Suomen valtamedia on globaaliin tyyliin tekniikan kehityksen ansiosta nykyään monikanavainen, mutta silti näkemyksiltään yhä kapeampi ja yksipuolisempi. Valtamediamme on lisäksi keskittynyt hyvin harvojen ohjaukseen ja se omistaa myös paikallismediat.
Median toimitusjohdolla on merkittävä ja epädemokraattinen valta kansaan nähden, joka Suomessa uskoo lukemaansa kuin uskova pyhiin kirjoituksiin. Siksi on tärkeää ymmärtää miten valtamedia toimii.
Ensinnäkin se ei pidä enään tehtävänään tasapuolista ja tasapainoista journalismia, jonka perusteella kansalainen voi muodostaa oman näkemyksensä siitä mitä maailmassa tapahtuu.
Kutsun tätä journalismia totuudeksi. Totuus on nykymaailmassa sitä, että kerrotaan ilman agendaa kunkin aiheen eri puolet ja näkökannat.
Valtamedia on edellisen sijaan päättänyt ryhtyä opettamaan kansaa oikeaan ajatteluun, mielipiteisiin ja agendaan. Medialla on siis selkeät tavoitteet muuttaa kansalaisten ajattelu yhteen ja oikeaan suuntaan. Se määrittää mikä on tärkeää, mikä on toivottua, mikä paheksuttavaa tai mikä on tervettä ja normaalia.
Esimerkiksi Hesari vahvistaa kertomukseni oheisella pikku präntillä, joka löytyy kaikkien Hesarin pääkirjoitusten alta: ”Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.”
Koska valtamedia on hylännyt oikean journalismin, sen politiikan mukaista on valikoida sisältönsä periaatelinjansa mukaisesti ja tehdä samoin valitessaan asiantuntijoita kirjoittamaan kolumneja tai olemaan haastateltavina. Samat naamat ovat vuodesta toiseen antamassa ”oikeaa” tietoa ja näkemyksiä kansalle.
Kutsun tätä valtamedian touhua yhdistettynä jatkuvaan toistoon aivopesuksi. Sen mestari oli tri Göbbels Saksassa.
**
Pääsen pitkän johdannon jälkeen varsinaiseen aiheeseen. Kysyn onko kristityn tehtävä edistää totuuden kertomista eli asioiden tasapuolista käsittelyä ja eri näkemyksiä esittävää tiedonvälitystä yhteiskunnassa vai voiko kristitty vain vaieta ja tukea vallitsevaa poliittista epistolaa ja korrektiutta.
”Medialla on siis selkeät tavoitteet muuttaa kansalaisten ajattelu yhteen ja oikeaan suuntaan.”
No ihan sama tavoitehan se on uskonlahkoillakin. Ohjata kansa yhteen ’totuuteen’.
Onko uskonlahko valtamediaa. Taisi nyt mennä sinulla vähän käsitteet sekaisin.
Puhuin samasta tavoitteesta,no puhutaan siten vaikka maailmanlaajuisesta valtakirkosta, jolla on sama päämäärä: johdattaa kansa yhteen totuuteen.
Lehdistö on aina koostunut puolueiden ja aatteiden äänenkannattajista. HeSa on käsittääkseni muuttunut 50 vuodessa pikemminkin avarammaksi ja monipuolisemmaksi uutisoijaksi ja keskustelukentäksi. Sitä ’periaatelinja’ nykyisin taitaa merkitä.
Totuuden tulisi olla ykkösasia. Silloinkin kun se on epämuodikasta.
Mitä median nykymenoon tulee, niin vaikuttaa juuri tuolta. Kun itse opiskelin journalismia (-95) oli vielä ideaalina ohjenuorana että toimittajan kanta ei tule esiin tai näy läpi kirjoituksessa.
Olettaisin, että journalismin opintoihin kuului jo tuolloin se, että pääkirjoitus ei ole uutinen vaan se on pääkirjoitusoimittajan mielipidekirjoitus. Pääkirjoituksen tarkoitus on tuoda esiin toimittajan kanta johonkin asiaan.
Hesarin linja näkyy läpi uutisoinnin. Se on valikoivaa ja tarkoituksellista aivopesua. Sen huomaa, kun lukee mediaa ympäri maailmaa.
