiseksi ja suojelemiseksi. Mutta eikö meidän pidä uskoa myös se, että Jumala on asettanut avioliiton nimenomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi, ei samaa sukupuolta olevien liitoksi?

Vikströmin mukaan ”Jeesus otti sekä pyhät kirjoitukset että ihmisten konkreettisen tilanteen huomioon. Kummallakin taholla hän kuuli Isän äänen. Jeesusta vastustavat fariseukset ja kirjanoppineet sitä vastoin kuuntelivat vain kirjoituksia ja niiden sääntöjä, ja olivat kuuroja ihmisten taholta tuleville äänille. Jeesuksen jalanjäljissä kulkien kirkko siten yrittää muodostaa eettiset kannanottonsa kuuntelemalla Raamatusta kuuluvaa Jumalan sanan ja ihmisten konkreettisesta tilasta nousevan äänen välistä vuoropuhelua.”

Vikströmin mainitsema Jumalan sanan kuuleminen ei hänen artikkelissaan toteudu. Hän ei harjoita Jumalan sanan ja ihmisten konkreettisen tilanteen välistä vuoropuhelua, koska jättää keskeisen osan Jumalan sanan opetuksesta kuulematta.

***

Jukka Hautalan (Kotimaa 28.1.) mukaan kirkollisessa avioliittokeskustelussa Raamattua käytetään erittäin pinnallisesti, ”valikoivasti puolustamaan yhtä tietynlaisesti ymmärrettyä avioliittokäsitystä ja sen ikiaikaista muuttumattomuutta.” Mielestäni tuo valikoivuus koskee ennen kaikkea sellaista raamatuntulkintaa, jolla pyritään laajentamaan kirkon avioliitto-opetus sukupuolineutraaliksi. Siinä sivuutetaan se, että Raamatun mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto eikä samaa sukupuolta olevien seksuaalisista suhteista puhuta lainkaan, paitsi hyvin negatiivisessa sävyssä.

Hautalan mukaan kirkon avioliittoteologiassa tarvitaan ”historiallis-kriittistä herätystä”. Ehkä tarvitaankin. Historiallis-kriittisen eksegetiikan puolesta puhunut prof. Räisänen oli sitä mieltä, että Raamatusta ei löydy minkäänlaista tukea samaa sukupuolta olevien avioliitolle. Räisänen kannatti sitä, mutta ei löytänyt perusteluita historiallis-kriittisestä raamatuntulkinnasta.

Hautala kritisoi Ruokasta siitä, että hän ei näe avioliiton ”kontekstisidonnaisuutta”, esimerkiksi sitä, että omana aikanamme ”avioliitossa sukupuoli ei ole määräävä”. Mielestäni oman aikamme näkemysten ei kuitenkaan pidä antaa liiaksi vaikuttaa kirkon opetukseen. On otettava huomioon esimerkiksi se, että kirkkomme jäsenistä enää kolmannes uskoo Jumalan olemassaoloon. Miksi kirkon olisi oletettava, että nykyajan avioliittokäsityksessä Jumalan tahto näkyisi paremmin kuin Raamatussa? Uudessa testamentissa sanotaan: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2). Kunkin ajan virtauksia on arvioitava Jumalan sanan valossa: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee minun askeleeni.” (Ps.119:5)

Ruokasen vetoaa artikkelissaan ”luomisen teologiaan”. Mielestäni se on Jumalan luoman todellisuuden ja siitä saadun tiedon ymmärtämistä Raamatun ja kirkon apostolisen perinteen valossa. Luomisen teologiaa on mm. se, että kiinnitetään huomiota sellaisiin todellisuuden piirteisiin, joita Jumalan sana pitää tärkeinä. Eräs tällainen on se, että on olemassa mies- ja naispuolisia ihmisiä. Raamatun mukaan Jumalan on erityisesti tahtonut näin olevan ja siunannut siksi miehen ja naisen välisen uskollisen sukupuolisuhteen erityisellä tavalla. Se on Raamatun ja juutalais-kristillisen perinteen mukaan olennainen todellisuuden piirre. Näin asia ei ole kuitenkaan ainoastaan Raamatun mukaan, vaan naisen ja miehen välinen avioliitto on ollut olennaista kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Tähän Ruokanen viittaa.

