Miksi kirkon johto ontuu noin pahasti. Noin vakava loukkaantuminen vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos vastaava haava olisi saatu sotatilanteessa, niin kyse olisi haavoittumisesta taistelutilanteessa. Erikoista tässä haavoittumisessa on se, ettei kirkko ole osallistunut taisteluihin. Ainoa selitys haavoittumiselle on siinä, että kirkon johto on itse ampunut itseään jalkaan.
Ampumalla omaan jalkaansa kirkon johto uskoi selviävänsä helpommalla. Nyt tämän itsensä vahingoittamisen seuraukset alkavat tulla esiin ja johdon tekemä väistöliike paljastuu kohtalokaaksi erehdykseksi. Pahin virhe sodassa on vihollisen aliarvioiminen.
Tässä po. tilanteessa kirkko ei ole tajunnut olevansa itse päähyökkäyksen kohteena, eikä hyökkäyksen voimaa.
Varsinaisena kohteena on kirkko ja se arvot, ei yksityiset henkilöt. Kirkon vetäydyttä taistelusta se ei voi enää ryhtyä puolustamaan edes oman olemassaolonsa oikeutta. Kirkko on aliarvioinut kulttuurin muutoksen vaikutukset väärin. Nyt kirkko on pahasti rampautunut ja
sen kyky vastata hyökkäykseen on kovin heikko. Siinäkään tapauksessa, että kirkon johdossa käsitettäisiin tilanne, kirkko ei kykene enää muuttamaan suuntaa.
Jotenkin en usko, että kirkon johdossa silmät pian aukeniusivat sen oivaltamaan, missä mennään.
Voisiko olla jopa niin että ihan ylhäältä käsin olisi unihiekkaa ripoteltu silmiin.
Tässä kulttuurin muutosessa on kyse koko kristillisen kulttuurin muretamisesta ja romuttamisesta. Murentaminen toteutetaan näennäiseti hyvien arvojen varjolla. Koko kristillisen kirkon perusarvot, joihin kirkon olemassalo perustuu on jo nyt raskaiden saappaiden alla. Kirkko on unohtanut sen, miksi se on olemassa ja etsii uutta merkitystä itselleen, jotta saisi uudelleen kansan hyväksynnän.
Kultturin muutoksessa se kuvittelee löytäneensä etsimänsä.
Tästä kirkon kriisistä irti pyristelmällä kirkko on sotkeutunut yhä pahemmin vastustajansa ovelasti virittämään ansaan. Verkossa pyristely sotkee vapautumisyritykset, jopa epätoivoisiksi. Joten kirkolla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä omin voimin tästä taistelusta voittajana. Sodassa, jossa se ei itse näe edes olevansa osapuolena.
En aivan ymmärrä, mistä ja mitä kirjoitat? Voitko selventää?
Pekka Veli on kirjoittanut kryptisen blogin. Mitä hän pelkää kun ei voi kirjoittaa suoraan, että mitä hän ajatuksillaan tarkoittaa?
Pekka Veli. Komppaan edellisiä kyselijöitä, koska emme voi arvuutella, mitä tarkoitat.
Parhaat jutut ovat joskus niitä, joita toiset käsittävät ja joiltakin menee täysin yli hilseen.
On hyvä opetella kirjoittamaan kryptisesti ( mitä se on) ja viitteellisiesti, koska ei voi tänään tietää, millaisiset mielipiteet ovat vuosien päästä rikoksia. Ei sen puoleen, että pelkäisin, mutta kehitys on mennyt nyt siihen suuntaan. Kielteisen mielipiteen julkituominen on siksi jo nyt vaarallista. On otettava mallia Neuvostoajan huumorista, jossa postiivisin sanakääntein kuvattiin kielteisiä asioita.
Pekka Veli
Hyvä kirjoitus, joka voi vääriin käsiin joutuessaan aiheuttaa ahdistusta, mielipahaa, kiukkua, puolustautumista, ehkä myös hyökkäyksen.
Hyvä, että pidät linjasi vakaana. Jumalan siunausta sinulle arkeen ja juhlaan!
PS. Itse aiheesta olen samaa mieltä kanssasi.
Pekka Veli Pesonen
Kryptinen tarkoittaa Wikisanakirjan mukaan seuraavia asioita: salaperäinen, arvoituksellinen, vaikeaselkoinen.
Kielteisen mielipiteen julkituominen ei ole vaarallista, mutta kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos. Siitä voi saada oikeudessa myös tuomion.
