Juuri tarkastettu Anne Hartonevan väitöskirja toteaa (Kotimaa 19.2.), että kirkko hämärtää itse autonomiaansa. Tähän väitteeseen on mielestäni selkeät perusteet, jotka nousevat kirkon luottamushenkilöiden entistä laajemmasta politisoitumisesta. Etenkin nuoret aktiiviset naiset, lähinnä Vihreistä, ovat juntanneet itselleen merkittävän laajan edustuksellisuuden seurakuntaneuvostoissa, kirkkoneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa sekä kirkolliskokousedustajina.
Tämä on tuonut kirkolliseen päätöksentekoon juuri Hartonevankin esittämät yhteiskunnalliset seikat kuten perus- ja ihmisoikeudet ja myös tasa-arvokysymykset, ”vaikka kirkkoa koskevat päätökset tulisi perustella teologisin seikoin”. Ollaan siis täysin harhassa.
Niinpä olemme tilanteessa, jonka väitöskirjan tekijäkin on todennut, että kirkon virallinen linja hämärtyy, kun yksittäiset viranhaltijat ilmaisevat asioista julkisuudessa oman mielipiteensä. Näihin erilaisiin kirkon virallisesta linjasta poikkeaviin mielipiteisiin eivät piispat kuitenkaan riittävästi puutu julkisuudessa eivätkä piispallisen kaitsennan avulla ja niinpä väitöskirjan tekijä toteaa tämän vaikuttaneen piispojen aseman heikentymiseen. Kun lisäksi olen joutunut toteamaan, että tuomiokapitulit katsovat Kirkkolain vastaisesti toimivia ja siihen kiihottavia pappeja sormien välistä, kärsii koko kirkon arvovalta ja kunnioitus. Myös niiden pappien keskuudessa, jotka vielä tahtovat noudattaa pappislupaustaan.
Yksi esimerkki kirkon autonomien heikkenemisestä on valmisteilla oleva kirkkolain uudistus, jossa kirkon tunnustus, eli Raamatun arvovalta poistetaan kirkkolaista ja siirretään kirkkojärjestykseen. Tämä osaltaan tarkoittaa juridisesti sitä, että valtakunnansyyttäjä entistä helpommin voi syyttää Raamattua siteeraavia pappejakin yleisen lain rikkomisesta, kun Raamatulla ei enää olisi lain suomaa oikeutusta.
Raamatusta olen ymmärtänyt, että eksytys tulee kirkon sisältä. Sitä olemme juuri nyt todistamassa. Kun 1970-luvulla olin Lauttasaaren kirkkoneuvostossa, olivat käsiteltävät asiat täysin erilaisia kuin nykyisin. Tänä päivänä käymme läpi ja hyväksymme lukuisia johtosääntöjä, sopimuksia, selvityksiä, toimenkuvauksia, palkkiosääntöjä, ympäristöpolitiikkaa, lausuntoja ja muita paksuja asiakirjapinoja, joita toimihenkilöt ovat virkamiestyönään laatineet. Mutta pieni kärsivä ihminen, katumus ja kääntymys, evankeliumin julistus Jeesuksesta, synneistä vapauttaminen, jäävät käsittelemättä. Tärkeinä asioina tuodaan mm osallistuminen Pride tapahtumaan, hindulaisten joogakurssien järjestäminen, hiilineutraalius, luonnonvarojen loppumisella pelottelu, muusukupuolisuus ja monet muut, joita aiemmin pidettiin harhaoppeina. Pyhän Hengen armolahjojen opettamista ei esimerkiksi Olarissa katsottu aiheelliseksi tänä vuonna seurakuntalaisille järjestää, mutta naisten suosimia joogakursseja kylläkin. Tämän kaiken ovat otsikossani mainitut nuoret naiset aikaansaaneet. Ei millään pahalla, mutta tosiasiana, ja lisään, että arvostan naisia erityisen paljon, kunhan kirkossa toimivat Raamattu ohjesääntönään.
