Usein jää ihmettelemään sanan julistusta jossa on irrallista puhetta ilman että se kiinnittyy todellisuuteen . Esimerkkinä puhetta rististä , jota on paljonkin , mutta raamatullinen sanoma on että Kristuksen sovitustyö on historiallinen perusta ja kaste on sen nykyhetki . Subjektiivinen uskonkäsitys puhuu paljon henkilökohtaisuudesta , vaikka kastetta henkilökohtaisempaa asiaa ei voi olla kuin ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja se on paljon todellisempi kuin meidän vaihtuvat tunteemme.
Samoin on paljon puhetta uskosta ja sekin vaan usein jää kiinnittymättä sanaan joita ei voi erottaa toisistaan , kuten vanhan liiton pyhät uskoivat Jumalan lupauksiin , että usko ei ollut jotain epämääräistä joka ei kiinnity mihinkään . Sana on uskonkohde ja kaiken elämän lähde ja tässäkin subjektiivinen uskonkäsitys tahtoo tuoda omat kokemukset ja tunteet ohi Jumalan sanan lupaukset ja siirtää katseet pois Kristuksesta itseensä ja perustaa uskonsa omiin tunteisiin ja kokemuksiin .
Kaikenlainen usko tuottaa kokemuksia , mutta toisia tunteita ja kokemuksia annetaan ja subjektiivinen usko etsii niitä kun ne ovat ikäänkuin polttoainetta uskolle . Pelastusvarmuus on tietysti heikkoa kun sen perusteet on omissa tunteissa ja kokemuksissa .
Koko raamattu puhuu annetusta uskosta , kuten esim . Juudaan kirjeessä
kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Tai jo alusta alkaen että me ei valittu häntä vaan hän valitsi meidät joka sulkee täysin pois subjektiivisen uskon.
Uskoa hebr. 11 kuvataan ( 92 mukaan , joka parempi kuin 38)
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko tarrautuu Jumalan sanaan ei johonkin ihmeisiin , merkkeihin ja kokemuksiin .
Ilman Kristus keskeisyyttä ja ristinsovitustyön objektiivuutta johon liittyvät Herramme asettamat armonvälineet , raamatun sana ei puhuttele ja yhdistä uskoa Kristukseen lukijaa jos perusta jätetään pois eli keskiössä tulisi olla Kristus josta kaikki elämä ja ymmärrys tulee Pyhän Hengen opettamana .Paljon puhetta Pyhästä Hengestä joka usein tuntuu että se olisi ihmisten ohjailtava voima , vaikka hänen persoonansa ja tehtävänsä on sanasta kirkastaa Kristus
Historia kertoo milloin raamatullisesta lahjavahurskaudesta , objektiivisuudesta tuli subjektiivista uskoa, jolloin keskityttiin itsestä päin enemmän määrittelemään uskoa .
Luther toi uskoon jo tietysti paljon henkilökohtaisuutta ja omantunnon puhtauden merkitystä , kuten kristityn vapaus oli yksi keskeisiä opetuksia , mutta hänen opetukset kiinnittyivät aina Kristuksen sovitustyöhön . Ja Luther mursi katolisen sen ajan Paaviin keskittynyttä valtaa ja julistaa Kristusta kaiken päänä kirkossa ja seurakunnissa .
Suurin ja vaikuttavin asia on 1600 luvulla noussut pietismi , joka vaati
henkilökohtaista kääntymystä
, uskonkokemusta ja uskon näkymistä elämäntavoissa. josta alkoi usko enemmän siirtyä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin . Oli myös armonvälineillä osansa enemmän tai vähemmän tietysti , kuten samanlailla pietismissä tänä päivänä , joiden määrittely vaihtelee ihmisen mukaan .
1700-1800 luvulla vaikutti valistusaika ja liberalismi
Joka määritteli uskon olevan
ihmisen sisäistä riippuvuuden tunnetta Jumalasta
ja moraalista kokemusta.
Moderni herätyskristillisyys ja helluntailaisuus (1900-luku ->): Korostivat ratkaisukristillisyyttä (ihmisen oma päätös ottaa Jeesus vastaan) sekä Pyhän Hengen kokemista (kielilläpuhuminen, armolahjat).
1960 -luvulle tultaessa oli yksilökeskeisyys vauhdittamassa ja samalla viha kaikkia instituutioita kohtaan lisäsi subjetiivista omaa uskonkäsitystä jossa oli monenlaisia sävyjä ja perusteita . Hippiliike ja sen parissa syntynyt herätys kuvastaa sitä miten ilman opetusta ihmiset luovat uskonelämälle omia raiteita ja oppeja .
