Syyllistyivätkö uudet ministerit laittomuuteen, kun he vannoivat tuomarinvakuutuksen sijasta tuomarinvalan? Tämä erikoinen kysymys on noussut esiin kanteluiden seurauksena. Antti Häkkänen, Jari Leppä, Sampo Terho ja Annikka Saarikko vannoivat uskonnollisen valan kaikkitietävän Jumalan edessä (HS 26.7.2017).
Kantelijoiden mielestä laittomuus olisi pitänyt korjata ja ministerien antaa uusi tuomarinvakuutus, koska Tuomioistuinlaista vala poistui vuoden vaihteessa. Apulaisoikeuskasleri Kimmo Hakosen mielestä ministerit voivat jatkaa tehtävissään, eikä heidän tarvitse perua uskonnollista valaa tai vaihtaa sitä vakuutukseen.
Minusta apulaisoikeuskasleri toimi viisaasti tyynnytellessään jyrkkiä reaktioita. Hän ei pidä tapahtunutta suoraan lain vastaisena, koska tuomarinvalan ja –vakuutuksen antamisesta on ristiriitaisia säännöksiä.
Uskonnonvapauslaki (5 §) säätää valan ja sille vaihtoehtoisen vakuutuksen antamisen mahdollisuudesta. Jos valaa ei ole mahdollista vannoa, silloin annetaan vakuutus.
_ _ _
Miksi sitten Tuomioistuinlaista mentiin poistamaan uskonnollinen vala? Tätä perustellaan sillä, että tuomarin tehtävä on maallinen. Maallisessa yhteiskunnassa on kuitenkin edelleen eräitä uskonnollisia valoja – kuten ministerinvala – ja niille vaihtoehtoinen vakuutus ilman uskonnollisuutta. Henkilö voi vapaasti valita niiden väliltä.
Tätä voidaan perustella mielestäni hyvällä syyllä. Silloin toteutuu katsomusten tasa-arvo. Vaikka tuomarin tehtävä on maallinen, voi henkilön uskonnollinen vakaumus olla hänelle voimavarana vaativan tehtävän hoitamisessa. Yhteiskunnassa perinteisesti annettu vala tukee siten virkamiestä hänen tehtävänsä hoidossa ja osoittaa vakaumuksen merkitystä.
_ _ _
Uskonnollisen vakaumuksen ei tarvitse olla tiukasti yksityiseen elämään suljettu ja piilotettu asia. Perustuslain (11§) mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus: ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Nyt tätä oikeutta tunnustaa ja ilmaista uskonnollista vakaumusta on menty kaventamaan. Se on samalla osoitus siitä, että lainvalmistelijan ja -säätäjän mielestä uskontojen merkitys yhteiselle elämälle on vähentynyt.
Kuinka pitkälle tällä tiellä on mentävä? Sosialistimaissa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla ei ollut pääsyä korkeakouluopintoihin tai valtion virkoihin. Uskonnollisen vakaumuksen vuoksi moni menetti kansalaisluottamuksensa ja oli valtion vihollinen. Stalinin vainoissa surmattiin kymmeniä tuhansia pappeja ja munkkeja sekä nunnia, tavallisista kristityistä puhumattakaan. Kun mennään riittävän kauas taaksepäin Rooman valtakuntaan asti, oli kansalaisten uhrattava keisarin kuvalle. Kristityt kieltäytyivät tästä ja joutuivat maksamaan sen hengellään. Onko uskonnottomuus nyt se epäjumala, jonka edessä on luovuttava uskonnollisen vakaumuksen tunnustamisesta?
Kiitän ministereitä Antti Häkkänen, Jari Leppä, Sampo Terho ja Annikka Saarikko siitä, että he eivät hävenneet vakaumustaan. Toivotan heille Jumalan siunausta ja rohkeutta edelleen tehtävässään. Samalla toivon sitä, että uskonnollinen tuomarinvala voisi myös Tuomioistuinlaissa tulla jälleen mahdolliseksi.
