Jerusalemin Temppelivuoren kiistaa ja kahakointia koskevissa uutisissa on taas kerran sanottu, että se on kolmen uskonnon pyhä paikka. Juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon.
Islamilaisen maailman johdolla ja Unescon ynnä kohta Kirkkojen maailmanneuvostonkin suostumuksella juutalaista historiaa on häivytetty näkyvistä. Uskontojen määrä ja laatu muuttuu tulkintojen ja vallitsevan politiikan mukana.
Kristinuskon ja kristittyjen pyhän paikan historiassa ei ole paljon häivyttämistäkään. Jos olen dogmatiikkaa oikein ymmärtänyt, kristittyjen hartaudenharjoitus ei ole paikasta kiinni. Kun suomalainen runoilija sanoi, että metsä kirkkoni olla saa, hän ei ollut Uuden testamentin näkökulmasta kovinkaan väärässä. (Joh. 4: 23)
On armas sunnuntaiaamu tää,
se mielessä muistot herättää,
nyt toiset on kirkkotiellä.
Mä etsin kirjani kontistain,
sen äitivainaalta muistoks sain
hän on jo tallella siellä.
Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkoni katto on korkeella,
ja ystävä yksi on seurana,
joka muistavi paimenpoikaa.
Immi Hellén, 1930
Tämä on tietenkin protestanttinen tulkintani asiasta. Sitä vastaan voidaan huomauttaa, että pyrkimystä paikkojen pyhittämiseen on kristikunnan historiassa ilmennyt tämän tästä, varsinkin Välimeren maissa ja Lähi-idässä. Mitä kauemmas Jerusalemista on tultu, sitä varmemmin kaupungin nimi on saanut vertauskuvallisen merkityksen, eli siitä on tullut metafora. Tämä kehitys näkyy jo Uudessa testamentissakin.
Protestanttisessa ja liberaalissa katsannossa usko on vain päänsisäistä liikettä. Se on toimintaa, vakaumus tai jopa ideologinen tai sosiaalipoliittinen visio. Se ei tunnusta hengellistä arvoa rakennuksille, luonnon kohteille tai historiallisille tapahtumapaikoille. Se välttelee esimerkiksi ikonien kunnioittamista muuten kuin kulttuurihistoriallisessa mielessä. Se on sukua ajatukselle, jossa Henki ei liity materiaan. Finitum non capax infiniti.
Ei ole sattuma, että protestanttien jotakuinkin ainoan oman Jerusalemin-pyhiinvaelluskohteen, eli Puutarhahaudan, tunnuslause on: Hän ei ole täällä!
Tämä varsinkin reformoitujen kirkkokuntien oppiperusta rakoilee karismaattisen kristillisyyden kohdalla. En kylläkään ole ihan varma, pitäisikö karismaattisuutta enää lukea reformoituun kristillisyyteen sen historiallisista juurista huolimatta. Karismaatikot saattavat siunata rukousliinoja, jotka välittävät parantavia Hengen voimia ja jotkin ryhmät voivat kokoontua kuolleiden karismaatikkojen haudoille kokemaan sielläkin elävän Hengen läsnäoloa. Jos äärikarismaatikkojen perinteessä ei tunnusteta mitään erityistä paikkaa pyhäksi, mielletään silti joidenkuiden henkilöiden saama voitelu jokseenkin samalla tavalla.
Siinä lienee kysymys uusinta kristillisyyttä ympäröivän new age -kulttuurin vaikutuksesta.
Ortodoksinen ja roomalais-katolinen kirkko edustavat toisenlaista perinnettä. Niin myös vanhat historialliset kirkot, kuten armenialainen, assyrialainen ja koptilainen. Siksi katolilainen kumartaa piispa Henrikin sormiluun reliikin äärellä, kun taas luterilainen pohtii, saisiko siitä dna-näytteen. Jotta voisi todistaa sen epäperäisyyden. Katolilainen säästää sukanvarteen, jotta voisi tehdä pyhiinvaellusmatkan Roomaan ja rakentua hengellisesti. Luterilainen taas lähtee Santiago de Compostelaan, jotta saisi elvistellä kunnostaan Facbookissa, julkkis naistenlehdessä.
Itäisen kirkon esimerkkiä en edes yritä kirjoittaa, kun en sitä tarpeeksi tunne. Ja jos tuntisin, tuskin ymmärtäisin. Pohjalaisena.
Kun suomalainen käy Jerusalemin Kalliomoskeijassa, hänelle kerrotaan, että sen kattorakenteisiin on käytetty Kainuun punahonkaa. Silloin saattaa isänmaallisuus läikähtää sydämessä, mutta muuten luterilais-maallistunut suomalainen katsoo kuolleita kiviä kuin kuolleita kiviä. Valittaa hellettä ja kysyy, voiko ottaa kuvia. Huippuunsa virittynyt profaanisuus ei johdu siitä, että moskeija on moskeija, vaan hän suhtautuisi samalla tavalla omankin uskontonsa pyhään kohteeseen. Jos sellaisia olisi.
