Juuri tarkastettu Anne Hartonevan väitöskirja toteaa (Kotimaa 19.2.), että kirkko hämärtää itse autonomiaansa. Tähän väitteeseen on mielestäni selkeät perusteet, jotka nousevat kirkon luottamushenkilöiden entistä laajemmasta politisoitumisesta. Etenkin nuoret aktiiviset naiset, lähinnä Vihreistä, ovat juntanneet itselleen merkittävän laajan edustuksellisuuden seurakuntaneuvostoissa, kirkkoneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa sekä kirkolliskokousedustajina.
Tämä on tuonut kirkolliseen päätöksentekoon juuri Hartonevankin esittämät yhteiskunnalliset seikat kuten perus- ja ihmisoikeudet ja myös tasa-arvokysymykset, ”vaikka kirkkoa koskevat päätökset tulisi perustella teologisin seikoin”. Ollaan siis täysin harhassa.
Niinpä olemme tilanteessa, jonka väitöskirjan tekijäkin on todennut, että kirkon virallinen linja hämärtyy, kun yksittäiset viranhaltijat ilmaisevat asioista julkisuudessa oman mielipiteensä. Näihin erilaisiin kirkon virallisesta linjasta poikkeaviin mielipiteisiin eivät piispat kuitenkaan riittävästi puutu julkisuudessa eivätkä piispallisen kaitsennan avulla ja niinpä väitöskirjan tekijä toteaa tämän vaikuttaneen piispojen aseman heikentymiseen. Kun lisäksi olen joutunut toteamaan, että tuomiokapitulit katsovat Kirkkolain vastaisesti toimivia ja siihen kiihottavia pappeja sormien välistä, kärsii koko kirkon arvovalta ja kunnioitus. Myös niiden pappien keskuudessa, jotka vielä tahtovat noudattaa pappislupaustaan.
Yksi esimerkki kirkon autonomien heikkenemisestä on valmisteilla oleva kirkkolain uudistus, jossa kirkon tunnustus, eli Raamatun arvovalta poistetaan kirkkolaista ja siirretään kirkkojärjestykseen. Tämä osaltaan tarkoittaa juridisesti sitä, että valtakunnansyyttäjä entistä helpommin voi syyttää Raamattua siteeraavia pappejakin yleisen lain rikkomisesta, kun Raamatulla ei enää olisi lain suomaa oikeutusta.
Raamatusta olen ymmärtänyt, että eksytys tulee kirkon sisältä. Sitä olemme juuri nyt todistamassa. Kun 1970-luvulla olin Lauttasaaren kirkkoneuvostossa, olivat käsiteltävät asiat täysin erilaisia kuin nykyisin. Tänä päivänä käymme läpi ja hyväksymme lukuisia johtosääntöjä, sopimuksia, selvityksiä, toimenkuvauksia, palkkiosääntöjä, ympäristöpolitiikkaa, lausuntoja ja muita paksuja asiakirjapinoja, joita toimihenkilöt ovat virkamiestyönään laatineet. Mutta pieni kärsivä ihminen, katumus ja kääntymys, evankeliumin julistus Jeesuksesta, synneistä vapauttaminen, jäävät käsittelemättä. Tärkeinä asioina tuodaan mm osallistuminen Pride tapahtumaan, hindulaisten joogakurssien järjestäminen, hiilineutraalius, luonnonvarojen loppumisella pelottelu, muusukupuolisuus ja monet muut, joita aiemmin pidettiin harhaoppeina. Pyhän Hengen armolahjojen opettamista ei esimerkiksi Olarissa katsottu aiheelliseksi tänä vuonna seurakuntalaisille järjestää, mutta naisten suosimia joogakursseja kylläkin. Tämän kaiken ovat otsikossani mainitut nuoret naiset aikaansaaneet. Ei millään pahalla, mutta tosiasiana, ja lisään, että arvostan naisia erityisen paljon, kunhan kirkossa toimivat Raamattu ohjesääntönään.
Toinen seikka on nykyisten päättäjien itsekkyys. ”Minä” on keskeistä, ei enää niinkään ”Minä Olen”. Kirkko Espoossakin mainostaa itsekkyyttään kampanjalla ”Täällä rakastan Minä”. Itse kysyin heti sen nähtyäni: Missä rakastaa Jumala? Eikö Espoossa? Luottamustoimiin valitaan juuri väitöskirjan mainitsemia henkilöitä, jotka ilmaisevat julkisesti oman erilaisen mielipiteensä vastoin kirkon virallista kantaa. Tuomiokapituleissa ja valtuustoissa on ihmisiä, jotka eivät edes täytä Kirkkolain jäsenyyden ehtoja. Nettisivustolla sateenkaaripapit kiihottavat kirkkokansaa kirkkolain vastaiseen toimintaan. Eikä kukaan puutu asiaan! Seurakuntalaiset vain ihmettelevät ja kärsivät ja häpeävät hiljaa itsekseen. Onko lopputulema se, että kirkkomme menettää erityisasemansa ja siitä tulee pelkästään yksi uskonnollinen yhteisö muiden joukossa?
