KIRKKO MODERNIN AIKAMME ASETTELUISSA

Ihminen homo sapiens -lajina on uskonnollinen olento. Näin on ollut koko ihmisen olemassaolon ajan, joskin uskonnollisuus on pukeutunut moniin eri kuoseihin. Halu tavoittaa jotain itseä suurempaa on ihmiselle ominaista. Siksi myös kysymys Jumalasta on yhtä vanha kuin konsanaan homo sapiens.

Se, että on olemassa ihmisiä, jotka kiistävät Jumalan olemassaolon eli ovat ateisteja tai kuten muodikas nykytermi kuuluu: uskonnottomia, ei muuta asiaintilaa. Niinpä ateistiset vapaa-ajattelijat ovat intensiivisessä suhteessa Jumalaan, tai ehkä heidän kannaltaan oikeammin, Jumala-nimiseen käsitteeseen. Olemme siis kaikki katsomuksistamme riippumatta pääsemättömissä Jumalan kanssa.

Mutta mikä meitä kirkossa kiinnostaa? Profaani maailma tarjoaa kosolti sytykkeitä, joihin tartumme ja joista sitten puhumme kuin ne olisivat kirkon omia löytöjä. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys on yksi tällainen, vaikka se suhteutettuna ihmiskunnan suuriin kysymyksiin on varsin marginaali-ilmiö. Miehen ja naisen välinen avioliitto on ollut liki kahdentuhannen vuoden ajan kirkon tapa ymmärtää avioliitto. Nyt sen rinnalle on tuotu uudenlainen tulkinta, jonka nostattamat jännitteet kuormittavat luterilaisen kirkkomme voimavaroja. Se ei sinänsä ole mielestäni "paha-asia", mutta kysyn, kiinnostaako tämä aihe muita, kuin kirkon sisäpiiriläisiä. Ja sitä paitsi: haluammepa tai emme, sukupuoli avioliitossa on aina ollut olennainen asia. Ihan toinen seikka on sitten se, että raamatullinen argumentointi ei voi lausua homoliitoista viimeistä sanaa, koska lääketiede on tuonut esiin seikkoja, joita ei voida asiallisesti sivuuttaa.

Mikäli samaa sukupuolta oleva avioliitto saisi kirkolliskokouksen hyväksynnän, se voisi toteutua vain riitaisessa tilanteessa. Nimittäin keskustelu on jo nyt sillä tavoin eri suuntiin vievä, että tuskin edes kohtuullista samanmielisyyttä voidaan aikoihin saavuttaa. Niinpä kysynkin: onko kirkon vihkimisoikeus kiveen hakattu?

Toinen asia, jota olen herännyt kysymään, koskee ekumeniaa, siis kirkkojen ykseyspyrkimyksiä. Ekumeenisen liikkeen päämääränä on ainakin ollut kirkon näkyvä ykseys. Ykseys, näin ymmärrän, on kyllä olemassa, mutta sen käytännön ilmituloa saamme yhä odottaa. Tätä ajatellen olen alkanut kummastella, ovatko ykseyspyrkimykset jääneet ulkokehälle. Näyttää siltä, että erilaiset ja sinänsä perustellut sosiaalieettiset kannanotot ottavat hallitsevan tilan esim. Kirkkojen Maailmanneuvostossa. Mitään erityisen omaperäistä ei niissä kuitenkaan ole. Kun paneudun vaikkapa poliittisen historian tutkimuksiin ajalta, jolloin ekumeenisen liikkeen foorumeilta on lausuttu jotain yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kantaaottavaa, eivät kyseiset lausunnot tule missään vastaan. Eikä ihme, sillä aiheet ovat muualta kopioituja ja siksi myös viiveellä esitettyjä.

Kun näistä ja monista muista asioista luterilaisessa kirkossamme keskustellaan, niissä harvoin, jos koskaan tuodaan esille Kristuksen maailmanlaajan kirkon näköaloja, vaan pitäydytään omaan kansankirkkoajatteluun. Korkeintaan viitataan toisten luterilaisten kirkkojen ratkaisuihin, ja mikä pahinta, ohjeellisia esimerkkejä saatetaan ottaa Ruotsin luterilaisesta kirkosta, jonka monet ratkaisut ovat sidoksissa ruotsalaisen yhteiskunnan poliittiseen todellisuuteen, eli ovat osa sitä.

Puhuessamme kirkon itseymmärryksestä, aihe on tulkinnoille ja sovelluksille avoin. Suurena vaarana näkisin kuitenkin, että kirkko huomaamatta joutuu modernin aikamme holhoukseen, mikä on etenkin protestanttisen kristikunnan suuri vaara. Mutta kuitenkin: käsitys Kristuksen maailmanlaajasta kirkosta on erottamaton osa luterilaista itseymmärrystä.

Luterilaisuus ei ole mikään itseisarvo, vaan elimellinen osa kirkon universaalia olemusta. Ne monet keskusteluteemat, joita kirkossamme käydään, tulisi mielestäni saattaa sellaisiin kysymyksenasetteluihin, joissa ei niinkään myötäiltäisi ajanmukaisia ja kirkosta vähät välittäviä trendejä, vaan kysyttäisiin, mikä on olennaisesti kristillistä, mikä tekee kirkon kirkoksi.

21 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Epifaanisten eli ilmetysuskontojen syntyyn ei ole ehkä vaikutanut vain lähtökohtainen uskonnolisuus ta kirjaline ilsmoiteuksesti uskottu aineisto vaan ehkäpä myös kyvyttömyys sanoittaa nähtyjä outoja ’ilmestyksiä. Tässä mielessä asiaa voi verrata ns. Gargo-kultin syntyyn.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Jos oikein muistan, kaikista kristityistä vain muutama prosentti (3 ?) on luterilaisia. Olemme vain muru maailmalaajassa kirkossa. Tämän seikan muistaminen on joskus hyödyllistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Pyhäjärvi: ”Olemme vain muru maailmalaajassa kirkossa.”

      Joka on vain muru kaikista maailman tuhansista uskonnollisista kuppikunnista ja uskonnoista.

      Mikä on se oikea? Vai onko mikään? Matemaattinen tosiasia on, että kumarsitpa mitä jumalaa tahansa, niin lähes varmasti kumarrat väärää jumalaa, joten lienee paras olla kumartamatta mitään jumalaa, niin ei ainakaan ole väärän jumalan palvelija.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Wirilander: ”Ihminen homo sapiens -lajina on uskonnollinen olento. Näin on ollut koko ihmisen olemassaolon ajan, joskin uskonnollisuus on pukeutunut moniin eri kuoseihin. Halu tavoittaa jotain itseä suurempaa on ihmiselle ominaista. Siksi myös kysymys Jumalasta on yhtä vanha kuin konsanaan homo sapiens.—————Niinpä ateistiset vapaa-ajattelijat ovat intensiivisessä suhteessa Jumalaan, tai ehkä heidän kannaltaan oikeammin, Jumala-nimiseen käsitteeseen. Olemme siis kaikki katsomuksistamme riippumatta pääsemättömissä Jumalan kanssa.”

    Taitaisi olla parempi, että puhuisit vain omasta puolestasi, omista usomuksistasi ja jumalista pääsemättömyyksistäsi, puuttumatta muiden ihmisten uskomuksiin tai suhteisiin henkkimaailman olentoihin.

