Kun tieto lisääntyy, tuntuu siltä, että vähemmistöt täyttävät kohta koko maailman. Pienet kieliryhmät muodostavat yhden tällaisen vähemmistön. Suomessakin näitä on – inarin- ja koltansaame ja romanikieli. Kuka puolustaa heitä?
Suomalaisille oman kielen virallinen asema on ollut itsestäänselvyys jo toistasataa vuotta. Historia tietää kuitenkin kertoa, että tie tähän on ollut varsin pitkä ja kivinen.
Suomen kieltä alettiin kirjoittaa 1500-luvun alkupuolella reformaation tuulien puhaltaessa pohjolaan. Suomen kielen suuri sankari Mikael Agricola aloitti prosessin, jolla on ollut kauaskantoisia uskonnollisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vaikka ensimmäiset suomenkieliset kirjat ilmestyivät vuosina 1543–1548, suomen kieli sai virallisen aseman vasta 1863 – yli kolmesataa vuotta myöhemmin.
Tänään on kulunut yli 150 vuotta siitä, kun keisari Aleksanteri II allekirjoitti kieliasetuksen, joka määritteli ensimmäisen kerran suomen kielen maamme viralliseksi kieleksi. Kielivähemmistön on aina taisteltava itselleen tilaa valta- ja enemmistökielten pelikentällä.
Tämä taistelu jatkuu yhä kaikkialla maailmassa ja yllätys, yllätys, aivan samalla tavalla kuin aikanaan Suomessa. Vähemmistökieliyhteisöjen puolustajien eturintaman muodostavat kristityt. He kääntävät Raamattua, keräävät kansantarinoita, kehittävät lukutaitomateriaalia ja tekevät sanakirjoja.
Näin on käynyt ennen vanhaan Afrikassa Ambomaalla ja nyttemmin Itä-Afrikassa. Suomen Pipliaseuran aloittama hanke Lukutaitoa naisille Afrikassa on alkanut tuottaa tuloksia. Vuodesta 2017 lähtien on kehitetty äidinkielisiä aapisia ja muuta lukutaitomateriaalia kuudelle vähemmistökieliryhmälle. Lähes 400 opettajaa on koulutettu ja 200 luokkaa on järjestetty. 6 000 naista ja tyttöä – ja jotkut miehetkin – ovat saaneet mahdollisuuden oppia lukemaan omaa kieltään. Suomen Ulkoministeriö on vuodesta 2019 alkaen osoittanut yhteensä 600 000 euroa tälle hankkeelle. Kaikki tämä on ollut hyvin rohkaisevaa ja palkitsevaa.
Mitä vielä puuttuu? Maailmassa on edelleen yli 750 miljoonaa lukutaidotonta aikuista; heistä 2/3 on naisia. Lukemaan oppiminen omalla kielellä on perustava ihmisoikeus ja elämän suuri käännekohta. Lukutaito tulee osaksi ihmistä eikä sitä voi ottaa pois. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen kohentaa perheiden elämää monin tavoin.
Syyskuun 8 päivänä on jälleen UNESCOn kansainvälinen lukutaitopäivä. Tänä vuonna koronaviruspandemia varjostaa koko maailmaa, mutta haasteista huolimatta lukutaitotyömme jatkuu. Tänäkin vuonna Afrikassa yli 1 200 naista ja tyttöä osallistuu lukutaitoluokkiin. Uusia aapisia ja muuta lukumateriaalia kehitettään. Tälläkin tavalla Suomen Pipliaseura puolustaa niitä, jotka ovat kahdesti syrjittyjä – vähemmistökieliä puhuvia naisia ja tyttöjä.
Richard Brewis
Suomen Pipliaseuran kansainvälisen työn johtaja
Richard
Kiitos tästä julkaisustasi
Raamatun kääntäminen on todella merkittävää työtä ja siihen liittyvä lukutaidon opettaminen avaa monia ovia elämän uudistumiseen.
Kamerunissa pidin kerran kurssia Raamatun kääntäjille. Kurssin osallistujat edustivat käännöstyötä moneen hyvinkin pieneen kieleen.
Useamman kielen huollosta vastaavat laitokset pitivät kristillisiä kirjoja esillä lukutaitokampanjoissaan. Lukutaidon ja kristinuskon tietouden levittäminen kulkivat käsi kädessä. Siellähän usko Kristukseen on edistyksellisyyden ja kehityksen tunnus.