Puhutaan oikeasta ongelmasta: heteroseksistä
Olen ymmärtänyt, että kristityille homoseksuaaleille on ollut raskasta, että heidän asioistaan puhutaan "mielipiteinä", että heistä on tullut kirkkopoliittinen pelinappula ja että heidät koetaan "ongelmaksi". Näin on tosiaan käynyt kirkon valtataisteluissa. Ehdotankin, että lopetamme kiistelemisen homoseksuaalisuudesta saman tien. On väärin, että tämä pieni vähemmistön vähemmistö joutuu koko ajan silmätikuksi. Aletaan sen sijaan puhumaan oikeasta ongelmasta eli heteroseksistä.
Nimittäin kiista liberaalin ja konservatiivin kristillisyyden välillä ei koske vain homoseksuaalisuutta vaan kaikkea seksuaalietiikkaa. (Joku voi sanoa, että se koskee vieläkin isompia asioita mutta ei mennä nyt siihen.) Nimittäin ounastelen ja väitän, että kirkossa ollaan tosiasiassa jyrkästi erimieltä, ei vain homo- vaan ennen kaikkea heteroseksuaalisuuden toteuttamisrajoista. Vai mitä mieltä olette; ovatko alla listatut asiat mielestäsi syntiä?
* Irtosuhteet
* Parinvaihto
* Porno
* Deittailuseksi
* Panokaverit
* Polyamoria
* Avoin parisuhde
* Puolison jättäminen uuden rakkauden vuoksi
* Siveettömyys
* Avoliitto
* jne.
Oletan ja väitän, että kirkon sisällä ei olla mistään näistä asioista samaa mieltä. Joidenkin mielestä kaikki mainitut asiat ovat jyrkkiä syntejä, jotka johtavat kuolemaan. Toisten mielestä taas kaikki noista ovat ok, kunhan niitä harrastavat aikuiset ihmiset ja heistä tuntuu hyvältä. Enkä ole huomannut kenenkään kirkon ylemmillä portailla tuomitsevan mitään näistä teoista viime vuosina. "Jumalaa ei kiinnosta se, mitä makuuhuoneissa tapahtuu", kuuluu yleinen slogan. Näiden rinnalla joku muutama kymmentä homovihkimistä vuodessa on mitätön pikku kupru, jos sitäkään.
Mitä ajattelet?
148 kommenttia
Kari Roos. Muistelet oikein. Vanhan testamentin profeettakirjoissa Jumala puhuu Israelin epäuskosta ja Baalin palvomisesta hengellisenä haureutena eli oikean aviomiehen pettämisenä ja vieraissa käymisenä.
Timo Pöyhönen: ”Nimittäin ounastelen ja väitän, että kirkossa ollaan tosiasiassa jyrkästi erimieltä, ei vain homo- vaan ennen kaikkea heteroseksuaalisuuden toteuttamisrajoista. Vai mitä mieltä olette; ovatko alla listatut asiat mielestäsi syntiä?”
-Kukaan ei ole tässä sanonut juuri mitään noista asioista mitä esitit. Et sinä itsekään. Eli tässä ei nyt ehkä keskustella aiheesta, siis jos tarkoitus oli herättää keskustelua juuri noista…
Mutta saanko kysyä (sitäkin) että mikä on se ”ongelma”, jonka esitit otsikossa?
”Oletat ja väität” että noista listaamistasi asioista ollaan kirkossa ”jyrkästi eri mieltä”. Niin varmasti. Mutta jos tarkoitus on keskustella noista, miksi et kerro omaa kantaasi, keskustelun aloittamiseksi, varsinaisesta aiheesta? Kun täällä niin helposti sitä rönsyilyä syntyy, mihin itsekin syyllistyn.
Entä mitä tämä tarkoitti? ”Näiden rinnalla joku muutama kymmentä homovihkimistä vuodessa on mitätön pikku kupru, jos sitäkään.”
Onko tuo oma ajatuksesi, vai jonkun muun?
Timo Pöyhösen luettelossa olevat asiat ovat puhumisen arvoisia, mutta yksi siitä puuttuu, homoseksi. Raamatussa on ilmoitettu kaikki ne rikkomukset, joka eivät ole Jumalan tahdon mukaista, ja siinä on homoseksi mukana. Tämä tilanne, mikä nyt on voi johtua siitä, että lähes jokainen on syyllistynyt johonkin muuhun luettelon mainittuun syntiin, mutta ei homoseksiin.
On helppo puhua muiden tekemistä synneistä, kun itse ei ole sitä tehnyt. Miksi sitten ei ole sitä tehnyt, johtuu siitä, koska itseltä puuttuu halu homoseksiin, ja sen takia tätä kohtaa ei rikottu. Harvoin ihminen haluaa yleisesti tuoda esille omat rikkomuksensa, vaan haluaa salata sen muilta.
Yhteiskuntamme menee sitä kohden, että kaikki kyseenä olevat ovat luvallisia, ja siihen homoseksikin kuuluu mukana. Ikävä on se, että uudet suunnat valtaa myös kirkon, johon aikaisemmat sukupolvet luottaneet.
