Usein jää ihmettelemään sanan julistusta jossa on irrallista puhetta ilman että se kiinnittyy todellisuuteen . Esimerkkinä puhetta rististä , jota on paljonkin , mutta raamatullinen sanoma on että Kristuksen sovitustyö on historiallinen perusta ja kaste on sen nykyhetki . Subjektiivinen uskonkäsitys puhuu paljon henkilökohtaisuudesta , vaikka kastetta henkilökohtaisempaa asiaa ei voi olla kuin ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja se on paljon todellisempi kuin meidän vaihtuvat tunteemme.
Samoin on paljon puhetta uskosta ja sekin vaan usein jää kiinnittymättä sanaan joita ei voi erottaa toisistaan , kuten vanhan liiton pyhät uskoivat Jumalan lupauksiin , että usko ei ollut jotain epämääräistä joka ei kiinnity mihinkään . Sana on uskonkohde ja kaiken elämän lähde ja tässäkin subjektiivinen uskonkäsitys tahtoo tuoda omat kokemukset ja tunteet ohi Jumalan sanan lupaukset ja siirtää katseet pois Kristuksesta itseensä ja perustaa uskonsa omiin tunteisiin ja kokemuksiin .
Kaikenlainen usko tuottaa kokemuksia , mutta toisia tunteita ja kokemuksia annetaan ja subjektiivinen usko etsii niitä kun ne ovat ikäänkuin polttoainetta uskolle . Pelastusvarmuus on tietysti heikkoa kun sen perusteet on omissa tunteissa ja kokemuksissa .
Koko raamattu puhuu annetusta uskosta , kuten esim . Juudaan kirjeessä
kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Tai jo alusta alkaen että me ei valittu häntä vaan hän valitsi meidät joka sulkee täysin pois subjektiivisen uskon.
Uskoa hebr. 11 kuvataan ( 92 mukaan , joka parempi kuin 38)
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko tarrautuu Jumalan sanaan ei johonkin ihmeisiin , merkkeihin ja kokemuksiin .
Ilman Kristus keskeisyyttä ja ristinsovitustyön objektiivuutta johon liittyvät Herramme asettamat armonvälineet , raamatun sana ei puhuttele ja yhdistä uskoa Kristukseen lukijaa jos perusta jätetään pois eli keskiössä tulisi olla Kristus josta kaikki elämä ja ymmärrys tulee Pyhän Hengen opettamana .Paljon puhetta Pyhästä Hengestä joka usein tuntuu että se olisi ihmisten ohjailtava voima , vaikka hänen persoonansa ja tehtävänsä on sanasta kirkastaa Kristus
Historia kertoo milloin raamatullisesta lahjavahurskaudesta , objektiivisuudesta tuli subjektiivista uskoa, jolloin keskityttiin itsestä päin enemmän määrittelemään uskoa .
Luther toi uskoon jo tietysti paljon henkilökohtaisuutta ja omantunnon puhtauden merkitystä , kuten kristityn vapaus oli yksi keskeisiä opetuksia , mutta hänen opetukset kiinnittyivät aina Kristuksen sovitustyöhön . Ja Luther mursi katolisen sen ajan Paaviin keskittynyttä valtaa ja julistaa Kristusta kaiken päänä kirkossa ja seurakunnissa .
Suurin ja vaikuttavin asia on 1600 luvulla noussut pietismi , joka vaati
henkilökohtaista kääntymystä
, uskonkokemusta ja uskon näkymistä elämäntavoissa. josta alkoi usko enemmän siirtyä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin . Oli myös armonvälineillä osansa enemmän tai vähemmän tietysti , kuten samanlailla pietismissä tänä päivänä , joiden määrittely vaihtelee ihmisen mukaan .
1700-1800 luvulla vaikutti valistusaika ja liberalismi
Joka määritteli uskon olevan
ihmisen sisäistä riippuvuuden tunnetta Jumalasta
ja moraalista kokemusta.
