Usein jää ihmettelemään sanan julistusta jossa on irrallista puhetta ilman että se kiinnittyy  todellisuuteen . Esimerkkinä puhetta rististä , jota on paljonkin , mutta raamatullinen sanoma on että Kristuksen sovitustyö on historiallinen perusta ja kaste on sen nykyhetki . Subjektiivinen uskonkäsitys puhuu paljon henkilökohtaisuudesta , vaikka kastetta henkilökohtaisempaa asiaa ei voi olla kuin ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja se on paljon todellisempi kuin meidän vaihtuvat tunteemme. 

Samoin on paljon puhetta uskosta ja sekin vaan usein jää kiinnittymättä sanaan joita ei voi erottaa toisistaan , kuten vanhan liiton pyhät uskoivat Jumalan lupauksiin , että usko ei ollut jotain epämääräistä joka ei kiinnity mihinkään . Sana on uskonkohde ja kaiken elämän lähde ja tässäkin subjektiivinen uskonkäsitys tahtoo tuoda omat kokemukset ja tunteet ohi Jumalan sanan lupaukset ja siirtää katseet pois Kristuksesta itseensä ja perustaa uskonsa omiin tunteisiin ja kokemuksiin . 

Kaikenlainen usko tuottaa kokemuksia , mutta toisia tunteita ja kokemuksia annetaan ja subjektiivinen usko etsii niitä kun ne ovat ikäänkuin polttoainetta uskolle . Pelastusvarmuus on tietysti heikkoa kun sen perusteet on omissa tunteissa ja kokemuksissa . 

Koko raamattu puhuu annetusta uskosta , kuten esim . Juudaan kirjeessä 

kerta kaikkiaan on pyhille annettu. 

Tai jo alusta alkaen että me ei valittu häntä vaan hän valitsi meidät joka sulkee täysin pois subjektiivisen uskon. 

Uskoa hebr. 11 kuvataan ( 92 mukaan , joka parempi kuin 38) 

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko tarrautuu Jumalan sanaan ei johonkin ihmeisiin , merkkeihin ja kokemuksiin . 

Ilman Kristus keskeisyyttä ja ristinsovitustyön objektiivuutta johon liittyvät Herramme asettamat armonvälineet , raamatun sana ei puhuttele ja yhdistä uskoa Kristukseen lukijaa jos perusta jätetään pois eli keskiössä tulisi olla Kristus josta kaikki elämä ja ymmärrys tulee Pyhän Hengen opettamana  .Paljon puhetta Pyhästä Hengestä joka usein tuntuu että se olisi ihmisten ohjailtava voima , vaikka hänen persoonansa ja tehtävänsä on sanasta kirkastaa Kristus 

Historia kertoo milloin  raamatullisesta lahjavahurskaudesta , objektiivisuudesta tuli subjektiivista uskoa, jolloin keskityttiin itsestä  päin enemmän määrittelemään uskoa . 

Luther toi uskoon jo tietysti paljon henkilökohtaisuutta ja omantunnon puhtauden merkitystä , kuten kristityn vapaus oli yksi keskeisiä opetuksia , mutta hänen opetukset kiinnittyivät  aina Kristuksen sovitustyöhön . Ja Luther mursi  katolisen sen ajan Paaviin keskittynyttä valtaa ja julistaa Kristusta kaiken päänä kirkossa ja seurakunnissa . 

Suurin ja vaikuttavin asia on 1600 luvulla noussut pietismi , joka vaati 

henkilökohtaista kääntymystä

, uskonkokemusta ja uskon näkymistä elämäntavoissa. josta alkoi usko enemmän siirtyä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin . Oli myös armonvälineillä osansa enemmän tai vähemmän tietysti , kuten samanlailla pietismissä tänä päivänä , joiden määrittely vaihtelee ihmisen mukaan . 

1700-1800 luvulla vaikutti valistusaika ja liberalismi 

Joka määritteli uskon olevan 

ihmisen sisäistä riippuvuuden tunnetta Jumalasta

ja moraalista kokemusta.

Moderni herätyskristillisyys ja helluntailaisuus (1900-luku ->): Korostivat ratkaisukristillisyyttä (ihmisen oma päätös ottaa Jeesus vastaan) sekä Pyhän Hengen kokemista (kielilläpuhuminen, armolahjat).

1960 -luvulle tultaessa oli yksilökeskeisyys vauhdittamassa ja samalla viha kaikkia instituutioita kohtaan lisäsi subjetiivista omaa uskonkäsitystä jossa oli monenlaisia sävyjä ja perusteita . Hippiliike ja sen parissa syntynyt herätys kuvastaa sitä miten ilman opetusta ihmiset luovat uskonelämälle omia raiteita ja oppeja .  

Kaikki suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet pietistisestä juuresta ainoa poikkeus oli Hedberg joka taisteli sitä vastaan , mutta myös myöhemmin syntyneet vapaat suunnat ja helluntailaisuus kantavat pietismissä traditiota josta uskonkäsitykset ovat muotoutuneet . Usein tahdotaan pietismin vastakohdaksi tuoda kuiva opillinen dogmien kirkko jossa vain järjellä käsitellään uskoa , mutta pietismi ei edes osaa määritellä uskoa opillisesti tarkasti, mutta kuitenkin se haluaa näyttäytyä tietävän tarkalleen oikean tai väärän tai sitten heittää ison ekunenian vaihteen silmään . Tämä kristillisyys ei voi elää mielestäni kovin  helposti Kristuksen ruumiissa yhtenä kun uskonmääreistä osa on raamatun ulkopuolella eli ihmisen ajattelussa . 

Kaiken tämän seurauksena kristillisyys on pirstoutunut moniin osiin ja moniin ajatusmalleihin . Kaiken hajaannuksena ollut ihmisen pyrkimys määritellä uskoa oman viisauden kautta ei eläen sanasta ja luottaen siihen . On ymmärrettävää että uskonpuhdistuksen aikana kun Luther kiersi seurakuntia ja huomasi surkean tilan missä perheet ja papit olivat sen katolilaisuuden jäljiltä kun perheissä ei opetettu raamattua jota ei edes papit tunteneet ja tästä mielestäni on tehty vääriä johtopäätöksiä millaista on luterilainen usko. Tämän seurauksena syntyi vähä – katekismus joka on tarkoittu miehille opettajaksi perheelle . ( alunperin papeille , mutta jokaisen luvun alussa että näitä on miehien opetettava perheelle)