Ehdottomuuksien mahdottomuus

Raamatusta on jälleen kysymys. Onko se Jumalan sanaa? Jos on miten siihen pitäisi suhtautua? Sitooko se meitä vai avaako kaikki ovet levälleen?  Jos emme välitä Sanasta, mitä siitä seuraa? Jos luemme kirjaimellisesti, mitä siitä seuraa.  Pakko todeta, että lyhyellä tähtäyksellä seuraukset eivät välttämättä näy mitenkaan.Olen joskus ajatellut profetta Jesajaa, Hänen profetiansa aikajänne oli noin 600 vuotta. Nykykriteereillä hänet olisi pitänyt kivittää vääränä profeettana, kun toteutumista ei kuulunut eikä näkynyt. Jos minulle olisi profetoitu: Tulet normaalipainoiseksi, silloin tiedän sen, että ollakseen oikea profetia sen täytyy tapahtua minun elinaikanani.

Palataan Jesajaan. Minusta näyttää, että todiisteet sen puolesta, että Jesja profetoi Pyhässä Hengessä ja Jumala toteutti aikanaan suunnitelmansa, joten jotain tekemistä Jumalalla oli sekä profetian, että Jeesuksen kanssa.  Vai voisiko ajatella myös niin, että Jesajan profetia toteutti itseään niin, että luettiin miehestä, jonka piti kärsiä tavattoman paljon. Etsittiinkö vain järjen kanssa sopiva uhri ja toteutettiin sanotut sanat.  Kai voimme todeta, jotain yliluonnollista oli Jeesuksen elämässä kaikkineen. Kysymys kuuluu nyt sitten saako luonnollinen kajota yliluonnolliseen?

Me tiedämme, että Jeesuksen toiminta liittyi suuresti ihmisten pahoinvointiin, johon syynä on syntisairaus. Jos luotu ei pääse Luojansa kanssa harmoniaan, niin säilyy ehkä jopa elämänmittainen jännite, joka rassaa enempi luotua. Luoja on valmistanut pääsyn sisäisestä ristiriidasta ja on surullinen, jos ihminen hylkää sellaisen asian, joka olisi henki ja elämä. Kun tulee ongelma vastaan, josta Jumalan sana sanoo jotain, mutta lihallinen mieli on eri mieltä, syntyy ongelma. Jeesus sanoi: Rauhani minä annan teille, Minun rauhani, en minä anna niinkuin maailma antaa. Rauha syntyy kahta tietä! Jumala tarjoaa rauhaansa syntien tunustamise ja tunnistamisen ja anteeksiannon tietä. Maaima, jota Raamattu ei sido, antaa rauhan eisemitään-tietä ja sehän on niin yleistä, kaikki niin tekee.  Valinta on ihmisen.

Jos sitten eteen tulee totuus, joka Raamatusta luettuna loukkaa jotakin, tulee ongelma siinä, kun ei voida kieltää, etteikö niin ole kirjoitettu, mutta se on hylätty tarpeettomana. Synti ei ole Jumalalle ongelma, ei edes uskovassa esiintyvä synti, toistamiseen. Hän antaa anteeksi, mutta ei voi antaa anteeksi sellaista, jota kieltäydytään tunnustamasta tai edes tunnistamasta. Tästä syystä Paavali sanoo: Jos meillä on toivo vain tätä elämää varten olemme kaikista ihmisistä surkuteltavammat!

Tämä aika koettelee vakaumuksemme ja antaa mainioita mahdollisuuksia kompromissiin, joka helpottaisi elämää, mutta samalla lohikäärmeen tavoin vainoaa meidän uskoamme ja sammuttaa sitä hyvän tuntuisilla asioilla, jotka olisivat vanhalle aatamille mieluisia. Miten voit vastustaa hyviä tarjouksia? Yksin uskon voimalla!Raamattu sisältää koko joukon asioita, joissa on synnin tuntomerkit ja joita me joka päivä rikomme. Otamme vaikka vain kielen synnit malliksi. Me sallimme itsemme langta uudestaan ja uudestaan. Kun Jeeus kuitenkin rakastaa meitä, jotka lankeilemme, niin olkaamme armokeskeisiä siinäkin, kun synnistä puhumme. Jos joku ei Sanaa tunnusta Jumalan sanaksi, se ei koske niin hyvässä kuin ei pahassakaan. Silti tilinpäätös tulee meille kaikille. Olkaamme armollisia omaa sieluamme kohtaan ja otetaan tarjottu armo vastaan silloin, kun se on selkeästi tarjolla

1 kommentti

  • Seppo Heinola sanoo:

    Kotigalaksimme Linnunrata: parisataa miljardia tähteä, kaasua, pölyä ja paljon enemmän pimeää ainetta ja pimeää energiaa. Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan satoja miljardeja galakseja, ehkä jopa kaksi biljoonaa. Kuva: A. Fujii / Esa

    On vaikea ajatella että joku yksi Jumala oli luonut kaiken tämän vain suhteessa nanosekunnin biljoonasosan elävien ihmisten näyttämöksi vain lähettääkseen heistä siten suuriman osan helvettiin. Mitä Raamatun teksteihin tulee niin kannattaisi tutkia mitä heprealaiset oppineet ei-ortodoksiset rabbit ovat niistä sanoneet.

    Kaikki Raamatun kääntäminen on esimerkiksi tulkintaa. Mutta nykyisen kirkkoraamattumme kohdalla voimme mielestäni mielekkäästi kysyä, onko tulkittu liikaa? Ovatko kääntäjät tienneet liian hyvin, mitä Raamattu a) milloinkin missäkin tekstinsä pienessä tai suuressa osassa 1) merkitsee, mitä se 2) tarkoittaa ja mihin se 3) pyrkii, sekä tiedetäänkö b) liian hyvin, mitä seurakunta ja palkanmaksaja kääntäjiltään odottavat? Kiusaukseni vastata myönteisesti näihin kysymyksiin on suuri. Minusta uusi kirkkoraamattumme on paljolti ns. seurakuntateologian, uskonnollisen esiymmärryksen ja dogmatismin tulos, jolle ei sellaisenaan ole aina vastinetta todellisuudessa. Se on enemmän tai vähemmän illusorinen, sillä se saattaa luoda elämyksiä ja mielikuvia, joiden kaltaisia muinainen muistiinmerkitsijä ei ole ehkä kuvitellutkaan aiheuttavansa. Kirkkoraamatun juhlallinen tyyli ja opillinen yhtenäisyys ovat usein kääntäjien aikaansaamia vaikutelmia, joille alkuteksti ei myöskään anna aina oikeutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.... Olen värkännyt tuubisivun ja siellä julkaisen viime vuosituhannen lopulta juttuja, kun Inkerin kirkon yhteydessä toimittiin. Lauri L Lahtinen youtube.com

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit