Usein jää ihmettelemään sanan julistusta jossa on irrallista puhetta ilman että se kiinnittyy todellisuuteen . Esimerkkinä puhetta rististä , jota on paljonkin , mutta raamatullinen sanoma on että Kristuksen sovitustyö on historiallinen perusta ja kaste on sen nykyhetki . Subjektiivinen uskonkäsitys puhuu paljon henkilökohtaisuudesta , vaikka kastetta henkilökohtaisempaa asiaa ei voi olla kuin ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja se on paljon todellisempi kuin meidän vaihtuvat tunteemme.
Samoin on paljon puhetta uskosta ja sekin vaan usein jää kiinnittymättä sanaan joita ei voi erottaa toisistaan , kuten vanhan liiton pyhät uskoivat Jumalan lupauksiin , että usko ei ollut jotain epämääräistä joka ei kiinnity mihinkään . Sana on uskonkohde ja kaiken elämän lähde ja tässäkin subjektiivinen uskonkäsitys tahtoo tuoda omat kokemukset ja tunteet ohi Jumalan sanan lupaukset ja siirtää katseet pois Kristuksesta itseensä ja perustaa uskonsa omiin tunteisiin ja kokemuksiin .
Kaikenlainen usko tuottaa kokemuksia , mutta toisia tunteita ja kokemuksia annetaan ja subjektiivinen usko etsii niitä kun ne ovat ikäänkuin polttoainetta uskolle . Pelastusvarmuus on tietysti heikkoa kun sen perusteet on omissa tunteissa ja kokemuksissa .
Koko raamattu puhuu annetusta uskosta , kuten esim . Juudaan kirjeessä
kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Tai jo alusta alkaen että me ei valittu häntä vaan hän valitsi meidät joka sulkee täysin pois subjektiivisen uskon.
Uskoa hebr. 11 kuvataan ( 92 mukaan , joka parempi kuin 38)
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko tarrautuu Jumalan sanaan ei johonkin ihmeisiin , merkkeihin ja kokemuksiin .
Ilman Kristus keskeisyyttä ja ristinsovitustyön objektiivuutta johon liittyvät Herramme asettamat armonvälineet , raamatun sana ei puhuttele ja yhdistä uskoa Kristukseen lukijaa jos perusta jätetään pois eli keskiössä tulisi olla Kristus josta kaikki elämä ja ymmärrys tulee Pyhän Hengen opettamana .Paljon puhetta Pyhästä Hengestä joka usein tuntuu että se olisi ihmisten ohjailtava voima , vaikka hänen persoonansa ja tehtävänsä on sanasta kirkastaa Kristus
Historia kertoo milloin raamatullisesta lahjavahurskaudesta , objektiivisuudesta tuli subjektiivista uskoa, jolloin keskityttiin itsestä päin enemmän määrittelemään uskoa .
Luther toi uskoon jo tietysti paljon henkilökohtaisuutta ja omantunnon puhtauden merkitystä , kuten kristityn vapaus oli yksi keskeisiä opetuksia , mutta hänen opetukset kiinnittyivät aina Kristuksen sovitustyöhön . Ja Luther mursi katolisen sen ajan Paaviin keskittynyttä valtaa ja julistaa Kristusta kaiken päänä kirkossa ja seurakunnissa .
Suurin ja vaikuttavin asia on 1600 luvulla noussut pietismi , joka vaati
henkilökohtaista kääntymystä
, uskonkokemusta ja uskon näkymistä elämäntavoissa. josta alkoi usko enemmän siirtyä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin . Oli myös armonvälineillä osansa enemmän tai vähemmän tietysti , kuten samanlailla pietismissä tänä päivänä , joiden määrittely vaihtelee ihmisen mukaan .
1700-1800 luvulla vaikutti valistusaika ja liberalismi
Joka määritteli uskon olevan
ihmisen sisäistä riippuvuuden tunnetta Jumalasta
ja moraalista kokemusta.