Niin, miten päin se on: Kaikki on sallittua mikä ei ole erikseen kiellettyyä. Vai niin, että kaikki on kiellettyä mitä ei ole erikseen sallittu. Sehän on tietysti niin, ettei lakituvassakaan saa kysyä ihmisen vakaumusta ja sehän käy kätevimmin niin, että käsi Raamatulla-poistetaan. Nyt kai pitäisi ottaa oppia Englannista. Ihmisestä tulee lakimies puettuaan mustan viitan ja päähän laitetaan lampaan-nahka. Kansanedustajilla ja ministereillä pitäisi olla merkki, että he tulevat istuntosaliin pakanana ja osallistuvat myös valiokuntatyöskentelyyn samassa hengessä.
Mieleen tulee kysymys: Onko uskonnottomien määrä ja vaikutusvalta niin suuri, että on pakko menetellä tietyllä tavalla? Vai onko lähes koko kansa saanut tartunnan siitä, etä bisnes on bisnes ja mooses on mooses, eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään. Regimentit siis pelaavat omia pelejään?
Lauri Lahtinen :”Sehän on tietysti niin, ettei lakituvassakaan saa kysyä ihmisen vakaumusta ja sehän käy kätevimmin niin, että käsi Raamatulla-poistetaan.”
Kun olin pari vuotta sitten puolustamassa henkilöä, jota Kela epäili petoksesta, kun hän ei ollut osannut täyttää Kelan vaatimia tietoja ”oikeaoppisesti”, valitsin oikeudenkäynnissä mahdollisuuden vannoa todistajanvala käsi Raamatulla.
Ilmeisesti sekin mahdollisuus on nyt ”julkisista palveluista” poistunut ja ainoa meille jätetty mahdollisuus on ”heretä leikkimästä Jumalaa maanpäällä” kuten siviilioikeuiden professori on todennut ja hyväksyä sekin, että evl.kirkon traditio tulee trans-lain muutoksen myötä hyväksymään myös ”kahden tai useamman henkilön” avioliiton ja luopumaan Raamatun ”epätieteellisista” heteronormatiivisista Isä, Poika ja Pyhä Henki tai Isä meidän ja Kunnioita isääsi ja äitiäsi -sanoista.
Sekoitat käsitteitä ilmeisen tahallaan.
Ei uskontoa pidäkään käsitellä kuten vaikka seksiä, jota ei sovi julkisella paikalla harrastaa. Kirkko saa näkyä kadulle, traktaatteja saa jakaa jne. Tämä on aivan eri asia kuin se, pitääkö julkisen vallan toiminnassa olla esimerkiksi uskonnollisia valoja.
Puolustusvoimien ylipäällikkö muuten antaa tehtäväänsä astuessaan aina neutraalin vakuutuksen.
Jori, facebook-postauksessasi vähän kohottelet kulmakarvoja sille, että nostan esille Stalinin vainot tai Rooman valtakunnan. Tietysti kyse on ääriesimerkeistä, mihin uskonnollisen vakaumuksen rajoittaminen voi lopulta johtaa. Nyky-Venäjällä Jehovan todistajista on tullut kielletty uskonto. Suomi on edelleen kaukana näistä ääriesimerkeistä. Kuitenkin yhteiskunnassa on selviä merkkejä siitä, että uskonnon olisi siirryttävä yhä enemmän yksityiselle alueelle. Kyse on silloin vakaumuksen ilmaisemisen rajoittamisesta.
Bangladeshissa on tapettu ateisibloggareita, kertoo YLE. Voihan sitä spekuloida, että uskonnollinen vala johtaa teokratiaan ja uskonnottomien vainoihin. Kaltevalla pinnalla voi perustella melkein mitä vain.
Oikeaa uskonnonvapauden perusteetonta rajoittamista on aika vähän. Tässä esimerkki: https://uskonnonvapaus.fi/2012/lapsen-huolto.html . Se, että esimerkiksi yliopisto ei järjestä työpäivän aloitushartauksia, ei ole minun uskonnonvapauteni harjoittamista. Se olisi, jos esimerkiksi kristityt eivät saisi itsekseenkään rukoilla ennen lounasta.
Ministereistä en tiedä mutta aikoinaan armeijassa minua kyllä häiritsi että sitouduin maanpuolustukseen Jumalan kasvojen edessä. Minulle olisi aivan hyvin riittänyt se, että sitoudun vaikka tarvittaessa uhraaman ainoata henkeäni kanssaihmisten suojaamiseksi ihan vain siksi että samaistun tähän kansaan ja jos joku tulee sitä uhkaamaan, niin hän saa ottaa siitä seuraukset. Oikeastaan minulla on jopa omantunnon tuskia siitä että en ole tarpeeksi pasifistinen ja pakotan itseni johonkin joka sotii minun uskonnollista vakamustani vastaan ja Jumalakäsitystäni vastaan.