Vastahyökkäyksiin on nyt vain uskallettava lähteä. Muuta mahdollisuutta en näe, vain näetkö sinä niitä Kari Paukkunen ?
Osaatko Leo Tihinen sanoa millainen kielteinen mielipide jostakin asiasta ei ole joskus tulevaisuudessa rangaistava teko ? Kiitos Leo kryptisen tulkinnasta, mutta miten kuvaat mielipiteen ilmaisun siten, että se ei täytä tulevaisuuden lainsäädännössä rikoksen tuntomerkkejä. Panetteluksi kun jatkossa voidaan tulkita mikä tahansa puuttuminen mihin tahansa kielteisiin ilmiöihin. Riittävästi näyttöä on kun joku kokee tekstin panetteluksi ja jopa vihapuheeksi.
Vastahyökkäys? Olen pitänyt sinua maltillisena miehenä, ja uudemmat kommenttisi osoittavat, että en ole ollut väärässä.
Kari Paukkunen:”Olen pitänyt sinua maltillisena miehenä”. Kiitos osoittamastasi arvostuksesta.
Arvelit vain että tekstini voi aiheuttaa hyökkäyksiä. Tarkoitin siis sitä, että vastaan hyökkäyksiin myös. Sinun rohkaisemanasi, maltillisesti.
Minäkään en ymmärtänyt, mihin tämä kirjoitus liittyy.
Jos kyse on siitä, että kirkon johto ei rynnännyt barrikaadeille puolustamaan Räsästä, kyse on siitä ettei oikeudenkäynti koske kirkon opetusta vaan sitä, onko Räsänen rikkonut maallista lakia.
Arkkipiispa kävi aiheesta avoimen kirjeenvaihdon muutama vuosi sitten.
Semmoiselta tilanne nyt näyttää Mikko Nieminen. Jos silti olen oikeassa, niin siitä oikeudenkäynnistä ei kirkolle hyvää seuraa jatkossa. Riippumatta kokonaan tuomioistuimen päätöksistä. Elämä kun jatkuu senkin jälkeen. Olemme hyvää vauhtia siirtymässä aivan toisenlaiseen kulttuurillseen ympäristöön. Siinä kirkollisille arvoille ei ole mitään sijaa. Kirkko jopa edistää tätä kehitystä itse. Mikä minusta on hyvin kummallista.
Jos saamme elää, niin pääsemme näkemään, kuinka käy.
Pekka Veli Pesonen
Miksi sotket kirkon tähän (olettamaani Päivi Räsäsen) oikeusjuttuun? Eihän mikään Suomessa toimiva kirkko ole tässä asiassa osapuoli – ei syyttäjä, ei syytetty, eikä edes puolustaja. Koeta selvittää, että miten oikeuslaitos Suomessa toimii.
Enhän minä Leo kirkkoa siihen sotke, kun se on jo itse siitä kärsimässä rajusti. Surullistahan se on , että kirkko ei omaa parastaan näe. Kirkon toimintahan tässä kärsii. Ei puolen vuoden uhatut päiväsakot kirkon kärsimän vahingon rinnalla ole yhtään mitään. Minusta on hyvin murheellista, että kirkon toimintamahdollisuudet vähenevät jatkuvasti. Ehkä näin vain täytyy tapahtua.
Kuuntelin Ivan Puopolon videota Yuotubesta.
https://www.youtube.com/watch?v=eh6_3cwZMtQ
Ihan ”ei uskovaisetkin” ihmiset ovat Päivi Räsäsen puolella. Tässä ei ole mitään järkeä!
Pekka veli Pesonen: ”Osaatko Leo Tihinen sanoa millainen kielteinen mielipide jostakin asiasta ei ole joskus tulevaisuudessa rangaistava teko? ”
En minä osaa tuohon vastata. Oletan, että kysyt tuota siksi, koska Päivi Räsen pamfletti julkaistiin vuonna 2004, pari vuotta sen jälkeen, kun samaa sukupuolta olevien parien parisuhteen rekisteröiminen tuli Suomessa mahdolliseksi.
Totean vielä, että minulla ei ole pätevyyttä vastata laillisuuskysymyksiin. En ole laintuntia, enkä ennustaja.
Pekka Veli. Kysyin sinulta, että miksi sotket kirkon tähän (olettamaani Päivi Räsäsen) oikeusjuttuun?