Moderni herätyskristillisyys ja helluntailaisuus (1900-luku ->): Korostivat ratkaisukristillisyyttä (ihmisen oma päätös ottaa Jeesus vastaan) sekä Pyhän Hengen kokemista (kielilläpuhuminen, armolahjat).
1960 -luvulle tultaessa oli yksilökeskeisyys vauhdittamassa ja samalla viha kaikkia instituutioita kohtaan lisäsi subjetiivista omaa uskonkäsitystä jossa oli monenlaisia sävyjä ja perusteita . Hippiliike ja sen parissa syntynyt herätys kuvastaa sitä miten ilman opetusta ihmiset luovat uskonelämälle omia raiteita ja oppeja .
Kaikki suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet pietistisestä juuresta ainoa poikkeus oli Hedberg joka taisteli sitä vastaan , mutta myös myöhemmin syntyneet vapaat suunnat ja helluntailaisuus kantavat pietismissä traditiota josta uskonkäsitykset ovat muotoutuneet . Usein tahdotaan pietismin vastakohdaksi tuoda kuiva opillinen dogmien kirkko jossa vain järjellä käsitellään uskoa , mutta pietismi ei edes osaa määritellä uskoa opillisesti tarkasti, mutta kuitenkin se haluaa näyttäytyä tietävän tarkalleen oikean tai väärän tai sitten heittää ison ekunenian vaihteen silmään . Tämä kristillisyys ei voi elää mielestäni kovin helposti Kristuksen ruumiissa yhtenä kun uskonmääreistä osa on raamatun ulkopuolella eli ihmisen ajattelussa .
Kaiken tämän seurauksena kristillisyys on pirstoutunut moniin osiin ja moniin ajatusmalleihin . Kaiken hajaannuksena ollut ihmisen pyrkimys määritellä uskoa oman viisauden kautta ei eläen sanasta ja luottaen siihen . On ymmärrettävää että uskonpuhdistuksen aikana kun Luther kiersi seurakuntia ja huomasi surkean tilan missä perheet ja papit olivat sen katolilaisuuden jäljiltä kun perheissä ei opetettu raamattua jota ei edes papit tunteneet ja tästä mielestäni on tehty vääriä johtopäätöksiä millaista on luterilainen usko. Tämän seurauksena syntyi vähä – katekismus joka on tarkoittu miehille opettajaksi perheelle . ( alunperin papeille , mutta jokaisen luvun alussa että näitä on miehien opetettava perheelle)
Aika pienesti sanottu : Kirill harha ? Ukraina irti ja riidat pitkin ordodoksista kenttää ja jakautumisia tullut ja tulee lisää , mutta jos kirkko on yhtenäinen niin millaisen synninpäästön se tarvii kun kaikki paljastuu sodan loputtua ei tuota voi sivuttaa noin vain ja minkäänlaista analysointia missä voi noin pahasti mennä pieleen . Ei ole uskottavaa jos toistaa kirkon yhtenäisyyttä ja uskovien varmaa oppia ja sitten tuplamäärä kuin luterilaisia koko maailmassa heittäytyy diktaattorin puolelle .
On luterilaisuus monissa eri kirkkokunnissa ja jakautunut mutta niin on myös ordodoksisuus . Tradition seuraaminen ei ole pelastanut ordodoksikirkkoa vaan lopulta se on ollut opissa se syy kun Jumalan sana ei ole ollut ylimpänä ja tärkeimpänä vaan perinteet ja tulos on kauhea . Pysyisitkö Venäjän orododoksikirkon jäsenenä jobssiellä olisit ? Jos sinne jäisit niin näkisitkö mitään ristiriitaa sanasta ? Vain Jumalan sana on varma ja luotettava ja sitä tulee seurata ja kaikki katseet muualle vievät kahville oli se pietistinen kirkkokäsitys tai luottaminen traditioon enemmän kuin Jumalan puheeseen vie harhaan .