Moderni herätyskristillisyys ja helluntailaisuus (1900-luku ->): Korostivat ratkaisukristillisyyttä (ihmisen oma päätös ottaa Jeesus vastaan) sekä Pyhän Hengen kokemista (kielilläpuhuminen, armolahjat).
1960 -luvulle tultaessa oli yksilökeskeisyys vauhdittamassa ja samalla viha kaikkia instituutioita kohtaan lisäsi subjetiivista omaa uskonkäsitystä jossa oli monenlaisia sävyjä ja perusteita . Hippiliike ja sen parissa syntynyt herätys kuvastaa sitä miten ilman opetusta ihmiset luovat uskonelämälle omia raiteita ja oppeja .
Kaikki suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet pietistisestä juuresta ainoa poikkeus oli Hedberg joka taisteli sitä vastaan , mutta myös myöhemmin syntyneet vapaat suunnat ja helluntailaisuus kantavat pietismissä traditiota josta uskonkäsitykset ovat muotoutuneet . Usein tahdotaan pietismin vastakohdaksi tuoda kuiva opillinen dogmien kirkko jossa vain järjellä käsitellään uskoa , mutta pietismi ei edes osaa määritellä uskoa opillisesti tarkasti, mutta kuitenkin se haluaa näyttäytyä tietävän tarkalleen oikean tai väärän tai sitten heittää ison ekunenian vaihteen silmään . Tämä kristillisyys ei voi elää mielestäni kovin helposti Kristuksen ruumiissa yhtenä kun uskonmääreistä osa on raamatun ulkopuolella eli ihmisen ajattelussa .
Kaiken tämän seurauksena kristillisyys on pirstoutunut moniin osiin ja moniin ajatusmalleihin . Kaiken hajaannuksena ollut ihmisen pyrkimys määritellä uskoa oman viisauden kautta ei eläen sanasta ja luottaen siihen . On ymmärrettävää että uskonpuhdistuksen aikana kun Luther kiersi seurakuntia ja huomasi surkean tilan missä perheet ja papit olivat sen katolilaisuuden jäljiltä kun perheissä ei opetettu raamattua jota ei edes papit tunteneet ja tästä mielestäni on tehty vääriä johtopäätöksiä millaista on luterilainen usko. Tämän seurauksena syntyi vähä – katekismus joka on tarkoittu miehille opettajaksi perheelle . ( alunperin papeille , mutta jokaisen luvun alussa että näitä on miehien opetettava perheelle)
Pietismiä voi tietysti myös arvostella, kukapa sen estää. Niin teki myös arkkipiispa Melartin keskustellessaan Hedbergin kanssa kesällä 1840. Sitä ennen Kalajoen käräjien päätös tuli voimaan 3/1840 ja viranomaiset alkoivat kiinnittää huomiota Hedbergin julistustoimintaan Paimiossa. Liikehdintä siellä alkoi näyttää liiaksi herätykseltä ja Kristuksen sisälliseltä tuntemiselta uskossa Kristuksen sanaan.
Eräskin piiaksi kutsuttu huusi Paimion kirkon pihalla ”synnin tunnossa ja helvetin kauhuissa”. Eipä ihme, että tuo tulkittiin viranomaistaholta järjestyshäiriöksi. Hedberg sai sen vuoksi kutsun piispan ja kuvernöörin puhutteluun. Kun herätys laajeni, niin arkkipiispa Melartin ja lääninrovasti Edmann pelästyivät. Asia eteni Tuomiokapituliin ja se päätti siltä istumalta karkottaa Hedbergin 7/1940 Ouluun. Sen siitä saa, kun liiaksi aletaan kansaa herätellä.