Onneksi edesmennyt evankelista Hilja Aaltonen profetoi, että herätys maahamme tulee ”isosta kirkosta”, eli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Odotan vain milloin ja mistä se alkaa. Käännän odottavan katseeni suoraselkäisiin piispoihimme, unohtamatta Jumalan johdatusta.
Todella hyvä kirjoitus! Noin asia juuri on. Hyvä kun on selväpäisiä ihmisiä maailmassa. Kiitos Erkki O Auranen.
Ellei arvoisa annejanne vielä tiedä, niin täällä on tapana kiroittaa omalla nimellä. Myös sivun ylläpito edellyttää sitä. Ellei pysty omalla nimellään seisomaan mielipiteittensä takana on syytä olla kirjoittamatta niitä julkisesti nähtäville.
Vastauksena otsikon kysymykseen :
Toivoisin, että nuo nuoret sekä vihreät että kaikki muunkin väriset naiset olisivat vakava ongelma kirkolle sekä ykyyhteiskunnalle.
Syy on siinä ,että he jos ketkä, ovat tosissaan ja vakavuudessaan saisivat aikaan tarpeelliset uhraukset luomakunnan pelastamiseksi.. He ovat luomakunnan puolustajat . He protesteillaan ehkä pelastavat luomakunnan lopullisesta katastrofista . Sellaisesta katastrofista jonka seurauksena ihmisparoille ei enää ole sijaa maan päällä. Maapallon ryöstäminen on mennyt niin pitkälle ,että kaikki luotu tarvitsee puolustajansa koska vaihtoehto on nykyisen holtittoman maapallon varojen käytön jatkumisesta seuraa , että jälkeen tulevat joutuvat käyttämään vuosisatoja jälkiemme korjaamiseen.
Maapallo lämpenee, ilmasto muuttuu. Viimeisin uutinen on että Golf-virta on hidastunut ja uhkaa pysähtyä. Seurauksena Siperian ilmasto meille. Valtameret ovat täynnä muovinjätteitä jotka tappavat kaloja. Kalakanta ei ehdi uudistua. Pellot myrkytetään joten hyönteiset kuolevat ja sitä myöten linnut. Kaikki tuttua , vai kuinka. Onneksi nuoret naiset metelöivät ja ärsyttävät meitä kovanahkaisia .
Jollei kirkkokaan kuuntele nuoria naisia, niin on ihan oikein että he kääntävät selkänsä kirkolle.
Voi Markku kun olet tietämätön. Maapalloa on 154 km3 per asukas. Ei luonnonvarat mihinkään lopu. Maapallon pintaa on 7 hehtaaria per asukas, kun alle puoli hehtaaria riittää elättämään ihmisen. Maapallo pystyy siis elättämään 10 kertaa nykyisen väkimäärän. Joku on sinua kyllä jymäyttänyt harhalla! Lisäksi on aineen häviämättömyyden laki, eli ei esim vettä kuluteta, sitä vain käytetään.
Maapallon massa ei vähene, joten hyvin tullaan toimeen aina Jeesuksen toiseen tulemiseen saakka. Silloin taivaat ja maa häviää ja luodaan uusi taivas ja maa. Usko pois!
Mahtaako hra Auranen olla jonkun mutkan takaa jotain sukua jenkkkilän ex pressalle. Jutut ainakin tuntuvat kulkevan hyvin samansuuntaisia latuja.
Vaikka eipä siinä mittään. Hauskahan noita on lukea. Kannattaisikohan harkita stand up- komiikon hommia. Voisi tienata paremmin kuin pappina.
Golfvirran ongelmasta kuulin jo 80 luvulla. Joten ei se nyt ihan uusi havainto ole.
Kirkon perusongelma ei ole siinä, ettei se kuuntelisi nuoria naisia, tai miehiä. Kirkkohan nimenomaan kuuntelee ja kuuntelee. Kirkko vain ei kykene oman ristiriitaisuutensa tekemään muuta, kuin kuuntelemaan. Mitä hyötyä on pelkästä kuuntelusta?
”Kirkko vain ei kykene oman ristiriitaisuutensa tekemään muuta, kuin kuuntelemaan.” Jos sinulla olisi valta päättää, mitä kirkko silloin tekisi?
Kiitos kysymyksestä Martti Pentti.
