On hauskaa hetken kuvitella olevansa jotain muuta. Jos olisin asemassa, jossa tehtäviin kuuluu osallistua piispanvaaliin, joutuisin miettimään moniakin asioita. Olipa kerran aika jolloin valtionpäämies valitsi piispan ja hänellä oli vapaat kädet ottaa huomioon äänestys tai sitten olla ottamatta. Kansan tahto oli vain kansan tahto eikä se ollut aina sama asia. Kun sitten vaali demokratiseerattiin, niin edelleen kansalla ja valitsijoilla oli eri tahto. Jos piispat olisi valittu katugallupilla, piispakunta olisi ehkä paljonkin erinäköinen.
Joskus historian hämärässä piispanistuin oli niin korkea paikka, ettei suoranaisesti sinne voinut pyrkiä. Siinä vielä kai osoitettiin nöyryyden kuvaa Kirkon Herralle ja odotettiin, että Isäntä sanoo: Ystäväni astu ylemmäksi. No, kaikki muuttuu aikanaan. Kyllä kai kaikilla piispoiksi valikoituneilla on sen verran kavereita, jotka osaavat perustaa valitsijayhdistyksen, ettei nytkään ihan itse tartte itselleen vaalipäälliköksi ruveta.
Miten sitten valitsisin, jos siis olisin kelpoinen? Pakko vähän miettiä uraa ja taitoja ja muita avuja. Miehekäs mies kuin juureva isähahmo turvallinen ja jo elämää nähnyt. Vai olisiko kumminkin nainen, nuori elämä edessä mielipiteet raikkaita ja tuoreita. No, se taitaa kumminkin olla niin, että piispan pöytä on katettu niin, ettei juuri sen pienimmän lusikan paikkaan sovi koskea? Vai voiko pyyhkäistä pöydän puhtaaksi ja laittaa kaikki uusiksi?
Sitten on tietysti ekonominen näkökulma, mutta kumman, piispan vai seurakunnan, on tärkeämpi? Yksi politiikka on sellainen, että valitaan aina vanhin, niin saa sopivamman eläkkeen eikä kerkiä muutamassa vuodessa sotkea ihan kaikkea. Jos kumminkin valitsisi nuorimman, niin piispalliset eläkerahat säästyisivät ja olisihan se ihan mukava olla vaikkapa neljäkymmentä vuotta piispan virassa. Olisi perspektiiviä.
Havahdun koneeni ääreltä ja huomaan: Minulla ei ole ollut, eikä ole nyt, eikä tule koskaan olemaan mitään osaa tai arpaa koko asiaan. Tuossa tuli vain nyt mietittyä vaihtehtoja ja varmaan joku hyvä puoli osuu kohdalleen, kun Turkuun piispaa valitaan. Rakas Jumala siunaa se vaali aikanaan ja valituksi tulevan työ sekä jokaisen ehdokkaan elämä.
Kiinnostaa kyllä enempi se, mihin piispat oikeasti kykenevät kirkossa vaikuttamaan. Heillä, kun ei ole muuta valtaa, kuin arvovalta. Nyt jotkut papit on laittaneet senkin vielä kyseenalaiseksi. Piispat eivät voi vaikuttaa mitään siihen , miten seurakunnissa asioita hoidetaan. Siellä kaikki valta on kirkkoherroilla ja työntekijöillä. Piispoille ei jää muuta valtaa, kuin käydä siunaamassa hyvin tehty työ. Joten onko sillä suurta väliä kuka sellaista työtä tekee, jossa ei voi mihinkään oikeasti vaikuttaa.
Ilmoitan siis olevani sivullinen, mutta varsin tietoinen asioista? Jotenkin on alkanut tuntua siltä, että ikäänkuin valta ja vastuu häivytetään johonkin. Toimeksiannot ovat epäselviä ja vastaukset vielä epäselvempiä. Tämä on kuin köysikiipeilyä, sen verran jarrutetaan, ettei käämenet pala. Jokainen tarkkanäköinen näkee suunnan mihin ollaan menossa ja se tapahtuun jouhevimmin, kun ei oteta kovin täsmällistä kantaa, siitten vain todetaan tulokset. Kuitenkin Jumala pelastaa sieluja armossaan vaikka asiat näyttäisivät miltä.
Piispan täytyy olla selainen, jolla on paljon sanoja, mutta vähän asiaa. Mihinkään ei saa ottaa kantaa niin suoraan, että sen joku ymmärtäisi. Sanoman pitää olla monimerkityksinen, että kukin voi läytää oman mielensä mukaisen vastauksen. Piispakauden jälkeen voi sitten sanoa ”totuuden”. Muistuttaa siis poliittisia toimijoita ennen vaaleja.
Piispa Kari Mäkinen hyvin asiaa kuvasi; asiat ovat usein vaikeita ja monimerkityksellisiä. Toki tarkasti muista ilmaisua mutta näinpäin Hän asiaa usein katsoi.