Timo G. Ortodoksisen kristillisyyden isoimmat ongelmat Timothy (Kallistos) Waren mukaan ovat olleet länsimaisen teologian käsitteistön ja dogmatiikan systeemin soveltaminen sekä 1800-luvulta alkaen tapahtunut ortodoksisten paikalliskirkkojen liittoutuminen nationalismin eli kansallisuusaatteen kanssa. Edellinen on hämärtänyt kreikkalaisten kirkkoisien perintöä ja jälkimmäinen kristinuskon ekumeenisen (tässä merkityksessä: ylikansallisen) luonteen. Kyllä meillä lutherilaisillakin on omat ”perinteemme” vaikka sola scripturasta kiivailemme.
Timo, näyttää et tunne kirkon historiaa, eihän siirtyminen toiseen patriarkaattiin ole jakautumista. Siirtyminen toiseen patriarkaattiin on paljon vanhempi asia kuin sota. Unrainassa on pitkän historian aika ollut eri patriarkaattien kirkkoja. Joten päivitä historian tietosi.
Timo, kirjoitat; ”Tradition seuraaminen ei ole pelastanut ordodoksikirkkoa vaan lopulta se on ollut opissa se syy kun Jumalan sana ei ole ollut ylimpänä ja tärkeimpänä vaan perinteet ja tulos on kauhea”
Timo, miten vajota noin alas, tuohon luterilaiseen hömppään?
No on kai toisaalta turhaa vääntöä ja meillä on eri tulokulma asiaan . Jääköön nämä omaa lokeroon ei oteta lopulta henkilökohtaisesti vaikka tietysti suhtaudumme syistä tai toisista subjektiivisesti asioihin ja meillä on varmaan ainakin itselle hyvät perusteet väitteille . Minä suhtaudun asioihin niin ettei aina voi onnistua ja kaikki ei ole aina rakentavaakaan kenties , mutta sitähän elämä muutenkin on , tulee hyviä ja huonoja aihekirjoituksia , mutta toivon tietysti armollisuutta . Minä katson tuon blogitekstin kautta puhtaasti ja uskonkäsityksen kautta ja mielestäni paras tapa on tutkia sitä kirjallisen tuotannon kautta ei historian tapahtumien kautta , kun jokaisen ihmisen elämässä on eri vaiheita .
Kirjoitit Marko että meilläkin on perinteet , mutta kai me luterilaisina halutaan ne asettaa omaan kontekstiin ja niiden ei tulisi hallita niin että sanaa joudutaan venyttämään . Kaikki lopulta osoittaa sen että kaikki kirkkokunnat ja liikkeet voivat erehtyä koska niissä on vain syntisiä ihmisiä . Uskon että heti kun meille alkaa kasvamaan tietynlainen ylpeys ja pidetään omaa kirkkoa tai liikettä parempana niin siinä on vaara ja lopulta meillä ei olekkaan suuri Kristus vaan meistä kasvaa suuria ja itseriittoisia . Mutta näkymä on jotenkin että tänä päivänä kristityt kantaa kuormia monella tavalla ja meille opetetaan ristintietä joka tekee meidät pieneksi .
Vai sola scripturasta kiivaillaan ? Tuntuu ettei sana ole kovin useassa asiassa ,ainakaan luterilaisessa kansankirkon keskusteluissa . Yhteiskunnan paine on kaikille kirkoille haaste ja tuntuu että yksi toisensa jälkeen joutuu sen kokemaan . Tuosta sola scripturasta ajatus että sekin mielletään herkästi lyömäaseeksi tai oikeaoppisuuden kirveeksi , mutta tosiasiassa se mielestäni pitäisi viedä syvemmälle tutkimaan sitä sanaa , ei siis lauseita viskomaan todisteina , sillä eihän eri aikana eri kultuurissa kirjoitettu kirja ole ihan päivänselvä suomalaiselle ilman tutkimista .
