Usein jää ihmettelemään sanan julistusta jossa on irrallista puhetta ilman että se kiinnittyy todellisuuteen . Esimerkkinä puhetta rististä , jota on paljonkin , mutta raamatullinen sanoma on että Kristuksen sovitustyö on historiallinen perusta ja kaste on sen nykyhetki . Subjektiivinen uskonkäsitys puhuu paljon henkilökohtaisuudesta , vaikka kastetta henkilökohtaisempaa asiaa ei voi olla kuin ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja se on paljon todellisempi kuin meidän vaihtuvat tunteemme.
Samoin on paljon puhetta uskosta ja sekin vaan usein jää kiinnittymättä sanaan joita ei voi erottaa toisistaan , kuten vanhan liiton pyhät uskoivat Jumalan lupauksiin , että usko ei ollut jotain epämääräistä joka ei kiinnity mihinkään . Sana on uskonkohde ja kaiken elämän lähde ja tässäkin subjektiivinen uskonkäsitys tahtoo tuoda omat kokemukset ja tunteet ohi Jumalan sanan lupaukset ja siirtää katseet pois Kristuksesta itseensä ja perustaa uskonsa omiin tunteisiin ja kokemuksiin .
Kaikenlainen usko tuottaa kokemuksia , mutta toisia tunteita ja kokemuksia annetaan ja subjektiivinen usko etsii niitä kun ne ovat ikäänkuin polttoainetta uskolle . Pelastusvarmuus on tietysti heikkoa kun sen perusteet on omissa tunteissa ja kokemuksissa .
Koko raamattu puhuu annetusta uskosta , kuten esim . Juudaan kirjeessä
kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Tai jo alusta alkaen että me ei valittu häntä vaan hän valitsi meidät joka sulkee täysin pois subjektiivisen uskon.
Uskoa hebr. 11 kuvataan ( 92 mukaan , joka parempi kuin 38)
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko tarrautuu Jumalan sanaan ei johonkin ihmeisiin , merkkeihin ja kokemuksiin .
Ilman Kristus keskeisyyttä ja ristinsovitustyön objektiivuutta johon liittyvät Herramme asettamat armonvälineet , raamatun sana ei puhuttele ja yhdistä uskoa Kristukseen lukijaa jos perusta jätetään pois eli keskiössä tulisi olla Kristus josta kaikki elämä ja ymmärrys tulee Pyhän Hengen opettamana .Paljon puhetta Pyhästä Hengestä joka usein tuntuu että se olisi ihmisten ohjailtava voima , vaikka hänen persoonansa ja tehtävänsä on sanasta kirkastaa Kristus
Historia kertoo milloin raamatullisesta lahjavahurskaudesta , objektiivisuudesta tuli subjektiivista uskoa, jolloin keskityttiin itsestä päin enemmän määrittelemään uskoa .
Luther toi uskoon jo tietysti paljon henkilökohtaisuutta ja omantunnon puhtauden merkitystä , kuten kristityn vapaus oli yksi keskeisiä opetuksia , mutta hänen opetukset kiinnittyivät aina Kristuksen sovitustyöhön . Ja Luther mursi katolisen sen ajan Paaviin keskittynyttä valtaa ja julistaa Kristusta kaiken päänä kirkossa ja seurakunnissa .
Suurin ja vaikuttavin asia on 1600 luvulla noussut pietismi , joka vaati
henkilökohtaista kääntymystä
, uskonkokemusta ja uskon näkymistä elämäntavoissa. josta alkoi usko enemmän siirtyä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin . Oli myös armonvälineillä osansa enemmän tai vähemmän tietysti , kuten samanlailla pietismissä tänä päivänä , joiden määrittely vaihtelee ihmisen mukaan .
1700-1800 luvulla vaikutti valistusaika ja liberalismi
Joka määritteli uskon olevan
ihmisen sisäistä riippuvuuden tunnetta Jumalasta
ja moraalista kokemusta.
Moderni herätyskristillisyys ja helluntailaisuus (1900-luku ->): Korostivat ratkaisukristillisyyttä (ihmisen oma päätös ottaa Jeesus vastaan) sekä Pyhän Hengen kokemista (kielilläpuhuminen, armolahjat).