Onko Jerusalem kristityille tai kristinuskolle pyhä paikka? Ei ainakaan samassa merkityksessä kuin juutalaisille tai juutalaisuudessa. Kristikunnan keskuksia ovat Vatikaani, Lapua ja Oulu, kilpailevan teorian mukaan Jällivaara.
Uutisissa mainitaan tavan takaa Temppelivuoren olevan kristityillekin pyhä paikka. Jeesuksen mukaan Jumalaa tulee rukoilla Hengessä ja totuudessa. Se onnistunee missä tahansa, jos on onnistuakseen. Perämeren rannalla rukous syntyy luonnostaan, yrittämättä ja aloittamatta. Sielu hengittää.
Tarkoittanee lapsivesi- ja istukkanäytteiden ottamista, jollaisessa minäkin kävin ja tulos oli se, että odotin Trisomia 18 lasta. Jos raskauteni olisi jatkunut, se olisi ollut mulle hengenvaarallinen. Eli tuon aloitteen mukaan minun olisi pitänyt olla menemättä näytteeseen ja jatkaa raskauttani muina muikkuina?
Ihmiselämää on suojeltava heti alusta lähtien.
Harva ihminen ajattelee niin loogisen rationaalisesti, että ei hyväksy tappamista milään muotoa eli tarkoitan aborttia, kuolemanrangaistusta, eutanasiaa, militarismia, auttamatta nälkään kuolevia,jne.
Ihmishenkien pelastaminen myös maksaa. Olisiko aina tietty rahamäärä suunnattava sellaisiin kohteisiin, joissa mahdollimman monta ihmishenkeä voidaan pelastaa? Ainakin se olisi ihmisten kannalta tasa-arvoista. Nythän näin ei ole.
Eli sinun mielestäsi ihmisellä ei ole oikeutta oman kehonsa hallintaan, kun haluaisit mahdollisesti kieltää kokonaan abortin ja eutanasian (joka ei vielä laillinen Suomessa)? Minkä takia syntymättömän lapsen oikeudet tulisi olla suuremmat kuin tätä kantavan naisen? Jopa kuolleella olisi enemmän oikeuksia kuin raskaalla naisella sinun mallissasi. Jopa nyt. Lääkäreillä ei ole mitään oikeutta ottaa kuolleen elimiä, jos tämä ei ole eläessään tähän lupaa antanut, ja on fakta, ettei tämä tule niitä enää tarvitsemaan. Eutanasian puolelta, miksi henkilöllä, jolla ei ole mahdollisuutta parantua, ei olisi oikeutta päättää oman elämänsä ja saada apua tähän, jos henkilö itse ei ole kykeneväinen tähän itse? Puhutaan ns. hyvästä kuolemasta. Hyvästä kenelle?
Arto Vesterbacka.
Jotkut naiset todella käyttävät ”oikeutta omaan kehoonsa”. Koska sikiötä ei tunnusteta ihmiseksi, raskaana oleva nainen saattaa juoda alkoholia aiheuttaen elinikäisiä vammoja tulevalle lapselle. Naisella hän on oikeus omaan kehoonsa ja oikeus päihdyttää itsensä. Nämä naiset eivät tunnusta,että heidän kehonsa sisällä on toinen keho.
Petri, se on heidän oma asiansa. Ei sinulla, ei minulla, ei kenelläkään ole mitään oikeutta moralisoida toisen tekemisiä. On valitettavaa, että mahdollisesti syntyvä lapsi saattaa kärsiä tämän seuraukset. Mutta mm. kieltämällä abortin, ei ”voiteta” mitään, eikä muuteta mitään. Ainoa asia, millä tällaiseen voi puuttua, on tiedotus ja koulutus.
Uutisoitua aloitetta en voisi kannattaa, sillä se ainoastaan heikentää terveydenhuoltoa ja tutkimusta ihmisen terveyden hyväksi.
Arto.
Jos toisen tekemiset aiheuttavat kolmannelle vahinkoa ja tuhoa, on velvollisuus moralisoida ja vähän muutakin. Tosin emme taida olla yhtä mieltä siitä, onko tätä kolmatta (sikiö, erittäinkin hänen ihmisarvonsa) edes olemassa.
