Usein jää ihmettelemään sanan julistusta jossa on irrallista puhetta ilman että se kiinnittyy todellisuuteen . Esimerkkinä puhetta rististä , jota on paljonkin , mutta raamatullinen sanoma on että Kristuksen sovitustyö on historiallinen perusta ja kaste on sen nykyhetki . Subjektiivinen uskonkäsitys puhuu paljon henkilökohtaisuudesta , vaikka kastetta henkilökohtaisempaa asiaa ei voi olla kuin ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja se on paljon todellisempi kuin meidän vaihtuvat tunteemme.
Samoin on paljon puhetta uskosta ja sekin vaan usein jää kiinnittymättä sanaan joita ei voi erottaa toisistaan , kuten vanhan liiton pyhät uskoivat Jumalan lupauksiin , että usko ei ollut jotain epämääräistä joka ei kiinnity mihinkään . Sana on uskonkohde ja kaiken elämän lähde ja tässäkin subjektiivinen uskonkäsitys tahtoo tuoda omat kokemukset ja tunteet ohi Jumalan sanan lupaukset ja siirtää katseet pois Kristuksesta itseensä ja perustaa uskonsa omiin tunteisiin ja kokemuksiin .
Kaikenlainen usko tuottaa kokemuksia , mutta toisia tunteita ja kokemuksia annetaan ja subjektiivinen usko etsii niitä kun ne ovat ikäänkuin polttoainetta uskolle . Pelastusvarmuus on tietysti heikkoa kun sen perusteet on omissa tunteissa ja kokemuksissa .
Koko raamattu puhuu annetusta uskosta , kuten esim . Juudaan kirjeessä
kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Tai jo alusta alkaen että me ei valittu häntä vaan hän valitsi meidät joka sulkee täysin pois subjektiivisen uskon.
Uskoa hebr. 11 kuvataan ( 92 mukaan , joka parempi kuin 38)
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko tarrautuu Jumalan sanaan ei johonkin ihmeisiin , merkkeihin ja kokemuksiin .
Ilman Kristus keskeisyyttä ja ristinsovitustyön objektiivuutta johon liittyvät Herramme asettamat armonvälineet , raamatun sana ei puhuttele ja yhdistä uskoa Kristukseen lukijaa jos perusta jätetään pois eli keskiössä tulisi olla Kristus josta kaikki elämä ja ymmärrys tulee Pyhän Hengen opettamana .Paljon puhetta Pyhästä Hengestä joka usein tuntuu että se olisi ihmisten ohjailtava voima , vaikka hänen persoonansa ja tehtävänsä on sanasta kirkastaa Kristus
Historia kertoo milloin raamatullisesta lahjavahurskaudesta , objektiivisuudesta tuli subjektiivista uskoa, jolloin keskityttiin itsestä päin enemmän määrittelemään uskoa .
Luther toi uskoon jo tietysti paljon henkilökohtaisuutta ja omantunnon puhtauden merkitystä , kuten kristityn vapaus oli yksi keskeisiä opetuksia , mutta hänen opetukset kiinnittyivät aina Kristuksen sovitustyöhön . Ja Luther mursi katolisen sen ajan Paaviin keskittynyttä valtaa ja julistaa Kristusta kaiken päänä kirkossa ja seurakunnissa .
Suurin ja vaikuttavin asia on 1600 luvulla noussut pietismi , joka vaati
henkilökohtaista kääntymystä
, uskonkokemusta ja uskon näkymistä elämäntavoissa. josta alkoi usko enemmän siirtyä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin . Oli myös armonvälineillä osansa enemmän tai vähemmän tietysti , kuten samanlailla pietismissä tänä päivänä , joiden määrittely vaihtelee ihmisen mukaan .
1700-1800 luvulla vaikutti valistusaika ja liberalismi
Joka määritteli uskon olevan
ihmisen sisäistä riippuvuuden tunnetta Jumalasta
ja moraalista kokemusta.
