Usein jää ihmettelemään sanan julistusta jossa on irrallista puhetta ilman että se kiinnittyy todellisuuteen . Esimerkkinä puhetta rististä , jota on paljonkin , mutta raamatullinen sanoma on että Kristuksen sovitustyö on historiallinen perusta ja kaste on sen nykyhetki . Subjektiivinen uskonkäsitys puhuu paljon henkilökohtaisuudesta , vaikka kastetta henkilökohtaisempaa asiaa ei voi olla kuin ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja se on paljon todellisempi kuin meidän vaihtuvat tunteemme.
Samoin on paljon puhetta uskosta ja sekin vaan usein jää kiinnittymättä sanaan joita ei voi erottaa toisistaan , kuten vanhan liiton pyhät uskoivat Jumalan lupauksiin , että usko ei ollut jotain epämääräistä joka ei kiinnity mihinkään . Sana on uskonkohde ja kaiken elämän lähde ja tässäkin subjektiivinen uskonkäsitys tahtoo tuoda omat kokemukset ja tunteet ohi Jumalan sanan lupaukset ja siirtää katseet pois Kristuksesta itseensä ja perustaa uskonsa omiin tunteisiin ja kokemuksiin .
Kaikenlainen usko tuottaa kokemuksia , mutta toisia tunteita ja kokemuksia annetaan ja subjektiivinen usko etsii niitä kun ne ovat ikäänkuin polttoainetta uskolle . Pelastusvarmuus on tietysti heikkoa kun sen perusteet on omissa tunteissa ja kokemuksissa .
Koko raamattu puhuu annetusta uskosta , kuten esim . Juudaan kirjeessä
kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Tai jo alusta alkaen että me ei valittu häntä vaan hän valitsi meidät joka sulkee täysin pois subjektiivisen uskon.
Uskoa hebr. 11 kuvataan ( 92 mukaan , joka parempi kuin 38)
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko tarrautuu Jumalan sanaan ei johonkin ihmeisiin , merkkeihin ja kokemuksiin .
Ilman Kristus keskeisyyttä ja ristinsovitustyön objektiivuutta johon liittyvät Herramme asettamat armonvälineet , raamatun sana ei puhuttele ja yhdistä uskoa Kristukseen lukijaa jos perusta jätetään pois eli keskiössä tulisi olla Kristus josta kaikki elämä ja ymmärrys tulee Pyhän Hengen opettamana .Paljon puhetta Pyhästä Hengestä joka usein tuntuu että se olisi ihmisten ohjailtava voima , vaikka hänen persoonansa ja tehtävänsä on sanasta kirkastaa Kristus
Historia kertoo milloin raamatullisesta lahjavahurskaudesta , objektiivisuudesta tuli subjektiivista uskoa, jolloin keskityttiin itsestä päin enemmän määrittelemään uskoa .
Luther toi uskoon jo tietysti paljon henkilökohtaisuutta ja omantunnon puhtauden merkitystä , kuten kristityn vapaus oli yksi keskeisiä opetuksia , mutta hänen opetukset kiinnittyivät aina Kristuksen sovitustyöhön . Ja Luther mursi katolisen sen ajan Paaviin keskittynyttä valtaa ja julistaa Kristusta kaiken päänä kirkossa ja seurakunnissa .
Suurin ja vaikuttavin asia on 1600 luvulla noussut pietismi , joka vaati
henkilökohtaista kääntymystä
, uskonkokemusta ja uskon näkymistä elämäntavoissa. josta alkoi usko enemmän siirtyä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin . Oli myös armonvälineillä osansa enemmän tai vähemmän tietysti , kuten samanlailla pietismissä tänä päivänä , joiden määrittely vaihtelee ihmisen mukaan .
1700-1800 luvulla vaikutti valistusaika ja liberalismi
Joka määritteli uskon olevan
ihmisen sisäistä riippuvuuden tunnetta Jumalasta
ja moraalista kokemusta.