”Olettaisin, että journalismin opintoihin kuului jo tuolloin se, että pääkirjoitus ei ole uutinen vaan se on pääkirjoitusoimittajan mielipidekirjoitus.”
-No totta ihmeessä käytiin läpi erilaiset lehtijuttujen tyypit, mm. kolumneista oli erillinen kurssi . Duh.
Tarkoitin tietysti artikkeleita ja haastatteluja.
Kirjoitin bussissa, niin ei oikein saanut muotoiltua ja tarkennettua kuten halusin. 🙂
Blogistilla on kuitenkin pointti siinä, että ei pitäisi olla mitään ”lehden linjaa”, jonka mukaisia mielipidekirjoituksia julkaistaan, ja jonka mukaan tiettyjä asiantuntijalausuntoja painotetaan. Puhumattakaan ei-toivottujen henkilöiden puheiden vääristelystä, mustamaalaamisesta ja siitä että kieltäydytään julkaisemasta väärin tulkitun henkilön oma vastine aiheesta. (Kuten tapauksessa Päivi Räsänen, jossa Päivi halusi oikaista itsestään esitettyjä väitteitä.
Juuso H., kertoisitko, mitä medioita luet ”ympäri maailmaa”.
Vastaan lyhyesti, että luen kymmeniä hyvin erilaisia medioita ympäri maailmaa USAsta,Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan, Lähi-itään, Aasiaan ja Australiaan. Olen työskennellyt 50 vuoden aikana kymmenissä maissa, josta mielenkiinto juontaa juurensa. Olen moninkertainen mamu. Kielitaitoni on tavallista laajempi.
Jos luet New York Timesia tai seuraat Saksan valtion rahoittamaa mediaa tai CNNää, olet hyvin suppean tiedon varassa.Lisäksi kun asioita katsotaan eri mantereiden vinkkelistä niin meidän Ylen tai Hesarin totuus kattaa heikosti muun kuin läntisen maailman tapahtumat ja näkemykset. Ainut mihä osataan uutisoida on Pride-marssit ja poikkeavien oikeudet maailman eri nurkissa. Ne ovat asioita, jotka eivät pätkääkään kiinnosta paikallisia.
Pelkästään länsimaisen median seuraaminen kielestä riippumatta pitää ihmisen hyvin rajatun tiedon varassa. Jättämällä muslimimaailman, Kiinan ja Intian median seuraamisen, puuttuu suomalaisen ymmärryksestä noin 4 miljardin ihmisen elämän kokoinen osa. Maailma näyttää toiselta varsinkin, kun on myös tehnyt töitä näissä yhteiskunnissa.
Ehkä tämä nyt riittää vastaukseksi.
Juuso: Minäkin olisin kovin kiinnostunut tietämään, minkälaisia medioita ’ympäri maailmaa’ luet?
Itse seuraan aktiivisesti eri medioita suomen-, englannin-, ranskan- ja saksankielellä. En hyvällä tahdollanikaan saa muodostettua sellaista käsitystä, että näiden kielialueiden medioilla olisi joku yhteinen uutisointilinja tai ’agenda’.
Ja mikä sellainen uutisointilinja edes voisi olla, kun eri maissa on niin monia erilaisia uutisoitavaa asioita? Näkisin mielelläni joitakin esimerkkejä.
Jos – kuten blogistasi ymmärsin – kristittyjen velvollisuus on edistää totuutta, niin miksi sitten omassa blogissasi esität epätosia väitteitä?
Blogistin valitsema esimerkki kuvastaa sitä, ettei hän ymmärrä pääkirjoituksen merkitystä tai vaihtoehtoisesti blogisti ei pysy totuudessa vaan ajaa kirjoituksellaan omaa agendaansa.
Jos blogisti olisi halunnut käsitellä asiaa tasapuolisesti ja tuoda kaikki näkökulmat esille, hän olisi kertonut että pääkirjoitus on päätoimittajan hyväksymä mielipidekirjoitus. Siinä missä uutiset pyrkivät esittämään tapahtuneet asiat objektiivisesti, pääkirjoitus ottaa kantaa johonkin asiaan ja esittää asiasta toimituksen mielipiteen. Helsingin Sanomat tuo tämän julki blogistin mainitsemassa pikkupräntissä.