Arkkipiispa Melartinin äkkiherätyksen syy juontaa juurensa vuoteen 1836, jolloin Melartin tapasi tarkastusmatkallaan Laguksen ja Malmbergin Pohjanmaalla ja asettui konventikkelikiistassa puoltamaan herännäispappien lähetyskerätystä. Mutta Melartinin puolto ulottuikin sitten Nikolai 1:sen korviin. Nikolain Puhuttelu 1837 aiheutti arkkipiispan ajatuksissa täyskäännöksen torjuen ehdottomasti nyt sen, että tuli puoltaneeksi herännäispappeja ja sen sai kokea myös myöhemmin Hedberg.
Nyttemmin Kansanlähetyksen ja Sleyn ”lähetysharrastus” torjutaan Evlut-kirkon ja Kirkkohallituksen taholta. Sen sijaan julkisia nurkkamessuja evlut-kirkko harrastaa itse nyttemmin avioliiton osalta Tuomiokapitulien suosittelemalla pakolla.
Korjaan… karkottaa Hedbergin 7/1840 Ouluun.
Blogin otsikkoon nähden voisi kysyä milloin uskosta tehtiin yhteisöllinen/kirkollinen?
En oikein sisäistä kuinka Jumalan kutsua parannukseen ja Jeesuksen kutsua seuraamaan Häntä voisi pitää yhteisöllisenä, siis mielestäni kutsu on esitetty jokaiselle erikseen ja siihen vastaaminen on jokaisen oma tehtävä!
Kosti kuvaamat historialliset tapahtumat kertovat hyvin kuinka luterilaiset ovat joutuneet ongelmiin koska heillä ei ole ekumeenista kanonista perinnettä. Niiden avulla ongelmat olisi voitu välttää, mikä on kirkko ja miten hengellistä elämää hoidetaan.
Sami vastaisin alla mutta kirjoitit : mikä on kirkko ja miten hengellistä elämää hoidetaan.
Oletko sitä mieltä että hengellistä elämää voi hoitaa niin että tulee osalliseksi suureen teurastukseen ? Onko tässä kohdin teologia se ettei se kuulu eikä vaikuta niiden pappien ja piispojen opetuksiin yhtään ? Olen sitä mieltä että opetuksessa on pahasti pielessä kun saadaan kansa pysymään diktaattorin takana !
Riidat ja synnit voidaan kätkeä ison kirkon sisään , kuten on nähty tai uskoa Jumalan sana että ei tule olla osallisena niiden synteihin , tämä on yksi iso näkökulma asiaan .
”Mielestäni kutsu on esitetty jokaiselle erikseen ja siihen vastaaminen on jokaisen oma tehtävä.” Kutsu on kuitenkin kehotus liittyä yhteisöön, Jumalan kansaan.
Lisään kirjoittamaani jonkun ilmiantamaan loppukappaleeseen – / Nyttemmin Kansanlähetyksen ja Sleyn ”lähetysharrastus” torjutaan Evlut-kirkon ja Kirkkohallituksen taholta. Sen sijaan julkisia nurkkamessuja evlut-kirkko harrastaa itse nyttemmin avioliiton osalta Tuomiokapitulien suosittelemalla pakolla / – vielä seuraavan. – Varför är det kön och sex som splittrar kyrkor? Kyrkpressen 29.9.2026.
On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Björn Vikström – tuolloinen Porvoon hiippakunnan piispa – ”käsitteli pitkään jatkunutta keskustelua HLBTI-oikeuksista ja avioliitosta kirjassaan *Kärlekens mångfald* (2017).”
Tuolloin Vikström uskoi, että kirkko olisi voinut välttyä vastakkainasettelulta. Toisin kävi. Se, että tästä asiasta on ”tullut niin suuri kiistakysymys, on ihmetyttänyt niin häntä kuin hänen kollegojaankin Åbo Akademin teologien keskusteluissa tauko- ja kahvitilassa.”
Kuka haluaa minun kommenttini poistettavaksi, onko väärin kysyä milloin uskosta tuli ”yhteisöllinen/kirkollinen”?
Siis kun Jumala kutsuu parannukseen jokaista erikseen!