1960 -luvulle tultaessa oli yksilökeskeisyys vauhdittamassa ja samalla viha kaikkia instituutioita kohtaan lisäsi subjetiivista omaa uskonkäsitystä jossa oli monenlaisia sävyjä ja perusteita . Hippiliike ja sen parissa syntynyt herätys kuvastaa sitä miten ilman opetusta ihmiset luovat uskonelämälle omia raiteita ja oppeja .
Kaikki suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet pietistisestä juuresta ainoa poikkeus oli Hedberg joka taisteli sitä vastaan , mutta myös myöhemmin syntyneet vapaat suunnat ja helluntailaisuus kantavat pietismissä traditiota josta uskonkäsitykset ovat muotoutuneet . Usein tahdotaan pietismin vastakohdaksi tuoda kuiva opillinen dogmien kirkko jossa vain järjellä käsitellään uskoa , mutta pietismi ei edes osaa määritellä uskoa opillisesti tarkasti, mutta kuitenkin se haluaa näyttäytyä tietävän tarkalleen oikean tai väärän tai sitten heittää ison ekunenian vaihteen silmään . Tämä kristillisyys ei voi elää mielestäni kovin helposti Kristuksen ruumiissa yhtenä kun uskonmääreistä osa on raamatun ulkopuolella eli ihmisen ajattelussa .
Kaiken tämän seurauksena kristillisyys on pirstoutunut moniin osiin ja moniin ajatusmalleihin . Kaiken hajaannuksena ollut ihmisen pyrkimys määritellä uskoa oman viisauden kautta ei eläen sanasta ja luottaen siihen . On ymmärrettävää että uskonpuhdistuksen aikana kun Luther kiersi seurakuntia ja huomasi surkean tilan missä perheet ja papit olivat sen katolilaisuuden jäljiltä kun perheissä ei opetettu raamattua jota ei edes papit tunteneet ja tästä mielestäni on tehty vääriä johtopäätöksiä millaista on luterilainen usko. Tämän seurauksena syntyi vähä – katekismus joka on tarkoittu miehille opettajaksi perheelle . ( alunperin papeille , mutta jokaisen luvun alussa että näitä on miehien opetettava perheelle)
Ei ole miesvihaa todeta, että kristillinen usko on miesten sanoittama ja myös heidän pilaamansa. Kerro naisista, jotka ovat vaikuttaneet oppiin, mikä olisi myös kirjattu jonnekin. Asenteesi on sama kuin kristinuskossa tai missä tahansa uskonnossa, naisten mielipiteet lytätään. Yhä vielä on naispappeuden torjujia.
Ensimmäisenä tulee mieleen Eeva jolla on ollut iso rooli myös koko ihmiskunnan kannalta . Johannes Kastajan pää putoamiseen vaikutti eräs kenties viehättävä naishenkilö kun sitä päätä irrallisena oikein vaati jne . Tämä ei tarkoita sitä ettei miehiltä löydy kauheuksia , mutta kun olen saanut käsityksen kommenteistasi että kaikki pahuus on miehiltä lähtöisin, niin pari esimerkkiä nostin esille.
Ihmiskunnassa on paljon syntejä ja pahuutta mutta ei meidän tehtävä ole tehdä parannusta toisten synneistä kun omissa on ihan tarpeeksi
Kristinuskon asenne naisia kohtaan on Jumalan sanan mukaan samalla viivalla olemista miehen kanssa ja lisäksi miehiä kehoitetaan rakastamaan vaimoja kuten Kristus seurakuntaan . Tiedät varmaan että suurin ylivoimainen osa kristikunnan naisista ei ajattele naispappeutta tasa – arvo kysymyksenä kuten ei miehistäkään vaikka tosin promille heistä on pappeja . Pakanauskonnoissa on naispapittaria ei kristinuskossa Jumalan ilmoituksen mukaan
”Pakanauskonnoissa on papittaria. Kristinuskossa ei Jumalan ilmoituksen mukaan ole.” Pappisnaiset eivät mitään papittaria olekaan. He kuuluvat samaan jatkumoon kuin Lyydia, Foibe, Priscilla ja muut nimeltä mainitut apostolien työtoverit. Heidän vähättelynsä on tasa-arvokysymys.
”Lyydia, Foibe, Priscilla ja muut nimeltä mainitut apostolien työtoverit. Heidän vähättelynsä on tasa-arvokysymys.”
Vanhaan virkaan pitäytyvät eivät näitä apostolien työtovereita millään tavoin vähättele. Heitä arvostetaan!
