Puhujain ja seurakuntavanhinten kokous 1960, Heikki Saari: ”Mutta asia on sillä tavalla, että vaikka kuinka oikean tunnustuksen ja opin pitää, jos on väärällä puolella, ei siellä tule autuaaksi.”
Nyt kun olemme keskustelleet vl-seurakuntaopista, muutamia huomioita asiaan liittyen. Kun Joona Korteniemi blogissaan perusteli oikeaa seurakuntaa oikealla opilla ja oikealla Raamatun tulkinnalla, edesmennyt vanha saarnamies Heikki Saari piti niitä asioita merkityksettöminä, jos ei ole oikeassa porukassa.
Joona Korteniemi: ”Emme uskalla luvata pelastusta uskon suhteen välinpitämättömille tai heille, joiden kanssa olemme eri mieltä Raamatun tulkitsemisesta.”
Toinen huomio, mikä näistä keskusteluista jäi mieleeni on Antti Järvisen lausahdus: ”Määräävä tekijä on, onko synnit anteeksi ja oikea rauha sydämmellä.”
Raamatun mukaan synnit ovat anteeksi uskon kautta Kristukseen. Ja tästä seuraa rauha sydämellä, rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Ihminen on kautta historian yrittänyt määritellä, millä tavalla uskotaan oikella tavalla Kristukseen. Kuka Kristukseen uskova voi ja uskaltaa tuomita toisen Kristukseen uskovan kadotukseen Raamattuun perustumattomalla asialla? Kuka uskaltaa kieltää Jumalan voiman toisessa Kristukseen uskovassa ihmisessä? Kuka voi nähdä toisen ihmisen sydämeen, onko siellä oikea rauha?
Noh, vl-liikkeessä ajatellaan, että siellä annetaan synnit anteeksi oikealla tavalla, kun ne annetaan anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, josta ”autuaaksitekevästä” tapahtumasta ei löydy yhtään malliesimerkkiä koko Raamatusta.
Minua kiinostaisi nyt saada selville selkokielinen selitys sille, millä Raamattuun perustuvilla asioilla vl-ihmiset perustelevat oikean uskon olevan juuri vl-liikkeessä. Voit lähettää vastauksen myös s-postiini, jos et tohi tänne kirjoitella: vuklu@hotmail.com
En kysele niinkään tuntemisiin perustuven asioiden perään, kuten ”tunnen rauhan sydämessäni”, sillä niin tuntevat miljoonat muutkin maapallon matkustavaiset. Myöskään oikeaan rakkauteen perustuvista selityksistä en ole kiinnostunut, koska monissa muissakin piireissä koetaan ihan aidosti samalla tavalla: ”Meillä on rakkaus keskenämme.” Liioin en ole kiinnostunut ”henki vastaa” selityksistä, koska henki voi vastata niin monella tavalla kuin on erilaista mielipidettäkin asioista.
Ylipäätään tuollaiset ”tuntemisiin” perustuvat asiat ovat enempikin yhteisöllisiä, joita voidaan kokea ihan missä tahansa kultapossukerhosta jalkapallojoukkueeseen, puhumattakaan siansaksakerhosta. Eli vahvan yhteenkuuluvaisuudentunteen voi saada aikaiseksi ihan mikä tahansa yhteinen agenda, päämäärä tai elämänkohtalot. Mutta tavallaan juuri nämä asiat junttaantuvat parhaiten selkäytimeen ja antavat turvallisuudentunnetta ja saattavat olla parhaita perusteluita ajatella ja toimia tietyllä tavalla.
Armo, ei ole taipuvainen junttaantumaan selkäytimeen, se suorastaan luiskahtaa sieltä samantien pois jos sitä sinne yrittää tunkkasta, se ei ole suostuvainen pysymään siellä. Johtuneeko siitä, että se tulee ihmiselle täysin ulkopuolelta…? ”Armokin armosta”, kuten eräs vantaalainen iäkäs puhuja usein sanoi. Sitä ei voi sitoa itseensä, sitä ei voi konkretisoida, sitä ei voi hallita, sen voi vain antaa laskeutua nöyrään sydämeen. Jos voi. Mistä tulee nöyryys antaa armolle sijaa…?