***

Miika Ahola (Kotimaa 29.1) kritisoi Ruokasta ja huomauttaa, että nykytiedon valossa käsityksemme ihmisen sukupuolista on muuttunut. ”Lääketiede tuntee tapauksia, jossa ulkoisten sukuelinten perusteella mieheksi määritellyltä henkilöltä on aikuisena löydetty munasarjat.” Tästä olettamastaan sukupuolen häilyvyydestä johtuen Ahola kysyy, voiko avioliitolla olla ”pysyvä olemus, vaikkei sitä kytkettäisikään kahteen vastakkaiseen sukupuoleen?” Hän mukaansa voidaan. ”Kun aviopuolisot antavat itsensä toisilleen, Kristuksen esimerkin mukaisella uhrautuvalla rakkaudella, voidaan puhua kristillisestä avioliitosta.”

Olen eri mieltä. Raamatun ja kirkon apostolisen perinteen mukaan todellisuutta tulee tulkita siihen suuntaan, että kaksi eri sukupuolta, mies ja nainen, ovat ihmiskunnassa olennaista. Siksi ne ovat avioliiton ”luomisteologinen” perusta. Tämä ei merkitse sitä, etteikö maailmassa olisi muunkinlaisia ihmisiä, tai etteivät he olisi Jumalan luomia ja rakastamia (puhuuhan Jeesuskin ”avioon kelpaamattomista” heitä tuomitsematta). Tästä huolimatta Raamatun ja apostolisen perinteen mukaan ihmiskuntaa kannattaa hahmottaa siten, että Jumalan erityinen luomistahto on, että olemme miehiä ja naisia. Poikkeuksia tästä on, ja tiede on löytänyt tälle syitä. Tämä promilleissa laskettava osa ihmiskunnasta on hyväksyttävä täyden ihmisarvon omaavina, Kristuksen käskyn mukaisesti. Silti heidän takiaan ei pidä muuttaa sitä ”luomisteologista” tosiasiaa, että Jumala on luonut ihmiset mieheksi ja naiseksi ja siunannut erityisellä tavalla miehen ja naisen välisen liiton. Tämä ei toteudu kaikkien kohdalla, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö heillä olisi täyttä ihmisarvoa.

”Luomisteologia” ei siis tarkoita sitä, että kaikkia luomakunnan piirteitä tulisi yhtäläisesti käyttää sen ymmärtämisessä mikä maailmassa ja ihmisessä on Jumala-suhteen kannalta olennaista. Tässä kohden Hautalan ymmärtää Ruokasta (ehkä tahallaan) väärin ja kysyy, voisiko tämän käyttämän luomisen teologian pohjalta oikeuttaa esimerkiksi maailmassa vallitseva ”ontologinen” vahvemman oikeus (esim. se, että nuori leijonauros ajaa vanhemman tiehensä ja tappaa sen pennut). Käsittääkseni Ruokanen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki Jumalan luoma on ”luomisen teologian” kannalta yhtä olennaista. Silti hän voi perustellusti olla sitä mieltä, että koska miehen ja naisen välinen avioliitto on lähes kaikkien uskontojen ja kulttuurien kannalta olennainen osa ihmisyyttä, se on ”luomisteologinen” ja ”ontologinen” asia, ei vain emotionaalinen, sopimuksellinen tai sosiaalinen. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

”Luomisen teologia” tarvitsee siis luonnontieteellisen, sosiologisen ja filosofisen analyysin lisäksi myös sitä, miten Jumalan sana tulkitsee maailmaa. Ja eräs tällainen tulkinta, jossa ”sinun sanasi on lamppu, joka valaisee minun askeleeni” on käsitys sukupuolisuudesta ja avioliitosta. Vaikka seksuaalisen vallankumouksen jälkeen avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat lähes normi, se ei ole luomisteologian mukaan ihmisyyden kannalta suotuisa asia. Vaikka on olemassa ihmisiä, joille miehen ja naisen välinen avioliitto ei sovi, niin tästä huolimatta se on erityisen tärkeä ”luomisteologinen” instituutio. Tällaisten asioiden puolesta voidaan argumentoida myös ”filosofisesti”, ilman Raamattua ja apostolista perinnettä. Mielestäni yhä moniarvoisemmaksi muuttuva maailma on kuitenkin osoittanut, että erilaisia rationaalisia tapoja hahmottaa maailma on niin monia, että kokonaan vailla ”Jumalan sanan lamppua” luomisteologia ei onnistu.