Juuri noin kuten Martti Pentti asian ilmaisee .
Hebr1 on hyvä kuvaus miten Jumala on puhunut eri aikoina ja uuden liiton aikana on asetettu seurakunnat jossa on paimen ja Kristus päänä .
Onkohan kirjoittajan ajatuksena pohtia yhteisen ja yksilön uskon ongelmia, sitä miten uskosta on tullut yksityisasia, kun se on perinteisesti ollut yhteisöllistä? Pidän sanavalintaa subjektiivinen – objektiivinen epäonnistuneena.
No voit kuvata Martti miten parhaaksi näet , blogiteksti kuvaa sitä muutosta mikä on tapahtunut . Objektiivisuus kuvaa tässä ulkoapäin lahjana annettua uskoa ja subjektiivinen ihmisen sekoittamaa ja säveltämään siihen päälle . Voi olla huonokin kuvata noilla käsitteillä ja ymmärrykseen vaikuttaa varmaan myös koko ajattelun muutos kun yhteisöllisyydestä on tullut yksilökeskeistä . Toisaalta usko on myös henkilökohtaista ja myös yhteisöllistä että niiden välillä ei voi määritellä vaan toisaalta armon ja ansioiden välillä jossa siinäkin on variaatioita kun puhutaan esim. Pietismistä . Jos kuvaisin sitä että milloin raamatulliseen uskoon tuli ihmismielestä nousevia piirteitä jotka ensin haastavat sitä uskoa ja sitten vaikuttavat joissain muutokseen siinä opissa . Ja sitten se voi parhaimillaan pyrkiä asenteella muistuttamaan tärkeistä asioista , mutta emme voi sulkea silmiä historialliselta näkymältä mitä pietismi on aiheuttanut ja turha kait mitään skenaarioita rakentaa mitä jos olis toisin , se on vaan historiallinen kulku .
Martin mainitsemat naiset ovat olleet kenties korvaamattomia kristillisen kirkon rakentumisessa ja kukaan tuskin ala- arvioi heidän panostaan kun Jumala oli heidät kutsunut tehtäviin . Heidän palvelusvirka ei ollut paimenuus kuitenkaan . Ehkä ne apostolien Jumalalta saamat kriteerit on tästäkin aiheesta tullut useamman kerran sanasta esille .
Usko on yksi ja ruumis on yksi mutta siinä on monta jäsentä . Perhe on yksi mutta siinäkin on monta jäsentä . Ajattelu henkilökohtaisesta uskosta ja sen korostamisesta on noussut historiallisista syistä , on yksikeskeisyyttä on perheitä joissa ei opeta lapsille pienestä , on pietististä uskosnkäsitystä että lapsen pitää vielä tulla uskoon on julistusta että kaikki on kristittyjä vaikka ri edes käy seurakunnassa , ei puhuta , ei opeteta jne. kaikki yhdessä on vaikuttanut siihen ajatteluun . Ei tule edes mieleen perheessä kysyä joltakin lapselta että kuulutko sinä tähän perheeseen eikä myöskään seurakunnassa veljiltä tai sisarilta että onko sinulla henkilökohtainen usko kun nää hänet vähintään kerran viikossa ja nään kuulen ja tunnen hänet . Yhteisestä uskosta puhutaan ja viitataan todella paljon uudessa testamentissa ja tietysti siksi että suurin osa kirjeitä seurakunnille . Ja ymmärrys sanasta aukeaa erilailla kun voi ottas ne tarkoitetun ensisijaisesti seurakunnille , sille isommalle joukolle ja tietysti myös yksilöille erikseen , mutta ei kristillisyys ohjaa siihen että yksin lukee ainoastaan ja yksin yrittää uskoa elää , se ei ole Jumalan tarkoitus eikä tahto .
”Heidän palvelusvirka ei ollut paimenuus kuitenkaan.” Sitähän sinä et voi tietää, Timo Gummerus.
