Naisteologit: Kauanko tätä pitää vielä jaksaa?
NAISTEOLOGIT RY: N KOMMENTTI PIISPA SEPPO HÄKKISEN HAASTATTELUUN HEINOLAN UUTISISSA 25.3. Haastattelun otsikko: "Häkkinen toivoo ratkaisua naispappeuteen"
Kirkko on hyväksynyt naiset papeiksi 35 vuotta sitten. Tämä asia on jo ratkaistu.
Puhe siitä, että naisten pappeus olisi asia, joka pitäisi ratkaista, luo ja ylläpitää vääriä mielikuvia pappeudesta. Tahdomme toivottaa jokaisen tervetulleeksi seurakuntaan juuri sellaisena kuin hän on.
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa pappeus on yksi, sama ja yhteinen sukupuolesta, tai muusta henkilön ominaisuudesta riippumatta. Kukaan ei voi itse päättää ryhtyä papiksi. Jokainen pappi on seurakunnan kutsuma sekä kirkon virkaan vihkimä. Kirkossa me myös uskomme, että jokainen pappi on Jumalan tähän tehtävään johdattama ja kutsuma.
Jatkuva puhe siitä, että naisten pappeus, eli naisten sukupuoli on kirkossa ongelma, loukkaa naisia ja pitää yllä epätasa-arvoista asennetta. Epätasa-arvoinen ja erotteleva puhe tuottaa epätasa-arvoista kohtelua ja toimintaa. Tästä seuraa työyhteisöissä pappina toimivien naisten vähättelyä, ohittamista ja pahimmillaan syrjiviä käytänteitä, kuten yhteistyöstä kieltäytymistä. Samalla tämä kaikki synnyttää toiseuden kokemusta.
Tasa-arvo edellyttää sitä, että myös puheessa kaikki sukupuolet ovat samassa asemassa, kaikista käytetään samoja ilmaisuja ja kaikilta edellytetään samanlaista käyttäytymistä ja töiden tekemistä.
Papit tulkitsevat yhtä ja yhteistä Raamattua eri tavoin yhden ja saman Jumalan edessä. He päätyvät työssään ja käytännön elämässään erilaisiin ratkaisuihin. Näin tekivät aikanaan myös Pietari ja Paavali.
Kaikkia meitä haastetaan kasvamaan siihen uskoon, että sekin, joka sanoittaa ja tulkitsee uskoaan toisin kuin minä, on saman Jumalan kutsuma.
Heinolan Uutisten haastattelussa (25.3.) piispa Seppo Häkkinen jätti tilaa tulkinnalle, jonka mukaan naisten pappeudessa olisi jotakin ongelmallista. Odotamme piispoilta yksiselitteistä tukea työllemme ja sitoutumista niin puheissa kuin teoissa Suomen evankelisluterilaisen kirkon virkakäsitykseen. Piispojen tehtävänä on valvoa, että kirkolliskokouksen tekemiä päätöksiä noudatetaan, sekä työnantajana edistää sukupuolten tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Kirkko ei voi työnantajana rikkoa velvoitteitaan ja sallia syrjintää, kuten erilaisia työvuorojärjestelyjä tai kirkon virkakäsitystä vähättelevää opetusta.
Naisteologit ry, Kvinnliga teologer rf
Hallitus
48 kommenttia
Kävin tänään Lapinjärvellä ja osuin kirkkotilaisuuteen, jossa sain ehtoollisen. En havainnut siinä mitään eroa niiden ehtoollisten kanssa, mitä miespappien toimittamissa on ollut.
Siinä sivussa valtava Jumalan siunaus ja huolenpito pienistä karitsoistaan, jotka kaipaavat taivaallisia herkkuja. Lampaiden karitsat oppivat emälampailta erottamaan niittyjen herkulliset kasvit karvaista. Jollei ole tätä päässyt oppimaan, niin ei tunne taivaallisia herkkuja, eikä tiedä niistä mitään. Niinpä leipäkin maistuu vain paperilta ja tippa viiniä ylimakealta. Oppimaton näkee siinä vain aineen mitättömän muodon ja kuvittelee siinä olevan kaikki mitä on tarjolla. Varsinainen asia häneltä jää kokonaan tiedostamatta.
Heinolan uutisten artikkeli on vapaasti luettavissa täältä: https://www.expressmagnet.eu/pub/19/HU2_2021/#p=8 Artikkelin luettuaan kukin voi tahollaan pohtia, miten muuten piispa olisi voinut toimittajan suoraan kysymykseen vastata. Arvelisin että kuka tahansa kirkkomme miespuolinen piispa olisi vastannut toimittajalle kutakuinkin samalla tavoin. Naispuoliselle piispalle samaa kysymystä tuskin olisi edes esitetty.
Toimittaja esitti Häkkiselle kysymyksen myös naispuolisista piispoista. Käykää lukemassa mitä hän vastasi.
Saman kysymyksen esitän mutta eri asiasta: Kauanko tätä pitää vielä kestää? Kirkkolaki ja -järjestys ja kirkolliskokouksen päätökset ja KHO:n päätökset ovat selkeästi todenneet, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, tässä kirkossa. Miksi siitä aina tehdään uusia aloitteita? Tyytykää jo tehtyihin virallisiin päätöksiin tai erotkaa tästä kirkosta ja perustakaa omanne.
Pappien vihkimisoikeus oli olemassa jo ennenkuin suomalaista yhteiskuntaa edes oli perustettu. Jo 1100-luvulla!
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
YKSI KERRALLAAN -vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.
Kimmo Wallentin. Sinun mielipiteesi ei ole muuttunut aikojen saatossa miksikään. Käytät aina samoja sanoja kun teilaat Raamatun vanhentuneeksi.
Tosiasia on että jokainen ihminen tuomitaan sen perusteella mitä siihen on kirjoitettu. Sinut ja minut, tekojemme mukaan. Jokaisesta turhasta sanasta joudutaan tilille, uskoo siihen tai ei.
Olen itse tullut tuntemaan totuuden, niin että en joudu tuomittavaksi kun turvaan Kristuksen armoon. Raamattu sanoo, jokainen joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Ala sinäkin huutaa avuksesi Jeesusta Kristusta, niin pelastut ja pääset tämän lyhyen ajallisen elämän jälkeen iankaikkisen elämän perilliseksi. Toinen vaihtoehto ei miellytä ketään. Se on iankaikkinen kadotus eikä sieltä pääse ikinä pois.
Tämä elämä on aikaa ratkaista kohtalonsa, mutta se aika voi loppua milloin tahansa. Riskiä ei kannata ottaa. Toimi siis nopeasti ja huuda Jumalaa avuksesi, että saisit syntisi anteeksi ja ettet jäisi pois junasta.
Ilmoita asiaton kommentti