Toisaalta, koko käsite ”luomisen teologia” ei ole erityisen onnistunut. Se on turhan abstrakti termi, johon voidaan liittää hyvin erilaisia käsityksiä erilaisin perustein. Ruokanen olisi ehkä onnistunut artikkelissaan paremmin, jos ei olisi turvautunut noin abstraktiin ja monitulkintaiseen käsitteeseen.

***

Vikström ehdottaa artikkelissaan, että kirkko laajentaisi avioliittokäsitystään siten, että siinä olisi kaksi avioliittokäsitystä rinnakkain. ”Eri käsitykset eivät olisi toistensa vastakohtia, koska laajempi käsitys, joka ei määrittele osapuolten sukupuolta, ei sulkisi suppeampaa pois vaan antaisi sille riittävän tilan. Ei olisi siis kyse mistään kokonaan uudesta avioliittokäsityksestä, kuten nimikin sanoo, vaan voimassa olevan käsityksen laajentamisesta. Sen keskeiset elementit siirtyisivät uuteen käsitykseen paitsi osapuolten sukupuolta koskevaa osaa. Käsitysten välillä vallitsisi siis kontinuiteetti. Muutos toteutettaisiin siten, että käsikirjaan liitettäisiin nykyisten vihkikaavojen oheen kirkolliskokouksen määräenemmistöllä hyväksymä kaava, joka olisi kaikkien parien käytettävissä sukupuolesta riippumatta.”

Ehdotus on monella tapaa ongelmallinen.

Ensinnäkin: On selvää, että tällaisessa avioliittokäsityksen ”laajennuksessa” olisi tosiasiassa kyse muutoksesta: kirkon avioliitto- opin ja -käytännön muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Tätä tosiasiaa ei muuta se, että sukupuolineutraalin avioliitto-opin ”sisällä” olisi toinen avioliitto-oppi, jonka mukaan avioliitto ei ole sukupuolineutraali vaan miehen ja naisen välinen.

Toiseksi: Voi kysyä, miten Vikströmin ehdottama laajempi näkemys voisi ”antaa tilaa” suppeammalle näkemykselle. Tuo suppeampi näkemyshän on sitä mieltä, että Jumala on asettanut avioliiton on miehen ja naisen väliseksi, mutta ei kahden naisen tai kahden miehen tai kahden sukupuoleltaan määrittelemättömän väliseksi?

Huovinen kirjoittaa: ”Artikkelissaan Vikström näyttää suosivan sukupuolineutraalia ratkaisumallia niin voimakkaasti, että tilaa miehen ja naisen välisen avioliiton erityispiirteille jää vain niukasti.” ”Jään kysymään, mitä Vikström tarkoittaa, kun hän sanoo, että hänen ehdottamansa uusi kaava ”olisi kaikkien parien käytettävissä sukupuolesta riippumatta”. Eikö tämä merkitsisi askelta pois kahden rinnakkaisen mallin aidosta rinnakkaisolosta.’”

Mielestäni Huovinen on kysymyksissään liiankin höveli. Vikströmin ehdotus ei tosiasiassa kykene sallimaan minkäänlaista kahden mallin rinnakkaiseloa. Laajempi malli väistämättä nielee ja neutraloi perinteisen. Kirkon avioliitto-opista tulee sukupuolineutraali. Perinteinen avioliitto-oppi säilyy korkeintaan jonkinlaisena jäänteenä, reservaattina niille ahdasmielisille jäärille, jotka eivät kykene avartumaan sille tosiasialle, että Jumalan on kirkon mukaan asettanut avioliiton sukupuolineutraaliksi. Vaikka avioliitto-opin uudistajilla olisi hyväntahtoisuutta kirkon nykyisen opin kannattajille, logiikka pakottaa väistämättä siihen, että perinteinen oppi syrjäytetään.