Pekka Veli Pesonen: Piispoilla , ”kun ei ole muuta valtaa, kuin arvovalta. Nyt jotkut papit on laittaneet senkin vielä kyseenalaiseksi.”
Tuo Pekan väite on totta, mutta kannattaa miettiä, että mihin arvovalta perustuu. Piispojen kohdalla se on perinteisesti liittynyt virkaan/asemaan, mutta nykyään (Suomessa) ei kenelläkään ole arvovaltaa aseman perusteella, sillä kaikkien toimintaa seurataan jopa reaaliajassa. Korkeassa asemassa olevankin on toimittava viisaasti, jotta voi saavuttaa ja pitää arvovaltansa.
Joskus tälläkin alustalla puhutaan Raamatun arvovallasta. Raamatun arvovalta on kuitenkin hiipunut lähes olemattomiin kun tieto on lisääntynyt ja uskontojen merkitys vähentynyt. Arvovaltaa ei ehkä tarvita jos yhteiskunta tai muu yhteisö on ns. tasa-arvoinen ja sen toiminta perustuu selkeään työnjakoon ja hyviin toimintatapoihin.
Piispojemme arvovalta on nyt kyseenalaistettu, kun on ilmennyt, että heillä ei ole ollut rohkeutta ja yksimielisyyttä toimia (avioliittokysymyksessä) tilanteen vaatimalla tavalla. Itse ajattelen, että arvovaltaisen henkilön pitää olla rohkea, kokenut, kaukonäköinen ja tietenkin alansa asiantuntija.
Arvovaltaisiksi esimerkeiksi mieleen tulee politiikoista Sanna Marin ja Matti Vanhanen ja piispoista KariMäkinen ja Kaisamari Hintikka.
Kunkin ihmisen arvovaltakäsitys liittyy omaan arvopohjaan. Koraani on Islamin pyhä kirja. Pääoma ja Leninin teokset ovat sosialismin ja kommunismin pyhät kirjat. Ei ole mitään mieltä laittaa eri pyhiä kirjoja ja aatteita taistelemaan toisiaan vastaan. Se on mielestäni vakavaa, jos arvovallan kirkossa saa vanhoja totuuksia purkamalla.
Hienoa, kun kärjistykseni sai asiantuntevan tahon, Leo T:n kirjoittamaan arvovallasta.
Piispojen suoraselkäisyydestä minulle kertoo enemmän heidän rohkeutensa ilmaista erimielisyytensä ja sitoutumisensa omantunnon ihmisiksi. Hyvin tietäen, että piispojen eriävät kannanilmaisut sotii täysin heidän omaa perustehtäväänsä vastaan, joka on kirkon yhtenäisyyden vaaliminen. Se ei kuitenkaan vähennä heidän arvovaltaansa, sillä arvostamme sitä, että he toimivat omantuntonsa mukaisesti. Se joka kävelee yli omantuntonsa vaatimukset menettää samalla arvovaltaansa piispana. Piispojen arvovalta on merkittävä syy kirkon hajoamisen estämisessä. Heidän työnsä tässä suhteessa on erityisen merkittävää. Jos kirkko hajoaa, niin se menettää samalla oman arvovaltansa suomen Luterilaisena kirkkona.
Piispojen arvovallasta ei puutu mitään, jos he seisovat Kristuksen joukoissa.
Piispalliset kirjeet ovat käytössä seurakunnille ja piispan tarkastukset ovat seurakunnissa merkkitapauksia. Seuraava piispallinen kirje on joskus minua puhutellut.. Se ei tosin ole piispan kirjoittama, vaan ex. Suomen presidentin…
”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua, Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.
Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.
Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra, armahda meitä.
Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.
Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi. Siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen.” Kyösti Kallio
Piispa Mäkisestä muistan ainoastaan yhden haastattelun, jossa hän sanoi….. kysymys oli jostakin rituaalista, olisko ollut kysymys pääsiasestä ja sen kynttilöistä; ” Ensiksi me sammutamme Juudaksen kynttilän. ”
Juudakset olivat yleensä kansan puolustajia, eri aikakausina, joten pidin sanontaa rasistisena.
Jos haluaa sammuttaa jonkin toisen kansan sankarin kunnioituksen, tai muiston,
on se minun mielestäni aika halveksittavaa.
Veli Pekka Pesonen, Kirjoitit: … ”kärjistykseni sai asiantuntevan tahon, Leo T:n kirjoittamaan arvovallasta.” Huomautan, että kirjoita tänne asiantuntijana, joten tuota heittoa ”asiantuntevasta tahosta” voisi pitää jopa loukkaavana.
Lauri Lahtisen hyvä blogi sai minut aamutoimekseni pohtimaan arvovaltaa ja kirjoitin siitä ymmärrykseni mukaan mielipiteeni.