Tuossa muutamia vinkkejä keskusteluun;
1. http://orthodoxinfo.com/praxis/frjosiah_sexualrelations.aspx
2. Tuossa suomalaista tekstiä; https://www.paluualkuun.fi/wp-content/uploads/2019/10/Paluu-alkuun.pdf
”Haureudesta” sen verran, että se on laaja käsite, ja pohjimmiltaan ”Liiton rikkomista” Hengellisesti asia on hyvin syvällinen. Ihminen on liitonrikkoja luonnostaan ja tahtoo tehdä oman päänsä mukaan, vastoin Jumalan tahtoa. Tämä jos mikä on ”haureutta” sanan varsinaisessa merkityksessä.
”Haureus”, kuten ”synti” ovat saman sukuisia siltä osin, että haureellinen ihminen elää haureudessa, eli liiton ulkopuolella. Synti taas, saa meissä aikaan rakkaudettomuutta, joka esiintyy selvimmin oman edun ajamisena muun edellä. Itse keskeisyys on ihmisessä syvässä. Ihmisen pahuus on usein kätkettynä hyveelliseen kaapuun. Jumala on kaiken hyvän antaja, mutta pyrimme omimaan kaikki Jumalan lahjat omaksi hyväksemme. Valkoinen perkele on kaikkein vaarallisin.
Pahiten ja selvimmin tämä ihmisen omahyväinen käytös näkyy luomakunnan riistämisenä ja puhtaassa kapitalismissa ja heikkojen sortamisena.
Timon pyrkimys laajentaa keskustelua seksuaalisuuteen yleisemminkin on paikallaan. Epäilyttävän seksin joukko on ollut perinteisesti todella pitkä. Perinteinen katolinen käsitys on pitänyt seksiä hyväksyttävänä vain aviopuolisoiden välillä lisääntymistarkoituksessa. Vuosisatojen ajan luonnottomana pidettiin niin homoseksiä kuin esimerkiksi itsetyydytystä, ei-genitaalista heteroseksiä, keskeytettyä yhdyntää, ehkäistyä seksiä ja jopa niin sanottujen varmojen päivien käyttöä. Mihin kohtaan ja millä perusteilla raja nyt asetetaan?
Jos haureus ei olisi saanut näin suurta valtaa kirkossamme, niin homoseksi ei olisi ikänä tullut edes puheeksi. Kirkossa on käytännössä jo kauan hyväksytty nuorten haureuden harjoitus kaikissa sen muodoissa. Joten kansa on kasvanut haureuden hyväksymiseen luonnollisena osana kristityn elämää Apostolien teoissa varoitetaan pakanaseurakuntia niemenomaan juuri haureudesta. . Vain epäjumalanpalvelus laitettiin sen rinnalle vältettäviksi asioiksi. Nyt haureutta harjoitetaan vapaasti ja sitä pidetään aivan normaalina elämän todellisuutena. Haureuden hyväksyminen on ollut portti josta olemme kirkkona kulkeneet sisään ja nyt syömme sen hedelmiä. Joten Timo on täysin oikeassa siinä kysymyksessä, että miksi vasta homoseksi herätti meidät.
Miksi meidän pitäisi yksityiskohtaisesti alkaa miettiä, mikä on syntiä ja mikä ei? Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Jos on niin, että ihmisyys jo sinänsä on synnillistä, mitä merkitystä hengellisesti ajatellen on sillä, mitä syntiä milloinkin teemme? Joka tapauksessa tarvitsemme armoa. Ajattelumme on helposti liian syntikeskeistä.
Mitä mieltä olette tästä?
Sari W. on tässä jo jonkun kerran valittanut että milloin se keskustelu oikein alkaa. Toistan tässä aikaisempaa kommenttiani, jossa mielestäni aloitin. ”Ehkä jotenkin helppo olisi aloittaa pornosta, josta jo varmaan löytyy monenlaisia mielipiteitä. Itselleni se edustaa selvästi syntiä, monenlaista sellaista. .. Huomaan että joku minussa varoittaa menemästä tähän enempää, tämä ei vie mihinkään.” — Niinkuin ei ole vienyt eikä viekään, kun tämä on niin hölmö idea tai ehdotus, käytännössä. Ei tästä voi ”keskustella”.
Saisi Timo P. tässä vaiheessa vähän suoremmin sanoa mitä hän oikein tarkoitti ja mihin pyrki.
Kirjoittaja
Timo Pöyhönen
Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.
Nähdäkseni bogisti sivuuttaa yhden olennaisen vaihtoehdon: On mahdollista muilta osin vaalia tiukan ”puritaania” seksuaalietiikkaa, mutta toisaalta ”lakkauttaa” ihmisten määrittely miehiksi ja naisiksi.
Perinteisen dikotomisen sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsityksen näkökulmasta katsoen sukupuolijaon ”lakkauttaminen” vaikuttaa mahdottomalta, mutta se tulee ottaa dialogissa huomioon jos haluamme välttää toinen toistemme ohipuhumista. Kyse on niin perustavanlaatuisesta erosta ihmiskäsityksessä, ettei siitä kannata edes yrittää päästä yhteisymmärrykseen, vaan näkemys ero tulee hyväksyä jo dialogin lähtökohdaksi.
Ilmoita asiaton kommentti