Joo huomasin sen aikaisemman kommenttisi Ari ja myös Samin kommentti ainakin yksi on mielestäni hävinnyt ja yritän muistaa niitä ulkoa . En tiedä tätä systeemiä kun yleensä kai moderoidaan että tulee se teksti siihen nimen alle , en tiedä , mutta
Uskosta tulee kirkollista ja yhteisöllistä siksi, että kukaan ei voi kastaa itseään tai saarnata lakia ja evankeliumia itselleen. Me tarvitsemme kirkon yhteisöä välittämään Jumalan sanaa meille.. usko on samalla aina yksityistä ja yhteisöllistä ja Paavali kuvaa Kristuksen ruumiina että ei silmä voi sanoa tai jalka etten sinua tarvitse . Kirkko on annettu lahjaksi meille ja varmaan sinun käsityskulku on että uskovat ihmiset ovat sen perustaneet . Herra itse huoneen rakentaa !
Parannus käsite meillä on erilainen Ari kun käsitän että sinä tarkoitat sillä vain kerran tapahtuvaksi ja luterilaiset tarvitsevat sitä päivittäin synnintunnustamisen yhteydessä ja pyytävät päivittäin sitä Jeesuksen opettaman rukouksen tavoin .
Sami jotain sanoi että luterilaisessa opissa heikkous kun traditio on heikko – jotain sinnepäin ja siksi tulee hajaannusta .
No se pitää mielestäni paikkaansa siltä osin jos ei pysytä siinä opissa ja tunnustuksessa mitä luterilaisuus opettaa ja se on myös nähty historiassa . Vanhat kirkot ovat patriarkaalisia ja siellä ei tule eroa vaikka mentäisi metsään . Jos ajatellaan että yli 150miljoona ihmisen kirkko on osallisuudessa sadistisen tappokoneiston takana niin se ei takaa lopulta yhtenäisyyttä vaikka rakenteet säilyy ja kun rauha tulee niin ollaan yhtä taas . Kysymys on joka tapauksessa siitä mitä papit ja piispat opettavat . Samanlailla sortuu kirkko ainakin paikallisesti vaikka instituutio jää seisomaan . Onhan tuo naapurin tilanne historia valossa pysäyttävä kun kohta 2 miljoonaa ihmistä tapettu ja joku kristillinen kirkko on osallisena diktaattori hallinnon raskaisiin synteihin . Tapaus jää suurena traumattisena kokemuksena vuosikymmeniksi ja ennätyksellisten ihmishenkien menetysten myötä . Onko parempi se luterilainenajattelu että irrottautua ja olla osallistumatta toisten synteihin vai jäädä sen kirkon suojiin ? Raamattu antaa ihan selvät ohjeet tästä ! Suunnan siis lopulta ratkaisee piispat ja papit mitä ne opettavat , jotain on pahasti pielessä jos kirkko kääntyy kannattamaan teurastuksia ja vieläpä pitämään sotaa pyhänä. Tammikuussa 2022 jos olisi kysytty millainen on Venäjän ordodoksikirkko niin olisi varmaan moni sanonut sen olevan oikeassa opissa ja kuukauden päästä se näytti todelliset kasvot ja jää historian kirjoihin surullisen kuuluisana diktattorihallinon tukijana .
Ero luterilaisuuden hajaanuksien syynä on opilliset asiat .mutta ordodoksit selittelevät hallinnollisilla ja poliittisilla syillä .esim. Ukrainan ordodoksikirkon hajaannuksessa , joka tietysti luterilaisittain on epäuskottavaa , kun uskotaan Jumalan sanan olevan korkeampi auktoriteetti kuin politiikka . Eksyminen johtuu aina siitä kun ei tunneta kirjoituksia tai ei noudateta niitä . Maailman laajuisesti on kirkoissa käynnissä riitaisia aikoja ja hajaannuksia tulee varmaan kaikissa kirkkokunnissa tulevaisuudessa tapahtumaan kuten on jo tapahtunut .