Timo kirjoitat; ” Uskon että heti kun meille alkaa kasvamaan tietynlainen ylpeys ja pidetään omaa kirkkoa tai liikettä parempana niin siinä on vaara ja lopulta meillä ei olekkaan suuri Kristus vaan meistä kasvaa suuria ja itseriittoisia”
Timo, eihän se näin mene. Totta kai oikea Jeesuksen perustama kirkko on parempi, kuin vaikka lähetyshiipakunta joka on ihmisten aikaan saanos. Jotain rotia nyt tuohon kirjoittamiseen.
”Totta kai oikea Jeesuksen perustama kirkko on parempi.” Eihän Timo Gummerus kirkosta puhunut vaan ylpistymisestä. Siinä on vaaransa.
No niin. Tässä vaihtaa ajatuksia kaksi oman kristillisyytensä oikeellisuudesta vakuuttunutta 🙂
Tietenkin sola scriptura on luovuttamaton meille luterilaisille. Mutta samalla kannattaa muistaa, että sola scriptura numquam sola eli yksin kirjoitukset eivät koskaan ole yksin. Mikä tarkoittaa: kaikkea meidän raamatuntulkintaamme ohjaa käytännössä jokin rinnalla kulkeva opinkäsitys. Saksalaisessa luterilaisen teologianhistorian tutkimuksessa on kauan puhuttu ”Augsburgin tunnustuksen salaisesta dominanssista” eli siitä, että sola scripturaa korostettiin, mutta käytännössä raamatuntulkintaa ohjasi Augsburgin tunnustus. Eli kylläkin Raamatusta otettu mutta kuitenkin tradition alueella muodostettu tulkintaohje.
Muutoin olen sitä mieltä, että pitkässä juoksussa kristikuntaa eniten hajoittava raamatun tulkinta on ollut ääriprotestanttisuus: joku väittää lukevansa ”vain Raamattua” ja antaa piut paut uskontunnustuksille ja muulle vastaavalle sekä antaa omien kokemustensa ohjata tiedostamattomasti.
Kansankirkkomme ongelma on, että liian harvat lukevat Raamattua, Lutheria ja Tunnustuskirjoja ja korvaavat ne radikaalin tutkimuksen hengentuotteilla. Wille Riekkinen sanoi asian jotenkin näin: moderni Raamatun tutkimus osoittaa, että emme voi pitää Raamattua Jumalan sanana perinteisessä mielessä.
Lue vähän tarkemmin.
Wille Riekkisen sana näyttää käyneen myös toteen laajemminkin. Raamatun lukeminen lienee marginalisoitunut – (ja myös sen ottaminen todesta perinteisessä mielessä) – kuten muukin lukeminen tässä ajassa.
Ingemar Öbergin sanoin: Jumalan sana on elävä ja voimallinen sana. Pyhä Henki asuu sanassa. Luther opettaa Raamatun itsetodistusta. ”Pyhä Raamattu on Jumalan luova ja toimiva sana, joka vakuuttaa ja todistaa omasta totuudestaan. Sanan edessä ei teoretisoida, sillä siinä ollaan kasvokkain elävän Jumalan kanssa.” Toki voin yhtyä myös tähän: sola scriptura numquam sola.
Marko pitääkö muut sitten omaa uskonkäsitystä vääränä ? 🤣🤣. Jokainen ilmaisee asiat omalla tavallaan , ei minua häiritse jos joku on eri mieltä asioista , enemmän häiritsee jos joku tulee tuomariksi ja sen koen että nostaa itsensä yläpuolelle . Me olemme erilaisia ja ilmaisemme asiat eri tavalla ja joskus siihen voi tulla kiivautta ja meitä jopa käsketään suuttumaan mutta ei tekemään syntiä 🤣. Ajattelen että lopulta kaikesta voimme oppia ja kristillisyydessä oppiminen on armossa kasvamista ja se vie aina meitä synnintunnustajan paikalle . Joku tässä kuitenkin tuntuu aika monia koukuttavan kun täällä usein vaihdetaan ajatuksia , välillä samaa mieltä ollen ja välillä eri mieltä . Henkilökohtaisesti tietysti ajattelee että kaikkia ensimmäisiä väläyksiä ei pitäisi kirjoittaa vaikka tykkäisi hiukan provosoida . Ja haluan nyt pyytää anteeksi jos olen loukannut Samia tai jotain muita , kenties kärjevillä kommenteilla, en ole tuntenut vihaa ketään kohtaan ,mutta nuo Venäjän ordodoksikirkon tilanteet on kenties ollut huonoja argumentteja joita olen käyttänyt . Mutta kiitos kommenteista ja jatketaan taas !
