Miksi kirkon johto ontuu noin pahasti. Noin vakava loukkaantuminen vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos vastaava haava olisi saatu sotatilanteessa, niin kyse olisi haavoittumisesta taistelutilanteessa. Erikoista tässä haavoittumisessa on se, ettei kirkko ole osallistunut taisteluihin. Ainoa selitys haavoittumiselle on siinä, että kirkon johto on itse ampunut itseään jalkaan.
Ampumalla omaan jalkaansa kirkon johto uskoi selviävänsä helpommalla. Nyt tämän itsensä vahingoittamisen seuraukset alkavat tulla esiin ja johdon tekemä väistöliike paljastuu kohtalokaaksi erehdykseksi. Pahin virhe sodassa on vihollisen aliarvioiminen.
Tässä po. tilanteessa kirkko ei ole tajunnut olevansa itse päähyökkäyksen kohteena, eikä hyökkäyksen voimaa.
Varsinaisena kohteena on kirkko ja se arvot, ei yksityiset henkilöt. Kirkon vetäydyttä taistelusta se ei voi enää ryhtyä puolustamaan edes oman olemassaolonsa oikeutta. Kirkko on aliarvioinut kulttuurin muutoksen vaikutukset väärin. Nyt kirkko on pahasti rampautunut ja
sen kyky vastata hyökkäykseen on kovin heikko. Siinäkään tapauksessa, että kirkon johdossa käsitettäisiin tilanne, kirkko ei kykene enää muuttamaan suuntaa.
Jotenkin en usko, että kirkon johdossa silmät pian aukeniusivat sen oivaltamaan, missä mennään.
Voisiko olla jopa niin että ihan ylhäältä käsin olisi unihiekkaa ripoteltu silmiin.
Tässä kulttuurin muutosessa on kyse koko kristillisen kulttuurin muretamisesta ja romuttamisesta. Murentaminen toteutetaan näennäiseti hyvien arvojen varjolla. Koko kristillisen kirkon perusarvot, joihin kirkon olemassalo perustuu on jo nyt raskaiden saappaiden alla. Kirkko on unohtanut sen, miksi se on olemassa ja etsii uutta merkitystä itselleen, jotta saisi uudelleen kansan hyväksynnän.
Kultturin muutoksessa se kuvittelee löytäneensä etsimänsä.
Tästä kirkon kriisistä irti pyristelmällä kirkko on sotkeutunut yhä pahemmin vastustajansa ovelasti virittämään ansaan. Verkossa pyristely sotkee vapautumisyritykset, jopa epätoivoisiksi. Joten kirkolla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä omin voimin tästä taistelusta voittajana. Sodassa, jossa se ei itse näe edes olevansa osapuolena.
Pekka Veli. Ai, että ”kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö”? Ihan oikeasti, on älytöntä kirjoittaa blogiteksti, jossa syytät sen kirkon johtajia, johon itse kuulut, ja kieltäydyt täsmentämästä, mitä asiaa tai asioita tarkoitat.
Ihmettelen uutista kirkosta eronneista. Siinä otetaan esiin se, että ne ovat niitä, jotka ovat menettäneet uskon. Eikö ollenkaan tajuta, että on todella paljon niitä, jotka nimenomaan ovat eronneet kirkosta siksi että he uskovat Jumalaan.
Kuten myös niitä, jotka eivät koskaan uskoneetkaan.
Suurin osa eronneista on evk porukkaa joka ei viitsi maksaa suurta jäsenmaksua turhasta.
Yleensä kirjoitan siksi, että selvitän omia ajatuksia. Se mitä oivalsin ja mistä kirjoitin on erittäin vaikea muotoilla selkeästi. Ei se johdu lukihäiriöstäni, vaan nyt on kyse jostakin ihan muusta. Toivottavasti saan jotain parempaa tekstiä aikaan huomenna.