Ja mitä tulee blogistin esittämään kysymykseen, mielestäni kristityn tehtävä ei ole estää ketään ilmaisemasta mielipidettään.
Höpön höpö. Hesarin ja muun valtamedian toimitusten agenda on viety läpi lehden koko sisällön. Agendan ydin on vihervasemmistolainen äärimmäisyyteen viety propaganda.
”Jos blogisti olisi halunnut käsitellä asiaa tasapuolisesti ja tuoda kaikki näkökulmat esille”
-Toteutuuko tämä mielestäsi valtamediassa? Aidosti, avoimesti ja tasapuolisesti?
> Toteutuuko tämä mielestäsi valtamediassa? Aidosti, avoimesti ja tasapuolisesti?
Siltä osin kun itse seuraan uutisointia, mielestäni ”valtamedia” (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin) kirjoittamat jutut on kirjoitettu asiallisesti, avoimesti ja tasapuolisesti.
Palstatila missä hyvänsä lehdessä on rajallinen. En tietenkään pääse näkemään, mitkä uutisjutut jäävät julkaisematta siitä syystä, että ne eivät mahdu mukaan. Minulle ei kuitenkaan ole syntynyt sellaista vaikutelmaa, että jotain hyvin oleellista jätettäisiin tarkoituksella julkaisematta.
En kovin usein lue pääkirjoituksia, mutta tavallisten uutisjuttujen osalta en koe, että niissä pyrittäisiin ohjailemaan ajatteluani esimerkiksi blogistin mainitsemaan vihervasemmistolaiseen äärimmäisyyteen. Koen itseni arvoliberaaliksi oikeistolaiseksi, joten uskon että pystyisin tunnistmaan vasemmistolaisen aivopesun.
Siitä kuitenkin tehtiin joku aika sitten tutkimus, mihin pääosa toimittajista on poliittisesti kallellaan…
”Agendan ydin on vihervasemmistolainen äärimmäisyyteen viety propaganda.” ’Vihervasemmistolainen’ on populistinen iskusana, jolla on hyvin vähän sisältöä. Sillä voi leimata perättömäksi vaikkapa korkeatasoisen asiantuntijajoukon kiistattomat tutkimustulokset ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta.
Sari: Kerropa tuon tutkimuksen tulokset mielellään linkittämällä lähteeseesi.
”Kerropa tuon tutkimuksen tulokset mielellään linkittämällä lähteeseesi.”
-Tarvitseeko olla noin dramaattinen? Se oli pelkkää small talkia, itse keskustelun kannalta. Muistelin siis vain tällaista lukeneeni. Ei sen ollut tarkoitus olla mikään radikaali väite.
Ja linkkiä löytyy vaikka ihan itse googlettamalla parilla osuvalla hakusanalla, jos vain viitsii etsiä.
Sari: Eipä löydy helposti googlettamalla. Toimittajiksi opiskelevien poliittisia näkemyksiä on selvitetty, mutta kuten tiedämme, parikymppisinä vallalla olleet mielipiteet ovat aika monen päässä muuttuneet aikuisuuden myötä.
Tässä kuitenkin kiinnostava asiaa sivuava artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-5663609
”Eipä löydy helposti googlettamalla.”
-Höpsistä.
Itse laitoin äsken hakusanoiksi ”toimittajien puoluekanta”.
https://www.suomenuutiset.fi/nyt-se-on-tutkittu-journalistiyliopistot-lapikotaisin-punavihreita/
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kyselytutkimus-paljasti-journalismin-opiskelijoiden-suosikkipuolueet-tuloksiin-sisaltyi-myos-melkoinen-yllatys/
”Toimittajiksi opiskelevien poliittisia näkemyksiä on selvitetty, mutta kuten tiedämme, parikymppisinä vallalla olleet mielipiteet ovat aika monen päässä muuttuneet aikuisuuden myötä.”
-Tuota siis tarkoitin. Tarkennuksena, että journalismin opiskelijoiden suuntaus on edelläkuvatun lainen.
Mihin tuo oma viimeisen virkkeen väitteesi perustuu? Jos opiskelijoiden kanta on selvästi johonkin kallellaan, voiko tosiaan laskea tuossa määrin sen varaan, että se muuttuu?
”parikymppisinä vallalla olleet mielipiteet ovat aika monen päässä muuttuneet aikuisuuden myötä.”