Moderni herätyskristillisyys ja helluntailaisuus (1900-luku ->): Korostivat ratkaisukristillisyyttä (ihmisen oma päätös ottaa Jeesus vastaan) sekä Pyhän Hengen kokemista (kielilläpuhuminen, armolahjat).
1960 -luvulle tultaessa oli yksilökeskeisyys vauhdittamassa ja samalla viha kaikkia instituutioita kohtaan lisäsi subjetiivista omaa uskonkäsitystä jossa oli monenlaisia sävyjä ja perusteita . Hippiliike ja sen parissa syntynyt herätys kuvastaa sitä miten ilman opetusta ihmiset luovat uskonelämälle omia raiteita ja oppeja .
Kaikki suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet pietistisestä juuresta ainoa poikkeus oli Hedberg joka taisteli sitä vastaan , mutta myös myöhemmin syntyneet vapaat suunnat ja helluntailaisuus kantavat pietismissä traditiota josta uskonkäsitykset ovat muotoutuneet . Usein tahdotaan pietismin vastakohdaksi tuoda kuiva opillinen dogmien kirkko jossa vain järjellä käsitellään uskoa , mutta pietismi ei edes osaa määritellä uskoa opillisesti tarkasti, mutta kuitenkin se haluaa näyttäytyä tietävän tarkalleen oikean tai väärän tai sitten heittää ison ekunenian vaihteen silmään . Tämä kristillisyys ei voi elää mielestäni kovin helposti Kristuksen ruumiissa yhtenä kun uskonmääreistä osa on raamatun ulkopuolella eli ihmisen ajattelussa .
Kaiken tämän seurauksena kristillisyys on pirstoutunut moniin osiin ja moniin ajatusmalleihin . Kaiken hajaannuksena ollut ihmisen pyrkimys määritellä uskoa oman viisauden kautta ei eläen sanasta ja luottaen siihen . On ymmärrettävää että uskonpuhdistuksen aikana kun Luther kiersi seurakuntia ja huomasi surkean tilan missä perheet ja papit olivat sen katolilaisuuden jäljiltä kun perheissä ei opetettu raamattua jota ei edes papit tunteneet ja tästä mielestäni on tehty vääriä johtopäätöksiä millaista on luterilainen usko. Tämän seurauksena syntyi vähä – katekismus joka on tarkoittu miehille opettajaksi perheelle . ( alunperin papeille , mutta jokaisen luvun alussa että näitä on miehien opetettava perheelle)
Ja vielä ehtollisesta että ei Hedberg ollut yksin raamatun mukaan joka nousee suoraan raamatusta että siinä on mukana tuhansine pyhineen taivaalliset joukot mukana . Näin sanaan uskotaan luterilaisuudessa , ordodoksisuudessa ja katolilaisuudessa. Joka tulee liturgiassa jossa ylistetään kunpappi lausuu : Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa”.
Hedberg edustaa ehtoolliskäsityksessään pietististä linjaa, viettäessään nurkkamessuja yksin. Tapahan on tuttu katolisesta teologiasta. Vastaavaa sley nykyään harjoittaa kun on ottanut ehtoollisen omiin käsiin.
Ortodoksisessa kirkossa taas ehtoollisjumalanpalvelus eli liturgia on aina yhteisöllinen tapahtuma. Kanonisten sääntöjen ja teologisen opetuksen mukaan liturgian toimittamiseen vaaditaan papin lisäksi vähintään yksi seurakuntalainen, joka edustaa muuta kirkkoa ja vastaa liturgian rukouksiin toimii lukijana tai laulajana. Ortodoksi pappi ei siis voi viettää liturgiaa eikä toimittaa ehtoollista yksin.
Jo sana liturgia tarkoittaa yhteistä työtä tai palvelusta. Se ei ole papin yksityinen hartaus tai henkilökohtainen uhri, vaan koko Kristuksen ruumiin eli kirkon yhteinen rukous.
