Marko, en voi nähdä mitenkään asiaa kuten sinä. Predestinaatio, sidottu tahto on yksi perustavanlaatuisia suuria teologisia kysymyksiä protenstanttisissa ja vanhojen kirkkojen ajattelussa. Luterilainen predestinaatio on niin hurja, karmea, lohduton ja väärä, että jos sitä opettaisin voi minua. Tässä, ei Scverit ja muut auta, vaan palaaminen yhtenäisen kirkon opetukseen, ihmisen vapaudesta.

Kosti, Roomalaiskirjeen kohta ei puhu mitään vapaasta tahdosta. Vanhoisa kirkoissa ajatellaan samanlla tavalla, että ihminen pelastuu armosta.

Kosti, mm lainaamasi kohta tulkitaan luterilaisuudessa, tunnustuskirjoissa ja Lutherin teksteissä, siten, että Jumala on iankaikkisuudesta päättänyt ketkä pelastuvat, vain nämä pelastuvat.

Ihmisen tahdolla ei ole mitään osuutta, missään vaiheessa, ei alussa, ei keskellä, eikä lopussa. Hyvillä teoilla ei myöskään ole vaikutusta, pahat teot tosin voivat johtaa Pyhä Hengen menetykseen. Luterilainen näkemys on monergistinen, tässä monergismissä ihminen ei ole mitään, hänen tahto on paha, turmeltunut ja kiinni synnissä. Kilvoittelustakin puhuminen on vaikeaa, koska se koetaan heti laki henkiseksi.

Ihmisen osuus on lähinnä käydä kirkossa, rukoilla, lukea raamattua jne. Muistaen kuitenkin sen, että Jumala iankaikkisuudessa on jo valinnut ne jotka pelastuu. Jos Jumala ei olisi valinnut niitä jotka pelastuu, ketään ei pelastuisi, nyt pelastuu edes muutama. Tätä tarkoittaa sidottu tahto, tällä voi myös lohduttautua kuka milläkin tavalla.

Tätä sidotun tahdon oppia luterilainen ei edes yleensä tunne. Vai harvat. Käytännössä sen vaikutus on valtava. Tuossa perinteistä Rm 9 tulkintaa. Itse ajattelen toisin. – Ehkä joku kirjoittaa tästä teemasta blogin.

Kosti, älä käytä tunnusta sellaiseen mistä ei ole puhe. Tässä sekoitat, ja yrität selittää asiat toisin kuin ne ovat. Tässä luterilaisessa predestinaatiossa ei ole kyse mistään sotilas paraatista, se on calvinisteja varten.

Toiseksi otat tuon toisen varsin typerältä kuulostavan esimerkin, taas sanon, älä sorru tuohon vaan anna luterilaisen predestinaatio soida puhtaasti.

Me emme puhu toistemme ohi kun puhumme asiaan emmekä sorru noihin esittämiisi kohtiin.

Jos, Kosti et hyväksy sitä, että Jumala luterilaisen dogman mukaan on määrännyt iankaikkisuudessa tietyt ihmiset pelastumaan, et tunne silloin luterilaista sidottua tahtoa. Nämä kutoutuvat toisiinsa kuin hämähäkin seitti uhriin.

Kosti kirjoitat; ” , eikä sitä mitkä mahdollisesti ovat Jumalan salaiset aivoitukset.” Predestinaatio kysymyksessä päätä ei saa laitaa pensaaseen. Tunnustusformien laatijat eivät niin tee, vaan kertovat avoimesti, että Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ennen aikamme alkua. Jumalan ennaltatietäminen on eri asia kuin predestinaatio.

Kosti kirjoitat; ” Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, Jumala olisi määrännyt jonkun pelastuksen ulkopuolelle siten, että on aivan turhaa uskoa Kristukseen, kun kutenkaan se ei mitään auta eikä se minua koske.” Tämä on calvinistien harha mitä esittelet. Älä tuo sitä luterilaiseen valintaan. Luterilaiset puhuvat valinnasta autuuteen, joka ei koske kaikkia, vaan valittuja ja joka realisoituu ajassa, sanan ja sakramenttien kautta. Kaikki valitut uskovat,koska heidän tahtonsa on sidottu, joka on juuri takuuna valinnasta ja armosta pelastumisesta. Siksi valinta on autuutemme perusta, kuten kirjoitat.

Kosti, Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat, tätä kutsutaan yleiseksi pelastus tahdoksi. On olemassa toinenkin tahto ja se on edeltämääräys, predestinaatio. Luterilaiset, eivät opeta, että tästä olisi tehtävä se johtopäätös, että Jumala ei tarkoita sitä mitä hän oikeasti tarkoittaa. Luterilaiset opettavat molempien olevan totta yhtäaikaisesti. Olet tehnyt oikean havainnon tämähän vaikuttaa ristiriitaiselta. Lutherkin kärsi tästä.

”Ennen luomistako vai luomisen jälkeen?” Ennen luomista. Luterilaiset puhuvat todella yksinkertaisesta valinnasta autuuteen vrt. Calvinistiseen käsitykseen. Perinteiseti Juudaksesta opetetaan suhteesa predestinaatioon, että hän ei ollut tosiasiallisesti valittu.

Kosti, meidän on pian aika lopetaa. Juudaksesta vielä. Klassisessa luterilaisessa dogmatiikassa valittuja ovat ne jotka pelastuvat, eivät ne jotka uskovat ajaksi ( Ks Franz Pieper, kristillinen dogmatiikka, s 568, Sley kirjat) – itse ajattelen tuosta tietysti eri tavalla, kuten koko sidotusta tahdosta ja luterilaisesta predestinaatiosta.