Kolmanneksi: Vikström pyrkii ajamaan laajennuksen läpi yksikertaisella enemmistöllä kirkolliskokouksessa, siten, että ”laajennetun” avioliittokäsityksen edellyttämä vihkikaava liitettäisiin käsikirjaan nykyisten kaavojen oheen.

Kirkkokäsikirjaan tehtävät muutokset edellyttävät kuitenkin ¾ määräenemmistön kirkolliskokouksessa. Ajatteleeko Vikström, että kyseinen ”nykyisten vihkikaavojen oheen” liittäminen ei merkitsisi kirkkokäsikirjan muutosta vaan jonkinlaista ”laajennusta”, ja siksi yksinkertainen enemmistö olisi riittävä? Jos näin on, kyseessä on arvoton sanakikkailu. Vaikka sekin menisi läpi, asia on joka tapauksessa niin, että Vikströmin ehdottama ”avioliittokäsityksen laajennus” on tosiasiassa avioliitto-opin muutos, ja vaatii ¾ määräenemmistön kirkolliskokouksessa.

Määräenemmistöstä on säädetty kirkkolaissa siksi, että kirkon opin muuttamisessa on kyse niin merkittävästä asiasta, että sille on löydyttävä todella hyvät perusteet. Mielestäni Vikströmin artikkelissa tai siitä alkaneessa keskustelussa sellaisia ei ole löytynyt. Patriarkalismin purkaminen ei riitä perusteeksi, ei myöskään sellainen raamattuargumentaatio, jossa jätetään huomiotta kaksi eri sukupuolta Jumalan asettamana avioliiton edellytyksenä.

Kirkon on edettävä sillä prof. Ruokasen ehdottamalla tiellä, jonka mukaan avioliitosta ei pidä tehdä ideologista ihmisarvon mittaa. On löydettävä muita tapoja ratkaista kysymys siitä, miten seksuaaliset vähemmistöt suljetaan Kristuksen tuoman jumalallisen rakkauden ja siunauksen piiriin.

Sammeli Juntunen

38 kommenttia

  • Jorma Hentilä sanoo:

    “On löydettävä muita tapoja ratkaista kysymys siitä, miten seksuaaliset vähemmistöt suljetaan Kristuksen tuoman jumalallisen rakkauden ja siunauksen piiriin.”

    Mitä itse ehdottaiset, Sammeli Juntunen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Nieminen sanoo:

    Voisi kuvitella, että Pride-viikko on alkanut kun koko kristillinen seurakunta haluaa puhua homoista. Vakavasti ottaen olen toki sitä mieltä, että kaikki keskustelu kirkkoa repivän kiistan ratkaisemiseksi on lähtekohtaisesti hyvästä.

    Kirjoituksen aluksi Juntunen syyllistyy siihen samaan yksinkertaiseen ajatteluun kuin moni muukin. Hän kertoo, että avioliiton määritelmää ei saa muuttaa, koska se on aikaisemmin ollut erilainen. Ei saa muuttaa, koska ennen oli toisin. Ei kovin älykästä, itsestäänsevää kyllä. Vastaavalla argumentilla voisi vastustaa mitä tahansa muutosta, tosin vailla kunnollista perustelua.