Sami. Ehtoollisen jakamisen suhteen pietismin linja ei ole se mitä annat ymmärtää.
Nurkkamessuilla mielestäni tarkoitetaan messuja joita ei hyväksytä toisia vaan tietyt ihmiset . Ja väitteesi Sami on pietistisestä käytännöstä ristiriitainen kun Hedberg vastusti pietismiä ja oli vahvasti objektiivisen vanhurkauttamisopin kannalla . Eri aikoina on toimittu eri lailla ja kun ajallinen konteksti puuttuu niin voimme lausua omasta ajasta käsin asioita jotka saattavat olla suppeita ja ilman tietoa sen ajan kirkkollisedts tilanteesta. .Voidaan kysyä myös ns nurkkamessujen kohdalla jos ihmiset haluavat ehtoollista nykyisessä herätysliiketilanteessa että miten papin pitäisi toimia kun häneltä pyydetään ehtoollista ? Noudattaakin kirkkojärjestystä vain toimittamani sitä papin virkaa johon on kutsuttu ? Kuka sanoo niille ihmiselle jotka voivat olla erilaisissa elämäntilanteissa ja eri ikäisiä että en anna ehtoollista tai annan . Lopulta Hedberg näki ja koki ehtollisen hyvin syvällisesti ja en kyllä lähde sitä arvostelemaan sen suuren merkityksen vuoksi .Kyllä Hedberg tunsi hyvin luterilaisen teologian ja suomensi kielitaitonsa vuoksi useita Lutherin teoksia ja oli vahvasti objektiivisen vanhurskauttamisopista elävä pappi ja opettaja . Tämä asia kytkeytyy niin selvästi Kristuksen sovitustyöhön ja voi kysyä onko jonkun mystikon elämän tavat yhtä paljon kumpuavia Jumalan sanasta ? Usein tuntuu että vaikka luterilaisuus ei itse määrittele kaikkea tiukasti niin sitten toiset pyrkii sen tekemään ja kuvaavat mielellään sen tiettyyn muottiin . Sola periaatteet on lopulta ohjaavia ja tiettyjä tarkastuksia vapauteen ei kahleisiin ja lainomaisiin vaatimuksiin , siksi kristityn vapaus on yksi iso teema luterilaisuudessa joka on seurausta oikeasta evankeliumin antamasta vapaudesta ja silti tarvitsemme suuntaviitat että emme eksy ja menetä vapautta .
Hedberg toi suomen luterilaisuuteen viikottaisen ehtolliskäytännön juuri sen syvän merkityksen kautta . Hän ei opettanut eikä kehoittanut toimimaan kuten hän toimi ja siksi piti asian yksityisenä , mutta katolilaiseen perinteeseen se ei mielestäni liittynyt , vaan syvästä ymmärryksestä ehtollisen suuresta lahjasta . Silloin 1800 luvulla ihmiset kävivät ehtoollisella pari kertaa vuodessa ja Hedberg toi sen joka viikkoiseksi kuten myös ripin. . Näiden vaikutus suomalaiseen kristillisyyteen on paljon suurempi kuin sitä usein ajatellaan . Iloinen vapaa armon omistaminen jo täytetyn Kristuksen sovitustyön valmiina uskottavaksi ja omistettavaksi on vaikuttanut koko suomalaiseen kristillisyyteen suuresti .