No en halua koskaan asennoitua tuolla tavalla kuten Sami kirjoitit . Eikö meidän tulisi siunata toistenkin kirkkojen työtä , kuten messuissa rukoilemme myös . Me olemme ihmisiä ja Jumala tahtoo meidät kaikki pelastaa , enkä halua kenellekään viestiä että tämä on se ainoa oikea johon itse kuulun tai verrata sitä toiseen. Uskon Jumalan johdatukseen . Kritisoida voi muttei meillä ihmisillä ole mitään ylpeilemisen aihetta , se mielestäni haisee ja karkoittaa ihmisiä pois jos moitimme toisia ja kehumme omaa kirkkoa .
Se näkymä on sieltä omasta kirkosta aina kun katson itseeni ja toisia veljiä ja siskoja niin kaikki olemme syntisiä mutta meillä on suuri Kristus ja hän tullut kaikille pelastukseksi , olipa körtti , evankeelinen , ordodoksi , luterilainen katolilainen , hellari , baptisti tai kuka vaan joka tahtoo turvata Kristukseen ja häneen katsoessa sen tulisi herättää sitä samaa tahtoa että kaikki pelastuvat , on vain yksi Kristus ja on vain yksi lopullinen Jumalan taivaankoti .
Kari kirjoitti Reposen profetiasta mm. ja Jumala on toiminut Suomessakin monien ihmisten kautta vaikka heillä ei ole niin kiinteää alttariyhteyttä , mutta kuitenkin armonvälineet on vaikuttaneet siellä ”taustalla ” . Jumala ei pelasta meitä ymmärryksen tai viisauden kautta vaan armosta uskon kautta . On vain eri aikana erilaisia vaiheita kristikunnassa , mutta Jumala toimii tavalla tai toisella ja käyttää ketä hän tahtoo .
Tässä tulee vaan mieleen onko uskova henkilökohtaisesti vastuussa Jumalalle teoistaan vai ei, siis onko yhteisöllinen usko sellainen joka ohittaa oman vastuun eli nyt vaikka kun venäjän kirkon jäsenet tappavat saman kirkon jäseniä???
”Onko yhteisöllinen usko sellainen, joka ohittaa oman vastuun.” Tätä piti miettiä. Arvelen, että uskova on vastuussa paitsi Jumalalle myös yhteisölleen. Pitäisikö sanoa, että hän on yhteisöstään vastuussa Jumalalle? Seurakuntavaalit lähestyvät ja kysymys on siksikin ajankohtainen. Sotaa tukeva Venäjän patriarkaatti on ääritapaus. En todellakaan tiedä, miten yksittäiset ihmiset pystyvät siellä vaikuttamaan seurakuntansa päättäjiin.
Siis JOS USKOTAAN jonkun kirkon olevan Jeesuksen ruumis niin vaikka sen jäsenet tappavat toisiaan niin silti kaikki ok???? Kuinka ruumis voi toimia jos jäsenet jopa tappavat toisiaan, siis lapsenmielisesti jos käsi hakkaa jalan irti tai lyö silmät puhki???
”Jos uskotaan jonkun kirkon olevan Jeesuksen ruumis…” Kaikki Jeesuksen seuraajat muodostavat hänen ruumiinsa maan päällä. Mikään erillinen ’joku kirkko’ ei sitä ole. Näin toki muutamat harhaiset ryhmät uskovat eikä se ole ’ookoo’. Traagisimmat tarinat ovat päättyneet joukkoitsemurhaan. – – – On turha etsiä sellaista seurakuntaa, joka olisi kaikessa täydellinen. Virheettömyys odottaa iäisyydessä. Siihen asti on siedettävä vajavaisuutta ja pyrittävä korjaamaan vääryyksiä ja puutteita siinä, missä siihen pystyy.