-Onko tämä siis tulkittava siten, että muutos olisi mielestäsi toivottava? ”Aikuisuuden” merkki?
”Tässä kuitenkin kiinnostava asiaa sivuava artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-5663609”
-Loppukommenttina tähän aiheeseen: luin jutun, ja oli kiinnostava. Ja uskottavakin.
Muistelin vain siis, että tutkimusta aiheesta oli tehty. Voi olla, että suurin osa toimittajista on pysynyt puoluekannassaan, kuten ihmiset yleensäkin.
Mutta merkittävämpi asia on varmaan se, mikä myy. Tosin, en muista nähneeni missään valtamediassa kriittiseen tai neutraaliin sävyyn kirjoitettua juttua esim. nykyisestä paljon esillä olleesta aiheesta ”sukupuolen moninaisuus”.
Mutta itsekään en kannata selkeästi puolueita, vaan aatteita.
Valtamedian periaatelinja noudattelee postmodernia ideologiaa tässä meneillään olevassa arvosodassa ja samalla varoittelee kansaa Raamatun vaarallisuudesta.
> samalla varoittelee kansaa Raamatun vaarallisuudesta
Tämä kommentti vaatisi jotain konkreettisia perusteluja. Blogistin kirjoitus koskettaa totuutta ja asioiden tasapuolista käsittelyä. On aika lapsellista laukoa tällaisia löysin kommentteja.
Etsin Helsingin Sanomista uutisia hakusanalla ”Raamattu” ja ensimmäisenä minulle tarjottiin seuraavaa:
1) Henkilöhaastattelu Angela Nicolettista, joka selvisi heroiinikoukusta ja on nyttemmin lukenut Raamattua.
2) Uutinen, jonka mukaan Kansan Raamattuseura Lohjalla on saanut koronatukea 393000 euroa.
3) Kulttuuritoimituksen juttu kirjallisuuden Nobel-voittajasta, jonka kirjan alku muistuttaa Raamattua.
4) Helsingin Sanomat 50 vuotta sitten juttu, joka käsittelee hippiliikeen kuolemaa ja sen tilalle syntynyttä Jeesus-liikettä.
Mainitaan nyt vielä sekin, että 50 vuotta sitten Jeesus-liike halusi pelastaa ihmiset olemalla kuuliainen Jeesukselle. Samalla he katsoivat että nykyinen (silloinen) yhteiskunta ja elämäntapa on vieraantunut pelastuksesta ja johtaa tuhoon.
HS:ssa tietääkseni vastuuta kantaa vastaavan toimittajan ohella toimittaja Paavo Teittinen, joka otti Raamatun vaarallisuuden esiin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen haastattelussa. Hs:n ideologinen linja paistaa niin läpi, että sokeakin sen näkee.
Mikä pyhä kirja se sellainen olisi, joka olisi vaaraton?
Suomessa media on kovin keskittynyt, mistä seuraa, että julkisuudessa ei ole riittävästi moniäänisyyttä. Ainoat valtakunnallisesti merkittävät mediat ovat Yleisradio ja Helsingin Sanomat. Maakuntalehdetkin ovat voimakkaasti ketjuuntuneet. Tämä aiheuttaa selvästikin yksipuolisuutta tiedonvälityksessä. Varsinkin sekä moraalisen että poliittisen konservatismin ääni ei pääse kuuluville läheskäään siinä laajuudessa kuin kannatuspohja edellyttäisi. Vielä minun nuoruudessani 1950-60-luvuilla oli olemassa sekä valtakunnallisella että maakunnallisella tasolla melko tasaväkisesti kilpailevia puoluelehtiä, jolloin ideologiset erimielisyydet tulivat näkyville suunnilleen kannatuspohjansa mukaisesti. Väkirikkaammissa maissa, jo Ruotsissakin, on tilanne nykyisinkin Suomea parempi. Kun on tasaväkisiä kilpailijoita mediakentässä ei mikään ideologia helposti pääse monopoliasemaan, kuten meillä valitettavasti nykyisin on laita.
Kun toimin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla toimittajana Oulussa, kaupungissa ilmestyi neljä päivälehteä, porvarillis-liberaali Kaleva, Skdl:n Kansan Tahto, maalaisliiton Liitto ja demarien Pohjolan Työ. Vähän aikaisemmin ilmestyi vielä Kaiku, jota voi luonnehtia kokoomuslaiseksi.