Mikä ajoi Hedbergin viettämään yksityisehtoollista ? Eiköhän se ollut se syvä murhe ja ahdistus ja körttiläinen vaatimus tutkia omaa tilaa ja yrittää löytää sieltä pelastusvarmuus , joka ahdisti häntä ja samalla oli kipeää erota tai tulla erotetuksi siitä joukosta missä oli tuntenut monia uskonveljiä ja siskoja, jota hän kuvas kipeänä ja kirjeenvaihto jossa oli vahvasti objektiivinen vanhurskauttamisoppi ja ikävöivä epävarma subjektiivinen käsitys etsiä itseään tutkimalla uskoa jossa ei ole pelastusvarmuutta ja Jeesuksen sanat ehtoollisesta toivat tähän apua ja samalla suuren ilon ja vapauden elämään Hedbergille .Ja hedelmänä syntyi suuri herätys ja evankeelisen herätysliikkeen syntyminen
Timo. Ehtoollinen on luonteeltaan yhteisöllinen ateria. Se vaatii toteutuakseen aina vähintään kaksi ihmistä – jakajan ja vastaanottajan. Pappi ei voi nauttia ehtoollista itsekseen ilman muun seurakunnan tai vähintään yhden toisen henkilön läsnäoloa. Ajatuksesi taivaallisten joukkojen mukanaolosta taitaa olla hieman toinen asia.
Tosin Hedbergin ansioksi on luettava, että hänen johtamassaan Kemiön seurakunnassa rippi ja ehtoollinen olivat joka pyhä, kun taas 1800-luvulla keskivertoseurakunnassa vietettiin ehtoollista vain kolmesti tai neljästi vuodessa.
Mitä pietismiin tulee, ei Hedberg erottuaankaan hylännyt esimerkiksi Johan Arndtin kirjoja Totisesta kristillisyydestä ja Paratiisin yrttitarha eikä Johannes Quirsfeldin kirjaa Taivaallisen yrttitarhan seura.
Hedbergin näkemyksen mukaan Kristus asuu kristityn sydämessä uskon kautta. Tätä ihmettä ei käsitetä ajatuksilla, ”vaan ainoastaan elävän uskon kautta.” Omilla töillään ihminen ei tätä käsitä, vaan ainoastaan sydämen uskolla. Kristus, joka asuu sydämessämme, ”ei ole mikään kuollut kappale, vaan elävä Jumala.”
Kysymys on siten Kristuksen elävästä tuntemisesta (uskon subjektiivisuus ja varsinkin ristin alla), ei tunnetasolla. Ei tässä myöskään pitäytymistä Jumalan objektiiviseen sanaan hylätä – yhtä vähän kuin muissakaan herätysliikkeissä.
Taas tullaan siihen vaikeaan asiaan miten määritellä pietismi , kun sillä tietty historiallinen polku jota yritin blogissa kuvata ja sen lisäksi se on ilmentynyt eri aikoina eri tavalla ja painotuksilla ja se 1700 luvun hartauskirjallisuus on edustanut yhtä ja joku toinen yhtä . Hedbergin elämän polkua seuraten esimerkiksi Lutherin teoksien kautta ja niiden levittämisen intoon voi nähdä sen uskon vahvistumisen suunnan joka nyt kuvaan objektiiviseksi Jumalan armotyöksi ilman ihmisen osuutta . Hedberg on viettänyt yksityisehtoollista ja siihen voi suhtautua kieltävästi mutta ilman historiallista kontekstia ja ehtoollisen syvää merkitystä se on vain mieliipide . En osaa sitä edes pitää vääränä kokonaisena Hedberg kuvana ja perusteet harhaoppisuudesta on tuomitsevia ja vääriä tietysti .
Timo gummerus kyselin tuolla aiemmin kuinka on lasten laita erottavatko he kasteensa ansioasta valheen ja Totuuden eli kuulevatko Jeesuksen äänen?
Heittosi ”valkotakkisista” on kyllä mielenkiintoinen eli minulle on Jumalan sisäinen puhe Pyhän Hengen kautta ollut kyllä ohjaavana koko uskon elämän ajan, siis silloin olen ymmärtänyt mikä on Jumalan tahto, siis kun on opetettu vastoin Raamatun sanaa niin Pyhä Henki on ohjannut oikeaan! Siis kun ympärillä kaikki ovat erimieltä niin silloinkin Jumalan rauha vallitsee enkä taivu ”yleissen mielipiteen” mukaiseen valheeseen!