Älähän sie, Vuokko-kulta kysele tuommoisia. Raamattu on kirjoitettu jo pari tuhatta vuotta ennen vanhoillislestadiolaisten tuloa tänne maan kamaralle. Uskomme isäksi mainitaan patriarkka Aabraham, joka eli 1700 e.Kr. Myös Hepr. 11 luku on täynnä näitä uskon sankareita. Sama Jumalan Henki vaikuttaa edelleen uskoa ja toimii meidänkin kauttamme ja meissä. Jeesus sanoi, että te tunnette oikeat uskovaiset heidän hedelmistään, samoin väärät profeetat. Uskomme lapsenomaisesti ja luotamme Jumalan armoon. Kaikki järjestyyy, jos antaa Jumalan ohjata.
Kyllä Vuokko Ilola kysyy ihan peruskysymyksiä. Peruskysymyksiä myös siksi koska ne on peruskysymyksi joita ei läheskään aina noterata. Vaikka ei täällä monetkaan kotimaa24 siitä paljon perusta, niin Raamattu pysyy perustana ja mittana. Kristillinen usko seisoo tai kaatuu Jumalan sanan Raamatun mukana, mutta se pysyy pystyssä sanoo ihmiset mitä hyvänsä.
Myös kaikki ihmisten puheet ja teot mitataan Raamatulla, usko ja oppi.
Kuka hyvänsä vakuutta jonkin teon olevan Jumalan tahdon mukainen, tai että on saanut jonkin näyn asian vakuudeksi, tai Pyhä-Henki on puhunut hänelle, tai omatunto on sanonut niin, mutta jos nuo kaikki on ristiriidassa Raamatun sanan kanssa se ei ole Jumalan ilmoituksen ja tahdon mukainen.
Tiedän että tähän voidaan päästää iso rääkäisy ja vastalause, mutta jokainen voi haastaa Jumalan väittelyyn mikä on Hänen oikea tahtonsa. Uskon että Jumala itse vastaa jokaiselle joka sitä Häneltä kysyy, mutta Jumala vastaa oman tahtonsa mukaa ja omalla tavallaan ja ajallaan.
Eero! Lue tarkkaan Vuokon kysymys! Vastaus lähtee silloin toisinpäin!
Valma, Valma, eikö sinun pappina pitäisi olla aina valmiina vastaamaan autuudenkysymyksiin? Siinä vaiheessa kun kyselijät loppuvat, on paha ikenessä.
Olen oikeastaan uskonnonope, jonka oli pakko hyljätä ne vastaukset jotka eivät osuneet kysymyksen alle. Jos en minä, niin ainakin yo-lautakunta. Mutta jos kysyt, vastaako nykylestadiolainen oppi Raamatun opetusta, niin kyllä osittain, osittain ei. Sillä kaikki ihmisopit, mitä on lisätty Jumalan Ilmoitukseen on Ilmestyskirjan mukaan syynä siihen, että nimi otetaan pois Elämän kirjasta.- Esim. ”Mormoonien kirja” on hylättävä. – Sellaiset opit, misssä ei ole rakkautta, armoa ja totuutta ovat vääriä.
Minä en ajattele ja ajatellut asiaa muuta kuin uskontunnustuksen pohjalta irrallaan liikkeistä se mikä on kirkastunut vuosikymmenien aikana. Vedin rajaa tarkoituksella ihmisten ja Jumalan väliin koska me ihmiset olemme täysin Jumalan tahdon varassa, jopa miten Sana annetaan meille kirkastua. Olemme kokonaan Jumalan armon varassa, meidän omilla pyrkimyksillä ja suorituksilla ei ole mitään merkitystä itse pelastukseen.
Haluaisin todella että vl:ssä tapahtuisi todellinen itsetutkistelu, koska uskon että sillä voisi olla Jumalan työvainiolla runsaasti satoa korjattavissa. Muutoin pelkään liikkeen puolesta, eikä tässä tarvitse paljon olla profeetta jos liike tule kärsimään väen katoamista lähitulevaisuudessa, haluaisin silti olla se väärä Profeeta vl:een hyväksi
Haluan vielä korostaa sitä, että meidän usko on kiinni yksin Raamatun lupauksissa. Meille on todistettu ristinsovituksen rittävyydestä jokaiselle joka tarrautuu tuohon sovitukseen, tunsi itsensä millaiseksi tahansa. Saava ihmiset sanoa mitä tahansa uskomisestani kunhan syntieni kanssa käyn ristin juurelle, sinne saa mennä avuttomana ja mahdottomana, sellaisena kuin on.