Ihmisenä olen valmis jakamaan ihmisen osan omieni puolustajana, mutta en Jumalan nimissä. Tappaminen on aina syntiä vaikka itsepuolustukseksi. Olen valmis siihen syntiin, kun en ole kovin hyvä kristitty. Sitä paitsi,Jumala ei ole meidän puolellamme vaan rauhan ja sovun puolella. Jos joudumme sotaan, niin se on merkki huonosti hoidetusta kansaiväilsistä suhteista ja siis kolektiivinen synti.
Viimeaikoina on vihdoinkin alettu tutkia rintamalla murtuneita miehiä ei pelkureina vaan uhrina steresiin joka ei ole inhimillistä. Sellaisen sietokykyä ei kaikilta voi vaatia. Toinen löytö on miten tappaminen , vaikka itsepuolustukseksi, vaikutti miehiin. Ei hyvin. Muunmuassa konekivärinampujat alkoivat tuntea raskata syyllisyyttä ja luhistumisia. Sitten viellä tarkkaampujat kilpailevat jopa maailmanlaajuisesti kuka tappaa eniten eli he ovat saaneet sielulleen vahingon.
Olen valmis kantamaan tuota vahinkoa yhdessä muitten kanssa mutta en Jumalan nimissä.
Markku Hirn. Kiitos hyvistä ajatuksista. Niitä kannattaa jokaisen tutkistella sydämessään. Erityisesti suosittelisin sitä blogin kirjoittajalle.
Markku Hirn :”Oikeastaan minulla on jopa omantunnon tuskia siitä että en ole tarpeeksi pasifistinen ja pakotan itseni johonkin joka sotii minun uskonnollista vakamustani vastaan ja Jumalakäsitystäni vastaan.”
Suomalaiset sotilaat puolustautuivat sodassa yli 60 kertaa itseään suurempaa Jumalan kieltänyttä hyökkääjävaltiota vastaan ja pelastivat meille oikeuden uskoa Jumalaan. Mm. 1500-luvulla Lotinanpellon lähelle perustettu Aleksanteri Syväriläisen luostari oli ryöstetty, luostaria johtanut arkkimandriitta tapettu ja luostarista oli tehty Svirlag-niminen keskistysleiri jo v. 1918.
Pastori Voitto Viro kertoo 1956 julkaistussa Suomi tahtoi elää –kuvateoksessa suomalaisen sotilaan uskonnollisuudesta. Jokainen sotilas keskusteli mielellään uskonnollisista asioista. ”Minulla oli hyvä tuuri, saattaa sotilas sanoa. Sisimmässään hän tarkoitti, että Jumala varjeli, mutta mitenkäs sitä saattoi ruveta niin imelästi puhumaan, kun sellainen ei ollut ennenkään tapana, eikä tässä nyt olla niin hirveän hartaita, ollaanpahan vain suomalainen yksinäinen mies, jonka on ikävä kotia ja lapsia ja jolla on toivo siitä, että Jumalan maailma olisi.”
Onko sotilaan tehtävään suostuminen suostumista synnin tekoon? Markku tuntuu vastaavan tähän kysymykseen myöntävästi. Itse olen reservin upseerin koulutuksen saaneena päätynyt ajattelemaan toisin. Valtiolla on sekä oikeus että velvollisuus puolustaa kansalaisiaan ja aluettaan ankarinkin voimakeinoin. Jos luvaton maahantunkeutuja ei muuten pysähdy, käytetään hänen pysäyttämisekseen ääritapauksessa kohti ampumista, joka voi johtaa hyökkääjän kuolemaan. Sotilas, joka on laillisen hallituksen käskyllä määrätty estämään maahanhyökkäystä on tällöin valtiovallan valtuutettu edustaja, jolla on aseenkäyttöoikeus kuten rauhanaikana poliisilla on. Sotilaan tehtävän tunnollinen täyttäminen ei siis mielestäni ole viidennen käskyn rikkomista. Toki olen tietoinen, että moni ajattelee tästä toisin.