Hebrealaiskirje 1 . Jossa on ilmoitettu miten Jumala on puhunut ihmisille eri aikakausina ja nyt hän puhuu poikansa kautta näinä viimeisinä päivinä .
Jumalan ensimmäinen ”puhe ” on ollut ihmiskunnalle on hänen elämänsä maanpäällä , hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa , joka on se ensimmäinen puhe josta ääni tulisi kuulua rakkauden kautta kaikille ihmisille evankeliumina ja tähän liittyy meidän pelastuksemme konkreettisella tavalla kasteen ja ehtoollisen kautta ja näissä meillä on elämä ja elämä on itse Kristus ei hän tuonut viestiä vain miten eletään vaan hän itse on elämä . Ja toiseksi ja tähän liittyen Jumalan puhuu sanansa kautta joka ohjaa meitä pysymään Kristuksessa ja meidän tulee oppia tuntemaan pyhät kirjoitukset ja niitä on kristinuskon mukaan opetettava pienestä pitäen . Sisäinen puhe josta kirjoitit voidaan käsittää tietysti monella tavalla , mutta elämän ja Jumalallinen viisaus on kätketty Jumalan sanaan ja olen huomannut että moni pitää oikeana monia asioita ja uskoo Jumalan sanan olevan yhtämieltä minun ajatusten kanssa, kun ei tunne sanaa. Kristus tuo kaiken viisauden ja tiedon itsestään ja sitä meidän tulisi janoten oppia tuntemaan ja se ei ole jotain teologista kuivaa oppia vaan sen sisältö on itse Kristus ja kaikki olemme oppilaita alusta loppuun saakka ja kuka vanhempi ei haluaisi opettaa sitä suurta rakkautta ja toivon ihanaa tulevaisuutta lapsille ?
Minä olen huomannut että lapset ymmärtävät paljon jo pienestä asioita , yksi lapsenlapsista ei osannut puhua kun näytti Jeesuksen kuvaa ja hoki Jeesu Jeesu . Oletko miettinyt miksi Jeesus laittaa lapsen uskon esikuvaksi ? Ajatteletko että elämä syntyy meidän kokemusten kautta johon Jumala ilmestyy vai tuleeko Kristus todella asumaan ihmiseen uudestisyntymisessä ja vaikuttamaan ihmisessä ? Meinaatko että Jeesuksen lähetyskäskyssä ei olisi kysymys lapsista tai siitä järjestyksestä että ensin kaste jonka kautta syntymä ja sitten opetus ? Näinhän kristikunta on yhteisesti uskonut jopa 1600 luvulle asti ei sitä kiistetty Ihminenkö määrää milloin Jumalan henki asettuu ihmiseen vai Jumalan lupaukset jotka ovat totuus ja elämän tie ? Järjellä ei ole lopulta uskon kanssa tekemistä vaan se joutuu ristiriitoihin vie metsään . Kuten aikaisemmin Aabrahamista oli juttua uskon isästä niin hänen elämässä kuvastuu Jumalan suuri armo ja uskon olemus . Oletko Ari sitä mieltä että lapsen opetuksella ei ole mitään merkitystä kun hän ei ole uudestisyntynyt vaan hänen täytyy sitten tulla uskoon eli eihän hengellisesti syntymätöntä voi opettaa ? Tai ajatteletko että ne opetukset ei ole lapsensa saadun kasteen jälkeen mitään vaikuttanut ja eikö raaamattu pidä siis paikkansa että Jumalan sana ei tyhjänä palaa ? Voitko ajatella tuhlaajalapsen vertauksen mukaan että Jumala on rakastanut sinua ja tahtoo ottaa lapsen takaisin ? Jos uskomme Jumalan tahdon mukaan joka on joh 3: 16 tuotu esille niin se on Jumalan tahto kaikkia ihmisiä kohtaan, myös kun me harhailemme omilla teillä , mutta tulkitaanko me palaaminen uudestaan syntymäksi vai palaamisena siihen Jumalan armon ja rakkauden osallisuuteen ? No tulkinta onneksi ei ratkaise taivaspaikkoja vaan pysyminen Kristuksessa turvautuen häneen joka itse on elämä tie ja totuus ja perille viejä .
