Onko kirkon ongelmana nuoret vihreät naiset?
Juuri tarkastettu Anne Hartonevan väitöskirja toteaa (Kotimaa 19.2.), että kirkko hämärtää itse autonomiaansa. Tähän väitteeseen on mielestäni selkeät perusteet, jotka nousevat kirkon luottamushenkilöiden entistä laajemmasta politisoitumisesta. Etenkin nuoret aktiiviset naiset, lähinnä Vihreistä, ovat juntanneet itselleen merkittävän laajan edustuksellisuuden seurakuntaneuvostoissa, kirkkoneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa sekä kirkolliskokousedustajina.
Tämä on tuonut kirkolliseen päätöksentekoon juuri Hartonevankin esittämät yhteiskunnalliset seikat kuten perus- ja ihmisoikeudet ja myös tasa-arvokysymykset, "vaikka kirkkoa koskevat päätökset tulisi perustella teologisin seikoin". Ollaan siis täysin harhassa.
Niinpä olemme tilanteessa, jonka väitöskirjan tekijäkin on todennut, että kirkon virallinen linja hämärtyy, kun yksittäiset viranhaltijat ilmaisevat asioista julkisuudessa oman mielipiteensä. Näihin erilaisiin kirkon virallisesta linjasta poikkeaviin mielipiteisiin eivät piispat kuitenkaan riittävästi puutu julkisuudessa eivätkä piispallisen kaitsennan avulla ja niinpä väitöskirjan tekijä toteaa tämän vaikuttaneen piispojen aseman heikentymiseen. Kun lisäksi olen joutunut toteamaan, että tuomiokapitulit katsovat Kirkkolain vastaisesti toimivia ja siihen kiihottavia pappeja sormien välistä, kärsii koko kirkon arvovalta ja kunnioitus. Myös niiden pappien keskuudessa, jotka vielä tahtovat noudattaa pappislupaustaan.
Yksi esimerkki kirkon autonomien heikkenemisestä on valmisteilla oleva kirkkolain uudistus, jossa kirkon tunnustus, eli Raamatun arvovalta poistetaan kirkkolaista ja siirretään kirkkojärjestykseen. Tämä osaltaan tarkoittaa juridisesti sitä, että valtakunnansyyttäjä entistä helpommin voi syyttää Raamattua siteeraavia pappejakin yleisen lain rikkomisesta, kun Raamatulla ei enää olisi lain suomaa oikeutusta.
Raamatusta olen ymmärtänyt, että eksytys tulee kirkon sisältä. Sitä olemme juuri nyt todistamassa. Kun 1970-luvulla olin Lauttasaaren kirkkoneuvostossa, olivat käsiteltävät asiat täysin erilaisia kuin nykyisin. Tänä päivänä käymme läpi ja hyväksymme lukuisia johtosääntöjä, sopimuksia, selvityksiä, toimenkuvauksia, palkkiosääntöjä, ympäristöpolitiikkaa, lausuntoja ja muita paksuja asiakirjapinoja, joita toimihenkilöt ovat virkamiestyönään laatineet. Mutta pieni kärsivä ihminen, katumus ja kääntymys, evankeliumin julistus Jeesuksesta, synneistä vapauttaminen, jäävät käsittelemättä. Tärkeinä asioina tuodaan mm osallistuminen Pride tapahtumaan, hindulaisten joogakurssien järjestäminen, hiilineutraalius, luonnonvarojen loppumisella pelottelu, muusukupuolisuus ja monet muut, joita aiemmin pidettiin harhaoppeina. Pyhän Hengen armolahjojen opettamista ei esimerkiksi Olarissa katsottu aiheelliseksi tänä vuonna seurakuntalaisille järjestää, mutta naisten suosimia joogakursseja kylläkin. Tämän kaiken ovat otsikossani mainitut nuoret naiset aikaansaaneet. Ei millään pahalla, mutta tosiasiana, ja lisään, että arvostan naisia erityisen paljon, kunhan kirkossa toimivat Raamattu ohjesääntönään.