Markku Hirn laajensi teemaa sotilasvalaan ja tappamisen oikeutukseen. Tapasin viime viikolla 1926 syntyneen miehen, joka oli nostomiehenä joutunut panssaritorjunnan koulutuskeskukseen Jaakkiman pitäjään. Maaliskuussa 1944 hän antoi muiden mukana sotilasvalan pitäjän kirkossa, jonka vihollinen tuhosi pian tämän jälkeen. Hän kertoi valan olleen hänelle tärkeä kokemus: maan puolustaminen, tappaminen ja oman kuoleman mahdollisuus ovat vaikeita asioita. Niiden edessä on hyvä jättää itsensä ja isänmaan asia Jumalan käsiin.
Pasifistinen kristityn vakaumus on perusteltavissa, mutta niin on myös heikkojen puolustaminen vierasta uhkaa vastaan. Immanuel Kanth neuvoi toimimaan siten kuin haluaisi tietyssä tilanteessa tulevan yleiseksi menettelytavaksi. Jos suomalaiset asekuntoiset miehet olisivat kesällä 1944 ryhtyneet pasifisteiksi, olisivat Neuvostopanssarit olleet muutamassa tunnissa Helsingissä. Samoin jos kaikki Helsingin ilmatorjujat olisivat helmikuussa 1944 ryhtyneet pasifisteiksi, olisivat Puna-armeijan tuhansien pommikoneiden kuormat tehneet Helsingistä soraläjän. Nyt ilmatorjunnan ansiosta pommeista putosi kaupunkiin vain pari prosenttia. Neuvostoliiton valvontakomission upseerit olivat ihmeissään siitä, että kaupunki vaikutti olevan lähes ehjä, vaikka ilmavoimat olivat raportoineet pommikuormien menneen perille.
Myöskään Puna-armeijan panssarit eivät päässeet Helsinkiin. Tiellä olivat muun muassa panssarintorjujat, jotka olivat antaneet vaikeassa tilanteessa valan: niin kauan kuin minussa voimia on, en jätä paikkaani enkä tehtävääni.
Arvosta suuresti isieni kärsimyksiä ja uhrauksia Suomen pelastamiseksi, jossa lopputulemaan toki vaikuttivat myös suuresti suurempien historiavirtojen uudet mutkat.
Belgia ja Hollanti ovat tänään itsenäisiä, vaikka maat miehitettiin ja vastarinta oli heikkoa. Historiassa on niinpaljon ns. muuttajia.
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Mitä ”viisas ja ymmärtäväinen” ajattelee, minäpä vannon puhuvani ja tekeväni Raamatun ilmoituksen ja Jumalan tahdon mukaan, ei ole suurempaa minkä kautta voisin vannoa.
Entä mitä sanoo ”lapsenmielinen”, en voi vannoa ollenkaan kun Jeesus sen kieltää.
Matt. 5:34
Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
Ari, Jeesuksen sanoilla on taustansa. Juutalaisessa oikeudessa saattoi vapautua todistajien puuttuessa syytteestä, jos vannoi Jumalan nimeen. Jumalan nimeä saattoi käyttää vain oikeassa asiassa, sillä 10 käskyn laki kielsi Jumalan nimen väärinkäytön. Jeesuksen aikana oli tullut tavaksi vahvistaa omia sanoja vannoskelemalla temppelin tai sen kullan kautta. Rehellisten ja suorien sanojen piti yksin riittää: ”Olkoon puheenne on, on, tahi ei, ei.” Tuomarin-tai sotilasvalassa on kyse vähän toisesta asiasta. Vaikean tehtävän edessä ihminen haluaa sitoa ratkaisunsa itseään suurempaan ja samalla turvautua siihen.
Tuula Hölttä. Kyllä minä historiaa tunnen ihan kotitarpeiksi. Mutta ongelma ei ole se mitä jotkut tekivät 1500 Lotinapellossa vaan siinä ,että katson velvollisuudekseni puolustaa, jopa aseellisesti ,maatamme jos siihen hyökätään ja siten joutua tekemään tappamisen synnin. En jaksaisi elää tyytyväisenä jos muut pelastaisivat maan minun jakamatta yhteistä riskiä yhteisessä kohtalossa.
Hyväksyn sen syntikuorman ja se turmelee sieluani.
Kiitos Markku tarkennuksesta. Sota on joka tapauksessa valtava onnettomuus, joka turmelee eri tavoin siinä mukana olleiden sielua. Syyllisyyttä varmasti jää monille, mutta toivottavasti lopulta myös rauha siitä, että näin oli toimittava suuremman pahan estämiseksi.