Ed. toisin sanoen määritetäänkö meidän uskomme omat tunteet ja kokemukset vai Jumalan sana ja siitä syntyvä elämä Kristuksessa ?
Timo gummerus kovin monisanaisesti tuot omaa kantaasi esille.
Tuolla on kohta ”” Ihminenkö määrää milloin Jumalan henki asettuu ihmiseen vai Jumalan lupaukset jotka ovat totuus ja elämän tie ? Järjellä ei ole lopulta uskon kanssa tekemistä vaan se joutuu ristiriitoihin vie metsään .””, siis eikö vanhemmat päätä kastetaanko vauva vai ei, siis ihmiset, toisaalta suomessakin on ollut uskontopakko eli kun silloin suomalaisista oli liki 100% luterilaisia niin kyllä silloin oli liki pakko kastattaa vauva, jos poikkesi niin lapselle ei annettu kansalaisoikeuksia!?!?!
Sitten tuo ”järjen ja uskon” ero, siis olen kyllä aiemminkin törmännyt juuri siihen että ”järki tulee laittaa narikkaan luterilaisessa ympäristössä”, siis ymmärrän kyllä tuon sillä eihän Raamatun sanaa voi mitenkään yhdistää luterilaisuuteen jos käyttää ”järkeä”! Esimerkkinä voi ottaa kun Jeesus sanoo että Hänen opetuslapsensa tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta!
Järjen ja uskon välinen suhde luterilaisuudessa on periaatteessa selvä: järki ei saa ”mestaroida” Jumalan sanaa, mutta sitä tarvitaan sen analysoimisessa. Käytännössähän näin ei enää valistusajan jälkeen (1750 -) ollut.
Ensiksikin järkeä ja sen kehitelmiä on käytetty Jumalan sanan arvioimiseen ja nimenomaan ”mestaroimiseen” mitä erilaisimmilla tavoillla. Toisaalta jatkuvasti lisääntynyt tietämys ja tutkimus perustuvat nimen omaan järjen käyttöön, mistä on seurannut se, että järjen alue suhteessa Raamatun ilmoitukseen on jatkuvasti laajentunut. Tähän haasteeseen meidän jokaisen kristityn on tänä aikana sopeuduttava jotenkin.
Tietyissä kristillisissä piireissä on reaktiona tälle pidetty ihanteellisena opiskelun välttämistä ja toisissa on yritetty kehitellä ”ei-sekulaaria” tiedettä, joka ottaisi huomioon Raamatun. Tai vaikkapa todettu, että jotakin modernia tieteenalaa kuten psykologiaa seurataan siinä määrin kuin se ei ole ”ristiriidassa Raamatun kanssa”.
Ilmeisesti se ”alue” joka on eniten vapaana tästä uskon ja järjen välisestä jännitteisestä suhteesta on tunne-elämä. Usko muuttuu siis elämykselliseksi ja hengellisin etumerkein varustetuksi taantumiseksi vaikkapa ylistysmusiikin ja rytmin turvin. Keskeistä on ”Jumalan läsnäolon” kokeminen synninhädän ja Jumalan rauhan asemesta.
Marko Sjöblom mitä ajattelet Jeesuksen sanoista että ensinnäkin JUMALA SALAA evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja ILMOITTAA lapsenmielisille”?
Sitten Jeesuksen sanat ”hedelmistään puu tunnetaan”?
Entäpä jeesuksen sanat siitä että ULKOPUOLELLA olevat eivät ymmärrä vertauksia?
Minusta Jeesuksen sanat ovat yksinkertaisia ja Totuus, onko sinusta?