”Kaikki Jeesuksen seuraajat muodostavat hänen ruumiinsa maan päällä. Mikään erillinen ’joku kirkko’ ei sitä ole”
Käsitys pelkästä ”näkymättömästä seurakunnasta”, joka koostuu mistä tahansa itsenäisesti ryhmittyvistä uskovista ilman yhteistä historiallista ja sakramentaalista sidettä, on kirkkohistoriallisesti myöhäinen ilmiö suurelta osin peräisin reformaatiosta ja myöhemmästä vapaakirkollisuudesta. Kristuksen perustama kirkko on aina ollut sekä hengellinen että näkyvä, yksi ja jakamaton yhteisö.
Sami Paajanen mitä JEESUS SANOO, eikö Hän sano ettei JUMALAN VALTAKUNTA tule NÄKYVÄLLÄ TAVALLA!!!
Kristillinen kirkko ja Jumalan valtakunta eivät liene sama asia, vaikka ne jotenkin sisäkkäin ovatkin.
Martti Pentti siis Jumalan valtakuntaan pitää päästä sisälle, Jeesuksen sanojen kautta sinne mennään.
Eräs mielenkiintoinen tapaus koskien pietismin tuottamiin ongelmiin ilmenee arkkipiispa Bergenheimin vieraillessa 1850 Pohjanmaalla, jossa hän Pietarsaaressa tapasi muiden ohella 16 herännäispappia. Pietistien lippua kantoi Malmberg taustatukenaan von Essen, Ingman ja Helander.
Tiukasti arkkipiispa hyökkäsi heitä vastaan mutta saikin vastaansa taipumattoman hengen. Malmberg esitti arkkipiispalle perusteellisesti seurojen hyödyn ja sirotteli puheeseensa ”monta terävää totuutta” ja ”kirveleviä suolarakeita”, että ne aika ajoin löivät tukkoon ”Hänen Kunniarvoisuutensa suun.”
Arkkipiispan kysymykseen, ketkä olivat Malbergin kanssa samaa mieltä, kaikki 16 pietistiä nousivat ylös, joukossa myös muutama puhdasoppinen. Malmberg lisäsi puheeseensa sivallusten tehoa ja vetosi pappisvalaansa ja omaantuntoonsa ja sanoi luopuvansa ennemmin virastaan, omaisuudestaan ja hengestään kuin toimisi niitä vastaan.
Malmbergin näin puhuessa ”värin havaittiin vaihtuvan piispan kasvoilla.” Arkkipiispa keräsi koko olemukseensa virkansa arvovallan ja sinkosi varoituksen sanan Malmbergille ja muille pietistipapeille. Tavatessan myöhemin Vaasassa Lars Stenbäckin arkkipiispa sanoi Malmbergin nostattaneen hänessä hillittömän vihan.
Arkkipiispa Bergenheimilla oli sormensa pelissä myös koskien Hedbergiä hänen haettuaan Kaarinan kirkkoherran virkaa 1853. Bergenheim halusikin nyt ”pietisti” Hedbergin nimittämistä. Bergenheim kirjoitti kenraalikuvernöörin sijaiselle Platon Rokassovskille, ettei Hedbergiä pidettäisi sopimattomana, koska ”hän oli yhden pietistipuolueen johtaja”
Varminta olisi siis sjoittaa hänet lähelle piispanistuinta, tuomiokapitulia ja kuvernööriä, kuin pakottaa hänet vähemmän valvottuihin virkoihin Pohjanmaalle, missä hän tulee varmasti onnistumaan, ”onhan hän moitteeon pappi.” Arkkipiispan myötävaikutuksella Hedberg sai siis Kaarinan kirkkoherran viran 1854. Jostain syystä arkkippispa luotti tähän pietistipappiin pyytäen hänet myös tuomiokapitulin lisäjäseneksi.