Kolme ensin mainittua oli STT:n valtakunnallisten uutisten varassa. Niissä oli paikallisia ja maakunnallisia uutisia, jotka eivät joskus paljoa eronneet toisistaan, mutta joissa useimmin oli oma näkökulmansa. Joskus mentiin kolmisin – Pohjolan Työ puuttui – vuoron perään jonkin lehden autolla maakuntaan, jos siellä oli jokin tilaisuus, josta kaikki halusivat raportoida. Itse otettiin kuvat.
Pääkirjoitukset ja alakerrat erottivat lehdet toisistaan, samoin poliittiset valtakunnalliset ja paikalliset uutiset, kuten raportit eduskunnasta ja kunnanvaltuustoista. Oma näkökulma oli myös Oulusta ja maakunnasta tehdyissä ”omissa jutuissa”, erilaisisssa haastatteluissa ja reportaaseissa.
Ulkomaanuutisia oli lähinnä Kalevassa ja Kansan Tahdossa, useinmiten STT:n välittämiä.. Kulttuurijuttuja oli eniten Kalevassa, mutta aika paljon myös Kansan Tahdossa.
Jäljellä ovat Kaleva, joka on Pohjois-Suomen valtalehti, sekä Kansan Tahto aikakauslehtenä ja Liitto/Suomenmaa verkossa. Näin se ”kehitys” on oululaista mediamaailmaa kohdellut. Mutta kulttuurillehti Kaltio ilmestyy edelleen ja on ajat sitten karistanut vanhat pölyt hartioiltaan.
Onhan meillä totuutta ja tasapuolisuutta edustava nettilehti, Oikea Media.
Hyvin moni hakee sieltä kirjoituksia aiheista, joita valtamedia kiertää kaukaa. Ei ihme siis tuo.
Mutta ovatko Oikean Median jutut totta?
”Mutta ovatko Oikean Median jutut totta?”
-Itse en jaottele medioita sen mukaan minkä jutut ovat (varmasti tai todennäköisimmin) totta tai epätotta.
Missä tahansa mediassa voi olla vähän mukailtua totuutta, tai tarkistamattomana julkaistua ”uutista”. Vastaavasti totuus voi löytyä mistä tahansa.
En ota kantaa ”Oikean Median” totuuskysymykseen, mutta on kuitenkin hyvä, ettän ns. valtamediaa ja sen uutosointia kyseenalaistetaan. Tarvitsemme nykyista avoimempaa keskustelua ja keskustelukulttuuria.
Hesari on uutiosoinut esim Räsäsen ”Raamattukäräjäasiasta” tavalla, joka rikkoo ainakikn kristillisen perusmoraalin sääntöjä: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä. En nyt ota kantaa itse oikeudenkäyntiin ja/tai sen lopputulokseen, mutta on ollut hämmästyttävää seurata, kuinka selkeät faktat on korvattu jollain muulla. (Tarkemmin tätä ovat viisaammat analysoineet. YLE:n uutiset sentään kommentoi oikeudenkäynnin omituisuuksiakin, toivat sen totuuden esille.)
Muutenhan YLE on liberaalin näkemyksen äänitorvi, kuten Hesari jo oman historiansa mukaisesti. Aikaisemmin tosin Hesarissakin mielestäni monia moraalis-eettisiä kysymyksiä käsiteltiin hiukan monitahoisemmin.
Kristityn tulisi edistää ”Tie, totuus ja elämä” -linjaa. Siinä ei pidä lausua lähimmäisestä väärää tosistusta. Ja tulisi olla elämää tukemassa – nythän elämän oikeudesta oikeutuksesta ei juuri keskustella, enemmänkin kuoleman ja kuolemisen oikeutuksesta. Ja ns. valtamedialla on siinä ”Määräävä markkina-asema” – siis ”ei-elämän” puolen korostamisessa.
Tässä mielessä toivotan Oikean Median tervetulleeksi (vaikka en kaikesta siinä ”hurraa”). Tatvitsemme yös Alfatv:n kaltaisia toimijoita moniäänisyyden ja aidon suvaitsevaisuuden vaalimiseksi. Vastapainoa liberaalille näkemykselle, joka on sekin muuttunut – vaan mihin suuntaan?