Timo kirjoitat; ” Hedberg on viettänyt yksityisehtoollista ja siihen voi suhtautua kieltävästi mutta ilman historiallista kontekstia ja ehtoollisen syvää merkitystä se on vain mieliipide”
Ei se ole mielipide, vaan tässä arvioidaan Hedberin teologiaa konkreettisella tasolla. Nurkkamessut olivat tuttuja katolisessa kontekstissa, siellä pappi toimitti yksin messuja. Hedberg toimitti myös yksin ehtoollista. Pietismiä juuri. Vastaavasti toimii nykyisin sley ilman mandaattia. Tässä on siis yhtymäkohta katoliseen nurkkamessuun. Ei näillä ole teologisesti mitään eroa, tämä ei ole mielipide.
Näissä kummassakin toimitaan ekumeenisia kirkolliskokouksia vastaan.
”Mitä ajattelet Jeesuksen sanoista, että ensinnäkin Jumala salaa evankeliumin ’viisailta ja ymmärtäväisiltä’ ja ilmoittaa lapsenmielisille?” Paavali täsmentää tuota Ari Pasasen heittämää ajatusta näin: ”Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä (1. Kor. 1:26-29).” Jeesus ei siis puhu viisautta ja ymmärtämistä vastaan, vaan ihmisten mielestä viisaita, vaikutusvaltaisia ja jalosukuisia vastaan, jotka turvautuvat itseensä eivätkä Jumalaan.
Tuo järki ja usko on erikoinen yhtälö kun samasta suusta voi tulla että luterilainen on järkiuskonto pään tietoa vain ja toisessa lauseessa järki heitetään kokonaan pois .
Kaste tuntuu olevan jatkuva aihe Ari sinulle . Meitä kehoitetaan uskossa kahteen asiaan ensin pyrkiä elämään kaikkien kanssa sovussa ja myös tekemään tiliä menneisyyden kanssa jos joku painaa ja toiseksi oppia tuntemaan Kristus . Rakkauden kaksoiskäsky myös nivoutuu näihin asioihin . Vaikeina aikoina tulee mieleen että rauha sydämessä ja puhdas omatunto , mitä siis muuta tarvitaan ja Jumala on luvannut pitää meistä huolta .
Tunnet varmaan Sami paljonkin harhaoppia oman kirkkosi piirissä ja siitå tullutta opetuksellista ja kirjoitettua tekstiä myös , joka on johtanut myös ihmisiä harhaan ? Kerro nyt mikä on vienyt ihmisiä harhaan Hedbergin opetuksista ? Papin tärkein tehtävä on toimia opettajana ja hänen opetusten ja kirjallisten tekstien mukaan täytyy arvioida , ei siis edes ihmisen syntisyys voi olla se arviointiperuste , koska kaikki olemme syntisiä . Kirjoitit konkreettisella tasolla tässä arvoidaan … siitä vaan jos sinä määrittelet asian noin mutta käytä samoja arviointiperusteita ordodoksi heresiiaan kun niitä on nimenomaan kautta harhaan eikä ole jättänyt siitä mitään esimerkkiä . Jos tuo on konkeretiaa niin eikö samalla ihmisen syntielämä ja sen mukaan tulee ”konkreettisesti ” arvoida . Olipa se vääriin tai oikein se ei muuta historiaa eikä sitä hedelmää mitä siitä on syntynyt ja ne kirjalliset teokset elävät tänä päivänä . Tahdotko Sami vetää alas mistä ilmeisesti sinäkin olet saanut elämän johon on vaikuttanut Hedbergin elämän perintö vaikka et sitä haluaisi tunnustaa . Mielenkiintoinen näkökulma tietysti jos ihmisen vanhoista henkilökohtaisista kirjoituksista voi arvoida toiseksi ihmisen koko elämän ajan opetukset , mitä jos sieltä löytyisi jotain oikein synnillisen pahaa , kun sitäkin olisi