Totta että ennen kristillisten seurakuntien vakiintumisia on erilaisia käytäntöjä , mutta jos Martti sinulle tai minulle ei riitä mitä apostolit asiasta opettavat niin emme usko Jumalan ilmoitusta , niin olemme eri mieltä Jumalan ilmoituksen kanssa ja lisäksi koko pitkä kristillinen traditio on vastaan . Kerro nyt se viisas joka on saanut uuden ilmoituksen asiasta tai mistä olet tullut siihen johtopäätökseen että naispappeus on Jumalan tahto vai tarviitko siihen edes Jumalan ilmoitusta että voit sen suuren kristikunnan vähemmistön edustajana vain todeta asian olevan niin ? Ei kysymys ole Martti Pentti siitä mitä minä tai sinä olet mieltä vaan mitä Jumalan sana opettaa asiasta . Tässä nähdään se että yhteiskunnallinen ajan paine ajaa ja yrittää pakottaa ihmiset hyväksymään raamatun ilmoituksen vastaisia asioita . Näillä on selvä yhteys aikaan , ei kenelläkään ole lamppu syttynyt ja huomannut yhtäkkiä että apostolit onkin ollut väärässä ja sen mukana koko kristillinen traditio .
Kun apostoli Paavali – joka ei muuten kuulunut niiden kahdentoista joukkoon – mainitsee naisia työtovereinaan, pidän selvänä, että apostolin työtoverit olivat myös apostoleja.
”pidän selvänä, että apostolin työtoverit olivat myös apostoleja.”
Apostoli on ylösnousemuksen todistaja. Ilmeisesti useat naiset näkivät Kristuksen ylösnousseena. Seurakunnan palvelijan virka näyttää Raamatun kirjoitusten mukaan olevan eri asia. Näin on myös kirjoituksista pidetty kiinni lähes 2000 vuotta ennen tätä ”uutta aaltoa ja näkemystä”.
”Näin on myös kirjoituksista pidetty kiinni lähes 2000 vuotta ennen tätä ’uutta aaltoa ja näkemystä’.” Kuka on mistäkin pitänyt kiinni. Eri kirkkokunnilla ja suunnilla on kullakin oma käsityksensä kirkon virasta.
Ei ihme, jos miehiä aletaan ”vihata” (arvostella) maailman sotatilanteiden takia. Kaikki ovat miesten sotia. Kysyin, kuka nainen/naiset ovat vaikuttaneet opillisesti kristinuskoon. Naisia on ollut kautta aikain palvelutehtävissä (kahvinkeittäjinä, heh), mutta siihen se on jäänyt. Nainen sopii piiaksi ja miesten aseman pönkittäjiksi. Eevan synti kyllä muistetaan.
Heti tuli mieleeni Hildegard von Bingen, Pyhä Birgitta ja Avilan Teresa.
Charlotta minä olen keittänyt kahvia ja leiponut ja laittanut ruokaa seurakunnassa monesti en ole kokki enkä leipuri ja meillä papitkin on keittänyt kahvia ja miehet olemme halunneet näyttää myös esimerkkiä .Palveleminen on kiitollista ja siitä tulee hyvä mieli , ei kannata kahvinkeitolle naureskella , se luo perustan keskinäiselle yhteydelle . Viimeiksi tein mustatorvisienikeittoa ja hyvin maistui . Jos tulet niin voin pöytään tarjoilla sinulle Charlotta !
Martti Pentti on kiitettävästi tuonut naisia esille jotka ovat omalla esimerkillään osa ollut rakentamassa kirkkoa ja omalla kutsumuksella vaikuttaneet kristinuskoon . Jeesus valitsi 12 apostolia ja antoi heille erityisen tehtävän viedä evankeliumia eteenpäin , jotka olivat miehiä kaikki ei me olla niitä valittu vaan Jumala
Se ajattelu että olis eriarvoisia ihmisiä on hyvin vieras käsitys Kristuksen ruumiista tai perheestä että kristillisen perheen kuva olisi miestä palveleva vaan päinvastoin . Historiassa oli miehen tehtävä hankkia elanto ja oli paljon tehtäviä jotka jäi yksin naiselle ja sitten tälläinen feministinen ajattelu on mielestäni vääristänyt sitä , vaikka sinne kristillisiin koteihin ne ajattelut ei sovi vaan ne nousee luojan suunnitelmasta jotka on kirjattu apostolien opetuksiin ja raamatun lehdille . Ei koskaan kristillisessä perheessä edes ajatella jotain tasa – arvokysymyksiä ainakin uskon niin , en ainakaan minä ole ja on yli 30 vuoden kokemus aiheesta ja en ajatellut ottaa aihetta puheeksi . En ole kyllä kuullut että kristityissä kodeissa puhutaan tasa – arvosta , nyky nuoret miehet pitää vanhempien vapaita ja osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin . Ja pitääkö miesten sovittaa vaikka Putinin syntejä ja onko päässäkin mahdollisesti vääriä ajatuksia joita pitäs tekoina hyvittää ? On ikävää jos ihminen leimataan sukupuolen iän ihonvärin tai muun kautta johonkin karsinaan .