Vastasit kysymykseeni, että enhän minä Leo kirkkoa siihen sotke ym. Kuitenkin Blogistasi voimme lukea mm: ”Ampumalla omaan jalkaansa kirkon johto uskoi selviävänsä helpommalla.” ”Varsinaisena kohteena on kirkko ja se arvot, ei yksityiset henkilöt.” ”Nyt kirkko on pahasti rampautunut ja sen kyky vastata hyökkäykseen on kovin heikko.”
Kai sinä em. esimerkeistä huomaat, että olet blogissasi sotkenut kirkon tähän Räsäs-juttuun.
> Jos silti olen oikeassa, niin siitä oikeudenkäynnistä ei kirkolle hyvää seuraa jatkossa.
Jos evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan kannalta on merkityksellistä, että Päivi Räsänen saa esittää julkisuudessa seksuaalivähemmistöjä loukkaavia tekstejä, sitten tällä oikeudenkäynnillä on merkitystä kirkolle. Muussa tapauksessa tämä oikeudenkäynti on kirkolle yhdentekevä.
Toisaalta ajattelen, että jos vähemmistöjen loukkaaminen on uskon kannalta tärkeää, en näe hirveästi arvoa tällaisessa uskossa. Minun olisi vaikea tunnistaa siinä mitään kristillistä.
Kyse on siitä, että kirkko on joutunut jo osalliseksi jo silloin ,kun Luterilainen teologi ( olkoon kuka hyvänsä. Sillä ei ole merkitystä) teki rikosilmoituksen. Kansan syvissä riveissä hänet käsitämme kirkon edustajaksi. Joten kirkko on osallinen tässä ja tulee kärsimään tapahtumasta eniten.
Sillä ei tässä kyetä puolustautumaan, että kirkon johdon taholta on esitetty ettei tämä ole kirkon asia. Tottakai se on. Tässä kirkko ampuu omaan jalkaansa.
Se, että rikosilmoituksen tekee pappi, ei siirrä rikosilmoitusta kirkon tekemäksi. En tiedä, onko kirkko edes kyseisen papin työnantaja, mutta siitä riippumatta rikosilmoitus on tehty yksityishenkilönä. Vastaavasti jos rikosilmoituksen olisi tehnyt K-kaupan kanssatyöntekijä, se ei tekisi tästä Keskoa koskevaa oikeusjuttua.
Syytettynä tapauksessa on kansanedustaja sekä luther-säätiö ja sen edustaja. Kukaan heistä ei ole työ- tai virkasuhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkko ei ole tämän oikeudenkäynnin osapuoli.
Kirkon johto on irtisanoutunut kyseisen kansaedustajan sanomisista niin monta kertaa, että uskoisin jokaiselle kansalaiselle olevan selvää, että kyse on ensisijaisesti poliitikosta, joka käyttää julkisuutta omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseen. Hän toki mielellään esiintyy kristittynä, mutta eiköhän jokainen tiedä, että evankelisluterilaisen kirkon teologiaan verrattuna kansanedustajan viulu soittaa aivan eri kireysasteeseen viritettyä evankeliumia.
Minun on vaikea nähdä, että kukaan ajatteleva ihminen tässä sotkisi kirkkoa ja poliitikkoa. Ellei sitten tahallaan aleta levittämään sellaista ajatusta, että kirkko, Raamattu ja koko kristinusko olisi syytettyjen penkillä. Tällainen olisi aika tarkoitushakuista harhaanjohtamista.
”Kansan syvissä riveissä hänet käsitämme kirkon edustajaksi.” Niinpä lienee olennaista, miten kirkko – seurakuntien työntekijät ja aktiiviset jäsenet – kohtaa ’kansat syvät rivit’ arjen eri tilanteissa. Julkiseen keskusteluun osallistuminen tässä tilanteessa toiminee vain sen kiihdyttämisenä. Sopuisa rauhan etsiminen koetaan näköjään ’omaan jalkaan ampumisena’.
Pekka Veli: ”Voisiko olla jopa niin että ihan ylhäältä käsin olisi unihiekkaa ripoteltu silmiin.”
Mielestäni näin on, ehdottomasti. Jumala seuloo. Senhän me Raamattua lukevat tiedämme. Heräsin jo yli 20 vuotta sitten tajuamaan, että ”kirkko sahaa omaa oksaansa”. Ja vauhti vain kiihtyy.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/luterilainen-pappi-teki-kolme-rikosilmoitusta-paivi-rasasesta-nailla-perusteilla-poliisi-lopetti-tutkinnan/
.