helppo löytää jos ihminen rehellisesti pitäisi päiväkirjaa , että romuttuuko koko hänen hengellinen anti siihen ja jos sitä 200 vuoden jälkeen ”konkreettisella” tasolla porukka alkaa arvioimaan 🤣🤣🤣. Nurkkamessu käsite ja katolilaisuus ei kuulu asiaan . Nurkkamessu on valikoiva messu . Missään ei raamattu kiellä pappia viettämässä ehtollista yksin vaikka siellä on aina ollut läsnä useampia ja emmehän lähesty asioita käytäntöjen kautta kaikessa vaan asian merkityksellisyyden kautta ja sitä peilataan sanaan ja sitten tulee konteksti myös mukaan . Arvoita voi heittää asian tiimoilta tietysti jonkun ihmisen henkilökohtaisen uskonelämän harjoittamisesta mutta miten paljon siitä todella tiedetään ja sen ajan tapahtumista on eri asia
Monessa kohtaa ihminen erehtyy, Hedberg erehtyi toittaessaan yksin ehtoollista. 1500-luvun uskonpuhdistuksessa Martti Luther ja muut reformattorit arvostelivat nurkkamessuja ankarasti. Heidän mukaansa messu on yhteisöllinen ehtoollisjuhla ja Jumalan sanan julistamista seurakunnalle, eikä sitä voi toimittaa yksin tai myydä kaupallisena suorituksena. Protestanttisissa kirkoissa nurkkamessut lakkautettiin kokonaan.
Ei ortodoksi kirkko ole ikinä erehtynyt, mistä sinulla on sellainen tieto. Kirkko kokonaisuutena ei voi erehtyä heresiaan eli harhaoppiin.😇
Ei ortodoksi kirkko ole ikinä erehtynyt, mistä sinulla on sellainen tieto.
Ei mistään kun en ole sellaista väittänytkään , kun kyllä ymmärrän mitä ordodoksit tarkoittaa kirkon erehtymättömyydellä .
Kirjoitin että kirkkosi piirissä on harhaoppeja ollut ja uskon että tammikuussa 2022 jos olisin arvaillut että teidän suurin kirkkokuntanne voi eksyä harhapoluille niin tuskin olisit sitä pitänyt mahdollisena . Lopulta ei partiarkaaliset rakententeekaan estä ihmisiä ajautumaan harhaan vaikka ulkoisesti näyttäytyisi yhtenäisestä . Ja varmaan traditiosta nousevat juuret pitävät kiinni yhtenäisyydestä ulkoisesti paremmin , mutta opillinen puoli on aina se tärkeämpi kuin ulkoiset puitteet
Timo, itse asiassa kirkkohistoria todistaa tämän karulla tavalla: harhaopit (kuten areiolaisuus tai ikonoklasmi) ovat historian saatossa saattaneet vallata hetkellisesti jopa suuren osan piispoista ja kirkollisesta johdosta. Ulkonaiset rakenteet eivät koskaan ole pelkkä immuniteetti. Juuri siksi kirkko ei nojaakaan pelkkään hierarkiaan, vaan siihen, että kansa ja perinne yhdessä korjaavat kurssia, kun johto eksyy. Ortodokseilla on sanonta kansa on kirkon opin takaaja.
Heikossa kantimissa on jos kansa kannattelee , mutta kun Jumalaa auttaa oikein sen uskotaan auttavan . Luterilainen perustus on : Opin ainoa ylin takaaja on Raamattu (Sola scriptura)
Luterilaisen käsityksen mukaan kirkon oppia ei loppukädessä takaa kansa, kirkon johto (piispat/paavi) eikä perinne, vaan yksin Jumalan sana eli Raamattu. ( luterilainen .net )
Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa ( 1 Piet 2:9).
Kyllä pyhä kansa tietää, koska se tuntee kirkon tradition, dogman, Raamatun. Ei kannata aliarvioida pyhää kansaa, Jumalan valittuja.