Moderni herätyskristillisyys ja helluntailaisuus (1900-luku ->): Korostivat ratkaisukristillisyyttä (ihmisen oma päätös ottaa Jeesus vastaan) sekä Pyhän Hengen kokemista (kielilläpuhuminen, armolahjat).
1960 -luvulle tultaessa oli yksilökeskeisyys vauhdittamassa ja samalla viha kaikkia instituutioita kohtaan lisäsi subjetiivista omaa uskonkäsitystä jossa oli monenlaisia sävyjä ja perusteita . Hippiliike ja sen parissa syntynyt herätys kuvastaa sitä miten ilman opetusta ihmiset luovat uskonelämälle omia raiteita ja oppeja .
Kaikki suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet pietistisestä juuresta ainoa poikkeus oli Hedberg joka taisteli sitä vastaan , mutta myös myöhemmin syntyneet vapaat suunnat ja helluntailaisuus kantavat pietismissä traditiota josta uskonkäsitykset ovat muotoutuneet . Usein tahdotaan pietismin vastakohdaksi tuoda kuiva opillinen dogmien kirkko jossa vain järjellä käsitellään uskoa , mutta pietismi ei edes osaa määritellä uskoa opillisesti tarkasti, mutta kuitenkin se haluaa näyttäytyä tietävän tarkalleen oikean tai väärän tai sitten heittää ison ekunenian vaihteen silmään . Tämä kristillisyys ei voi elää mielestäni kovin helposti Kristuksen ruumiissa yhtenä kun uskonmääreistä osa on raamatun ulkopuolella eli ihmisen ajattelussa .
Kaiken tämän seurauksena kristillisyys on pirstoutunut moniin osiin ja moniin ajatusmalleihin . Kaiken hajaannuksena ollut ihmisen pyrkimys määritellä uskoa oman viisauden kautta ei eläen sanasta ja luottaen siihen . On ymmärrettävää että uskonpuhdistuksen aikana kun Luther kiersi seurakuntia ja huomasi surkean tilan missä perheet ja papit olivat sen katolilaisuuden jäljiltä kun perheissä ei opetettu raamattua jota ei edes papit tunteneet ja tästä mielestäni on tehty vääriä johtopäätöksiä millaista on luterilainen usko. Tämän seurauksena syntyi vähä – katekismus joka on tarkoittu miehille opettajaksi perheelle . ( alunperin papeille , mutta jokaisen luvun alussa että näitä on miehien opetettava perheelle)
Olen samaa mieltä että parannus on yksinkertainen asia jonka yksin Jumala saa aikaan .
1. Katumus (ja hätä synnin tähden): Jumalan laki osoittaa ihmiselle hänen viallisuutensa, mikä synnyttää sydämessä rehellisen surun ja arkuuden omista synneistä.
2. Usko (evankeliumiin): Tämä on parannuksen tärkein osa. Se ei jää murehtimaan syntiä, vaan tarttuu siihen lupaukseen, että Jeesuksen tähden synnit on annettu anteeksi. Usko tuo sydämeen rauhan.
Noinhan se aina menee !
Luterilaisina uskomme raamatusta sen että olemme samaan aikaan syntisiä ja pyhiä , lihan puolesta syntisiä ja Jumalan hengestä syntyneitä pyhiä ja Jumalan Hengestä syntynyt ei tee syntiä vaan synti joka minussa asuu , kuten Paavali opettaa ja siksi tarvitsemme parannusta joka päivä . Ja Paavali sitä opettaa monissa kohdissa . Meillä on erilainen syntikäsitys joka on tietysti näin luterilaisena hullua että joku uskoo ettei hänessä ole syntiä että se ei ilmenisi sanoissa ajatuksissa ja teoissa ja niihin tarvitsemme parannusta ja anteeksiantoa että meidän omatuntomme olisi puhdas ja meillä rauha sydämessä ja saamme silloin luottaa lupaukseen että jos me tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas meitä kohtaan .
Timo Gummerus kuinka ymmärrät Pietarin selkeät sanat helluntaina kuin häneltä kysyttiin ”Mitä meidän pitää tekemän”? Siis eikö tuossa kysymyksessä jo ole ihmisen tekoa??