Timo, ukrainassa kirkkon tilanne on monimutkainen, mutta Juha Meriläinen on kirjoittanut siitä loistavan kirjan taustoineen.
Aina kaikki tilanteet ovat monimutkaisia kun niiden suunnaksi otetaan joku muu kuin Jumalan sana ja rukoillaan viisautta yksin Jumalan pyhä tahdon toteutumiselle . Se voi johdattaa vaikeita teitä ja ulos leiristä , mutta sisäinen rauha ja vapaus on sillä tiellä , kun ihminen pyrkii tekemään kompromisseja Jumalan sanan ja järjen päätelmien välillä niin ajautuu suurempiin ongelmiin . Usko on lopulta todeksi elämistä sitä mitä sanassa on kirjoitettu . Usko ei katso taakse eikä sivuille vaan luottaa eläen Jumalan sanasta ja sen lupauksista tietäen että kärsimyksetkin kuuluvat tielle .
Yksinkertaisten ratkaisujen etsiminen vie usein harhaan. Tämä pätee myös vastausten etsimiseen Raamatusta. On hyvä rukoilla viisautta sitä lukiessa, ettei sorru jäykkään muodollisuuteen.
Vielä uskon ”yhteisöllisyydestä”, siis juutalaisuus on yhteisöllistä koska siihen liitetään jo vauvana selkein toimin, ympärileikkaus. Samoin sillä oli uskonnollinen johtaja eli kuningas ohjasi koko juutalaisuutta. (anteeksi ylimalkainen esitys) toivottavasti saatte asiasta kiinni eli Israelia johti kuningas jonka käskystä tehtiin parannus tai sitten ei!
Voiko kristillisyydessä olla samaa eli voiko sitä ihminen johtaa eli määrätä toisia uskomaan?
Uskovien yhteisö tai sen johtaja ei tietenkään voi määrätä ketään uskomaan. Sen sijaan se voi hyvin kutsua ja ohjata uskoon. Se voi tukea heikkoa uskoa joko sen alkutaipaleella tai uskon myöhemmin horjuessa.
Martti Pentti et siis tainnut ymmärtää, no kyse on kansojen hallitsemisesta eli voiko kansoja hallita tiettyyn uskontoon kuten Israelin kohdalla oli, juutalaisuus! Onko siis kansan uskontopakko kristillisyyttä?
Eikö katolilaisuus ole juuri että kun hallitsija määräsi ns ”kristinuskon” pakolliseksi?
Ari, kysymyksiisi saat vastaukset tutustumalla historiaa. Kyselet tyhmiä saadaksesi väitellä ja osoittaaksesi muille parannusta ja kuinka eriomainwn uskosi on. 🤑
Sami Paajanen koetetaanko keskustella asiasta, kuten aiemmin olemme yhdessä todenneet niin ei toisen usko tai teot vaikuta omaan uskoon pakolla, siis ei ole pakko ottaa sitä mitä kirjoitan.
Kuitenkin voiko uskoa pakottaa eli voiko esivalta määrätä kansan uskon?
Ari Pasanen, ei tuossa ole mitään keskusteltavaa löydät vastauksia ihan itsekin, jos viitsii vaivautua. Sinulla sen sijaan on tarkoitus osoittaa jokin taho vääräksi ja kehoittaa ihmisiä parannukseen. Ja vaikka sinulle selittää asiat jankkaat samoja asioita uudestaan. Pyörität samaa levyä. Tarkoituksesi on manipuloida, ja osoittaa muut parannukseen. Se mistä kanssasi voi keskustella on hyvin suppea alue. 🤩
Sami Paajanen vastaa nyt yhteen kysymykseeni, voiko esivalta pakottaa ihmisiä kuulumaan yhteen kirkkoon/uskoon kun kyse on kristinuskosta ja evankeliumista??
Ari Pasanen tunnetko noin huonosti Raamatun.
