Aikoinaan Raamattu oli kristitylle kaikkeuden oppikirja. Sitä pidettiin pätevänä selityksenä maailman ja elämän synnystä, universumin rakenteesta, historian tapahtumista, etiikasta ja uskonasioista. Nyttemmin kaikki nämä ulottuvuudet ovat joutuneet kirkossa kyseenalaiseksi.
Ensimmäisenä taisi romahtaa Raamatun luotettavuus biologian oppikirjana Darwinin myötä. Näytti siltä, että evoluutioteoria selitti eliömaailman synnyn paremmin kuin luomiskertomus. Tai ehkä ihan ensimmäinen särö syntyi jo paljon aiemmin Galileo Galilein osoittaessa, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Yhtä kaikki, iskulauseeksi muodostui: Raamattu ei ole luonnontieteiden oppikirja.
Sittemmin eksegeettinen tutkimus alkoi havaita, että Raamattu sisältää useita kertomuksia ja historiallisia väitteitä, jotka eivät täsmää muun historiatutkimuksen tai arkeologian kanssa. Moni näistä oletetuista epätarkkuuksista on tosin myöhemmin kumoutunut mutta jonkinlaiseksi iskulauseeksi on jäänyt: Raamattu ei ole historian oppikirja.
Tällä hetkellä kirkossa käydään kovaa kiistaa siitä, mikä Raamatun moraaliopetuksesta on aikaansa sidottua ja mikä Jumalan muuttumatonta lakia. Korostetaan, että Raamattua on luettava vastuullisesti ja että sen eettistä ohjeistusta on tulkittava. Käytännössä tulkinta tarkoittaa Raamatun hylkäämistä ainakin (epämiellyttävien) yksittäisten käskyjen osalta. Niinpä yhä useammalle Raamattu ei ole etiikan oppikirja.
Viimein moderni uskontotutkimus on osoittanut, etteivät Raamatun kirjoittajat ole ymmärtäneet toisten uskontojen kannattajia oikein vaan heitä on demonisoitu. Jotkut ovatkin sitä mieltä, että Raamatun käsitys Jumalasta ja jopa pelastuksesta ei ole mitenkään uniikki vaan monet muutkin uskonnot voivat olla teitä Jumalan luo. Tällaisia näkemyksiä olen itse kuullut jopa kirkon ylätasolta. Veikkaankin, että seuraava kirkollinen teesi kuuluu: Raamattu ei ole uskon oppikirja.
Silloin olemmekin kulkeneet täyden ympyrän ja Raamattu on pelattu lopullisesti syrjään.
Silloin ihminen saa viimein itse päättää kaikesta!
Olisi vaikea kuvitella tilannetta, jos Raamattu olisi jäänyt kirjoittamatta. Jumalan tilalle olisi tullut joku muu, mikä se sitten olisikaan.
Darwin on muuttanut käsityksen elämän synnystä, joka on jo hyväksytty osittain jopa kirkon piirissä. Elämän synty ilman luojaa on jo tätä päivää ja se tuntuu hylkäävän Raamatun kokonaan.
Ollaan perusasioiden äärellä, jossa jokainen joutuu elämänsä pohjaksi valitsemaan, joko Raamatun opetuksen tai sitten jonkun muun, mikä se sitten onkaan.
Plogi on siinä mielessä hyvä, että se panee lukijan miettimään omia uskomuksiaan.
Evolutioteoria ei ota kantaa elämän syntymiseen.
Einsteinin kerrotaan sanoneen, että Jos maailma olisi syntynyt alkuräjähdyksessä, se olis sama kuin, että kirjapaino räjähtää ja kirjasimet putoavat maahan sanakirjan tarkassa järjestyksessä.
Kukaan täyspäinen kristitty ei ole koskaan väittänyt Raamattua biologian tai luonnontieteen oppikirjaksi. Vain vähemmän ymmärtäväiset ovat niin tehneet.
Vain Kirkko voi tulkita kirjoituksia eli kirjallista Traditiota oikein. Liturgiassa luetaan pääasiassa Raamatun tekstejä, ja niihin kannattaa tutustua myös kotona, mutta omia tulkintoja ei kannata yrittää. Raamattu on Kirkon hyväksymä kokoelma kirjoituksia, siksi vain Kirkko (ortodoksinen) voi tulkita niitä oikein.
”Vain Kirkko voi tulkita kirjoituksia eli kirjallista Traditiota oikein.”
Oho, ei ainakaan tunnu vaatimattomuudesta olevan pulaa…
Vanhan testamentin parhaimmatasiantuntijat ovat tienkinoleet muinaisjuutalaiset kabbalistiset sivistyneet rabbit.
Eikö kirkko tehnyt Evasta enkelin, Ev-angel- ion Ja sitten itse kertoo, että Eeva lankesi syntiin, oli tottelematon, ja meillä on nyt perisynti täällä.
Eevaa ei itseasiassa ole ollutkaan. Se on Chavah ja Chavah on kaiken elämän Äiti. Tai elämän henki. Ja sanassa Adam, dam tarkoittaa verta.
Kun taas sana ’vered,’ on ruusu. rose
Eu-angelion ei liity mitenkään Eevaan. Etuliite on sama kuin eulogiassa, eufemismissa tai eukaristiassa ja tarkoittaa kaunista. Angelion taas ei tule enkelistä vaan päinvastoin. Enkeli merkitsee sanoman tuojaa.