Olen pahoillani kirkon johdolle aiheuttaastani mielipahasta. Ymmärrän hyvin ettei tässä tilanteessa ole mitään tehtävissä asioiden korjaamisekisi. Homoseksuaalinen kulttuuri vyöryy kaiken yli ja tulee muutamaan kirkon- ja yhteiskunnan arvot. Tämän oivaltaminen on järkyttävää. Vastarinnan kiiskenä aikomukseni on jatkaa pyristelyä kirkon yhteydessä.
En minäkään oikein saanut kiinni blogin ajatuksista enkä siksi aikonut kommentoida. Mutta nyt, Pekka Veli, sanot vihdoinkin ymmärrettävästi, mitä tarkoitat.
”Homoseksuaalinen kulttuuri vyöryy kaiken yli ja tulee muuttamaan kirkon ja yhteiskunnan arvot.”
Kaikessa ystävyydessä, mutta missä peräkamarissa olet pelkäämässä ja kurkit verhonraosta maailmaa. Eihän ilmaisemallesi pelolle ole mitään todellista perustetta reaalimaailmassa.
Yhteiskunta toki on muuttunut, kysymykset ihmisten yhdenvertaisuudesta ja perusoikeuksista saaneet näkyvän sijan, vaikuttaneet lainsäädäntöön ja yleisiin asenteisiin. Tämä on vaikuttanut myös homoseksuaalisesti suuntautuneiden ihmisten elämään sekä lainsäädännön muutosten ja asenneilmapiirin väljentymisen kautta. Enää ei juurikaan tarvitse piilotella itseään, elää kaksoiselämää, pelätä potkuja työpaikasta. Sateenkaariväen elämä on tullut näkyväksi mediassa, kulttuurissa etc., erilaisissa arkipäivän yhteyksissä. ”Homoseksuaalinen kulttuuri” – blogistin sanaa käyttäen – on kuitenkin yhteiskunnan vähemmistöä eikä tule samalla tavalla päivittäin vastaan kuin ”heteeoseksuaalinen kulttuuri”.
Pekka Veli, tämäkö on sinusta homoseksuaalisen kulttuurin vyörymistä kaiken yli?
> Homoseksuaalinen kulttuuri vyöryy kaiken yli ja tulee muutamaan kirkon- ja yhteiskunnan arvot. Tämän oivaltaminen on järkyttävää.
Pyydän nöyrimmästi Jorma Hentilältä anteeksi, jos tämä menee liian henkilökohtaiseksi. Käyttämäni matematiikka on täysin julkista ja vilpitön motiivini on konkretisoida tätä asiaa Pekka Veli Pesosella, joka ei kyllä nyt ajattele yhtään, mitä puhuu.
Jorma Hentilä eli Suomessa rikollisena 33 vuotiaaksi asti. Yhteiskunta piti häntä sairaana 44 vuotiaaksi asti. Lainsäädäntö kielsi häntä puhumasta seksuaalisuudestaan 62 vuotiaaksi asti ja 64 vuotiaana hänellä olisi ollut ensimmäisen kerran mahdollisuus lainsäädännöllä säädeltyyn parisuhteeseen. Naimisiin hän olisi saanut mennä pian täytettyään 80 vuotta.
Pekka Veli Pesoselle, tai kenelle tahansa heteroseksuaalille, nämä ovat olleet itsestäänselvyyksiä koko elämän ajan. Pidän sitä ajattelemattomana ja loukkaavana puheena, jos tämä on jollekulle jotain järkyttävää homoseksuaalisen kulttuurin vyöryä. Aika pienet on ongelmat ja melko etuoikeutetusta asemasta tämä puhe kumpuaa.
Jos yhteiskunnan ongelma on se, että täytyy käräjäoikeudesta käydä pyytämässä lupa solvata seksuaalivähemmistöjä, kovin sivistyneestä yhteiskunnasta ei voi olla kysymys. Mielestäni tässä olisi nyt peiliin katsomisen paikka.