Tulin katsoneeksi Jorma Hentilän mainostamaa Oikeaa Mediaa, josta löytyi mm. uutinen. – Kaikkien mustien elämällä ei ole merkitystä? Daily Mail raportoi. Helluntaina muslimit murhasivat 50 katolista kristittyä heidän kirkkoonsa Lounais-Nigeriassa. Lähi-idän ja islamin asiantuntija: ”Kristittyjen rituaaliteurastuksesta on tullut niin arkipäiväistä, ettei se ole raportomisen arvoista.” 26.5.2022.
”Itse en jaottele medioita sen mukaan minkä jutut ovat (varmasti tai todennäköisimmin) totta tai epätotta.
Missä tahansa mediassa voi olla vähän mukailtua totuutta, tai tarkistamattomana julkaistua ”uutista”. Vastaavasti totuus voi löytyä mistä tahansa.”
No tämä kertookin paljon. Nyt on helpompi ymmärtää kirjoituksiasi.
”No tämä kertookin paljon. Nyt on helpompi ymmärtää kirjoituksiasi.”
-Juu ei kiinnosta.
Mitä jos kertoisit oman kantasi tähän asiaan. Miten suhtaudut eri medioihin, ja otatko ennalta asenteen että jonkin jutut ovat tosia tai tod näk valeuutisia.
Sari: Selvitin oman näkökantani jo aiemmin tässä keskustelussa. En kopioi sitä tähän uudelleen.
”Selvitin oman näkökantani jo aiemmin tässä keskustelussa. En kopioi sitä tähän uudelleen.”
-Ei tarvitse. Mutta ei tarvitsisi myöskään alkaa vihjailla mitään toisten kirjoituksista. Täysin tarpeetonta. Ylipäätään n. 90 prosenttia kommenteistasi tuntuu koskevan toisia kirjoittajia.
Mutta jos tarkoitit tätä kommenttiasi:
”Itse seuraan aktiivisesti eri medioita suomen-, englannin-, ranskan- ja saksankielellä. En hyvällä tahdollanikaan saa muodostettua sellaista käsitystä, että näiden kielialueiden medioilla olisi joku yhteinen uutisointilinja tai ’agenda’.”
niin se ei oikeastaan vastaa esittämiini kysymyksiin.
Kristitty ei voi edistää totuutta, koska se ei tiedä mitä sana tarkoittaa.
Jos kristitylle esittää asiallisia kysymyksiä ne ovat liian vaikeita, ja koska hänellä ei ole vastauksia, hän menee henkilökohtaisen herjan puolelle ja väittää kysymyksiä trollaukseksi ja potkii pois koko kommentoijan.
Sen jälkeen hän voi rauhassa jakaa disinformaatiota siitä kuinka hän ei ole enää hän, vaan Kristus hänessä ja näin hän siirtää syntinsä Kristuksen kannettavaksi.
Höpön höpöä. Median sisällöstä puhuttaessa journalismi on se totuus, jota tavoiteltava aina. Se tarkoittaa aiheen tasapuolista käsittelyä eri näkökulmista mitään niistä tyrkyttämättä.
Lukija muodostaa oman totuutensa eikä aivopesevä media.
Vai että ”kristitty” tietää, mikä on totuus. Entä juutalainen tai islaminuskoinen ? Missä heidän totuutensa ?
Eihän raamattukaan ole ”totta”. Viimeiset käännökset ovat kovasti luterilaisia, vaikka raamatun kirjoittelijat (kuvittelijat) olivat jotain muuta (UT:n juutalaisia). Ei pieni luterilaisten joukko voi olla oikeassa.
”Medialla on siis selkeät tavoitteet muuttaa kansalaisten ajattelu yhteen ja oikeaan suuntaan.”
Tästä on vaikea löytää esimerkkejä, mutta itse asiassa totta on, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan ’valtamedia’ (jos sillä tarkoitetaan Hesaria ja YLEa) alkoi pian kuin yhdestä suusta kritisoida tuota hyökkäystä. Ja varmaan osittain tuosta syystä suomalainen mielipideilmasto kääntyi aika nopeasti NATO-kriittisestä NATO-myönteiseksi.