Ei ole Raamattu uskon oppi kirja, mutta Kirjoitukset ovat Jumalan Sana, jossa Kristus on. Eläväksi tekijä.
”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. 1.Kor.15:1-17
Timo Pöyhönen. Kiitos hyvästä blogista, jossa heität esiin isot kysymykset. Raamatuntulkinnan ja kristillisen teologian seurauksiltaan isoin murros oli juuri modernin luonnontieteen ja historiakäsityksen synty (sekä Euroopan ulkopuolisten kulttuurien herättämien kysymyksenasettelujen huomaaminen) pyörein luvuin 1500 – 1850. Ja kuitenkin kristillisen kirkon vastaukset kaikki esille nostamiisi väitteisiin ovat lähtökohtaisesti päinvastaisia kuin summaat. Raamattu on Jumalan sanaa, opin lähde ja normi, eri tavoin luotettava ja etiikassakin sitova.
Jari Haukalle totean, että olet aivan oikeassa korostaessasi kirkon merkitystä Raamatun selittäjänä. Huomattava osa ns. täysipäisistä kristityistä on silti juurikin pitänyt Raamattua biologian ja luonnontieteen oppikirjana. Ei tietenkään näiden sanojen modernissa ja akateemisessa merkityksessä, mutta käytännössä vastaavalla tavalla. Esimerkiksi eräät idän kirkon kunnioitetut isät ottaessaan kantaa antiikin luonnontutkijoiden käsityksiin. Nuo kannanotot on tietenkin ymmärrettävä oman aikakautensa valossa. Mikä ei estä arvostamasta heitä hengellisinä opettajina. Timo Pöyhösen haaste on mielestäni juuri asenteitamme haastava. Lähdemmekö Raamatun ja Kristuksen epäilyn vai uskon ja luottamuksen lähtöasetuksista?
Onko Raamattu ylimalkaan oppikirja? Sitäkin voisi kysyä, onko se kirja vai kirjasto. Miten muuten suhtaudumme oppikirjoihin, joita olemme aikoinamme päntänneet? Ainakin voin osaltani todeta, että suhaudun Raamattuun huomattavasti kunnioittavammin kuin kiinnostavimpiinkaan oppikirjoihin.
Martti Pentti. Olet aivan oikeassa siinä, että Raamattua ei pidä ymmärtää oppikirjaksi yllä kuvaamassasi merkityksessä. Samalla apostolien kirjeissä Raamatun teksteistä sanotaan, että ne ovat eri tavoin hyödyllisiä. Täsmennetään vaikkapa niin, että Raamattu ei ole mikään jumalallinen ensyklopedia tai Sudenpentujen käsikirja, josta voidaan löytää vastaukset mihin tahansa nykyaikaa koskevaan kysymykseen. Mutta oppikirja toki siinä merkityksessä, että siihen saa lähtökohtaisesti luottaa kuten ekaluokkalainen aapiseen tai yliopisto-opiskelija peruskurssikirjan uusimpaan ja päivitettyyn laitokseen. Ensisijaisesti kuitenkin armonväline, jonka kautta Jumala kohtaa meidät. Mistä seuraa tietysti sen lähtökohtainen luotettavuus. Mutta haluatko täsmentää, mitä kunnoittava suhtautuminen Raamattuun mielestäsi tarkoittaa?
”Siihen saa lähtökohtaisesti luottaa kuten ekaluokkalainen aapiseen.” Tämä ajatus on jotenkin lämmin ja iloinen. Minun suosikkiaapiseni on Aale Tynnin Satuaapinen. Sen lapsihahmot tuntuvat vuosikymmenien jälkeenkin kuin serkuiltani: Eila, Taneli, Anni, Antti, Liisa ja Lassi.
Mikä sitten olisi ’uskon oppikirja’? Minulle se on ilman muuta Lutherin Vähä Katekismus ja Kristinoppi lyhyesti esitettynä.
Näissä Kotimaa24-kommenteissakin monesti huomaa, miten saatamme puhua samasta asiasta eri sanoin ja toisaalta eri asiasta samoin sanoin. Kuka mitenkin asiat ymmärtää.
”Kuka mitenkin asiat ymmärtää.” Kun ei oikein ymmärrä ja ryhtyy kyselemään, saa kuulla olevansa jankuttava trolli tai jotain muuta hauskaa. Olisiko kasvokkain jutteleminen helpompaa?
Joten kirjoittajista ei kannattaisi tehdä kovin pitkällemeneviä johtopäätöksiä.
Tarja Parkkila: ”Einsteinin kerrotaan sanoneen, että Jos maailma olisi syntynyt alkuräjähdyksessä, se olis sama kuin, että kirjapaino räjähtää ja kirjasimet putoavat maahan sanakirjan tarkassa järjestyksessä.”
Einsteinin suuhun on laitettu aika paljon sellaista, mitä sieltä ei ole koskaan tullut. Olisi kiinnostavaa saada tästä väitteestä jonkinlainen virallisemman oloinen lainaus tai lähde sille. Kreationistisissa piireissä kun on tapana levitellä tarkoituksellisesti väärinlainattuja tai -ymmärrettyjä toteamuksia tukemaan kreationistisia käsityksiä.