Pietari vastaa:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
MIKÄ ON SE LUPAUS JOSTA PIETARI PUHUU??? kENELLE SE ON?
”Mikä on se lupaus, josta Pietari puhuu?” Ari Pasanen taitaa viitata ’Pyhän Hengen lahjaan’. 1. Kor. 12:1-11 on otsikoitu: Pyhän Hengen lahjat. Lainaan osan kohdasta: ”Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.”
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä”.
Mitä Ari tuosta ajattelet ?
Lupaus on kasteessa Syntien anteeksisaaminen
Ja Pyhän Hengen lahja.
Pietari puhui pakanakristityille ja juutalaisille jotka kuulivat saarnan ensimmäistä kertaa ja se alkaa tietysti heillä parannuksesta . kääntymisestä Junalan puoleen ja lupaus on että kasteessa saadaan nuo ed. mainitut asiat ja sitten Pietarin saarna laajentaa lupausta myös lapsiin ja juutalisen perinteen mukaan on varmaa että siinä tarkoitetaan myös sylivauvoja . Tämä kohta on yksi luterilaisen kastekäsityksen vahvimpia raamatunkohtia . En tiedä miten tuon voi edes lukea ettei kasteessa saada syntejä anteeksi ja Pyhän Hengen lahjaa ???Ja niin on alkuseurakunta uskonut ja toiminut , oli perhekuntakasteita ja pikku hiljaa kristityt vanhemmat kristityt alkoivat kastaa lapsia jo vaivana . Ja aina kristikunnassa on kastettu eri ikäisiä lapsia ja paljon myos aikuisia lähetyskentillä .
Kun kastettu tulee omilta teiltä synnintuntoon jonka Jumala hänessä vaikuttaa niin hän tulee kuten tuhlaajalapsi isänsä kotiin josta on lähtenyt . Kaikki Jumala oli jo lahjoittanut pienelle kastetulle mutta hän ei ole elänyt Jumalan yhteydessä vaan halunnut kulkea oman tahtonsa mukaan , se on palaamista kasteen armoon eli siihen kun lapsi on kastettu jo Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja on täysin kelvollinen Jumalalle ja kun elää hänen yhteydessään ei koe tuossa asiassa niin suurta muutosta kun elämä kerrasta muuttuu , vaikka kaikenlaisia kokemuksia kristitty kokee ja myös kun saa armon kokea kun syntinsä saa katumuksessa ja tunnustamisessa anteeksi .
Hieman Hedbergin heti-uskosta ja myös ”subjektiivisuudesta.
Esa Santakari kirjoittaa kirjassa – Evankelisen liikkeen synty – L. J Niskasen kirjeestä Hedbergille. Santakari viittaa Jeesuksen sanoihin: Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtuu.” Santakari toteaa, että ”sanat olivat tulleet Hedbergille, jonkinlaiseksi itsestään selvyydeksi.”
”Hänen turvautumistaan niihin selittää tietenkin se, että hän uskoi – Lutherin tavoin – Pyhän Hengen olevan sanassa ja toimivan sanan kautta. Kun sana uskottiin, niin myös tapahtui. Tallainen usko saattoi myös johtaa väärinkäytöksiin, Raamatun sanan käyttämiseen oma pahuuden peitteeksi. Niskaselle se oli kristillisyyden kaunistelemista ”tekopyhyyden kaavulla.”
Santakari lainaa tässä yhteydessä Niskasen (en nyt kopio sitä tähän) kirjettä siksi, että se auttaa tulkitsemaan Paavo Ruotsalaisen uskoa.
Ihmisen on sisimmässään murtauduttava Kristuksen luo, että Pyhä Henki saisi vaikuttaa syvän synnintunnon. Kun näin oivalletaan, ettei syntisellä ole mitään oikeutta tulla Jumalan tykö, halutaan etsiä Kristusta auttajaksi ja taluttajaksi. Juuri tämä on odottavaa uskoa: Kristuksen avulla odotetaan Pyhän Hengen todistusta. Pelastus on siinä kun se saadaan.