”Ei koskaan kristillisessä perheessä edes ajatella jotain tasa-arvokysymyksiä. Ainakin uskon niin. En ainakaan minä ole. On yli 30 vuoden kokemus enkä ajatellut ottaa aihetta puheeksi.” Olisiko jo korkea aika?
Minulla 40 vuotta avioliittoa takana. Luin kommentin. Rouvani juuri nyt kertoo, että olemme tasa-arvoisia. Avioliittoja on monenlaisia. Vastausten erilaisuus johtunee ”kahden kaupasta eikä kolmannen korvapuustista”? Emme tiedä mitään Charlottan kokemuksista.
Raamattu antaa avioliitolle paljon korkeammat arvot ; rakkaus ja kunnioitus . Tasa – arvo on päivän selvä asia Jumalan edessä ja Kristus on antanut esikuvan palvelemisesta . Voihan sitä tehdä excel taulukoita kuka haluaa vaikka mistä ,en kiellä mutta vapaudessa meidän tulisi elää ja pyrkiä siihen että kaikilla on hyvä olla vaikka olemme syntisiä ihmisiä .Ja vapaus toimia kuten parhaaksi näkee kukin , en ala neuvomaan ketään , mutta uskon että raamattu on paras ohjeistaja ja yhdessä olla seurakunnan mukana
Ovatko rakkaus ja kunnioitus molemminpuolisia? Asian voi ymmärtää siten väärin, että kumpaakin edellytetään toiselta enemmän kuin itse on valmis jakamaan. Näen vaaran olevan ilmeinen varsinkin silloin, kun aviomies nähdään Kristuksen vertauskuvana. Silloin miehellä voi olla taipumus vaatia itselleen niin rakkautta kuin kunnioitustakin.
”Näen vaaran olevan ilmeinen varsinkin silloin, kun aviomies nähdään Kristuksen vertauskuvana. Silloin miehellä voi olla taipumus vaatia itselleen niin rakkautta kuin kunnioitustakin.”
Oletko lukenut?: Efesolaiskirje: 5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
Aika huonon kuvan saa vaimo Kristuksesta jos se meistä pitäs löytyä 🤣. Ei kunnioitusta tai rakkautta pidä ei voi vaatia . Kristuksen esikuvallisuus tulee esim. Laodikean seurakunnan kohdalla esille että kun Srk käytännössä ajoi Kristuksen ulos niin hän rakastaa enemmän ja tahtoi tulla takaisin . Näihän hän uskon toimivan seurakunnan tai ihmisen kohdalla että hän menee alas tuhlaajalapsia etsimään ja menisi vieläkin alemmas jos siellä joku olisi . Eli jos vaimo ei kunnioita niin sjattelen että miehen pitää Kristuksen esimerkin mukaan rakastaa enemmän . Kristinuskon miehen osa ei ole perinteisen patriarkaalisen mallin mukainen että mies olisi ylimpänä ja sitten vaimo ja lapset vaan se ns pyramidi on niin että mies on alimpana palvelijana josta nousee se Kristuksen esikuvallisuus . Tämä nousee raamatusta vaikka kristikunnassa on menty väärinkin päin ajattelussa ajan mukana
”Jos vaimo ei kunnioita miestään, ajattelen, että miehen pitää Kristuksen esimerkin mukaan rakastaa enemmän.” Mikä se Kristuksen esimerkki sitten olisi? Kävisikö tämä: ”’Mitä haluat minun tekevän sinulle?’ Jeesus kysyi (Mark. 10:51).”
No eikö Kristus rakastaisi vaan enemmän että Jumalan tahto tapahtuisi . Ja yksi esikuva tulee että on valmis antamaan vaikka henkensä vaimon puolesta .
”Yksi esikuva on, että on valmis antamaan vaikka henkensä vaimon puolesta.” Entä, jos vaimo toivoisi sitä odotellessaan, että joku veisi roskat ulos, imuroisi ja tomuttaisi matot?