Nuorten aikuisten toiminta puuttuu laajalla rintamalla kirkosta. Rippikoulu ja isostoiminta on vain prosessi, jonka läpi nuoriso pusketaan läpi. Toisesta päästä laitetaan vuosittain uudet sisään ja toisesta päästä jätetään vanhat ikäluokat oman onnensa etsijöiksi. Sitten ihmetellään miksi nuoret aikuiset jättävät kirkon. Ei kai tuota tarvitse kysellä. Asia pitäisi olla jokaiselle selvä. Miksi aikuistuvat nuoret eivät kirkkoa jättäisi, kun kerran kirkko jätti jo heidät.
Rippikoulun tulisi olla jotain joka vetää nuoret mukaan seurakunnan toimintaan. Toiminta tulisi olla siten rakennettua, että nuoret myös pysyvät siinä nuoreen aikuisuuteensa asti. Asuin Pirkkalassa muutaman vuoden ja siellä kyetään toimimaan näin. Tätä toiminnan rakennetta voisi soveltaa kirkossa laajemminkin, mutta harvassa paikassa sitä on.
Nyt rippikoulusta on tullut itsetarkoitus. Sillä pröystäällään kun valta osa nuorista käy sen läpi. Siihen taas ei huomiota riitä, ettei nuoret jää seurakuntaan. Sitä vain pidetään itsestään selvyytenä. Joten toisenlaiseen tulokseen ei edes ole pyrkimystä. Tehdään vain nuorisotyö, mutta ei pyritä sillä siihen, että nuoret omaksuisivat seurakunnan kivana paikkana toimia ja olla mukana.
Tämä edellyttäisi sitä, että muutkin seurakuntalaiset voisivat olla nuorisotyössä mukana. Jolloin vapaaehtoiset muodostaisivat viidennen kolonan joka mahdollistaisi muutoksen. Nyt asenne tätä mallia kohtaa on vastustava ja se asenteen haluaisin muuttaa, koska muuten nuoret aikuiset eivät jatkossakaan omaksu kirkkoa omakseen.
Jos nuoret aikuiset olisivat joskus se viides kolona, niin kirkolla ei olisi mitään hätää tulevaisuudessakaan.
Viides kolonna tarkoittaa tietääkseni järjestelmää sisältäpäin hajoittavaa ryhmittymää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Viides_kolonna Toivotko sellaista kirkkoomme?
Pekka: ”Jos nuoret aikuiset olisivat joskus se viides kolona, niin kirkolla ei olisi mitään hätää tulevaisuudessakaan.”
Peka nyt yrittää olla vaan fiksu, mutta käsitteet tuntuvat vaan menevän vähän sekaisin.
Pekka: ”Rippikoulun tulisi olla jotain joka vetää nuoret mukaan seurakunnan toimintaan. Toiminta tulisi olla siten rakennettua, että nuoret myös pysyvät siinä nuoreen aikuisuuteensa asti.”
Toiveajattelua, ”mission impossible”. Rippikkoulun tarkoitus ja korkkein tavoite on mopon ja sukulaisten rahalahjoitusten saaminen ja se oli siinä sitten.
viides kolona tarkoittaa tietysti ryhmää joka vaikkapa sotatilanteessa tekee myyräntyötä omien keskuudessa. Samoin toimisi nuoret aikuiset seurakunnan vapaaehtoisina. Mutta posetiivisessa mielessä. He olisivat myyrinä nuorten joukossa ja tekisivät positiivista myyräntyötä luoden sitä innostusta ja kiinnostusta, jota nuorisotyö tarvitsee, jotta yhä uudet nuoret sitoutuvat toimintaan.
Ilman tätä hiljaista myyräntyötä ja viidettä kolonaa ei nuorisotyön laajentamien onnistu.
”Samoin toimisi nuoret aikuiset seurakunnan vapaaehtoisina. Mutta posetiivisessa mielessä.” Haluat siis todella kirkollista vallankumousta, entisen purkamista ja jonkin uuden pystyttämistä tilalle. Posetiivi on muuten soitin, kammesta veivattavat katu-urut.
Kimmon jankaaminen tuosta samasta asiasta on oman innostukseni lähde. Tietenkin se on toiveajattelua, että näin todella tapahtuisi. Olen kuitenkin nähnyt sen toteutuvan ja siksi tiedän sen olevan hyvinkin mahdollista.
Rippikoulun salaisuus on juuri tuo viides kolnona. Jollei se sisältyisi olennaisesti rippileirien sisältöön, niin nuorten kiinnostus koko asiaan katoaisi nopeasti. Viides kolonna pitää huolen riparileirien kiinnostavuuden säilymisestä. Kirkossakaan ei ole oikein oivallettu tämän viidennen kolonan ratkaisevaa merkitystä. Muuten siihen puoleen käytettäisiin paljon enemmän voimavaroja.