Niskasen selostuksessa ei ole sanaakaan siitä, että Jeesus on kuollut syntiemme sovituksena, päin vastoin vakuutetaan, että oikea usko on kaukana luulouskosta ja vetelästä jumalisuudesta. Varjouskolla vain sammutetaan Pyhän Hengen kolkutus ja armon äänen nuhde.
Santakari kirjoittaa edelliseen viitaten: ”Savolaisella herännäisyydellä oli syvä tunto Kristuksen läsnäolosta. Juuri sitä tarkoittivat Paavo Ruotsalaisen sanat Kristuksesta auttajana ja taluttajana.”
– Se oli nykyisyyttä – Siksi Pyhän Hengen todistusta ei kyselty Raamatun sanasta – mikä tavallaan edusti menneisyyttä – vaan nykyhetken kokemuksista. Siksi herännäisyydessä puhutaan koettavasta armosta – Kristuksen sisällinen tunto, jonka Jumalan ajallaan antaa tarpeen mukaan. Tuo salattu viisaus – vaivatulle. Myös Paavalin kokemuksen mukaan.
Hedbergillä painopiste oli siinä, mikä oli jo tapahtunut, siis menneisyydessä, jossa olivat nykyhetkeenkin vaikuttavina – niin Kristuksen ristinkuolema kuin Raamatun todistuksetkin Tähän liittyvät samalla vastakohdat subjektiivinen ja objektiivinen.
Kiistakysymys Hedbergin ja Ruotsalaisen välillä kulminoituu tässä. Nyt ei ole kysymys siitä, etteikö myös Hedberg olisi kokenut samoin, sillä hän kirjoittaa myös elävästä uskosta ja Kristuksen läsnäolosta.
Se mitä on tapahtunut menneisyydessä eletään nyt siitä todellisuudesta , kuten hebr 11 että usko on todeksi elämistä sitä mikä ei vielä näy . ( parempi versio tässä kohdin 92 käännös , selvempi)
Kun uskon perusteet on omissa kokemuksissa niin se subjetiivisuus kääntää katseet pois Kristuksesta ja uskoa etsitään omista tunteista .
Pyhän Hengen lahja = Pyhä Henki tulee itse asumaan ihmiseen , se suurin lahja .( Ari/ Martti kirjoitteluun )
”Pyhä Henki tulee itse asumaan ihmiseen, se suurin lahja.” Tällainen on juuri sitä uskon yksityistämistä. Pyhä Henki ei asune kenessäkään. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee (Joh. 3:8) .” Kannattaa olla tarkka verbimuodoissa. Pronominit ovat tässä monikossa, vaikka ’temppeli’ on yksikössä. Seurakunta on siis Hengen asunto eikä kukaan yksityinen uskova: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä (1. Kor. 3:16)?”
Timo. Kyse ei ole omista koetuista tunteista. Ei myöskään katseen kääntämisestä pois Kristuksesta, vaan Kristuksen läsnäolon tunnosta. Oletkos autuas? : eli onko sinulla Jumalan henki? Tätä lienee myös kyselty ainakin aiemmin evankelisessa liikkeessä. Nykyään varmaan harvemmin. Kyse on samasta asiasta kuin mikä aiemmin ilmeni herännäisyydessä. Missä on passi? En ole myöskään kuullut tätä kysymystä nykyajan herännäispiirien keskuudessa.
Kosti , mikä merkitys noilla kysymyksillä on ; oletko autuas ? Mitä jos vastaa että ei ole tai olen ? Tilastojako siinä tehdään . Miten sanoisit jos joku sanoisi en ymmärrä tuota autuas sanaa tai en ole omasta mielestäni autuas .
Ajattelen tuota pietistisenä tapana .