Arkkipiispan mielessä lienee kummitellut Malmbergin hahmo ja muistissa ollut kiivastuminen Malmbergin itsepäisyydestä, ettei se tuli vaan leviäisi enenpää kirkossa.
Kertomuksesta saa sen käsityksen, ettei kysymyksessä ollut kiista opista vaan piispan arvovallasta.
Arvovallasta ja tietysti myös siitä, että arkkipiispan sanat olivat kaikuja kenraalikuvernööri Menšikovin Turun tuomiokapitulille lähettämästä kirjelmästä, jossa heitä kehotettiin sensuuritoimissaan estämään tehokkaasti lukijoitten uskoa horjuttavien ja vallitsevan kirkon opista poikkeavien kirjoitusten leviäminen. Ahvenanmaalle oli myös karkotettu arkkipiispa Melartinin aikana useita ”hankalia” herännäispappeja.
Milloin uskosta tehtiin subjektiivista? Onkin hyvä miettiä mitä tuo usko oikeastaan on Raamatun kontekstissa.
Jokainen Kristukseen kastettu on Jumalan lapsi, mutta me eksymme aina, kun alamme perkaamaan pois toisiamme.
Jumala tuntee omansa, sillä onhan Hän itse lahjoittanut meille Jumalan Pojan uskon. Me uskomme, minä uskon, sinä uskot… Yhteisesti ja erikseen, kyse on aina kuitenkin Jumalan lahjasta. Voiko joku meistä kieltää toisen kasteen Kristukseen, olkoon vauvana kastettu tai vasta myöhemmin aikuisena? Moni meistä eksyy opin tuulissa, mutta Jumala on kuitenkin uskollinen ja vanhurskauttaa omansa, jotka Hän on omakseen ottanut. Olemme kaikki samalla viivalla, kun meidät on kastettu Kristukseen, Jumalan Sanan kautta. Lupauksensa ei horju, sillä Hän Pelastaa ne, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen lunastaneen meidät pois kuolemasta ja synnistä elämään ja ylösnousemukseen.
”Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. Gal.3:22-29
Milloin uskosta tehtiin subjektiivista? Onkin hyvä miettiä mitä tuo usko oikeastaan on Raamatun kontekstissa
Toki me voimme hairautua pois monin tavoin uskontiellä , mutta subjektiivisuus tässä tarkoittaa että uskon perusteissa on jotain ihmisen osuutta pelastuksen suhteen siinä opissa mihin ihminen uskoo . Kaikki tietyllä tavalla mielestäni sortuvat subjektiisuuteen joskus elämänsä aikana , koska se on niin vaikea hyväksyä lahjavanhurskaus ja myös se Jumalan siunaus elämää kun samalla koemme oman syntisyytemme ja tahdomme olla osallisia Jumalan teoista meitä kohtaan .
Timo Gummerus siis jos pelastuksessa ei olisi ihmisen omaa osaa niin miksi Jeesus sanoo VALVOKAA JA JOKA VAHVANA PYSYY?!?!
SAMOIN jEESUS SANOO ELLETTE TEE PARANNUSTA HUKUTTE!!!
Jumalan tahto on että kaikki tulisivat parannukseen, siis jos ihmisellä ei olisi osuutta niin miksi Jumalan tahto on että kaikki tulisivat PARANNUKSEEN???
2. Piet. 3:9
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
Niin kirkko ei ole sama kuin Jumalan valtakunta ja täällä se ei tule näkyvällä tavalla ilmi kuten Jeesus siitä puhuu , mutta kirkko elää siitä esimakuna ja päämääränä ja samalla se Jumalan valtakunta on sisällisesti uskovissa .