    Siteeratessaan Matteuksen evankeliumin 19. lukua Juntunen syyllistyy jo tahalliseen harhaanjohtamiseen perustellessaan miehen ja naisen välistä avioliittoa Jeesuksen sanoilla. On vaikea kuvitella, ettei pappi olisi lukenut Raamattuaan riittävästi tietääkseen, että Jeesus vastaa kyseissä kohdassa fariseusten kysymykseen siitä, saako mies erota vaimostaan. Jeesus ei kyseisessä kohdassa määrittele avioliittoa sukupuolisidonnaiseksi vaan vastaa hänelle esitettyy kysymykseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juuri näin. Fundamentalistit monostatokset ottavat Raamatun kirjaimellisesti silloin kun se heille sopii, huomioivat kontekstin tai jättävät huomiotta silloin kun se heille sopii ja ottavat Raamatun kokonaissanoman huomioon tai jättävät sen huomiotta silloin kun se heille sopii. Opporturnistista ja selektiivistä harhaanjohtamista ja –joutumista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “On vaikea kuvitella, ettei pappi olisi lukenut Raamattuaan riittävästi tietääkseen, että Jeesus vastaa kyseissä kohdassa fariseusten kysymykseen siitä, saako mies erota vaimostaan. Jeesus ei kyseisessä kohdassa määrittele avioliittoa sukupuolisidonnaiseksi vaan vastaa hänelle esitettyy kysymykseen.”

      -Jeesus vastaa kysymykseen, ja aloittaa vastaamisen avioliiton määritelmällä. On vaikea ymmärtää miksi tätä ei pystytä siinä näkemään, tai ei haluta nähdä.

      Avioliitto perustuu sille, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja siksi mies ja nainen kuuluvat yhteen ja tulevat yhdeksi avioliitossa.

      Ja SIKSI, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja SIKSI että nämä yhdistyvät (luomisessa erottamisen jälkeen uudelleen) avioliitossa, he eivät saa erota.

      Oikeasti, asia on näin yksinkertainen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Avioliitossa puolikkaat siis yhdistyvät elimellisesti, erottamattomasti (Matt. 19:6, Mark. 10:9) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, joka (toivottavasti) alkaa kasvaa kohti Jumalan tarkoittamaa päämäärää. Tämä yhdeksi tuleminen ei tarkoita identiteetin menettämistä, vaan sen löytämistä. Kyse ei ole tasapäistämisestä tai kahleesta, vaan täydentämisestä ja kaiken sen luovuuden käyttöönottamisesta, jonka Jumala on tähän kuvaansa vuodattanut.

      Tämän syvemmän todellisuuden valossa on helppo ymmärtää ja perustella kristillinen avioliittokäsitys:

      Yksi kokonainen muodostuu tarkalleen kahdesta puolikkaasta, joten avioliitossa ei voi olla useampaa kuin kaksi jäsentä. Kuten ihmisruumis muodostuu oikeasta ja vasemmasta puolikkaasta, ei avioliittokaan voi koostua kahdesta samanlaisesta puolikkaasta. Sekä mies että nainen ovat luovuttamaton osa alkuperäistä tarkoitusta, ja juuri heidän on tultava yhdeksi. Elävää ihmistä ei voi leikata kahtia aiheuttamatta vakavia vaurioita. Koska avioliitto synnyttää uuden ihmisolennon, se on purkamaton. Avioero loukkaa syvästi myös Jumalaa, koska se surmaa hänen kuvansa halkaisemalla sen jälleen kahtia.”

      https://raapustus.net/?id=108

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Se ei olut Sari avioliiton määritelmä vaan sopi siihen suhteeseen joka sattui oleman hänen edessään. Siinä kun oli mies ja nainen niinhän vetosi Genesiksen mieheen ja naiseen. Ei pidä lukea asiaan enempää kuin siinä on!!!!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Se ei olut Sari avioliiton määritelmä vaan sopi siihen suhteeseen joka sattui oleman hänen edessään.”

      -Anteeksi nyt vain, mutta kyllä oli.

      Miksi muuten Jeesus olisi aloittanut muistuttamalla siitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi? Ja SENTÄHDEN mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja niin nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

      Sentähden -koska luominen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Väittäisin, että Jeesus olisi vastannut eri tavalla, jos fariseukset olisivat kysyneet häneltä saako mies erota aviomiehestään mistä syystä tahansa.

      Jeesuksen vastaus on ilmiselvästi kerrottu asetetun kysymyksen kontekstissa. Anteeksi vaan, mutta niin yksinkertaista se on. (Tämä olisi ilmeisesti jokin lause, joka pitää lisätä korostamaan oman mielipiteen oikeellissuutta?)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Jeesuksen vastaus on ilmiselvästi kerrottu asetetun kysymyksen kontekstissa.”