”Homoseksuaalinen kulttuuri vyöryy kaiken yli ja tulee muutamaan kirkon- ja yhteiskunnan arvot,”
Argumenttivirhe nimeltä hyperbola. Eli tässä tapauksessa ihan hirveä liioittelu.
Mikko Nieminen, saat anteeksi, mutta yksi asia vaatii korjaamista.
Niin sanottu kehotuskielto, silloisen rikoslain 20. luvun 9. pykälän toinen momentti, ei sinänsä estänyt puhumista homoseksuaalisuudesta. Siitä puhuttiin radiossa, televisiossa, lehdissä (jopa Kotimaassa), kulujen oppitunneilla, homojärjestöt toimivat (Seta vuodesta 1974) etc. Yhtään tuomiota ei annettu, vaikka esimerkiksi yksi Ylen juttu ylsi 1970-luvulla käräjille saakka. Poliisi ei enää 1980-luvun jälkeen ollut kiinnostunut asiasta, vaikka itse yritimme (”julkisella kehottamisella” saada aikaan oikeusjutun
livahti liian aikaisin… yritimme siis itse ”julkisella kehottamisella” (1984 ja 1990) saada aikaan oikeusjutun.
Sen sijaan pykälä tarjosi tekosyyn, viikunanlehden, jonka taakse mennä, kun ei halunnut homoseksuaalisuutta käsiteltävän. Muun muassa ohjelmajohtaja Pekka Silvola käytti Ylessä tätä viikunanlehteä.
Jumalan valtakunta on anteeksiantamuksen valtakunta. Jos elän Jumalan valtakunnassa, niin kysyn itseltäni elänkö anteeksiantamuksen alaisuudessa. Onko anteeksiantamus sydämmessäni ensimmäisellä sijalla ? Jollei ole, niin kuinka voin olettaa, että olisin edes osallinen tästä valtakunnasta. Täytyy olla ensin jotain mitä on rikottu ja sitten syyllisyys siitä, ennekuin voi kokea tarvetta antaa, tai saada anteeksi. Anteeksi en voi myöskään antaa sellaista, missä en koe mitään minua vastaan rikotun. Siksi nuo syytökset menevät ohi. Eivät ne minua millään tavalla kosketa. Siis jos keraan elän anteeksiantamuksen valtakunnassa, niin miksi loukkaantuisin silloinkaan kun minua loukataan tai syytetään jostain mihin en ole syyllinen.
Sanoinhan jo että asiaani on vaikea ilmaista ja tarkoitin sillä sitä, että siihen ei ole oikeita sanoja. Sillä ne mitä on, käsitetään helposti väärin.
Vuosia sitten luin suunnitelman, jossa tarkasti ja sekkaperäisesti kerrottiin, miten kirkon arvot tullaan romuttamaan. Olen sitä siitä asti seurannut ja nähnyt miten tarkasti tuo suunnitelma on toteutunut ja miten monet tahot sitä ovat lähteneet edistämään. Asia etenee lumivyöryn tavoin.
Koko kulttuuri on muutoksessa ja koska elämme sen keskellä ja olemme itse osa sitä muutosta, niin meiltä jää huomaamatta se miten asiat etenee.
En väitä että se miten homoihin on suhtauduttu ennen olisi jotenkin oikein.
Nyt vain sama suhtautuminen meikäläisiin kääntyy vallitsevaksi. Meistä tulee nyt parjattu ja paneteltu joukko, jonka puheita ja tekemisiä saa vapaasti syyttää ja tuomita.
Yhteiskunnan tabujen määrä näyttää pysyvän samana. Nyt kun homous ei enää ole tabu, niin kristityistä on tulossa uusi epänormaali käyttäytymismalli.