Toinen seikka on nykyisten päättäjien itsekkyys. ”Minä” on keskeistä, ei enää niinkään ”Minä Olen”. Kirkko Espoossakin mainostaa itsekkyyttään kampanjalla ”Täällä rakastan Minä”. Itse kysyin heti sen nähtyäni: Missä rakastaa Jumala? Eikö Espoossa? Luottamustoimiin valitaan juuri väitöskirjan mainitsemia henkilöitä, jotka ilmaisevat julkisesti oman erilaisen mielipiteensä vastoin kirkon virallista kantaa. Tuomiokapituleissa ja valtuustoissa on ihmisiä, jotka eivät edes täytä Kirkkolain jäsenyyden ehtoja. Nettisivustolla sateenkaaripapit kiihottavat kirkkokansaa kirkkolain vastaiseen toimintaan. Eikä kukaan puutu asiaan! Seurakuntalaiset vain ihmettelevät ja kärsivät ja häpeävät hiljaa itsekseen. Onko lopputulema se, että kirkkomme menettää erityisasemansa ja siitä tulee pelkästään yksi uskonnollinen yhteisö muiden joukossa?
Onneksi edesmennyt evankelista Hilja Aaltonen profetoi, että herätys maahamme tulee ”isosta kirkosta”, eli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Odotan vain milloin ja mistä se alkaa. Käännän odottavan katseeni suoraselkäisiin piispoihimme, unohtamatta Jumalan johdatusta.
Suni: ”Minä uskon, että kolmiyhteisellä Jumalalla on paljon sanottavaa niin kirkossa kuin maailmassakin.”
Ihan vapaasti vaan. Suomessahan on vallalla lakisääteinen uskonnonvapaus. Ihan kiva, että tulet uskollasi autuaaksi, mutta ihmiset päätösten takana ovat niin kirkossa kuin muuallakin Telluksella. Minä en usko henkiolentoihin ja olen siitä huolimatta varsin onnellinen ja täysin tyytyväinen elämääni.
Eikös silloin ole kaikki hyvin?
Suni: ”En allekirjoita sanomaasi.”
Tuskin sinua siihen kukaan on painostamassakaan – vapaassa maassa.
Onhan näitä uudelleensolmijoita riittänyt halki kirkkohistorian.
Suni: ”Minä uskon, että kolmiyhteisellä Jumalalla on paljon sanottavaa niin kirkossa kuin maailmassakin.”
Jos tämän maailman meno on Jumalan aikaansaannosta ja tahto, niin eipä ole todellakaan sillä Jumalalla syytä henkselien paukutteluun.
1. kirje korinttilaisille 15:19
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
Erkki O.Auraselle pitää muutama sana kommentoida.
Katsoin Olarin seurakuntaneuvoston kokoonpanoa. Kyllä sieltä oli kaukana vihreiden nuorten naisien edustus. Ja kun tiedetään mm. kirkolliskokouksen edustajat, niin sama juttu. Eli blogiotsikon kysymykseen voi faktana todeta, että nuoret vihreät naiset eivät ole kirkon ongelma – määrällisestikään. Kyllä sen ongelman tuottavat enemmän muut.
Voi myöskin todeta sen, että seurakunnan äänioikeutetut jäsenet valitsevat seurakunnan luottamushenkilöt. Moititko siis omia seurakuntalaisiasi valinnoista?
Moitit myös sateenkaaripappeja kirkkolain vastaisesta toiminnasta. Lukutaitoinen toteaa helposti, ettei kirkkolaissa ja sen nojalla annetussa kirkkojärjestyksessä mainita mitään vihittävien sukupuolista.
Meillä on mielipiteen vapaus, mutta olisi fiksua tarkistaa väitteittensä todenmukaisuus.
Vihittävien sukupuolesta mainitaan nimenomaan mies ja vaimo. Vaimo on hepreassa feminiininen sana. eli tarkoittaa naista! Olisi hyvä tuntea asiat joista kirjoittaa.
Kirkkolaki laittaa luottamushenkilöiden vastuulle päätöksen teon. Kuitenkin systeemi on rakennettu niin, että me päätämme asioista, jotka jo on edeltä päätetty. Me päätämme vain teoriassa ne, jo muiden tekemät päätökset. Näin täytämme vain lain pykälän. Joten vihreät nuoret naiset eivät päätä mistään sen enempää. kuin me vanhat jäärät. Tosiasiassa jokaisella kirkon työntekijällä on täysi valta ohjata omaa toimintaansa haluamallaan tavalla. Kunhan saa sille kirkkoherran suostumuksen. Silloin siihen ei voi seurakunnassa puuttua edes piispat. No tietysti jossain voikin.