      -On, mutta miksi Jeesus otti ylipäätään esiin sen, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jos se, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ei mitenkään liity siihen mikä avioliitto on?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kuten olen monesti Sari todennut kyseessä on Jeesukselta asiaan liittyvä päälause. Se ei kumoa olemassa olevia asiaan liittyviä sivulauseita. Ja niinpä Jeesus ei kommentoi Genesis 5:2, missä adam on vielä androgyyni.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Sammeli Juntusen kirjoitus on hyvä katsoen asiaa eri puolilta.

    Hyvä on näin kirkon luopua vihkioikeudesta ja jättää konsensuksen vahvistamiset Maistraatille, ja parin halutessaan kutsua paikalle uskova maallikko siunaamaan toteutunut tahtominen.

    Kohtuullisesti arvioituna tästä venkoilusta uskontotuuksissa ei tule eikä synny uutta poikasta yhteisymmärryksen katsomisessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kun jo seurakuntalainen harjoittaa osallistumistaan uskontotuuteensa katsoen miten voisi kirkon pappeja pakottaa toimimaan toisin.

      Tässä asiassa kadotetaan paljon kun tosiasioita ei haluta katsoa lähtökohdistaan käsin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Eivät seurakuntalaiset huonoa tykkää kirkon päättäessä olla kykenemätön asiaa ratkaisemaan.

      Ratkaisemattomuus syö enemmän kuin antaa, ja tämä saisi kirkastua, eivätkä kasteet vähenisi niin kuin on haluttu uskoa.

      Itse asiassa päättämättämyys on kirkon kuva jäseniinsä jolloin Heidän ymmärtäminen asetetaan kyseenalaiseksi, siis seurakuntalaisten. Näin kirkko ei luota jäseniinsä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Ei ehkä tarvitsisi, mutta kirkkoa vaivaa tässä samansukupuolisen konsensuksen asiassa näköharha mikä haluaa uskoa sanojen ja ajatusten voimaan tuomaan uskontotuudet lähemmäksi toisiaan kelvollisen päätöksen saamiseksi ratkaisuksi.

      No, asiahan on mahdoton, ja sen mukaan tulisi toimia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Aiemmin makustelin jo uskontotuusasiaa, mutta siittä voi hyvin jatkaa.

      Papeille uskontotuusasia ei voi olla vähämerkityksisempi kuin kirkon jäsenille jotka sen mukaan katsovat miten osallistuvat. Kuitenkin asiassa on vissi ero.

      Vaikka kirkolliskokous tekisi päätöksensä kaikille pareille myöteiseksi ei päätös voi koskea uskontotuusasian takia niitä vastahakoisia pappeja jotka määräyksellä tai virkaan ovat ennen päätöstä astuneet.

      Ihmettelen ettei näin keskeinen asia ole noussut valoon aiemmin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Virkamiesoikeudellisesti toki vaatia voidaan mutta tässä on haaste mitä kirkkolaissa vielä yritettiin vahvistaa. Ei mennyt läpi ja syystä.

      Arkkipiispa Mäkisen aikana jo ehdoteltiin kun ei luvattu vapaasanamuotoisia esityksiä samansukupuolisessa tapauksessa. No, kun näin luvataan voi asian statuksen sanoissa katsoa minne pappi haluaa sen sijoittuvan, kuten kodinsiunaamisessa siunata pelkät seinät sijaan että siunaisi kodin parisuhteen ja lapset.

      Onko tämä seuraantoa korkeakoulutuksesta vaikko mistä. Ei ainakaan Herramme kammarista.

      No kyllä, Teologinen Tiedekuntahan ei ota kantaa kirkon todistukseen missiossaan.

      Oulussakin Piispa Salmen aikana samansukupuolisen tahtomisen ilmoitus JP.ssä annettiin diakonille jottei kenenkään palveluvuorossa olevan sielu tulisi loukatuksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Jaha, asiasta haluaa Kotimaan Uutisissa jatkaa John Wikström; voidaanko siunata?