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta että voisiko sanoa että lähdetkö minun kanssa yhdessä seurakuntaa ? Ei kai kysymyksillä kukaan tule autuaaksi vai meinaatko että sitten olis paikka alkaa evankelioimaan ? Yksi helluntaiveli sanoi vuosia sitten ettei viitsi enää käydä Srk:ssa kun kerran on pois niin tullaan kyselemään että Ootko vielä uskossa .
Eikö meidän tule kutsua ihmisiä Kristuksen sanan äärelle josta usko syntyy ja ihminen voisi päästä armossa kasvamaan . Minua vierastuttaa tuo tapa , ajattelen että ihmisiä pitäisi kohdata luonnollisesti ja tiedostaa oman itsensä kautta että armosta on saanut uskon ja tiedostaa sen että Jumala tahtoo kohdata jokaisen rakkauden ja armollisuuden kautta ja niin että Pyhä Henki saa viedä ihmiset tunnustamaan syntinsä ja tulla armahdetuiksi .
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mihin sillä kysymyksellä tähdätään oletko autuas ?
Raamattu opettaa meitä kääntämään katseet pois itsestä uskon alkajaan Jeesukseen Kristukseen josta usko ja elämä tulee . En ole löytänyt itsestä synnin lisäksi mitään autuutta tunnemaailmasta , mutta olen kokenut Jumalan sanan äärellä suurta siunausta , rauhaa , iloa ja lohtua elämän haasteisiin.
Miksi toisen ihmisen tulee saada heti selvää jonkun autuuden tilasta ? Eli saada näyttämään se toinen että sinulta puuttuu nyt jotakin tai se alkaa etsimään omista tunteista sitä uskoa ja jos ei muuta keksi niin ainakin yrittää olla hyvä ihminen ja etsiä uskonnollisia plus pisteitä ja luulen että sitten sille ihmiselle aletaan kertomaan omia kokemuksia uskoontulossa , mutta onko nämä evankeliumia tai mistä usko syntyy ? Kun tiedämme varmasti missä ihminen saa kohdata Kristuksen niin sinne ihmistä tulee rakkaudella kutsua eikä mennä ns syvään päätyyn . On paljonkin tapauksia kun ihmiset on kertoneet miten uskovaiset on karkoittaneet pois ihmisiä kun mennään iholle vaikka se on Jumalan työtä ja saamme jättää ne kohtaamamme ihmiset rukouksin Herran käsiin . En kyllä ole raamatusta löytänyt tuota tapaa mistään . Eikö meidän pitäisi heijastaa sitä Kristuksen rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ja kohdata ihmiset Jumalan kuviksi luotuina luonnollisella tavalla .
Olisi esinerkkejö useampiakin., mutta yksi kymmeniä vuosia sitten kun olin kesäiltana yhden opiskelu ja työkaverin luona käymässä ja illalla olin lähdössä moottoripyörällä pois ulkona ja varusteita laittamassa niin tämä kaveri sanoi että lämmitetäänkö sauna että hän haluaisi puhua uskonasioista ja saunassa sanoi että jos olisit aikaisemmin puhunut niin hän ei olisi halunnut kuunnella minua . Ja minulle se kertoo että aika on kaikella ja ihmiset kyllä haluavat kuulla kun emme heti mene kyselemään ja jokainen myös kantaa monia kokemuksia mukanaan ja ei se kritittyjen maine ole niin hyvä ja syy on myös joskus meissä .
Suomen herätysliikekristillisyydessä esim. Juha Vähäsarja edustaa hyvin samaa teologista linjaa kuten Hedberg ( ja tietysti Luther ) , joka tulee esille hänen hartaus ja muista teksteistä .
Martti Pentti ; Tällainen on juuri sitä uskon yksityistämistä. Pyhä Henki ei asune kenessäkään.
Laitat nyt vastakkain yksityisen uskon ja yhteisöllisen uskon , jota raamattu ei tee , usko on samalla yksityistä ja myös yhteisöllistä ja jos luet eteenpäin sitä korinttolaiskirjettä niin siellä Paavali puhuu : ettekö tiedä että ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli . Että kyllä Pyhä Henki asuu kristityissä ihmisissä ja lopulta myös isä ja poika koska Jumala on yksi vaikka 3 persoonaa .