Auranen on ihan oikeassa siinä, että jollei kirkon hallintoon olisi politiikka saapunut, niin mitään nykyisenkaltaisia repiviä ristiriitoja ei olisi syntynyt. Kirkon oma politiikka on hajottamassa kirkkoa. Mitään ulkopuolista tahoa siihen ei tarvita. Kaikki vihreät nuoret naiset on syntyneet vasta sen jälkeen, kun tälle politiikan linjalle on jo kirkossa lähdetty.
Auranen: ”Vaimo on hepreassa feminiininen sana. ”
Emme elä Israelissa. Suomessa puhutaan ja kirjoitetaan suomen kieltä. Olisi hyvä tietää mitä kieltä Suomessa enemmistö kansasta käyttää kommunikointiin.
Erkki Auranen,ensinnäkin Suomen avioliittolaki ja kirkkolaki eivät ole kirjoiettu hepreaksi.
Ja toiseksi Raamatun luomiskertomuksen ko. kohdassa ei käytetä heprean sanaa sana vaimo (beula) vaan sanaa nainen ajsha,joka ei viittaa siviilisäätyyn, joten olisi hyvä, että tietäisitte mitä puhutte…
”Olisi hyvä tietää mitä kieltä Suomessa enemmistö kansasta käyttää kommunikointiin.”
-Kun sinä suomalaisena käytät suomen kieltä kommunikointiin, niin käytätkö sanaa ”vaimo” miehestä?
Voin käyttää sanaa puoliso, mutta pointtini on se, että Suomen vaimo-sanaa ei voi johtaa luomiskertomuksesta eli komentoin Aurasen väärää väitetä heprean vaikutuksesta ko. sananvalintaan.
Auranen: ”Vaimo on hepreassa feminiininen sana. ”
En usko, että heprean kielen sanastosta löytyy sana ”vaimo” ja vaikka löytyisikin, niin tuskinpa sen semanttinen merkitys olisi sama kuin suomen kielessä.
Erkki O. Auraselle:
Kerrotko nyt, missä kohdin kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä mainitaan vihittävien sukupuolesta nimenomaan mies ja vaimo.
Olen ihan lukutaitoinen ja tuota mainintaa en löydä.
Käännän odottavan katseeni suoraselkäisiin ”piispoihimme..”
Meillä ei ole suoraselkäisiä piispoja. Meille ei enää tule suoraselkäisiä piispoja. Parempi kääntää odottava katse Kristukseen.
Jonkun tuntemattoman lääketieteen oppikirjan mukaan siis kaikilla piispoillamme ja tulevillakin piispoilla on skolioosi. Mutta tämä tietohan pitäisi nyt sieltä teidän erityisyksiköstänne saattaa nopeasti terveysviranomaisten tietoon.
Ajatella, että vain jotkut spesialistit tekivät – ehkä juuri näin kuntavaalien alla – tuon merkittävän lääketieteellisen löydöksen.’ jumalan’ kiitos siitä heille.
kimmo wallentin,
kylläpä ihmiset ovat ihan itse vuosien, vuosisatojen ja vuosituhansien aikana saaneet aikamoisia soppia aikaiseksi. Eivätkä kyllä ole Jumalaa tällöin kuunnelleet. Käskyn ”älä tapa” noudattaminen olisi kyllä ehkäissyt vihanpitoa ja siinä sivussa muutaman sodankin…
Käskyn “älä tapa” noudattaminen olisi kyllä ehkäissyt vihanpitoa ja siinä sivussa muutaman sodankin…
Se on kylläkin heprealaisessa lähtötekstistä. ’Älä karauta päälle’ l. lo tirtsa. Tarkoitti vain heprealaiselle osoitetua kieltoa olla karkaamatta toisen heprealaisen kimppuun.
Jumala rikkoisi muuten omaan käskyään itse murhatessan (I Ms 38 :7 ja 1o)
sekä Er’n että Oonan ja vielä ihan mitättömistä rikkeistä. Oonan pelkästä ehkäisystä.
Seppo Heinolalle. Jos Jumala ei puhu sinulle, se ei tarkoita etteikö Jumala puhuisi muille! Älä ole itsekäs.