”Eikö katolilaisuus ole juuri sitä, että hallitsija määräsi kristinuskon pakolliseksi?” Onkohan tässä taustalla ’cuius regio, eius religio’ -iskulause vuodelta 1555. Sehän viittasi sopimukseen, jossa Saksalais-roomalaisen keisarikunnan ylimykset saivat päättää, toimiko heidän alueellaan Rooman kirkko vai protestantit. Latinalainen ilmaus on suomeksi ’kenen maa, sen uskonto’. On hyvä muistaa, mikä ero on uskonnolla ja uskolla.
Martti Pentti olisiko oikein ja evankeliumin mukaista jos nyt suomeen tulis valtaan joku uskontokuntaa edustava esivalta ja muutaisi/pakottaisi kaikki tähän samaan kirkkoon? Jos vastauksesi on ei niin miksi sellainen olisi ollut aiemmin?????
”Olisiko oikein ja evankeliumin mukaista, jos nyt Suomeen tulisi valtaan joku uskontokuntaa edustava esivalta?” Voiko mikään esivalta olla evankeliumin mukainen? ’Oikein’ viittaa nähdäkseni lakiin eikä evankeliumiin. Uskonnolliset valtiot taitavat yleensä olla melko armottomia silloinkin, kun ne ovat ulkoisesti oikeita ja laillisia.
Tässä keskustelussa on taas rönsyilty sinne ja tänne.
Nurkkamessu on Lutherin poleeminen ilmaisu, jolla hän kritisoi katolisen kirkon tapaa viettää messua ilman läsnäolevaa seurakuntaa. Sittemmin jäljelle on jäänyt vain itse ilmaisu, jota sitten sopii käyttää ”leimakirveenä” erilaisissa tilanteissa. Ei hyvä!
F. G. Hedberg ja evankelinen liike ovat olleet enemmän pietistisiä kuin evankelisen liikkeen oma itseymmärrys haluaa myöntää. On selvää, että Hedberg arvosteli – mielestäni hyvin perustein – monia oman aikansa pietismin ilmentymiä. Mutta muistetaan nyt kuitenkin, että Hedberg oli myös kiliasti eli odotti tuhatvuotista valtakuntaa (kuten yksittäiset myöhemmätkin evankeliset papit).
Nyt en muista yhtäkkiä, miten pappien oma ehtoolliselle osallistuminen on tapahtunut. Yksi tapa on ollut, että pappi ehtoollisen lopuksi nauttii ehtoollisen seurakuntalaisten jälkeen. Toinen tapa on ollut, että pappi on itse vastaanottanut ehtoollisen vain silloin, jos läsnä on ollut useampia pappeja (muistan lukeneeni tällaisen kuvauksen jostain sotavuosilta).
Minusta on joka tapauksessa selvää, että Hedberg ei toiminut oikein viettäessään ehtoollista yksin eli ilman läsnä olevaa seurakuntaa. Suomen kirkossa on ollut ja on edelleenkin merkittävää, suorastaan harhaoppista, horjumista ehtoollisopissa ja ehtoolliskäytännöissä, vaikka paljon parempaan suuntaan on tässä asiassa tultu viime vuosikymmeninä. Kiitos Olavi Rimpiläisen ja Jari Jolkkosen.
F. G. Hedberg ja evankelinen liike ovat olleet enemmän pietistisiä kuin evankelisen liikkeen oma itseymmärrys haluaa myöntää.
Tuo on totta ja mitä Kosti aikaisemmin kuvasi , mutta ne kuvaukset sijoittuu ajalle jolloin Hedbergille vielä heränneiden porukoissa . Ja lopulta Hedbergistä tuli pietismin kova vastustaja. Ja jos nyt nimenomaan pietismiä tulkitaan tuolla uskon objektiivisuuden ja subjektiivisuuden mittarilla niin ei todellakaan Hedberg ollut pietisti ja siihen vaikutti vahvasti Lutherin teokset . Evankeelisessä liikkeessä on pietismiä kyllä sina kirkkokäsitystä myöten , mutta silti siellä on myös objektiivista uskonkäsitystä . Ja kyllä niille monille hapuiluille ja ymmärryksille löytyy historialliset kontekstit olipa ne väärin tai oikein. Ei kai henkilön hengellistä perintöä tulisi ihmisen elämän eri vaiheiden kautta määrittää . Millaisen kuvan apostoli Paavali saisi ? Jumala käyttää ketä tahtoo ja aina on vain syntisiä ihmisiä siinä työssä . Ja me kaikki monin tavoin hairaudumme .