Lauri Lahtinen: ”Se on mielestäni vakavaa, jos arvovallan kirkossa saa vanhoja totuuksia purkamalla.”
Ymmärrän kylä mitä tarkoitat, mutta voit ottaa huomioon, että Kari Mäkinen ja Kaisamari Hintikka nauttivat arvovaltaa ehkä vain minun mielestäni. Minä en usko kaikkiin kirkon ”vanhoihin totuuksiin” ja tiedän, että samoin on laita em. piispojen kohdalla.
Näistä ”vanhoista totuuksista” kirkoissa on taisteltu Jeesuksen ajoista lähtien. Vaikka minulla on milipide, niin en voi väittää, että minulla on totuus. Johtavassa asemassa valintoja on kuitenkin tehtävä ja jos ei ole rohkeutta seisoa käsityksensä takana, niin saavuttamansa ”arvovallan” kyllä silloin menettää.
Korjaus Pekka Velille lähettämääni kommenttiin: Huomautan, että en kirjoita tänne asiantuntijana.
Ehkä on niin poikkeavaa ajattelua tämä, että pyrin arvostamaan toisten näkemyksiä ja ilmaisemaan sen. Surullista on että koit sen loukkaavana. Aion kuitenkin jatkaa muita kunnioittavan kirjoittamisen opettelua. Siitäkin huolimatta, että se koetaan joskus jopa vastemielisenä.
Ihmiset arvottavat mitä milloinkin, kuten esim. oikealla puolella olemista, jolloin vasemmalla puolella olevat ovat ikäänkuin, väärällä puolella.
Jos olet oikealla puolella, olet ikäänkuin automaattisesti oikeanlainen ihminen. Politiikassa se näyttäytyy siten, että rikkaat ovat oikeistolaisia, eli heidän arvonsa olisi oikeanlainen. Kun taas työläiset ovat vasemmalla puolella, ikäänkuin väärällä puolella ja ei kai kukaan voi ajatella, että esim. piispa olisi vasemmistolainen, ei millään voisi olla, joten arvo syntyy siitä, että on poliittisesti suuntautunut oikealle.
Vasemalla puolella olevien on uskottava heitä, jotka ovat itsellensa arvon määritelleet ja johon arvoon heidän valtansa nojaa. Toisella kielellä näitä huonompia sanotaan syntisiksi ja helvetinomiksi, jos he eivät ole kuulisisia ja pokkuroi arvovaltaisen edessä.
Jos arvovaltaiset tekevät syntiä, he ohittavat sen sanomalla, että kaikki ovat syntiä tehneet ja näin he siirtävät oman syyllisyytensä kaikkien kannettavaksi, jopa ottavat itselleen vallan antaa syntejä anteeksi, sen vasemmistolaisen nimissä, jonka he uskovat kaikkia armahtavan, jopa heitä joiden kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.
LT! Ei se ole mitään kehitystä, jos yhdenlaisesta totuudesta siirrytään toisenlaiseen totuuteen ja lakaistaan entinen syrjään.
Lauri Lahtinen: ”Ei se ole mitään kehitystä, jos yhdenlaisesta totuudesta siirrytään toisenlaiseen totuuteen ja lakaistaan entinen syrjään.”
En ala kinaamaan tuosta toteamuksestasi. En myöskään kirjoita kirkon kehityksestä tai ole huolissani sen hajoamisesta. Raamatusta ole oppinut, että ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika syntyä ja …”
Minusta nyt on ev.lut kirkossa aika ratkaista tämä ”avioliittokiista”. Yhteiskunta, joka lait säätää on tehnyt ratkaisunsa ja olisi oikein tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kannalta, että kirkossa tajuttaisiin tulla perässä. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio tai ihmisten sitoumus, johon Luojamme tuskin haluaa puuttua millään tavalla.
LT! Jos Jumala ei ole avioliittoasiassa mukana niin miksi kirkollinen vihkiminen eikö maistraatti tee saman?
Avioliitto on sekä maallinen että uskonnollinen instituutio. Arvovaltaiset piispamme, Hintikka ja Laajasalo mukaan lukien, totesivat kannanotossaan 6.8.2020 yksimielisesti, että ”avioliitto on Jumalan asettama. Kirkollisessa vihkimisessä ei siunata vain rakkautta, vaan myös se liitto, jonka osapuolet solmivat.” Kirkon perinteisen avioliittokäsityksen muuttamiseen tarvitaan muitakin perusteita kuin Leo Tihisen mainitsemat tasa-arvo ja ihmisoikeudet.
Lauri Lahtinen. Minun mielestä kävisi hyvin, että maistraatti hoitaisi kaikki avioliittoon vihkimiset. Olen sanonut mielipiteenäni, että mikäli ev.lut kirkko ei suostu palvelemaan jäseniään tasa-arvoisesti, niin yhteiskunnan olisi ratkaistava asia niin, että avioliittoon vihkimisoikeus otettaisiin siltä pois.