Markku Hirn :”Mutta ongelma ei ole se mitä jotkut tekivät 1500 Lotinapellossa…”
Ei ongelma se olekaan, vaan se mitä jotkut tekivät siellä 1918 ja mitä samat tekijät tekivät Suomen rajalla 30.11.1939. Meitä on moneen junaan ja olen todella kiitollinen maata puolustaneille siitä mitä he tekivät. Pietarin aseman takapihalle varatut tavarajunavaunut eivät täyttyneet suomalaisista, kirkkoja ei täällä poltettu eikä hautausmaiden hautakiviä kaadettu maahan panssarivaunuvarikkojen perustaksi. Jos tuo aiheuttaa jollekulle syntikuorman ja turmelee sielun niin ei voi kuin valittaa.
Tuula .
Tällä kertaa et ymmärrä sitä että kirjoittelen jostain ihan muusta.Yritän hahmottaa ristiriidan siitä että aseellinen sodankäynti on uskonnollista vakaamustani vastaan, mutta että olisin valmis siihen vaikka tiedän että se vahingoittaisi sieluani.
Markku Hirn:”Tällä kertaa et ymmärrä sitä että kirjoittelen jostain ihan muusta.”
En todellakaan ymmärrä, enkä edes halua ymmärtää. En ymmärrä sitä, miksi pelastin ei-karjalaisen iso-isäni sodasta iso-äidilleni kirjoittamat kirjeet, kun hän pelkäsi sitä, että hänet pidätetään niiden säilyttämisen vuoksi, enkä ymmärrä sitä, miksi lotta-järjestön jäsenet piilottivat pukunsa ja muut sotamuistonsa vaikka seinien väliin, etä heitä ei ”epäiltäisi” enkä ymmärrä sitä, miksi suomalaiset on stigmatisoitu sotasyyllisiksi, vaikka he olivat diktaattoreiden sotien uhreja eivätkä sodan aloittajia.
Tuula, kuulin tänään erään 1930 syntyneen naisen kertovan, kuinka hän seisoi 1946 suuren väkijoukon mukana Helsingin tuomiokirkon nurkalla, kun sotassyyllisiksi tuomittuja oltiin viemässä vankilaan. Ihmiset lauloivat virttä: ”Siunaa päämies maamme.” Aika pitkään tuo sotasyylisen stigma on säilynyt kun sitä on Neuvostoliiton olemasaolon ajan pidetty yllä.
Pekka Särkiö opettiko Jeesus Jumalan valtakuntaa eli ensin juutalaisille ja sitten myös niille jotka kääntyvät pakanuudesta?
Pitääkö siis jokaisen ”lapsenmielisen” kysyä teiltä suuresti oppineilta ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” kuinka Jeesuksen Sanat tulee ymmärtää?
Lihallinen uskova (ei Pyhää Henkeä) ei kuule eli ei ymmärrä Jeesuksen Sanoja, tästä on evankeliumissa esimerkkinä Pietari, hän oli jo pitkään seurannut Jeesusta ja nähnyt Jeesuksen teot ja kuullut Jeesuksen Sanat. Oliko Pietari todella ymmärtänyt Jeesuksen Sanat?
Vastauksena on se uho jolla Pietari sanoi seuraavansa Jeesusta jopa kuolemaan asti, entä miten siihen uhoon vaikutti kun Jeesus Sanoi Pietarin kieltävän Hänet?
Nöyrtyminen omasta ”viisaudesta ja ymmärryksestä” lapsenmieliseksi on aina ennen uskoontuloa eli uudestisyntymistä Jumalan hengestä, tästä on todisteena Pietarikin.
Jeesuksen puhumat Sanat ovat iankaikkisen elämän Sanat, Sanoohan Jeesus itse evankeliumissa:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Pekka
Kiitos hyvästä tekstistäsi.
On valitettavaa, että ateistisen aatteen ahdasmielisyyden innoittamana jotkut alati pyrkivät siirtämään uskon julkisen elämän näkyviltä paikoilta.
Eivät ota huomioon että Jumala on koko maailman luonut ja alati ylläpitää, niin ettei koko universumi pysyisi pystyssä edes mikrosekuntia, jos hänen huolenpitonsa lakkaisi.