”Kristityistä on tulossa uusi epänormaali käyttäytymismalli.” Saattaa ollakin niin, että kristillisyys on epänormaalia, jos se on ainoastaan käyttäytmismalli. Eikö todellinen kristillisyys ole jotakin syvempää, joka ottaa käyttäytymismallinsa siitä, mikä milloinkin toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa? Paavali kuvaa tällaista kristillisyyttä: ”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla — onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.”
Ei konsuja rovioille tuomita eikä mitenkään estetä lainsäädännön (joka koskee kaikkia ihmisiä) rajoissa sanavapauttaan käyttämästä.
Mikä tuo suunnitelma on? En ole itse kuullut sellaisesta aikaisemmin.
Jos suunnitelma kirkon arvojen romuttamisesta olisi olemassa, voisi olettaa, että tietäisin siitä, koska blogisti liittää sen homoseksuuaalisuteen. Outo on.
Päivi Räsänen toisti takavuosikymmeninä toistamiseen, kuinka Setalla on suunnitelma edetä askel askeleelta: ensin parisuhdelaki, sen jälkeen naispareille oikeus hedelmöityshoitoihin, edelleen sateenkaaripareille vastaava adoptiomahdollisuus kuin heteropareille, sitten translain uudistus, lopulta avioliittolain muutos. – Myönnetään, Päivi on osunut oikeaan tavoitteiden osalta, mutta on siinä väärässä, että olisi ollut jokin täsmälline suunnitelma. Ei ole ollut.
”Luin suunnitelman, miten kirkon arvot tullaan romuttamaan.” Ovatko nuo Jorma Hentilän luettelemat muutokset romuttaneet nimenoman kirkon arvoja? On kai selvää, että ne ovat hämmentäneet ns konservatiivisia kristittyjä, mutta onko silloinkaan ollut kysymys heidän uskostaan vai heidän yleisemmästä vanhoillisudestaan? Mitä muuten ’kirkon arvot’ voisivat olla? Minä kallistuisin Paavalin mainitsemien Hengen hedelmien suuntaan: ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”
Martti Pentti: ”Eikö todellinen kristillisyys ole jotakin syvempää, joka ottaa käyttäytymismallinsa siitä, mikä milloinkin toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa?”
Mikä on Jumalan hyvä tahto? Se ei voi olla mikä milloinkin. Raamatun mukaan Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset kääntyisivät, tekisivät parannuksen synneistään ja uskoisivat Jumalan Poikaan. Sillä ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”. Ap. 4:11-12
Martti Pentti: ”…olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. ”
Miten tämä käytännössä tapahtuu? Miten ihmisiä voitetaan Kristuksen omaksi?
Paavali: ”Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.” Siis kaikki tapahtuu Evankeliumin vuoksi. Jotta ihmiset kääntyisivät, tekisivät parannuksen ja tulisivat uskoon. He uskoisivat Jeesuksen Kristukseen syntiensä sovittajaan. No miten se tapahtuu? Siunaamallako syntinen elämäntapa ja käyttäytymismallit? Ei vaan osoittamalla, että jos he jatkavat samaan malliin, he päätyvät helvettiin. Saarnataan lakia mutta saarnataan myös evankeliumia. Ensin on tultava synnintuntoon, jotta ylipäätään evankeliumi voisi vapauttaa. Jumalan armo Kristuksessa ei ole laastari mädän haavan päälle. Jos näin menetellään, armo on käännetty irstaudeksi.
”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” Juud.4
Mitä synnintunto on? Mitä on synti? Synti ei uskoni mukaan ole sama kuin synnit. Synti on jumalattomuutta ja synnit ovat sen käytännön seurauksia: ajatuksia, sanoja ja tekoja. Ne lienevät muuta kuin käyttäytymismallit. Pahaa voi tehdä aivan siivosti ja hyvän tekeminen saattaa olla karua ja rosoista.