Nyt korona aikana saattaa hyvinkin käydä niin, että jos viides kolona joutuu jäämään syrjään pidemmäksi aikaa leiri toiminnasta, niin leirien suosiokin romahtaa.
Kimmo. Rippileirin läpi käyminen on aivan eri asia , kuin pelkän iltarippikoulun käyminen. Nuori kyllä saa se saman palkinnon lahjoina molemmista. Pelkkää iltarippikoulua voi hyvin huonosti käyttää välineenä nuorisotyön aloittamiseen. Leiri-rippikoulu antaa sen sijaan hyvät mahdollisuudet siihen. Mikäli tähän vain halutaan oikeasti panostaa. Kirkon ongelma kun on vain se haluttomuus. Nuoren kiinnostus kohdistuu leirikokemukseen. Ei niinkään opetukseen ja hengelliseen sisältöön. Se on vain hinta, jonka nuoret mielihyvin suostuvat maksamaan siitä, että pääsevät kokemaan jotain ainutlaatuista. Tuota kokemusta, eli fiilistä voisi kirkko hyödyntää, eikä antaa sen lopahtaa. Pari viikkoa , niin se on ohi ja ihan muut asiat täyttävät nuoren mielen. Ihan niin kuin itse Kimmo olet moneen kertaan esittänyt.
Kirkossa on huonosti tajuttu ne hienot mahdollisuudet mitä sillä on tähän asti ollut. Juuri tuon ”viidennen kolonan” luoman leirifiiliksen ansiosta ne sillä on vielä. Itse nuoristyössä tajusin tuon asian välttämättömyyden ja onnistumisen salaisuuden. Pyysin lainaksi toisesta seurakunnasta pari viidennen kolonan tyyppiä. Näiden kahden ansioista syntyi aivan uusi nuoren seurakunnan kulttuuri paikkakunnalle. Itse vain sain seurata sivusta, miten homman saa pyörimään.
Pekka: ”Ei niinkään opetukseen ja hengelliseen sisältöön. Se on vain hinta, jonka nuoret mielihyvin suostuvat maksamaan siitä, että pääsevät kokemaan jotain ainutlaatuista.”
Joo, pitää paikkansa. Rippileirillä minäkin ensi kerran sain – tiedät kyllä mitä. Vaikka oli se eka kerta kyllä aikkamoista sähläämistä, mutta kieltämättä kyllä ainutlaatuinen ja mieleen painunut kokemus.
Sitä 59 vuoden takaista nuoruuden kiihkoa vieläkin frouvan kanssa kaiholla muistellaan.
Elämässä on muutakin mukavaa ja korvaamatonta. Vaikka se yksi sähläys ja monet muut on jääneet pelkkien hyvien muistojen joukkoon. Kuitenkin elämä on elämisen arvoista. Voipa olla jopa antoisampaa, kuin ennen vanhoina hyvinä aikoina, joita kaiholla voi muistella.
Samoin on niillä riparinuorilla. Heilläkin on omat haaveensa tulevaisuudesta. Jokaisella omansa. Me katselemme elämää taakse ja he eteenpäin. Näköalamme ovat yllättävän saman kaltaisia. Me karsimme pois ikävät muistot ja säilytämme parhaat. Näin mennyt saa mielessämme vastaavan haavekuvan muodon, kuin nuorien haaveet tulevasta suureta onnesta. Nuoret ei ajattele kohtaavansa ikäviä tilanteita ja haaveilevat suuresta onnesta. Tietämättä mikä heitä oikeasti odottaa.
Miksipä sitten ei nuorilla voisi olla muitakin sisäisiä tarpeita kuin se yksi, jos niitä meilläkin on yhä.
Ei seksillä niitä muita tarpeita nuoretkaan loputtomiin täytä. Jos ne muut tarpeet jäävät hoitamatta, niin ero siitä tulee. Ainakin hyvin onneton parisuhde.
Peka: ”Jos ne muut tarpeet jäävät hoitamatta, niin ero siitä tulee. Ainakin hyvin onneton parisuhde.”
Ihan hyvää ja onnellista on ollut rippileirin jälkeenkin. Viimeiset 54 vuotta on tullut tarpeita ja velvollisuuksia hoidettua niin frouvan, kuin jälkiksvunkin suhteen (vanhin 54 v, EU-virkkamiehenä Haagissa Hollannissa, keskimmäinen 50 v, lentokonemekaanikko ja nuorin 44 v, IT-insinööri)
Nyt harmittaa että tuon äskeisen kirjoitin. Mitäpä jos Erkki ystävällisesti poistaisi sen. Ei tämmöiset jutut kuulu tähän aihepiiriin.
Älä nyt turhia stressaa Pekka, kyllä tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu – kaikenlaisia.