Aikaisemmin Martti kirjoitti että raamattua ei tulisi lukea liian muodostillisesti , että tarkoittaako se että voidaan muuttaa sitä kun tulee meille vaikea asia esiin ja se sana on eri mieltä meidän ajatusten kanssa ? Ei ole yhdestä sanasta eikö lauseesta kysymys vaan oppiasioihin löytyy kokonainen ilmoitus rakenne joka on saman suuntainen monissa oppikysymyksissä .
Mutta vastaanotto haluttomuus on syy . Esimerkkinä kaste asia mitä täällä usein tahdotaan kyseenalaistaa ja vaikka siitä 10 kohtaa tuo esille raamatusta niin ensimmäistä tulkintaa ei tule vaan kielto on päällä , eikä sekään riitä että kristillinen traditio on yhtä mieltä vaan oma kokemus on se suurin tulkinnan lähde . Sama se on monissa nykyisissä aiheissa mitä käydään vaikkapa kansankirkon keskuudessa .
Timo G. Kyse nimenomaan EI ole vain Hedbergistä ennen vuotta 1843 vaan myös sen jälkeen 😀1800-luvun evankeliset ja myöhemmätkin polvet ovat kyllä halunneet korostaa, että eivät olisi pietistejä vaan – evankelisia. Kun evankelisten pappien kirjoituksia analysoi, niistä käy hyvin selvästi ilmi liittyminen pietistisiin käsityksiin. ”Pietismin” kritiikki on ollut ennen kaikkea pesäeron tekemistä herännäisyyteen (ruots. ”den finska pietismen”), mutta samalla on säilytetty tietyt pietistiset kysymyksenasettelut. Teologinen rajanveto pietismin ja puhdasoppusuuden välillä on usein enemmän retoriikkaa ja painotuseroja kuin todellisia eroavaisuuksia.
Mitä evankelisuuteen tulee niin arvioisin, että siinä on tapahtunut useampiakin teologisia murroksia, ei vähiten vuoden 1918 paikkeilla, kun missourilainen teologia varsinaisesti rantautui Suomeen Pieperin dogmatiikan kautta. Evankelisuuden pietistisiä piirteitä ovat olleet esimerkiksi maallikko- ja herätyssaarna, omakohtaisen uskon kysely sekä evankeliumijuhlat ja tietenkin seurat. Ja muistetaan tässä myös se kuuluisa ”Hedbergin protesti” yksioikoista yleisen vanhurskauttamisen opetusta vastaan.
Evankelisuuden piirissä on esiintynyt myös niin voimakasta profetoimista, että papit ja saarnaajat eivät ole uskaltaneet alueelle. Näin karjalan evankelisten piirissä. Sitten toinen yleisesti tunnettu vanhojen evankelisten piirissä on evankeliumin tuoma ilo, jolloin on ruvettu polkemaan jalalla laulujen tahdissa. Tai järjestetty tanssit seurojen päälle.
Laitetaan vielä tähän yksi; Mikko Reponen joka oli tunnettu evankelisen liikkeen profeetta. Jo ennen talvisotaa (ja erityisesti 1930-luvun puolivälin jälkeen) Reponen saarnasi ja varoitti tulevasta sodasta ja kaupungin hävityksestä. Hän tuli tunnetuksi muun muassa siitä, kun hän varoitti Viipurin tuomiokirkossa ja kaupungin kaduilla tulevasta tuomiosta, lausuen myöhemmin laajalti tunnetuksi tulleen ennustuksen, jonka mukaan kaupungista ja kirkosta ei jäisi jäljelle muuta kuin kivijalka.