🤣 kuule puoli tuntia sitten lopetin noin 3 maton puistelin ja inuroin ala ja vein roskat pois . Olenko nyt hyvä mies 🤣🤣🤣
Ei tarvinnut edes käskeä !
”Olenko nyt hyvä mies? Ei tarvinnut edes käskeä !” Emme ole täällä arvioimassa sinua, Timo Gummerus. Keskustelemme yleisellä tasolla. Näen, että Raamatusta on väärin tulkittuna löydettävissä hyvin epätasa-arvoinen käsitys avioliitosta. Luulen, että moni toteuttaa sellaista huomaamattaan.
No se oli vain heitto ja totta mitä kirjoitit että raamatun opetuksia on pidetty hyvin patriarkaalisena suhteessa avioliittoon , jossa nähdään sen ajan merkitys missä elämme , että tulkintaan vaikuttaa paljon se aika missä elämme . Usein se syyllisyys löytyy kristinuskosta vaikka yhteiskunnassa eletään samanlailla ja kristinuskon uskon sanoma minkä Jeesus toi oli ajaton ja mursi ihmisten käsityksiä oikeasta ja väärästä ja malleista ja rooleista avioliittoonkin . Ja onhan se vaikeaa kun ihmiset ovat saanneet tietyn kasvatuksen ja mallin kotoa ja nähneet sen käytännössä johon kaikki on sopeutunut ja vieläpä voivat siinä olla onnellisiakin niin muuttaa ajattelua ja käsityksiä , joihin on liittynyt aikaan sidotut velvoitteet esim elannon hankkimisesta
Mutta Martti Pentti anna ohjeita tasa- arvosta avioliittoon , mielelläni lukisin niitä ?
Onnea ja siunausta Karille ja vaimollesi yhteisestä matkasta ja edelleen , en ole vielä ehtinyt sinne asti .
Martille en usko että Kristusta voisi pitää miehisyydessä esikuvana lopulta arjessa eläen vaan raamattu sanoo että Kristus on miehen pää . Olemme aina syntisiä ja häntä tarvitsevia ja se opetus ja pyrkimys mitä apostolien opetuksista nousee niin se on mielestäni jo lähtökohtaisesti niin että mies tulee epäonnistumaan enemmän ja siinä en näe tasa – arvoa kun meidän pitäisi rakastaa vaimoja kuten Kristus seurakuntaan ja se ajaa miehen entistä enemmän synnitunnustajan paikalle ja turvautumaan Kristukseen . Uskon että Paavalin opetus vaikka varmaan molemmin päin mutta uskon että kipupisteitä on avioliitossa juuri miehen rakastamisessa vaimoa kohtaan ja vaimon kunnioituksessa miestä kohtaan koska miksi se olisi niin kirjoitettu ja on meillä varmaan omasta tai toisten suhteista jonkinlainen tuntuma , vaikka ei nyt varmaan ole aiheellista kuin yleisellä tasolla asiaa pohtien . Mutta se että mies on perheenpää niin siinä voi olla monenlaisia variaatioita ja voi monella tavalla toimia . Itse ajattelen että suurin miehen tehtävistä on lisäksi opettaa perhettä tuntemaan Kristus ja muut asiat ei mielestäni ole miehelle niin oleellisia olla päättämässä . Uskon että nyky perheissä suurimman osan perheiden ja pariskuntien päätöksistä tekee nainen tai voi olla että mies haluaa joskus olla mukana päätöksissä . On suuri merkitys lapsuuden kodilla miten siellä on menetelty ja sen lisäksi minä vuosikymmeninä on viettänyt lapsuutta ja nuoruutta . Ajassa voi tietysti myös muuttua ihminen .
”Uskon, että kipupisteitä on avioliitossa juuri miehen rakastamisessa vaimoa kohtaan ja vaimon kunnioituksessa miestä kohtaan.” Tämäkö on sinun mielestäsi se kristillinen asetelma puolisoiden suhteessa, Timo Gummerus? Odotatko vaimosi kunnioittavan sinua siksi, että suvaitset rakastaa häntä?