    En minäkään tule sanomaan sinulle, että jumaluskosi on huuhaata. Voit minun puolestani uskoa vaikka puutarhatonttuihin, mutta älä tule väittämään minulle tosiasiana, että olen uskonnollinen olento ja pääsemättömissä jostakin henkiolennosta, jota pidän täysin absurdina ajatuksena. Olen sitä mieltä, että jokainen ihminen on omien uskonkäsitysiensä paras tietäjä, tulkki ja asiantuntija, eivätkä ne asiat kuulu kellekään muulle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Jumalauskon vertaaminen puutarhatonttu-uskoon on halveksuntaa osoittava ilmaisu. Asiallisesti ottaen on ateistinen katsomus uskomusjärjestelmä siinä missä teismikin. Teismi väittää, että Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa ja että tämä oletus selittää uskottavalla tavalla havaitsemassamme maailmassa ilmenevät säännönmukaisuudet . Ateistinen kanta pitää tämmöistä uskomusta virheellisenä ja pelkkänä kuvitelmana, jolla yritetään selittää selittämätöntä. Tieteen keinoin ei voida kumpaakaan kantaa todistaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään, joten maailmankatsomus aina on perimmältään uskon asia. Kumman kannan itsekukin valitsee riippunee henkilökohtaisista elämänvaiheista ja kokemuksista. Kristittynä en pidä oikeana nimitellä ateismia huuhaaksi, mutta olen mielestäni oikeutettu odottamaan samanlaista kunnioitusta myös omaa vakaumustani kohtaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Sahama, edellä ei verrattu jumaluskoa puutarhatonttuihin eli yliluit Kimmon kevenyksen. Mutta kun itse otit asian puheeksi niinkerropa miksi esim. nuppineulojen päässä kulemma asuvat tuhannet demoonit olisivat sen todellisempia kuin tontut?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: ”Ateistinen kanta pitää tämmöistä uskomusta virheellisenä ja pelkkänä kuvitelmana, jolla yritetään selittää selittämätöntä. Tieteen keinoin ei voida kumpaakaan kantaa todistaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään, joten maailmankatsomus aina on perimmältään uskon asia.”

      Tieteellisessä tutkimuksessa yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaan positiivisten väittämien esittäjillä on todistustaakka ja vain positiivisia väittämiä (esim. “Jumala on”) on ylipäätään mahdollista todistaa. Ennen kuin pitäviä tieteellisiä todisteita Jumalan olemassa olosta löytyy, on nollahypoteesia “Jumalaa ei ole” siis pidettävä totena. Ellei sinulla ole todisteita Jumalan olemassaolosta – ja tarkoitan nyt ihan oikeita, vertaistarkastelun läpikäyneitä tieteellisiä artikkeleita – esittää, on väitettä: “Jumalaa ei ole” siis pidettävä faktana. Mikä taas tarkoittaa, että se, joka väittää Jumalan olevan, esittää pelkkiä uskomuksia ja luuloja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: ”Asiallisesti ottaen on ateistinen katsomus uskomusjärjestelmä siinä missä teismikin.”

      Ei ole. Ateismi on nimenomaan uskon puute, jonka vastakohta on teismi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama

      Kuten Seppo jo totesi, en ole verrannut, enkä rinnastanut puutarhatonttuja kristinuskoon. Pyytäisin lukemaan tarkkemmin ja myös ymmärtämään lukemansa ennen kritiikin säilän sivallusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ”Ellei sinulla ole todisteita Jumalan olemassaolosta – ja tarkoitan nyt ihan oikeita, vertaistarkastelun läpikäyneitä tieteellisiä artikkeleita…”

      😀 😀

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Kimmolle: Vain sellaisten väittämien totuusarvoa vidaan arvioida tieteellisesti, jotka ovat sekä verifioitavissa että falsifioitavissa. Väite Jumalasta olemassaolosta ei siis ole väite, jota voitaisiin tieteellisin perustein tuomita oikeaksi tai vääräksi. Kummankin kannan puolesta on toki esitettävissä argumentteja, mutta kysymyksen lopullinen ratkaisu jää uskon varaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Näin olisi siis pitänyt asia ilmaista, kuten Yrjö kirjoitti. Anteeksi, mutta nauratti oikeasti…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ateismi on jumaluskon puute, ei yleinen uskon puute. Vai käykö se myös esimerkiksi coronauskon (tai rokoteuskon) puutteen ilmaisuun ? Jos ei ole jumaluskoa, ei ihminen sille mitään voi. Se (uskonpuute) on yhtä järjellistä/järjetöntä kuin jumalusko. Siitä on turha taittaa peistä. Kumpikaan ei todista mitään jumalan/jumalien olemassaolosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Wirilander sanoo:

    Kristillinen teologia tuntee monia Jumala-todistuksia, joita jo antiikissa esitettiin. Niille kaikille löytyy vasta-argumentteja, jotka myös jäävät aukollisiksi. Valistusfilosofi Immanuel Kant huomautti, ettei tuonpuoleinen eli transsendenssi avaudu tutkimukselle. Siksi emme voi inhimillisen tiedon välinellä todistaa Jumalan olemassaoloa emmekä olemattomuutta.