Tuon veri sanan kanssa huomasin hepreassa hauskan sanaleikin. Useimmat varmaan tietävät, että ’adam’ tarkoittaa ihminen ja äänteelliseesti se muistuttaa hyvin paljon sanaa, joka merkitsee maata. Mutta hepreassa sana ’dam’ (veri) on tullut sanasta adam. Niin juutalaiset kuin kreikkalaiset katsoivat veren elämän ylläpitäjäksi. (taustatiedot Novum)
> josta ”autuaaksitekevästä” tapahtumasta ei löydy yhtään malliesimerkkiä koko Raamatusta.<<<
Olisi hyvä olla varovainen, ettei Pyhän Hengen toiminta keskuudessamme tule pilkatuksi. Se on raskas synti.
Onhan se armotyö ilman lainausmerkkejä, jos syyllinen saa uskoa olevansa jostain asiasta vapaa.
Onko välttämätöntä teilata koko asia sen perusteella, että jotkut uskovat päästösanojen käyttöön väärin?
Eihän se ole epäraamatullista, että toinen uskova vakuuttaa toista uskomaan Jumalan armoon Kristuksessa. Onko se sitten sanottu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tai nimessä ja veressä, lienee lopputuloksen kannalta samantekevää.
Ei kai kritiikki kohdistunut siihen, että joku uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Eikö pointti ollut siinä, että on väärin kiistää absoluutio siltä, joka on ottanut sen vastaan toisin sanoin? Sellaisten sanojen absolutioiminen, joita Raamattu ei edes tunne, on vähintään omituista, ellei jopa harhaoppista. Pidetään puurot ja vellit erillään.
Juuri noin Panu. En olisi osannut asiaa noin selkeästi sanoa. Kiitos.
Nykyisenlaisen vl – uskon kummastusta herättävien rakenteiden pääarkkitehti on ollut hengellisiin väkivallantekoihin syyllistynyt maanviljelijä, joka vaiensi valtaansa uhkaavat toisinajattelijat laajoilla keskusjohtoisilla hoitokokouksilla. Tuli kuulemma asiasta synnintuntoon ennen kuolemaansa, mutta silloinen johtajisto ei enää päästänytkään häntä kentälle asioita korjaamaan. Tokkopa tuo olisi onnistunutkaan, mutta kuitenkin historia olisi ollut toisenlaista, jos olisi edes yrittänyt.
Nimittäin edelleenkään yksikään hoitomies ei ole koskaan pyytänyt keneltäkään missään mitään anteeksi.
Paras esitys tähän suuntaan on ollut jonkunlainen ”pahoittelu” jota väitettiin jonkun aikaa ”anteeksipyynnöksi”, mitä siis ei ole kuulunut mistään vielä.
Mietin tässä, mitähän kummallisia rakenteita Lauekoski mahtaa tarkoittaa?
Kun ajattelen edesmennyttä pappia ja runoilijaa Väinö Havasta,
jonka runoja olen lukenut, oli hän jo vähintäinkin armoton ja tyly toisia lestadiolaisia kohtaan. Tämä tuomitseminen ja armottomuus on ollut vanhoillisuudessa mukana sen alusta alkaen.
Nyt Joona K::n blogissa puolustetaan seurakuntaoppia sillä, että ollaan eri mieltä Raamatun tulkinnoista:
Mistä sitten ollaan eri mieltä?
Tiedän rauhansanalaisia ja esikoisia jotka ovat hyvällä mielellä kuunnelleet vanhoillisen saarnaajan puhetta.
Toisaalta taas rauhanyhdistyksen miehiä on eksynyt vahingossa
esikoisten tai rauhansanalaisten pitämään jumalanpalvelukseen, ja kaikki on ollut ”oikeaa henkeä”. Sitten vasta kahvipöydässä on havaittu, että ollaan eri porukkaa. Sekin on paljastunut vain siitä, ettei tunneta samoja ihmisiä kotipaikkakunnalta.
Jos tärkeintä on yksimielisyys pelastukseen kuuluvissa asioissa, miksi pitää toiset leimata ei-uskoviksi?