Petri, sanoisin, että sikiö on vasta potentiaalinen ihminen. Lajina ehdottomasti ihminen, mutta muilta ominaisuuksilta ei. Voidaan tälle antaa ihmisarvo, mutta useimmiten argumentaation perusteella tätä sikiötä kantavalta äidiltä riistetään ihmisarvo, ja tästä tulee vain kävelevä hautomo, jolla on vähemmän oikeuksia kuin kuolleella. Tietenkin toivoisin, ettei maailmassa tarvitsisi tehdä ainoataan aborttia, mutta yhtäkään naista ei saa pakottaa kantamaan potentiaalista ihmistä yhdeksää riskialtista kuukautta, suorittamaan kivuliaan ja riskialttiin synnytyksen ja sen jälkeen huolehtimaan tästä lopun elämäänsä (sic), ellei tämä ole tähän halukas.
Matti Keski-Luoma :”Harva ihminen ajattelee niin loogisen rationaalisesti, että ei hyväksy tappamista milään muotoa”
Niinpä, ja varsinkaan samalla tavalla kuin Luther asian ymmärsi. Jos kuulumme luterilaiseen kirkkokuntaan, meidän olisi hyvä ymmärtää viidennen „Älä tapa“ tai kuten Luther sanoi „Du sollst nicht töten“ –käskyn sisäinen merkitys.
Luther pohti kuinka toteutamme tappamisen mielessämme ja tuli lopputulokseen, jonka mukaan tappamista on sekin, jos epäkristillisesti kannamme sydämessämme suuttumusta, vihaa ja kostonhimoa lähimmäistämme kohtaan ja ylimielisesti halveksimme ja kadehdimme häntä tai kovasydämisesti ja vailla rakkautta olemme säälimättömiä kärsivää lähimmäistämme kohtaan ja iloitsemme salaisesti hänen onnettomuudestaan ja toivomme hänelle vieläkin pahempia vaikeuksia.
Viha ei ole koskaan hyvä ”politiikan työkalu” ja ”minä kehotan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.“ (1 Kor. 1:10)
Eipä tainnut Luther kuitenkaan elää ihan niin kuin opetti. Jyrkkien juutalaisvastaisten kannanottojensa lisäksi hän m.m. puolusti voimakkaasti vuoden 1524-25 talonpoikaiskapinan väkivaltaista ja julmaa tukahduttamista.
Siitä olen toki Tuulan kanssa samaa mieltä, ettei viha ole koskaan hyvä politiikan työkalu.
Ja vielä Arto Vesterbackalle: se ei todellakaan ole naisen oma asia, jos hän käyttämällä alkoholia tai muita päihteitä raskaana ollessaan aiheuttaa tulevalle lapselleen elinikäisen vamman, eikä puuttuminen tällaiseen käyttäytymiseen ole moralisointia. Tiedotus ja valistus ovat sinänsä hyviä ja tarpeellisia asioita, mutta päihderiippuvaisen käyttäytymiseen ne harvemmin vaikuttavat millään tavoin.
Christer Lindholm:”Ja vielä Arto Vesterbackalle: se ei todellakaan ole naisen oma asia, jos hän käyttämällä alkoholia tai muita päihteitä raskaana ollessaan aiheuttaa tulevalle lapselleen elinikäisen vamman, eikä puuttuminen tällaiseen käyttäytymiseen ole moralisointia. Tiedotus ja valistus ovat sinänsä hyviä ja tarpeellisia asioita, mutta päihderiippuvaisen käyttäytymiseen ne harvemmin vaikuttavat millään tavoin.”
Kyllä se on loppupeleissä naisen oma asia, etkä sinä pysty siihen puuttumaan. Jos joku ei ole halukas muuttamaan tapojaan, ei kukaan pysty tämän tapoja pakottamalla muuttamaan. Tällä naisella pitää olla myös oikeus keskeyttää raskaus, jos hän niin haluaa. Taas, sinulla ei ole mitään oikeutta pakottaa tätä naista viemään raskautta loppuun.
Käsittääkseni uutinen on noin vuoden vanha. Euroopan komissio käsitteli kansalaisaloitteen loppuun viime keväänä ja hylkäsi sen.
Luterilaisuuteen sekin liittyy, että vainajat voidaan ilman sen kummempia ihmettelyjä polttaa ja käyttää tuotettu energia kaukolämmöksi. Ehkä seuraavaksi luovutaan kokonaan hautausmaista ja siirrytään USA:ssa patentoituun menetelmään, jossa vainaja liuotetaan lipeään ja huuhdellaan lopuksi viemäriverkostoon. Säästyisi rahaa krematorioiden rakentamisesta.