En ymmärrä tuota sanaa suvaita ? Ikäänkuin se olisi joku vaihtokauppa . Eihän noita nyt mieti mutta jos ongelma olisi kunnioittamisessa niin mikä muu se ratkaisu on ? Näin uskon raamatusta asian nousevan . Eihän meidän uskomme ole vaaka- asentoa ensisijaisesti vaan olemme omantuntomme kanssa Jumalalle tilivelvollisia jokainen ja uskon että Jumalan sana herkistää meidän omat tunnot näkemään virheemme ja laiminlyöntimme ja uskon että jokaiselle on annettu ainakin jonkin verran tunneälyä ja onhan sitä matkalla varmaan oppinut tuntemaan toisen .
”Uskon että nyky perheissä suurimman osan perheiden ja pariskuntien päätöksistä tekee nainen tai voi olla että mies haluaa joskus olla mukana päätöksissä.”
Olen saanut mielipiteeni sanoa, myös eriävän. Rouvan päätökset ovat pääasiassa olleet oikein hyviä.
”En ymmärrä tuota sanaa suvaita. Ikään kuin se olisi joku vaihtokauppa.” Tarkoitan sanalla tässä ylempiarvoisen suosiollisuutta alempaa kohtaan: ”mikäli teidän armonne suvaitsee…” Kuvio, jossa mies rakastaa vaimoaan ja nainen kunnioittaa miestään, kuulostaa todellakin vaihtokaupalta, mutta ei tasa-arvoiselta.
Kysymys on siitä mitä kukin lataa eri sanoihin sisälle . Uskon että raamatun opetus ja psykologia yhtyy näissä asioissa , kun kyllähän luoja tietää millainen nainen tai mies on luotuisuuden kautta . Jos etsii psykologisia naisen tarpeita yleisellä tasolla jotka on tunnustettuja että nainen kaipaa emotionaalista yhteyttä ja turvaa ja tähän parasta on miehen rakkaus. .Ja taas mies kaipaa arvostusta tekemisilleen ja tähän kunnioitus on hyvä vastaus .
Nykyinen ihmiskuvien ja roolien sotkeminen tai yhteiskunnallisten murrosten kautta muuttuminen ei muuta sitä totuutta että Jumala on miehen mieheksi ja naisen naiseksi ja tästä luotuisuudesta seuraa automaattiseksi asioita jotka ovat ominaisia sukupuolella . Siis voi yleisellä tasolla löytää selviä sukupuolen yleisiä ominaisuuksia ja tarpeita johon luoja antaa yleisohjeita pariskunnan elämään . Onhan muukin tieteen ala lopulta yhdentyvä Jumalan ilmoituksen kanssa vaikka Jumalan sana viisaudessa ei tarvitse todisteita mutta ympäröivä tieto tulee uskon lisäksi todistamaan Jumalallisia viisauksia myöhemmin . Ei ole siis vain jotain vuorisaarna opetuksia jotka on kelvollisia opetuksista vaan Jumalan sana antaa ihmisille terveitä ja hyviä neuvoja elämään , ne on isoja tauluja joita voimme katsoa ja nähdä niistä suuntaa mihin päin suunnata tai tehdä parannusta jne .
Martti Pentti kirjoitit : Tarkoitan sanalla tässä ylempiarvoisen suosiollisuutta alempaa kohtaan: ”mikäli teidän armonne suvaitsee .
Oikeasti tuo teksti on minulle todella vierasta .en osaa ollenkaan ajatella jotenkin tuosta näkökulmasta , väitän että kohtaan ihmiset samalta viivalta olipa miljönääri tai rutiköyhä tai narkomaani tai pappi jne. ja kaikkia näitä ja monelaisia ihmisiä kohdannut , ehkä säälin tunteita voi tulla jos ihmisellä näyttää elämä olevan huonosti . Joskus 60-70 luvulla varsinkin sai jotain ihmisten kunnioitusta sukunimen tähden joka on minusta jopa lapsellista että nimi vaikuttaisi tai kertoisi ihmisestä jotain , me olemme kaikki samalla viivalla ja lakastumme kuin kukat ja vain armo jää . Ainahan meidän pitäisi kohdata ihmiset Jumalan kuvina ja kun näämme elämän raadollisuutta ja saamme ymmärrystä myös sille joka on ajatutunut surkeaan elämän tilanteeseen , ei kukaan suunnittele vaikkapa tulevansa alkoholistiksi tai narkomaaniksi eikä kukaan valitse isiä eikä äitejä eikä paha maailma ole oikeuden mukainen joka antaisi kaikille lapsille rakkautta tai samanlaiset lähtökohdat . Kun katsomme jotain ns laitapuolen kulkijaa ja jos tiedämme sen elämän historiaa niin voimme pian päätyä siihenkin lopputulokseen etten minä itse olisi edes tuossa tilanteessa vaan voisin olla paljon pahemmassa elämäntilanteessa . Suvaitsevaisuus sanana on jotenkin joku vanhan ajan hienosteleva hovin sanavarastoa ja sitten se on tuotu myös nykyään joksikin korvike sanaksi lähimmäisen rakkaudelle , näin ajattelen mutta saa sille laittaa jokainen omia merkityksiä toki .