Tykkään pohdiskella asioita kanssanne. Nyt huomaan että muut projektit kärsii liikaa. Yritän pitää jonkin aikaa paastoa täällä virailuista. Ajattelin ensin vain poistaa koko blogin ja lopettaa sivulla vierailut siihen selittämättä mitään. Olemme kuitenkin vähän kuin yhtä perhettä, joten säästän teitä ihmmettelyn vaivalta. Ehkä poistan blogin huomenna. Hyvää kevättä rakkaat ystävät.
Älä nyt poista. Tämä on saanut hyvää hämmästelyä ja keskustelua aikaan. Hienoa, että olet itse ehtinyt olla siinä mukana.
Minäkin toivoisin, että et poistaisi.
Minulla ehkä meni osa keskustelusta hieman tunteisiin viime yönä, mutta keskustelemattomuus on mielestäni vielä huonompi vaihtoehto.
https://timoeskola.wordpress.com/2022/01/27/syyttaja-mantilan-syntikasityksesta-tapaus-rasanen/#more-834
No nyt minä taidan ymmärtää miksi pitkin pääkaupunkiseutua oli 1980-luvulla töherretty sinne tänne iskulauseita ”Lev lesbiskt!”… Ne pysyivätkin paikalla pitempään kuin iskulauseet ”Eesti vapaaksi!”. Viimeksi mainitut näet kuurattiin pikavauhtia pois seinistä. Tosin niitä myös luettiin tarkemmin, koska kuurausjäljet herättivät huomiota ja niistä näkyi pitkään, mikä alkuperäinen viesti oli ollut.
Pekka Veli. Voisitko valistaa meitä ihan tuon lukemasi suunnitelman perusasioista: Milloin se on kirjoitettu? Kuka sen on kirjoittanut? Mistä sen luit?
Tiedän, että useampikin konservatiiviteologi pohti jo 1980-luvulla naispappeuspäätöksen jälkeen, mikä on kirkon ”seuraava luopumuksen askel”. Mutta nuo pohdinnat perustuivat päättelyyn ja Ruotsista saatuihin kokemuksiin sekä varsin vankkaan kirkkohistorian (ja kirkollisen toimintakulttuurin) tuntemukseen. Kyllä Suomen kirkon historiasta löytyy enemmän tai vähemmän vaikutusvaltaisia kulissien takaisia vaikuttajia ja painostusryhmiä.
En pidä ollenkaan mahdottomana, että nämä konservatiivien pohdinnat on koottu yhteen vähän niin kuin natsijohtajille 1945 luettu syytekirjelmä, jossa näitä syytettiin osallisuudesta salaliittoon hyökkäysdodan valmistelemiseksi. Tuomioita tuli, rikokset näytettiin toteen, mutta varsinaista salaliittoa ja suunnitelmaa historiantutkimus ole voinut tähän päivään mennessä käsittääkseni osoittaa.
Olisiko nyt niin, että olet lukenut jonkin tuonaikaisen analyysin, joka on popularisoitu ikään kuin jonkinlaisen kirkonkaappaussuunnitelman muotoon ja lukenut sen niin kuin kyseessä olisi ihan oikea jostain kirkkohallituksen kassakaapista varastettu salainen asiakirja? Tai: Onhan joku voinut kirjoittaa sen jopa profetian muotoon, jolloin syntyy myös vaikutelma, että Kirkon Herra itse olisi ilmoittanut uskovilleen, mitä tuleman pitää. Tokihan Herra voi näin toimia, mutta…
On myös olemassa kirjoitukset, joiden profeetallisuus ylittää ”profetiat.”
Matteuksen evankeliumi:
24:12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Luku 24 kertoo viimeisistä ajoista. Mitä laittomuus tarkoittaa luvun 24 yhteydessä? Onko vastustajalla suunnitelma?
Tulkinnalle jää paljon tilaa. Yksi ajatus blogien monissa kommenteissa on se, että mikään ei ole muuttunut auringon alla.
Kari Paukkunen. Laittomuus rehotti Lutherinkin mielestä hänen aikansa kirkossa 500 vuotta sitten.