    Kun papin uskontotuuteen asia ei käy, ei tarvitse siunata.

    Kun viranhoito on etusijalla palkan pakosta hyvässä aina asiassa, voi siunata ja ajatella kirkon perinteistä avionstatusta katsoa perinteistä mallia ja toivoa samalla samansukupuoliselle parille kestävyyttä kirkon ristiaallokossa kuin parin omassa elämässä.

    On huikaisevaa nähdä keskustelussa kadotettavan Ihmisten uskontotuudet mitä aihetta ei katsota edes Emeritus Piispojemme kannanotoissa.

    Tässä on kirkkomme tila. Sitä suojelevat hyvät eläkkeet, sinisilmäisyys, tahto pysyä varovasti vanhassa, ja ennenkaikkea ylpeys sanojen ja ajatusten aitoudesta omaa Itseään kohtaan ajassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Muukkonen sanoo:

    Sammeli Juntusella on taas kerran kehäpäätelmä: avioliitto on miehen ja naisen välinen kun se on aina ollut miehen ja naisen välinen.

    Samalla tavoin kuin Ruokanen, hän sivuuttaa kokonaan sen Vikströmin patriarkaalisuuteen liittyneen argumentin, että se patriarkalismi on säädetty Paavalin ns. huoneentauluissa – ja myöhemmin Lutherin Katekismuksissa. JOS tämän muuttaminen on mahdollista, niin MIKSI avioliittokohtien uudelleentulkinta ei ole mahdollinen?

    Nähdäkseni perussyy on siinä, että kaikesta silotteluyrityksistä huolimatta molemmat herrat katsovat homoseksiaalisuuden itsessään olevan sellainen synti, joka estää taivaaseen pääsyn. Tätä ei vain enää kehdata sanoa mutta sitähän tämä on.

    Lisäksi molemmilla herroilla on iso looginen ongelma tuossa teesissä ihmisarvon ja avioliiton suhteesta. On totta, että avioliitto ei määrittele ihmisarvoa. Ei määrittele ravintokaan tai vaatetuskaan. Ihmisellä on ihmisarvo alastomana ja nälkiintyneenäkin. Sen sijaan nuo asiat liittyvät erittäin vahvasti siihen, miten ME KOHTELEMME lähimmäisiämme. Jos jokainen ihminen on Jumalan kuva, miten toisella ihmisellä on oikeus evätä inhimilliseen elämään kuuluvia asioita tältä Jumalan kuvalta: “olette tasa-arvoisia – mutta silti teillä ei ole oikeutta tähän, mihin meillä muilla.”

    Luomisen teologiassakin herrat ovat hirttäytyneet ilmaisuun “mieheksi ja naiseksi” huomioimatta, että Raamatun dikotomiat sisälsivät myös kaiken niiden välillä olevan. Vai loiko joku muu kuin Jumala, nämä pohjoiset leveysasteet, joilla “yö ja päivä” eivät ole yhtä selvärajaisia? Tai kuka loi marskimaat, joissa meren ja maan raja on epäselvä?

    Noin ylipäätään taas tulee esiin se, kuinka valikoivasti konservatiivileiri tulkitsee Raamattua. Jokin asia ei ole niin nöpönuukaa mutta toinen taas on sellainen, että siitä pidetään kiinni viimeiseen asti. Nämäkin herrat ovat ilmeisesti silmää räpäyttämättä rikkoneet Jeesuksen ehdotonta valantekokieltoa, syöneet verilettuja tai mykysoppaa enkä oikein usko, että ovat olleet turhan tarkkoja Vt:n kahden langan sekoittamiskiellosta samassa kankaassa -puhumattakaan muista Pyhyyslain säädöksistä VAIKKA samaan aikaan sieltä otetaan homoseksuaalisuuskohdat hyvinkin kirjaimellisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kyllä, mutta Sammeli Juntusen blogi tuo yhteen asiasta kulmia katsomisena.

      Emeritus Piispamme Kotimaan Uutisessa kysyy saako siunata.

      Tottakai saa siunata kun asia on yhtä papin uskontotuuden kanssa.