    Kun väittelemme Jumalan olemassaolosta, näköalat piirtyvät tähtiin asti: onko Jumala kaiken olemassaolon alkusyy ja perusta, onko hän luonut ei mistään jotakin, joka on olemassa. Mutta se, mikä ainakin minua häiritsee, on kuin puhuisimme Jumalasta ikään kuin hän olisi jokin ”olento”. Olennon olemassaolosta voimme loputtomasti kinastella, mutta Jumala, ollakseen Jumala, on jotain olennaisesti enemmän ja muuta.

    Monista sinänsä kiinnostavista Jumala-todistuksista minua puhuttaa eniten moraalinen todistus. Se siis viittaa omaantuntoon ja siihen, että usko on viime kädessä omantunnon valinta. Voimme todellakin väitellä ja esittää erilaisia logiikkaan ja tieteisiin perustavia näkökohtia Jumalan olemassaolosta tai ei-olemassaolosta. Mutta kun ihminen kokee omakohtaisesti kohdanneensa Jumalan, kyse on silloin perusluonteisesti eksistenttinen eli hänen olemassaoloaan koskeva. Ja tämän kokemuksen puolesta tai sitä vastaan voidaan tietenkin kasata loputtomasti erilaista todistusaineistoa, järkeillä suuntaan tai toiseen, mutta se, joka omassa eksistenssissään on kohdannut Jumalan, Jumala on hänelle kumoamattomasti totta. Mikään mahti ei voi tätä kokemusta – tai uskoa – häneltä riistää.

    Tällä kaikella tarkoitan sitä, että kysymys Jumalan olemassaolosta on yhteismitaton kaiken sen kanssa, jolla me yleensä todistelemme asioiden paikkansapitävyyttä tai oikeellisuutta. Logiikan lait eivät edes psykologiset selitysperusteet pysty tätä muuuksi mujuttamaan. Siksi Jumalasta väitteleminen on kyllä mielenkiintoista, mutta mitään aukotonta varmuuta se ei puoleen eikä toiseen tuo. Tämä on varsinkin luonnontieteellisiin perusteisiin pohjautuvan ateismi-argumentaation heikkous, koska siinä todistusaineisto on keskeisesti empiirinen. On siis pideettävä erillään se, mikä voidaan todistaa ja mikä ei.

    Usko Jumalaan on kuitenkin totta miljoonien ihmisten kokemuksissa, ja myös päinvastoin: ihan aidosti uskonnottomia on maailmassa paljon. Mutta kun kuuntelen tai luen monien ateistien kiinnostavia ja teräviä älyllisiä kommentteja kysyn, ajattelevatko he todella tietävänsä tai peräti todistavansa ettei Jumalaa ole. Jos ajattelevat, silloin he kieltävät vain jonkin ”olennon”, koska ”olento” on ainoa, jonka olemassaolo voidaan periaatteessa kumota tai todistaa. Kun kuitenkin uskovalle Jumala on eksistentiaalisesti totta, ateistien argumentit eivät pure, koska ne eivät tavoita maalia. Ei kukaan herää pelkän tiedon takia uskomaan Jumalaan, vaan kyse on ihmisen perimmäisestä olemassaolosta, eli Jumala on uskovalle eksistenttinen suure.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Wirilander: ” joka omassa eksistenssissään on kohdannut Jumalan, Jumala on hänelle kumoamattomasti totta. Mikään mahti ei voi tätä kokemusta – tai uskoa – häneltä riistää.”