Markon kommettiin että sola scriptura ei ole tietysysri yksin eikä se ollut Lutherin ajatuskaan . Suurin osa kristillisistä yhteisöistä ja myös ei kristillisissä yhteisöjä on jotka julistavat raamatun olevan ylin auktriteetti joka on vain julistus . Ja sola scriptura on osa muita sola periaatteita ka kuuluu yhtenä tietysti siihen . Yksi tärkeä asia on raamatuntutkimus sillä ilman sitä ei voi tuntea mihin ja mitä raamattu todella sanoo . Jollekin se on irtojakeita ja jollekin se tarkoittaa että omalla uskolla on hyvät perusteet .
Suurin osa kristikunnasta ei pidä Raamattua yksin korkeimpana auktoriteettina.
No niin protestanttisuudessa kyllä , mutta idän ja lännen kirkoissa on ei yksin raamattu , joka on luterilaisuudessakin lopulta mutta järjestys on ensin Ja ylimpänä .
Herännäisyyttä tutkinut Heikki Ylikangas on todennut: ”Paavo Ruotsalaisen mahtavuuden aikana vain yksi mies uskalsi nousta julkisuudessa häntä vastaan ja antaa sanan sanasta.” Hän oli C. O. Rosenius, joka Espoossa heinäkuun alussa 1843 ”arvosteli ankarasti Ruotsalaisen armokäsitystä, hänen käytöstään ja pappien suurta nöyryyttä hänen, savolaisen karkean talonpojan edessä.” Tämän tapahtuman Ylikangas katsoo edistäneen Hedbergin erottautumista herännäisyydestä. Oikein suomalais-ruotsalainen maaottelu.
Vuonna 1843 Histan kartanossa järjestettiin lain kiertämiseksi kaksoishäät ja seurat, joihin saapui herätysliikkeen keskeisiä johtohahmoja. Historiankirjoista ilmenee, että Ruotsalainen kannusti heränneitä kääntymään niin ”pyhänä kuin pahana” ollessaankin Jumalan puoleen. Nämä vastapoolit yhdistyvät Ruotsalaisessa itsessään esimerkillisesti, kun hän toisaalta julistaa armon lahjaa, toisaalta ravaa kestikievareissa ryypyn perässä. – Mikä pahennus!
Olen itse aikoinani lukenut paljonkin Roseniuksen tekstejä, mutta jossain vaiheessa tein sen huomion, että hänen julistuksensa on lainomaisempaa kuin Hedbergin.
Olen samaa mieltä että Rosenius on lakia enemmän julistava ja saa juuri tuon käsityksen . Vaikka lakia myös Hedbergin tekstit sisältää, mutta vapaa armo heri omistettavaksi on se suurin julistus josta kumpuaa monet opetukset Hedbergillä .
Ari on kaksi eri asiaa pelastuksen perustus ja se miten kristitty elää . Vanhurskauttaminen ja pyhitys .ihminen ei voi pelastaa itseänsä suorituksellaan tai tahdonvoimallaan.
Usko on lahja , jota tulee varjella ja elää Jumalqn sanan mukaan , ihminen voi siitä luopua omatahtoisesti ja torjua Jumalan , jota varjellaan: Ihminen ei voi omalla voimallaan synnyttää uskoa, mutta hän voi omalla toiminnallaan luopua siitä Luterilaisuus opettaa että me pysymme sanan ja armonvälineiden äärellä jotka Jeesus itse on asettanut ja Pyhä Henki voi pitää meidät uskossa.
Vahvana pysyminen on Kristukseen turvaamista: Kristitty ei ole vahvuutta omassa itsessään, vaan heikkona Kristuksessa. Valvominen on turvaamista Kristuksen lupauksiin ja eikä turvautumista omiin voimiin .
Tuo parannus käsite on ilmeisesti sinulle Ari vain yksi kerta mitä olen käsittänyt ja luterilaisuudessa se on päivittäistä .
Parannus on yksi kertainen eli sen kautta ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan ja pois pimeydestä ja tulee Jumalan lapseksi ja Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja saa Pyhän Hengen ja Jumalan rakkauden sydämeen, siiss paljon tapahtuu!!!