Muutamat eivät myös ymmärrä ottaa todesta Suomen julkisoikeudellista järjestelmäämme, missä kirkko on julkisoikeudellinen laitos. Julkisoikeuden perusteisiin kuuluu että kaikki julkisoikeudelliset laitokset toimivat hyvässä yhteistyössä toinen toisensa kanssa. Näin yhdenkään julkisoikeudellisen laitoksen missään ohjeissa ei voida sallia sellaisia ohjeita joilla kirkon läsnäolo yhteiskunnassamme yritetään sulkea ulkopuolelle.
Yksittäisen ihmisen on lupa väistyä julkisesta uskonnollisesta tilaisuudesta uskonnonvapauslain perusteella, mutta yksikään julkisoikeudellinen laitos ei voi estää kirkkoa toimimasta yhtenä julkisoikeudellisena laitoksena yhteiskunnassamme tasavertaisena muiden rinnalla. Valitettavasti tässä on viime vuosina tapahtunut ylilyöntejä.
Kiitos Pekka tekstistäsi
Perustuslakivaliokunta kuitenkin uskonnon opetuksen minimirajaa käsiteltäessä totesi, ettei valtionkirkkoasemasta sinänsä voi johtaa uusia etuoikeuksia evlut ja ort kirkoille.
Jori
Kirkko on julkisoikeudellinen laitos. Sen julkisoikeudellista asemaa ei voi sivuuttaa vaikka ateismin ahdasmielinen aate niin haluaisikin.
Matias, ks. https://uskonnonvapaus.fi/2013/pienuskontojen-ryhmakoko.html#2014-17-11
Jori
Kun ateismin aatteen uskontokunnan Vapaa-ajattelijain jäsenmäärä on pudonnut
vuoden 2010 luvusta 1986 henkeä,
viimeisimpään lukuun 1487 henkeä, niin on täysiin kohtuutonta että tuollainen yhteisö oman ahdasmielisyytensä siivittämänä yrittää pakottaa koko maatamme oman ajatusmallinsa mukaisiksi. Joku roti sitä olla pitää.
Kiitos Matias tärkeästä näkökulmasta: kirkon laissa määtitelty julkisoikeudellinen asema antaa perusteen edelleen pitää uskontoa esillä julkisessa tilassa.
Pekka, tarkoitatko että ortodoksisen kirkon tulee näkyä helluntailiikettä enemmän, koska ensinmainitulla on julkisoikeudellinen asema?
Jori,
tällä hetkellä Suomen ev.lut. kirkon ja Ort. kirkon julkisoikeudellisesta asemasta säädetään laissa, toisin kuin esim. helluntailiikkeen. Käsittääkseni vapaakristilliset yhteisöt eivät edes tavoittele samaa julkisoikeudellista asemaa, mikä ensinmainituilla on. En silti halua laittaa eri kirkkokuntia vastatusten. Minulla ei esimerkiksi ole mitään sitä vastaan, että mahdollisuus kirkolliveroon laajenisi myös muille kirkkokunnille. Tällöin tuloihin sidottu prosenttimääräinen jäsenmaksu kannetaan verotuksen yhteydessä ja kirkkokunta maksaa siitä korvauksen verohallinnolle.
Pitäisikö myös ortodoksisen kirkon maksaa korvaus veronkannosta?
Jori, Ortodoksikirkon julkisoikeudellisen aseman taustalla on historiallisia ja kulttuurisia syitä. Se tarvitsee jäseniltään kootun kirkollisveron lisäksi valtion tukea. En ryhdy arvioimaan, pitäisikö sen maksaa veronkannosta korvausta. Muuten, myös Vapaa-ajattelijoiden liitto saa valtiolta tukea. Jäsentä kohden se saattaa olla enemmän kuin kirkkojen saama tuki? Luterilaisen kirkon kohdalla kyse on sen yleishyödyllisistä tehtävistä kuten hautaustoimesta maksetusta korvauksesta.
Jep, va-liitto saa tukea. Olen aina välillä liiton sisällä todennut, että minusta ei pitäisi anoa yleisavustusta, mutta aika hiljaista on ollut vastakaiku.
Tuki jäsentä kohti on aivan liian suuri, mutta asiaa voi toki korjata liittymällä paikalliseen va-yhdistykseen. :=)