Piispaa valitsemassa
On hauskaa hetken kuvitella olevansa jotain muuta. Jos olisin asemassa, jossa tehtäviin kuuluu osallistua piispanvaaliin, joutuisin miettimään moniakin asioita. Olipa kerran aika jolloin valtionpäämies valitsi piispan ja hänellä oli vapaat kädet ottaa huomioon äänestys tai sitten olla ottamatta. Kansan tahto oli vain kansan tahto eikä se ollut aina sama asia. Kun sitten vaali demokratiseerattiin, niin edelleen kansalla ja valitsijoilla oli eri tahto. Jos piispat olisi valittu katugallupilla, piispakunta olisi ehkä paljonkin erinäköinen.
Joskus historian hämärässä piispanistuin oli niin korkea paikka, ettei suoranaisesti sinne voinut pyrkiä. Siinä vielä kai osoitettiin nöyryyden kuvaa Kirkon Herralle ja odotettiin, että Isäntä sanoo: Ystäväni astu ylemmäksi. No, kaikki muuttuu aikanaan. Kyllä kai kaikilla piispoiksi valikoituneilla on sen verran kavereita, jotka osaavat perustaa valitsijayhdistyksen, ettei nytkään ihan itse tartte itselleen vaalipäälliköksi ruveta.
Miten sitten valitsisin, jos siis olisin kelpoinen? Pakko vähän miettiä uraa ja taitoja ja muita avuja. Miehekäs mies kuin juureva isähahmo turvallinen ja jo elämää nähnyt. Vai olisiko kumminkin nainen, nuori elämä edessä mielipiteet raikkaita ja tuoreita. No, se taitaa kumminkin olla niin, että piispan pöytä on katettu niin, ettei juuri sen pienimmän lusikan paikkaan sovi koskea? Vai voiko pyyhkäistä pöydän puhtaaksi ja laittaa kaikki uusiksi?
Sitten on tietysti ekonominen näkökulma, mutta kumman, piispan vai seurakunnan, on tärkeämpi? Yksi politiikka on sellainen, että valitaan aina vanhin, niin saa sopivamman eläkkeen eikä kerkiä muutamassa vuodessa sotkea ihan kaikkea. Jos kumminkin valitsisi nuorimman, niin piispalliset eläkerahat säästyisivät ja olisihan se ihan mukava olla vaikkapa neljäkymmentä vuotta piispan virassa. Olisi perspektiiviä.
Havahdun koneeni ääreltä ja huomaan: Minulla ei ole ollut, eikä ole nyt, eikä tule koskaan olemaan mitään osaa tai arpaa koko asiaan. Tuossa tuli vain nyt mietittyä vaihtehtoja ja varmaan joku hyvä puoli osuu kohdalleen, kun Turkuun piispaa valitaan. Rakas Jumala siunaa se vaali aikanaan ja valituksi tulevan työ sekä jokaisen ehdokkaan elämä.
23 kommenttia
Risto Tuori: ”Kirkon perinteisen avioliittokäsityksen muuttamiseen tarvitaan muitakin perusteita kuin Leo Tihisen mainitsemat tasa-arvo ja ihmisoikeudet.”
Kunnioitan Risto Tuoria asiantuntijana. Kysyn siis, että millä perusteilla avioliittokäsityksen muuttaminen ev.lut kirkossa voisi tapahtua kun teologista yksimielisyyttä ei asiasta löydy.
Käytäntö näyttää johtavan siihen, että asia ratkeaa hallisemattomasti ilman virallista päätöstä tai sopimusta, kuten Isobritannian Brexit.
Risto Tuori, Kiitos hyvästä vastauksesta.
Kirjoittaja
Lauri Lahtinen
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.
Kehitystä olisi ainakin se, että me kaikki oppisimme sanomaan Leon tavalla: Minun mielipiteeni/näkemykseni/tulkintani asiasta on… Ettei siis käytettäisi Jumalan arvovaltaa sanoessamme omia näkemyksiämme.
Ilmoita asiaton kommentti