Ministerien uskonnollinen vala edelleen mahdolliseksi

Syyllistyivätkö uudet ministerit laittomuuteen, kun he vannoivat tuomarinvakuutuksen sijasta tuomarinvalan? Tämä erikoinen kysymys on noussut esiin kanteluiden seurauksena. Antti Häkkänen, Jari Leppä, Sampo Terho ja Annikka Saarikko vannoivat uskonnollisen valan kaikkitietävän Jumalan edessä (HS 26.7.2017).

Kantelijoiden mielestä laittomuus olisi pitänyt korjata ja ministerien antaa uusi tuomarinvakuutus, koska Tuomioistuinlaista vala poistui vuoden vaihteessa. Apulaisoikeuskasleri Kimmo Hakosen mielestä ministerit voivat jatkaa tehtävissään, eikä heidän tarvitse perua uskonnollista valaa tai vaihtaa sitä vakuutukseen.

Minusta apulaisoikeuskasleri toimi viisaasti tyynnytellessään jyrkkiä reaktioita. Hän ei pidä tapahtunutta suoraan lain vastaisena, koska tuomarinvalan ja –vakuutuksen antamisesta on ristiriitaisia säännöksiä.

Uskonnonvapauslaki (5 §) säätää valan ja sille vaihtoehtoisen vakuutuksen antamisen mahdollisuudesta. Jos valaa ei ole mahdollista vannoa, silloin annetaan vakuutus.
_ _ _

Miksi sitten Tuomioistuinlaista mentiin poistamaan uskonnollinen vala? Tätä perustellaan sillä, että tuomarin tehtävä on maallinen. Maallisessa yhteiskunnassa on kuitenkin edelleen eräitä uskonnollisia valoja – kuten ministerinvala - ja niille vaihtoehtoinen vakuutus ilman uskonnollisuutta. Henkilö voi vapaasti valita niiden väliltä.

Tätä voidaan perustella mielestäni hyvällä syyllä. Silloin toteutuu katsomusten tasa-arvo. Vaikka tuomarin tehtävä on maallinen, voi henkilön uskonnollinen vakaumus olla hänelle voimavarana vaativan tehtävän hoitamisessa. Yhteiskunnassa perinteisesti annettu vala tukee siten virkamiestä hänen tehtävänsä hoidossa ja osoittaa vakaumuksen merkitystä.
_ _ _

Uskonnollisen vakaumuksen ei tarvitse olla tiukasti yksityiseen elämään suljettu ja piilotettu asia. Perustuslain (11§) mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus: ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”

Nyt tätä oikeutta tunnustaa ja ilmaista uskonnollista vakaumusta on menty kaventamaan. Se on samalla osoitus siitä, että lainvalmistelijan ja -säätäjän mielestä uskontojen merkitys yhteiselle elämälle on vähentynyt.

Kuinka pitkälle tällä tiellä on mentävä? Sosialistimaissa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla ei ollut pääsyä korkeakouluopintoihin tai valtion virkoihin. Uskonnollisen vakaumuksen vuoksi moni menetti kansalaisluottamuksensa ja oli valtion vihollinen. Stalinin vainoissa surmattiin kymmeniä tuhansia pappeja ja munkkeja sekä nunnia, tavallisista kristityistä puhumattakaan. Kun mennään riittävän kauas taaksepäin Rooman valtakuntaan asti, oli kansalaisten uhrattava keisarin kuvalle. Kristityt kieltäytyivät tästä ja joutuivat maksamaan sen hengellään. Onko uskonnottomuus nyt se epäjumala, jonka edessä on luovuttava uskonnollisen vakaumuksen tunnustamisesta?

Kiitän ministereitä Antti Häkkänen, Jari Leppä, Sampo Terho ja Annikka Saarikko siitä, että he eivät hävenneet vakaumustaan. Toivotan heille Jumalan siunausta ja rohkeutta edelleen tehtävässään. Samalla toivon sitä, että uskonnollinen tuomarinvala voisi myös Tuomioistuinlaissa tulla jälleen mahdolliseksi.

35 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Särkiö:”Nyt tätä oikeutta tunnustaa ja ilmaista uskonnollista vakaumusta on menty kaventamaan. Se on samalla osoitus siitä, että lainvalmistelijan ja -säätäjän mielestä uskontojen merkitys yhteiselle elämälle on vähentynyt.

    Kuinka pitkälle tällä tiellä on mentävä? Sosialistimaissa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla ei ollut pääsyä korkeakouluopintoihin tai valtion virkoihin. Uskonnollisen vakaumuksen vuoksi moni menetti kansalaisluottamuksensa ja oli valtion vihollinen.””

    Jos nyt kuitenkin Särkiö hiukan ajattelisi kuinka asiat oli ennen, siis kun luterilaisia suomessa oli liki 100% niin kuinka toteutui tois uskoisten ilmaisu vapaus? Entä kuinka kirkko kohteli lapsia joita ei kastettu?

    Mielenkiintoista seurata tätä älämölöä että luterilaisia nyt sorretaan kun itse vuosi satoja sortivat muita, siis tottahan toki saa ilmaista mielipiteensä mutta kun edes hiukan historiaa lukee niin ymmärtää että luterilaisuus on vallan saadessaan samaa sarjaa kuin Särkiön mainitsema sosialisti maat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Ari Pasanen, Uskonnonvapauslain säätämisen 1923 jälkeen Suomessa on vapaasti saanut kuulua haluamaansa uskontokuntaan tai olla kuulumatta. Esimerkiksi vapaiden kristittyjen asema on ollut siis jo kohta 95 vuotta varsin itsenäinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mutta ketkäs Pekka Särkiö tämän uskonnonvapauslain saivat Suomessa aikaan? Kirkolliskokouksetko?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Särkiö siis se mitä ”uskovat”, joilta olet perinyt oman ”oikean” uskosi, niin heidät teot eivät merkitse mitään vaikka ovat ”herroina” hallinneet ja sortaneet tois uskoisia?

    Lueppa vielä tänä päivänäkin ev.lut kirkon omissa tunnustuskirjoissa oleva kohta, siis ohje teille papeille:

    ”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

    Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. ”” http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html

    Mietippä kuinka ”suvaitsevainen” kirkon oppi on?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.