Onkohan niin, että pelkkä henkisen olemassa olon tunnustaminen johtaa lopulta koko ihmisyyden halveksimiseen. Ei kunnioiteta ihmistä kokonaisuutena, siis ruumista Pyhän Hengen temppelinä vaan kohdellaan sitä kuolema jälkeen lähinnä ongelmajätteenä. Seuraava askel on kohdella sairasta tai vanhaa ihmistä ongelmajätteenä jo ennen kuolemaa. Näin tehdään jo Belgiassa ja Hollannissa. Jälkimmäisessä tapetaan n. 5000 sairasta ihmistä vuodessa ”eutanasiassa”.
Muuten, ei sielu hengitä, ruumis hengittää.
Teemu Kakkuri toteat seuraavasti;”Protestanttisessa ja liberaalissa katsannossa usko on vain päänsisäistä liikettä. Se on toimintaa, vakaumus tai jopa ideologinen tai sosiaalipoliittinen visio.Se ei tunnusta hengellistä arvoa rakennuksille,…”
Siis koskeeko tämä myös luterilaisuutta?
Miksikö kysyn niin ehtoollis määräykset taitavat olla ristiriidassa edellä olevan toteamuksen kanssa?
Hyvä kysymys. Luterilaisuus historiallisesti on uskonut inkarnaatioon eli korostanut Kristuksen todellista läsnäoloa ehtoollisessa. Mitään pyhien paikkojen palvontaa se ei kuitenkaan hyväksynyt. Wittenberg oli vain kaupunki muiden joukossa.
Nykyajan luterilaisuus taas on hajallaan kuin varpusparvi ja sulkee sisäänsä kaikki mahdolliset ajattelutavat.
Teemu Kakkuri, kyse oli kuka ja missä saa luterilaisittain jakaa ehtoollista?
Maallikot kotona?
Papit missä haluavat?
Ehtoollinen on yhteinen ateria ja osa seurakunnan kokoontumista. Se ei ole pappien tai maallikoiden yksityisoikeus, vaan julkinen, seurakunnan ja yhteinen. Siihen kuuluu apostolinen opetus eli raamatunluku ja rukous. Poikkeuksen tekee sairaalle tai kuolevalle pyynnöstä jaettu ehtoollinen.
Apt 2:42 Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
Tämä ei varmaankaan liity suoranaisesti blogiin, mutta minusta on vastenmielistä – en tiedä miksi – se, että luterilainen pappi seisoo asuntomessualueella valmiina siunaamaan 300 000 – 1 000 000:n euron koteja. Seisoisi – jos kerran pakko jossain on näkyä – sitten vaikka mieluummin leipäjonossa.
Tuo runo alkaa: ”Jäi toiset aamulla nukkumaan kun otin konttini naulastaan…” orpopojan laulaessa ja paimeneen lähtiessä ja loppuu : ”…..on äiti turvassa siellä ( siis taivaassa)” .
Kaipaan oikeastaan tuota vanhan kansan näkemystä siitä että Taivas on todellakin toinen Koti.
Sitä kotia odotellessa voi opetella laulun itse vaikka YouTubib avustuksella Matti Hyvösen laulamana.Nuoren pojan tenori joka tulkitsee laulun vaivan kyyneliä herättävällä tavalla.
Luterilaisuuden keskeisiin lähtökohtiin kuuluu usko Kristuksen reaaliseen läsnäoloon ehtoollisella sekä käsitys myös sanan sakramentaalisuudesta: Sana on tullut lihaksi. Tästä lähtökohdasta käsin voi hyvin yhtyä emeritusarkkipiispa Rowan Williamsin ajatukseen, jonka mukaan on tietynlaista gnostilaisuutta kieltää historiallisen todellisuuden merkitys kristilliselle uskolle, niin että siitä tulee ikään kuin abstraktia universalismia, jolla ei ole kosketuskohtaa todellisuudessa – muuten kuin juuri pään sisällä. Mainittu ajattelutapa on mitä ilmeisimmin myös yksi keskeisiä sekularisaation, maallistumisen lähteitä: poissa näkyvistä, poissa mielestä. Onkin hyvä, että nykyään myös protestanttien parissa ymmärretään myös kokonaisvaltaisen julistuksen ajatus, nk. holistinen missio-käsitys. Näin on voitu huomattavasti paremmin hyödyntää myös liturgisen perinnön helmiä julistuksen palveluksessa, koskettaa kaikkia aisteja. Myös Luther alleviivasi ”mikä ajaa Kristusta”-periaatetta. Tämä näkyi siinä, että hän hyväksyi sellaisen säilyttämisen, mitä ei ollut Raamatussa kielletty. Tämä on myös julistuksen moni-ilmeisyyttä ja koskettavuutta ajatellen viisas ratkaisu, kuten historia näyttää opettavan. On selvää, että kristinuskon historiallisilla tapahtumapaikoilla on ollut monille henkilökohtaista ja yhteisöllistä hartaudenharjoitusta tukeva merkitys.