Linkki maksumuurin takana olevaan lehtiartikkeliin ei ole kovin mielekästä osallistumista keskusteluun, mutta totean silti muutaman asian:
1) Jokaisella on oikeus tehdä rikosilmoitus asiassa, jossa epäilee rikosta. Siinä ei ole mitään pahaa eikä oikeusvaltiossa tätä oikeutta tule kyseenalaistaa eikä rikosilmoituksen tehnyttä henkilöä syyllistää. Viesti uskonnolliselta kentältä ei voi olla se, että olisi parempi jättää rikokset ilmoittamatta.
2) Esitutkinnan aloittamista päättää poliisi, käytännössä tutkinnanjohtaja. Kaikki rikosilmoitukset eivät johda esitutkintaan. Tutkinnanjohtajalla on oikeus keskeyttää esitutkinta laissa säädetyillä perusteilla.
3) Esitutkintalain mukaan syyttäjällä on oikeus vaatia esitutkintaviranomaista suorittamaan esitutkinta. Poliisi ei voi kieltäytyä suorittamasta esitutkintaa, jonka syyttäjä on määrännyt suoritettavaksi. Komentoketju on lainsäädännössä tältä osin sangen selvä eikä syyttäjä ole sidottu tutkinnanjohtajan näkemykseen siitä, pitäisikö esitutkinta suorittaa.
4) Päätös syytteen nostamisesta kuuluu syyttäjälle. Syyttäjä on tämän ratkaisun osalta itsenäinen ja riippumaton lainkäyttäjä. Syyttäjän päätöksen tulee perustua asiasta annettuun lakiin ja hänellä on velvollisuus perustella kirjallisesti, mikäli hän päättää jättää syytteen nostamatta. Jos rikosepäilyn tueksi on tarpeeksi näyttöä, laki velvoittaa syyttäjää ajamaan syytettä tuomioistuimessa.
Kirkon julistus ulottaa sinne missä ajallisesta symmetrisoinnista nyt elettävän elämän haasteissa juurikaan ei tarvitse välittää.
Kun asia on näin ei asiaan ole moitteen sijaa. Kysymyksiä voi ja saa sitten esittää.
Blogini näkökulma on tulevaisuudessa, eli seurauksissa, sekä seurausten seurauksissa.
Kirkossa ei oikein taideta tajuta sitä, että nyt ollaan haastamassa kaksintaisteluun kirkkoa ja sen omia keskeisiä arvoja. Juuri niitä arvoja joiden tähden on mielekästä pysyä kirkossa.
Vetäytyessään jatkuvasti kirkko menettää lopulta oman asemansa.
Kirkon ei tule ottaa vastaan tällaisia taisteluhaasteita. Ainoa vastustajamme on sielunvihollinen, jota vastaan kukin sotii omassa sielussaan.
Jos kirjoitus koskee Päivi Räsäsen oikeusjuttua, en todellakaan näe kirkon tästä kärsivän tai ainakaan niin, että kirkko olisi tätä ollut aiheuttamassa tai osallinen. Pikemminkin voi jonkun kommentoijan tavoin kysellä, onko kirkon kannalta tärkeää löytää rajoja tällaisissa asioissa.
Kirjoituksen vihjaukset kirkon saattamisesta itsensä hankalaan jamaan ja sen liittäminen tähän oikeusjuttuun tuntuvat kummallisilta – jos ymmärsin, mitä kirjoituksessa kirjoittaja tarkoittaa. Olisi siis parempi kirjoittaa avoimesti kuin kryptisesti.
Kiitos Toivo olennaisesta huomiosta. Kysessä ei ole pelkästään tuo oikeuden istunto , vaan paljon laajempi kuva kokonaistilanteesta. Ajattelin jo etukäteen pyytää ettei edes Päviä kommentteissa lainkaan mainittaisi. Se nyt vain jäi pois ja hyvä Toivo kun otit asian esiin. Kyse ei oikeasti ole yksittäisitä henkilöistä eikä nimistä. Kyse on suuresta ja aivan tietystä kuttuurimuutoksesta, jossa kirkko tulee olemaan suuri häviäjä.
Myöhemmässä kommenttissasi avaat, että kulttuurimuutoksella tarkoitat homokulttuurin vyöryä ja sen taustalla olevaa (salaista?) suunnitelmaa, jota nyt toteutetaan. Kaikella kunnioituksella: Tuntuu hieman salaliittoteorialta, joka olet omaksunut, Ja toiseksi ns. homokulttuurin tulo jos se ymmärretään yhdenvertaisuuden ja vastaavien asioiden toteutumisena ei merkitse kirkolle häviäjäksi joutumista vaan melkein päinvastoin.