Vielä yksi sellainen teologinen linja joka on ollut vallalla evankelisessa liikkeessä, että liike on kirkko kirkossa. Tosi Jumalan kansa. Tämä on ollut hyvin kattava trendi noin 20-30 vuoden aikana.
Mikko Reposen profetia toteutui.
Niin , kuten blogissa kirjoitin että kaikki herätysliikkeet on syntynyt pietisestä juuresta , olen sitä mieltä ollut koko ajan ja myös olen sitä mieltä että pietismi vaikuttaa näissä liikkeissä edelleen . Mutta Hedbergiä pidän poikkeuksena , hän jos joku ei taistellut vain körtteien oppia tai uudestikastajien oppia vastaan vaan uskonkäsitys oli objektiivinen ja täysin armonvälineisiin turvautuva ei siis pietististä synergismiä . En ole yksin ajatuksen kanssa että Hedberg on poikkeus pietismin suhteen . Se miten evankeelisuus jatkui on eri asia ja tässä tapauksessa täytyy tutkia henkilön opetuksien kautta mielestäni asiaa . Hiukan harmittaa kun tuota itse pietismiä ei voida selvästi määritellä kaikkiin asioihin että se voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita .
Hedbergin itsesuoritetut ehtoolliset kertovat kyllä muusta kuin objektiivisuudesta. Hänestä välittyy näin toisaalta kuva kovana pietistinä.
Minä arvoin häntä hänen tekstien kautta . Voisin samalla logiikalla lokeroida kenet tahansa jonkun ihmisen henkilökohtaisten vääryyksien perusteella ei niistä ole kellekään tullut mitään pahuutta . Pietismikään ei ole niin paha asia kuin 150 miljoonan ihmisen harhaanjohtaminen isoimman kirkkosi osalta , että jonkun henkilökohtaiset virheet olisi muka suurempia , kun saa sellaisen kuvan että tahdot nyt löydä evankeelisuutta ja Hedebergiä samalla lihan käsivarsin . Et ilmeisesti tunne Hedbergin tuotantoa kun kirjoitat ettei Hedbergin uskonkäsitys ollut objektiivista .
Suomessa on ollut näitä saarnaajia paljonkin ja ovat herätysliike kentässä toimineet itsenäisesti . Ja se on helpompaa kun seurakunta oppi on erilainen kuin kirkoissa . Mutta on niitä ollut vanhoissa kirkoissakin .
Tunnen kyllä Hedbergin ja olen laittanut kaatopaikalle hänen kirja tuotannonsa. Varmaan niissä oli hyvää, mutta kokonaisuus. Kirilin harha ei poista kirkon yhtenäisyyttä.
Jo 50 vuotta ennen kuolemaansa erottautui pietismistä ja tässä kirjasessa hän käy eroa läpi Hedberg Pietism och Christendom (Pietismi ja kristillisyys, 1845) , jossa hän jo erotteli pietismin ja oman luterilaisuutensa toisistaan.
Timo G. Pitää myös osata erottaa retoriikka ja tosiasialliset käsitykset toisistaan. Jo Hedbergistä erinomaisen elämäkerran 1940-luvulla kirjoittanut Åbo Akademin professori Wolfgang Schmidt noteerasi, että Hedberg vanhoilla päivillään katui nuorena laatimiensa kiistakirjoitusten poleemista sävyä. Kun lukee rauhallisesti läpi vaikkapa Lauri Takalan Evankelisen liikkeen historiaa, huomaa kuinka pietismin hapattamaa evankelistenkin näkemykset ovat olleet. Koko tämä väittely Hedbergin ja hedbergiläisten pietismistä – ei-pietistisyydestä on jokseenkin tarpeetonta.