Siksi raamattu puhuu siveydestä meidän omaa ruumista kohtaan koska se on Pyhän Hengen temppeli. Muutenhan tuo näyttää oikealta mutta kun Paavali puhuu aluksi Srk :lle ja sitten yksityisille ihmiselle niin se konteksti pitäs kohdistaa oikein .
Timo Gummerus milloin Pyhä henki tulee uskovaan?
Raamatussa ei lue, että teidän ruumiinne ovat Pyhän Hengen temppeleitä. Seurakunta on yksi ruumis, jonka jäseniä kristityt ovat. Samoin seurakunta on yksi temppeli, jonka eläviä kiviä kristityt ovat.
Martti sekä/ että yksityinen ja yhteisöllinen
1kor 6:19
18Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. 19Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? 20Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
Ei hänen tarvitse uskovaan tulla kun hän jo asuu hänessä . Raamattu puhuu tosin hengellä täyttymisestä jotta Pyhä Henki saisi vaikuttaa ihmisessä että Jumalan tahto saisi toteutua ihmisessä .
Ef. 5:18–20: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa irstaus, vaan täyttykää Hengellä. Puhelkaa toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle.”
Konteksti on Kristuksen ruumiissa , seurakunnassa tässäkin opetuksessa eli Pyhällä Hengellä täyttymisen paikka on Srk ensisijaisesti .
Subjektiivinen usko etsii Jumalaa omista tunteista ja kokemuksista ja lopulta jopa perustaa oman uskonsa niiden varaan ja mitä suurempia tunteita sen varmempaa usko on ja ainakin ne suurimmat tuntemukset kertovat selvää kieltä kun elämäkin muuttui kertaheitolla .
Ja varmaan Jumala ollut myls läsnäkin , mutta Kristus tahtoo elää ja vaikuttaa meissä joka hetki
Objektiivinen usko perustuu täysin Kristuksen sovitustyöhön johon se turvaa ja luottaa että sanan ja armonvälineiden kautta Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ihmisessä asuvan Pyhän Hengen kautta , Kuten Paavali kirjoittaa etten elä minä vaan Kristus minussa . Meidän tulee antaa itsemme eläväksi uhriksi Jumalalle ja se on meidän järjellinen Jumalanpalvelus , kun annamme itsemme ts altistamme sanalla ja Srk yhteydellä itsemme jotta Pyhä Henki saa meidän kauttamme toimia . Tämä on kaikki Jumalan työtä kun annamme itsemme eläväksi uhriksi hänelle .Kysymys on lopulta uskomme Jumalan sanaa .
Pyhä Henki asuu sekä seurakunnassa että jokaisessa sen yksittäisessä jäsenessä, kuten Timo kirjoitti.
Usko ja tunne on aina sekä objektiivista, että subjektiivista. Ortodoksi teologiassa varoitetaan etsimästä tunteita, silti usko ei ole tunteetonta. Kaikesta huolimatta Jumala rakastaa jokaista ihmistä.
Mitä se asuminen sitten merkitsee? Toisinaan Hengestä puhutaan kuin hän olisi uskovan käytössä oleva voimavara, uskovan käskyläinen.
Niinpä ja aina ihminen kaipaa tunteita ja kokemuksiakin joka nousee luotuisuudesta tulla nähdyksi ja kohdatuksi . Mutta Jumalan sanan kautta ihminen saa sisäisen rauhan jossa tämä toteutuu ja saa tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty .
Luin tuosta ”oletko autuas ” tekstejä ja siinä on ollut tietysti hyvä päämäärä kysyjillä , mutta väistämättä tulee mieleen että hiukan ”lihan käsivarsilla” siinä on lähestytty asiaa . Voi toisin joskus jonkun ihmisen pysäyttää tuo kysymys ; oletko autuas . Aikoinaan yhteiskristillisissä piireissä oli nuoria jotka kyselivät : puhutko kielillä , joka on mielestäni samaa sukua tuon autuaaksi kyselyn kanssa .