Toinen seikka on nykyisten päättäjien itsekkyys. "Minä" on keskeistä, ei enää niinkään "Minä Olen". Kirkko Espoossakin mainostaa itsekkyyttään kampanjalla "Täällä rakastan Minä". Itse kysyin heti sen nähtyäni: Missä rakastaa Jumala? Eikö Espoossa? Luottamustoimiin valitaan juuri väitöskirjan mainitsemia henkilöitä, jotka ilmaisevat julkisesti oman erilaisen mielipiteensä vastoin kirkon virallista kantaa. Tuomiokapituleissa ja valtuustoissa on ihmisiä, jotka eivät edes täytä Kirkkolain jäsenyyden ehtoja. Nettisivustolla sateenkaaripapit kiihottavat kirkkokansaa kirkkolain vastaiseen toimintaan. Eikä kukaan puutu asiaan! Seurakuntalaiset vain ihmettelevät ja kärsivät ja häpeävät hiljaa itsekseen. Onko lopputulema se, että kirkkomme menettää erityisasemansa ja siitä tulee pelkästään yksi uskonnollinen yhteisö muiden joukossa?
Onneksi edesmennyt evankelista Hilja Aaltonen profetoi, että herätys maahamme tulee "isosta kirkosta", eli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Odotan vain milloin ja mistä se alkaa. Käännän odottavan katseeni suoraselkäisiin piispoihimme, unohtamatta Jumalan johdatusta.
76 kommenttia
Vastauksena otsikon kysymykseen :
Toivoisin, että nuo nuoret sekä vihreät että kaikki muunkin väriset naiset olisivat vakava ongelma kirkolle sekä ykyyhteiskunnalle.
Syy on siinä ,että he jos ketkä, ovat tosissaan ja vakavuudessaan saisivat aikaan tarpeelliset uhraukset luomakunnan pelastamiseksi.. He ovat luomakunnan puolustajat . He protesteillaan ehkä pelastavat luomakunnan lopullisesta katastrofista . Sellaisesta katastrofista jonka seurauksena ihmisparoille ei enää ole sijaa maan päällä. Maapallon ryöstäminen on mennyt niin pitkälle ,että kaikki luotu tarvitsee puolustajansa koska vaihtoehto on nykyisen holtittoman maapallon varojen käytön jatkumisesta seuraa , että jälkeen tulevat joutuvat käyttämään vuosisatoja jälkiemme korjaamiseen.
Maapallo lämpenee, ilmasto muuttuu. Viimeisin uutinen on että Golf-virta on hidastunut ja uhkaa pysähtyä. Seurauksena Siperian ilmasto meille. Valtameret ovat täynnä muovinjätteitä jotka tappavat kaloja. Kalakanta ei ehdi uudistua. Pellot myrkytetään joten hyönteiset kuolevat ja sitä myöten linnut. Kaikki tuttua , vai kuinka. Onneksi nuoret naiset metelöivät ja ärsyttävät meitä kovanahkaisia .
Jollei kirkkokaan kuuntele nuoria naisia, niin on ihan oikein että he kääntävät selkänsä kirkolle.
Golfvirran ongelmasta kuulin jo 80 luvulla. Joten ei se nyt ihan uusi havainto ole.
Kirkon perusongelma ei ole siinä, ettei se kuuntelisi nuoria naisia, tai miehiä. Kirkkohan nimenomaan kuuntelee ja kuuntelee. Kirkko vain ei kykene oman ristiriitaisuutensa tekemään muuta, kuin kuuntelemaan. Mitä hyötyä on pelkästä kuuntelusta?
Kimmon jankaaminen tuosta samasta asiasta on oman innostukseni lähde. Tietenkin se on toiveajattelua, että näin todella tapahtuisi. Olen kuitenkin nähnyt sen toteutuvan ja siksi tiedän sen olevan hyvinkin mahdollista.