      Samalla tulee kirkon ja sen alttarin siunaus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Mitenhän Juutalaisilla sitten suhde veren syöntiin, onko asia muuttunut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Kaikki herrat tuomitsee kerran Herra Jeesus, toisen kerran tullessaan tänne. Siksi meidän tulee seurata Hänen sanojaan tässäkin asiassa. Ollaan herrasmiehiä, kun otamme Hänen sanansa tässäkin selkeässä asiassa todesta, emmekä lähde lipilaarien tielle saivarrellen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Bravo!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Pieni huomio, Martti Muukkonen. Huoneentauluja voidaan perustellusti tulkita hyvin eri tavoin, vaikka niitä syytetään patriarkalismista. Eivät ne itse asiassa ole ollenkaan niin vanhentuneita, kuin yleensä väitetään.

      Kirkko on tehnyt kauan eron VT:n uhrilakien ja yhteiskunnallisten säädösten (=lakkautettu Kristuksessa) sekä moraalilain (erit. 10 käskyä) välillä (=yhä voimassa). Kyse ei ole erityisestä konservatiivien epäjohdonmukaisuudesta vaan perinteisestä kirkollisesta (myös uskonpuhdistajien) linjauksesta. Totta kai myös VT:stä löytyy ajankohtaisia asioita. Kivitystuomiot ja sekoitekankaat eivät niitä ole. Jeesuskin muuten julisti kaikki ruoat puhtaiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Eikö mikään järki sano, ettei ole enää mahdollista löytää koko kirkkoa läpäisevää systeemiä. Joka tapauksessa siviili ihmisinä olemme jokainen mitä olemme ja eikö ole silloin oikein, että samalla tavalla ajattelevat saisivat kerääntyä ideansa ympärille ja toisiin pöytiin huuteleminen lopetetaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Olette oikeassa, mutta uskomisen kysymyksissä kukaan ei anna rajoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kysymystä varten kirkolliskokous valjastetaan intohimoille kuin tehtävässään olevien pappien, ja osakkuustansa hoitavien seurakuntalaisten.

      Tämä on kirkon demokratiaa kirkollisten intohimojen asiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Lopputulema kirkolliskokouksessa ajassa tulee olemaan sallia niiden pappien vahvistaa , ja siunata, niiden samansukupuolisten tahtomisien asia kirkollisena vihkimisenä jotka siihen uskonnäkemyksensä ja uskontotuusnäkemyksensä mukaan yhtyvät.

      Onko tässä jotain erikoista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Varmaan moni uskovainen homo rukoilee myös heidät tuomitsevien puolesta: “Anna rakas Jumala edes pienen valonsäteen syttyä heidän hämäräänsä.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Miten rukoilla esim. Apostoli Paavalin opetusten puolesta tuolla logiikalla. Hän on autuudessa Jeesuksen luona, kuten muutkin pyhät, jotka seurasi samaa tietä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Emme me Kettunen tiedä missä Paavali on. Jos vaikka tuli silmänräpäys ennen kuolemansa skeptikoksi eikä Jumala päästänytkään häntä siksi harppua soittelemaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Täällä syytetään Sammeli Juntusta fundamentalistiksi ja kehäpäätelmistä. Ensinnäkin Sammeli ei ole fundamentalisti. Se porukka löytyy luominen.fi -sivuston taustavoimista. Juha Pihkala on (monien konservatiivien kritisoimassa) dogmatiikan kurssikirjassa todennut hyvin, että kirkko joutuu erilaisissa kysymyksissä joskus lopulta “inttämään” eli tunnustamaan uskoaan. Tämä ei tietenkään tarkoita aivojen laittamista narikkaan. Jopa kehäpäätelmät vievät joskus keskustelua hyvin eteenpäin, koska alkupisteestä loppuun on matkaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Suutari sanoo:

    Se on vaan pojat niin, että kahden lankalajin yhdistäminen ei käy, koska ei voi yhdistää kahta erilaista käsitystä avioliitostakaan Jumalamme on yksi ja pyhä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    VERKKOESSEE Kirjoituksia teologiasta, historiasta, tulevaisuudesta ja yhteiskunnasta.