Kai jotain kertoo myös Paavalin rakkaudesta juuri Korinttin seurakuntaa kohtaan jonka vuoksi varmaan itki eniten ja joutui vaikeisiin tilanteisiin , kun Srk oli riitainen ja monia synnillisiä haasteita oli siellä . Ja kirjeitä Paavali kirjoitti sinne 4-7 arvioden mukaan vaikka vain kaksi on säilynyt ja kahdesta muusta on selvät viittaukset näissä olemassa olevissa kirjeissä
Kiviranta on tarkoittanut karismaatikko sanalla sen varsinaista merkitystä ei karismaattisuutta joksi kutsutaan tänä päivänä hengellistä toimintaa vaan Hedberg oli persoonana karismaattinen jonka ympärille kerääntyi ihmisiä.
Mystiikka voidaan ymmärtää niin monella tavalla , mutta olen sen verran Hedbergiä lukenut että se tarkoittaa hänen Jumala suhdetta ei mitään ulkopuolisia vaikutteita . Ne kokemukset on omia hengellisiä tunteita ja kokemuksia , joita kaikilla on ja varmaan erilaisiakin paitsi synnintunnon ja armon omistamisen kokemukset on kait hyvin saman tyylisiä ja niissäkin on eroja varsinkin armon voi ihmiset kokea erilailla . Rauha on varmaan yhteinen kokemus .Hedbergin tunnetuin lause on ”Hän on minun ja minä olen hänen. Mutta ei siltä löydy mitään mystiikkaa ulkopuolelta uskon
Mitä Timo ajattelet siitä, että myös Hedberg oli mystikko? Hedberg kyllä oli uskon objektiivisen, ihmisistä riippumattoman pelastuksen opettaja. Mutta eivät kaiketi muidenkaan herätysliikkeiden opetus pelastuksesta perustunut ihmiskeskeisyyteen. Simo Kiviranta on luonnehtinut Hedbergiä jopa ”evankelisen liikkeen ensimmäiseksi karismaatikoksi”.
Hedbergin mystiikan on pannut merkille myös Osmo Tiililä. Myös W.A. Schmidt on kiinnittänyt huomiota Hedbergin mystiikkaan, ”uskovan sisäiseen yhteyteen Herran kanssa”. Miten edellinen sitten poikkeaa P. Ruotsalaisen Kristuksen sisällisestä tunnosta on mielestäni makuasia.
Vielä hieman tuosta ehtoollisen vietosta ilman seurakuntaa. Miten se käy yhteen luterilaisen opin kanssa. Ei kai papit konseroi itselleen ehtollista omaan tarpeeseen. Pitäisikö maallikkojen tehdä samoin?
…siis konsekroi
No papit jakavat myös ehtoollista itselleen jos on yksi pappi . Luterilaisuuden mukaan papin virka on sakramenttien ja sanan virka , että siinä ei ole ongelmia . Ehtollisen merkitys on tietysti paljon syvempi kuin ihmisen tuntemukset . Ei seurakuntalaisille ole annettu sitä virkaa luterilaisuuden opetuksissa kuin hätätilanteissa se voidaan kuten kaste myös toimittaa ja miksi pitäisi kun on kirkot ha seurakunnat sitä varten ?
Luterilainen mystikko ja sitä täytyy tarkastella konsiskuvan ja elämän opetusten kautta ja mihin mystiikka liittyy , sitäkin on monelaista . Lähestyn sitä Hedbergin kirjallisuutta peilaten raamattuun ja en näe mitään ongelmia tai opillisia ristiriitoja ja katson yksityisehtoollista ajan kontekstista käsin en pelastusopillisesta vaan hänen henkilökohtaisesta tilanteesta käsin jota hän ei opettanut tai kehoittanut muita toimimaan samoin