Ripoteltiiko taivaasta unihiekkaa ? Jos niin on, niin kirkko on pahassa pulassa.
Miksi kirkon johto ontuu noin pahasti. Noin vakava loukkaantuminen vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos vastaava haava olisi saatu sotatilanteessa, niin kyse olisi haavoittumisesta taistelutilanteessa. Erikoista tässä haavoittumisessa on se, ettei kirkko ole osallistunut taisteluihin. Ainoa selitys haavoittumiselle on siinä, että kirkon johto on itse ampunut itseään jalkaan.
Ampumalla omaan jalkaansa kirkon johto uskoi selviävänsä helpommalla. Nyt tämän itsensä vahingoittamisen seuraukset alkavat tulla esiin ja johdon tekemä väistöliike paljastuu kohtalokaaksi erehdykseksi. Pahin virhe sodassa on vihollisen aliarvioiminen.
Tässä po. tilanteessa kirkko ei ole tajunnut olevansa itse päähyökkäyksen kohteena, eikä hyökkäyksen voimaa.
Varsinaisena kohteena on kirkko ja se arvot, ei yksityiset henkilöt. Kirkon vetäydyttä taistelusta se ei voi enää ryhtyä puolustamaan edes oman olemassaolonsa oikeutta. Kirkko on aliarvioinut kulttuurin muutoksen vaikutukset väärin. Nyt kirkko on pahasti rampautunut ja
sen kyky vastata hyökkäykseen on kovin heikko. Siinäkään tapauksessa, että kirkon johdossa käsitettäisiin tilanne, kirkko ei kykene enää muuttamaan suuntaa.
Jotenkin en usko, että kirkon johdossa silmät pian aukeniusivat sen oivaltamaan, missä mennään.
Voisiko olla jopa niin että ihan ylhäältä käsin olisi unihiekkaa ripoteltu silmiin.
Tässä kulttuurin muutosessa on kyse koko kristillisen kulttuurin muretamisesta ja romuttamisesta. Murentaminen toteutetaan näennäiseti hyvien arvojen varjolla. Koko kristillisen kirkon perusarvot, joihin kirkon olemassalo perustuu on jo nyt raskaiden saappaiden alla. Kirkko on unohtanut sen, miksi se on olemassa ja etsii uutta merkitystä itselleen, jotta saisi uudelleen kansan hyväksynnän.
Kultturin muutoksessa se kuvittelee löytäneensä etsimänsä.
Tästä kirkon kriisistä irti pyristelmällä kirkko on sotkeutunut yhä pahemmin vastustajansa ovelasti virittämään ansaan. Verkossa pyristely sotkee vapautumisyritykset, jopa epätoivoisiksi. Joten kirkolla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä omin voimin tästä taistelusta voittajana. Sodassa, jossa se ei itse näe edes olevansa osapuolena.
69 kommenttia
Kari, olen samaa mieltä siitä, että meidänkin on hyvä arvioida aikamme ilmiöitä maailmassa ja kirkossa. Avattu Raamattu kädessä ja rukoillen.
Minä en ole mitenkään sinisilmäinen sen suhteen, etteikö kirkkomme erilaisista ratkaisuista käytäisi nykyäänkin kovaa kulissien takaista kädenvääntöä painostuksineen, lehmänkauppoineen ja valtapeleineen, vaikka julkisuudessa hurskastellaan ja taktikoidaan. Monia asioita voi itse asiassa tunnistaa ja ennakoida ihan terävän päättelyn avulla. Myös kirkossa. Vaikkakaan ei aina.
Suhtaudun kriittisesti siihen, että aina sen jälkeen, kun jotain merkittävää tapahtuu, kristittyjen pariin ilmestyy niitä ”hengellisiä näkijöitä”, jotka kertovat jonkun saamista ilmestyksistä ja näyistä, jotka ennustivat tapahtumien kulun jo vuosikausia ennen itse tapahtumia. Siis reilusti jälkikäteen. Puhumattakaan niistä Raamatun opettajista, jotka kirjoittavat etukäteen Lähi-idän, kolmannen maailmansodan tai Jeesuksen paluun historiaa.
En tietenkään kiistä, etteikö Jumala eri tavoin valmista kristittyjä tulevaisuuteen ja paljasta tuleviakin. Mutta perään edelleen kovaa faktaa: milloin kirkon tärvelemissuunnitelma on laadittu, ketkä sen ovat tehneet ja missä se on esitettynä?
Kari ja Mikko. Pekka Veli se siitä tärvelemisssuunnitelmasta on kirjoittanut. Jään odottelemaan hänen vastauksiaan. Kuorsatkaa kauniisti 😉
Ilmeisesti vaatimani lähdekriittinen seula oli ”liian” tiukka. Väite, että olisi olemassa jokin suunnitelma kirkon tärvelemisestä/kaappaamisesta tms ei siis näköjään läpäise faktantarkastusta. Se siitä 🙂
Mikko N, jo 1980-luvun naispappeusväännöissä huomautettiin vastustajien taholta, että seuraava kysymys, jossa kirkon perinteine kanta kyseenalaistettaisiin, olisi homoseksuaalisuus. Koronasta ei tainnut olla silloin tietoakaan.
Kirjoittaja
Pekka Veli Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Marko Sjöblom. Vaikuttaa siltä, että Luther luki sekä Raamattua että omaa aikaansa. Vedenpaisumuksen edellä esiintyi myös laittomuutta.
Ilmoita asiaton kommentti