Rippikoulun salaisuus on juuri tuo viides kolnona. Jollei se sisältyisi olennaisesti rippileirien sisältöön, niin nuorten kiinnostus koko asiaan katoaisi nopeasti. Viides kolonna pitää huolen riparileirien kiinnostavuuden säilymisestä. Kirkossakaan ei ole oikein oivallettu tämän viidennen kolonan ratkaisevaa merkitystä. Muuten siihen puoleen käytettäisiin paljon enemmän voimavaroja.
Nyt korona aikana saattaa hyvinkin käydä niin, että jos viides kolona joutuu jäämään syrjään pidemmäksi aikaa leiri toiminnasta, niin leirien suosiokin romahtaa.
Kimmo. Rippileirin läpi käyminen on aivan eri asia , kuin pelkän iltarippikoulun käyminen. Nuori kyllä saa se saman palkinnon lahjoina molemmista. Pelkkää iltarippikoulua voi hyvin huonosti käyttää välineenä nuorisotyön aloittamiseen. Leiri-rippikoulu antaa sen sijaan hyvät mahdollisuudet siihen. Mikäli tähän vain halutaan oikeasti panostaa. Kirkon ongelma kun on vain se haluttomuus. Nuoren kiinnostus kohdistuu leirikokemukseen. Ei niinkään opetukseen ja hengelliseen sisältöön. Se on vain hinta, jonka nuoret mielihyvin suostuvat maksamaan siitä, että pääsevät kokemaan jotain ainutlaatuista. Tuota kokemusta, eli fiilistä voisi kirkko hyödyntää, eikä antaa sen lopahtaa. Pari viikkoa , niin se on ohi ja ihan muut asiat täyttävät nuoren mielen. Ihan niin kuin itse Kimmo olet moneen kertaan esittänyt.
Kirkossa on huonosti tajuttu ne hienot mahdollisuudet mitä sillä on tähän asti ollut. Juuri tuon ”viidennen kolonan” luoman leirifiiliksen ansiosta ne sillä on vielä. Itse nuoristyössä tajusin tuon asian välttämättömyyden ja onnistumisen salaisuuden. Pyysin lainaksi toisesta seurakunnasta pari viidennen kolonan tyyppiä. Näiden kahden ansioista syntyi aivan uusi nuoren seurakunnan kulttuuri paikkakunnalle. Itse vain sain seurata sivusta, miten homman saa pyörimään.
Elämässä on muutakin mukavaa ja korvaamatonta. Vaikka se yksi sähläys ja monet muut on jääneet pelkkien hyvien muistojen joukkoon. Kuitenkin elämä on elämisen arvoista. Voipa olla jopa antoisampaa, kuin ennen vanhoina hyvinä aikoina, joita kaiholla voi muistella.
Samoin on niillä riparinuorilla. Heilläkin on omat haaveensa tulevaisuudesta. Jokaisella omansa. Me katselemme elämää taakse ja he eteenpäin. Näköalamme ovat yllättävän saman kaltaisia. Me karsimme pois ikävät muistot ja säilytämme parhaat. Näin mennyt saa mielessämme vastaavan haavekuvan muodon, kuin nuorien haaveet tulevasta suureta onnesta. Nuoret ei ajattele kohtaavansa ikäviä tilanteita ja haaveilevat suuresta onnesta. Tietämättä mikä heitä oikeasti odottaa.
Miksipä sitten ei nuorilla voisi olla muitakin sisäisiä tarpeita kuin se yksi, jos niitä meilläkin on yhä. Ei seksillä niitä muita tarpeita nuoretkaan loputtomiin täytä. Jos ne muut tarpeet jäävät hoitamatta, niin ero siitä tulee. Ainakin hyvin onneton parisuhde.
Nyt harmittaa että tuon äskeisen kirjoitin. Mitäpä jos Erkki ystävällisesti poistaisi sen. Ei tämmöiset jutut kuulu tähän aihepiiriin.
Todella hyvä kirjoitus! Noin asia juuri on. Hyvä kun on selväpäisiä ihmisiä maailmassa. Kiitos Erkki O Auranen.
Ilmoita asiaton kommentti