      Ihan kiva, että tulet uskollasi autuaaksi. Minä en usko henkiolentoihin enkä menninkäisiin ja olen siitä huolimatta varsin onnellinen ja täysin tyytyväinen elämääni. Eikös silloin ole kaikki hyvin? Sinulla uskosi ja minulla muuten vaan mukava elämä.

      Wirilander: ”on kuin puhuisimme Jumalasta ikään kuin hän olisi jokin “olento”. Olennon olemassaolosta voimme loputtomasti kinastella, mutta Jumala, ollakseen Jumala, on jotain olennaisesti enemmän ja muuta.”

      Mistäs ”tiedät.” Kovin puhut kuin kokemuksen vakaalla rintaäänellä. On se vaan kumma kun jotkut väittävät ihan oikeasti yläkerrasta viestejä saaneensa. Tämä ”salattu” herraksi kutsuttu persoonallinen Jumala ottaa varsin valikoidusti yhteyttä luomiinsa lapsosiin. Täytän kohta 75 v, mutta vielä ei ole tullut yhteydenottoa, vaikka olen jo pikkuhiljaa alkanut odotella. Voipi olla, että kuolo korjaa ja maan musta povi kutsuu jo ennen yhteyttä yläkerrasta ja mitenkäs suu sitten pannaan? Vieläkö sitä siinä vaiheessa voi muuttaa kantaansa? Saas nähdä kummoinen ja minkä uskkonnon jumala siellä pilven reunalla odottelee, vai odotteleeko kukaan. Sitähän ei kukaan elävä ihminen tiedä, eikä kukaan kuollut ole tullut ikinä kertomaan.

      Tiedä häntä, vaikka olisi pitkän valkoisen parran omaava papparainen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Siellä on Isä, Poika ja Pyhä Henki, kaikki autuus ja onni, koska Jumala on täydellinen rakkaus. On tämä lyhyt valmistus aika sinne ikuisuuteen, kun meille on luvattu keskimäärin 70~80vuotta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Ei ole ollenkaan varmaa, ettei Kimmo, Jumala ei olisi yrittänyt yhteyttä ottaa. Saattaa vain olla niin, ettet ole tajunnut kuka kutsuu ja katkaisut itse yhteyden. Ei hän väkisin tule linjoille uudelleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Wirilander: ”Logiikan lait eivät edes psykologiset selitysperusteet pysty tätä muuuksi mujuttamaan. Siksi Jumalasta väitteleminen on kyllä mielenkiintoista, mutta mitään aukotonta varmuuta se ei puoleen eikä toiseen tuo. ”

      Jotenkin tuntuu perin kummalliselta, että se Jumala on luonut lapsosilleen niin heikot hoksottimet, etteivät pysty omalla järjellään ja logiikallaan havaitsemaan, tuntemaan ja ymmärtämään luojaansa, joka kuulemma kuitenkkin haluaa, että jokainen häneen uskoisi. En onneksi kuitenkkaan ole ainoa, jonka äly ei moisiin saavutuksiin yllä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Pekka: ”Saattaa vain olla niin, ettet ole tajunnut kuka kutsuu ja katkaisut itse yhteyden. ”

      Jos alan kuulla jotain sisäisiä ääniä, niin riennän kyllä oitis psykiatrin vastaanotolle tarkistuttamaan, ettei kysymys vain ole skitsofreniasta. Moiseen ei vielä ainakaan toistaiseksi ole ollut tarvetta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mieleeni tuli kertomus Wilkersonista. Jengiläiset sanoivat hänelle, että voivat tappaa hänet eikö hän ymmärrä sitä? Hän vastaa: Vaikka hakkaisitte minut kappaleiksi, jokainen niistä huutaisi, Jeesus rakastaa teitä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matti Wirilander

    Olen mikkeliläinen teologian tohtori ja Suomenniemen kirkkoherra emeritus. Harrastan historiaa, paikalliskulttuuria, klassista musiikkia ja metsässä samoamista. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat minulle tärkeitä. Jo vuosien ajan olen tukenut Amnesty Internationalen työtä. Syväkirkollinen ajattelu on perimmältään se, johon teologisesti lukeudun.