Kaikki suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet pietistisestä juuresta ainoa poikkeus oli Hedberg joka taisteli sitä vastaan , mutta myös myöhemmin syntyneet vapaat suunnat ja helluntailaisuus kantavat pietismissä traditiota josta uskonkäsitykset ovat muotoutuneet . Usein tahdotaan pietismin vastakohdaksi tuoda kuiva opillinen dogmien kirkko jossa vain järjellä käsitellään uskoa , mutta pietismi ei edes osaa määritellä uskoa opillisesti tarkasti, mutta kuitenkin se haluaa näyttäytyä tietävän tarkalleen oikean tai väärän tai sitten heittää ison ekunenian vaihteen silmään . Tämä kristillisyys ei voi elää mielestäni kovin helposti Kristuksen ruumiissa yhtenä kun uskonmääreistä osa on raamatun ulkopuolella eli ihmisen ajattelussa .
Kaiken tämän seurauksena kristillisyys on pirstoutunut moniin osiin ja moniin ajatusmalleihin . Kaiken hajaannuksena ollut ihmisen pyrkimys määritellä uskoa oman viisauden kautta ei eläen sanasta ja luottaen siihen . On ymmärrettävää että uskonpuhdistuksen aikana kun Luther kiersi seurakuntia ja huomasi surkean tilan missä perheet ja papit olivat sen katolilaisuuden jäljiltä kun perheissä ei opetettu raamattua jota ei edes papit tunteneet ja tästä mielestäni on tehty vääriä johtopäätöksiä millaista on luterilainen usko. Tämän seurauksena syntyi vähä – katekismus joka on tarkoittu miehille opettajaksi perheelle . ( alunperin papeille , mutta jokaisen luvun alussa että näitä on miehien opetettava perheelle)
Kun mietimme, onko usko henkilökohtainen yksityisasia, on hyvä palauttaa mieleen Jeesuksen jäähyväisrukous: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut (Joh. 17:20,21).”
Niin usko syntyy sydämessä mutta se tulee esiin lähimmäisissä ja evankeliumin kautta tahtoo levitä . Se ei pala yksin kuten yksi puu nuotiossa ja silloin se ei tahdo korostaa yksityistä vaan yhteisöllisyyttä , yhteisestä uskosta seurakunta elää
Timo, Tuosta autuuden merkityksestä. Lienet huomannut, että tuohon ottaa kantaa itse Paavali, kun hän kysyy (2Kor13:5)
”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” Tämän saman Raamatunkäännös -92 kääntää toisella tavalla, joka on eri asia:
”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne.”
Lisäksi Paavali kysyy korinttilaisilta: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1Kor3:16 ).
Edellisissä teksteissä Paavali ei puhu tunteista, vaan tiedosta. Muinaiskreikassa käytetään tässä yhteydessä sanaa ἐπιγινώσκετε; epiginōskete, Rakenne koostuu etuliitteestä epi (yllä, päällä, täysin) ja verbistä ginōskō (tietää, tuntea). Siis: ettekö täysin tiedä, että Kristus asuu teissä. Missä on passi / Hengen todistus, vai puuttuuko autuus?
Ei siis auta mitään, että Paavali on ollut uskossa menneisyydessä, vaan onko Kristus meissä nykyisyydessä ja tiedämmekö me saman asian kuin Paavali tässä ja nyt.
Kostilta ihan hyviä ajatuksia. Jatkan hiukan tuosta.
Pyhä Isaak Niniveläinen ja muut filokalian isät opettavat, että armo saattaa toisinaan kätkeytyä ihmisen sydämessä, jotta ihminen oppisi nöyryyttä. Silloinkin kun ihminen tuntee itsensä heikoksi tai uskonsa koetelluksi, armo voi vaikuttaa salassa.
Ortodoksisessa perinteessä todellinen epiginōskete (Kristuksen tunteminen) on yhtä kuin rukouksen ja Jumalan tahdon toteuttamisen tuottama hedelmä. Se ei ole pelkkä oppiväite, vaan elävää kokemusta Jumalan rakkaudesta, joka näkyy myös siinä, miten ihminen rakastaa lähimmäistään.
Ortodoksisuudessa tätä yhteyttä ei etsitä pelkästään yksilöllisen sisäisen varmuuden tuottamisesta tai tekstin oikeasta eksklusiivisesta tulkinnasta, vaan kirkon yhteisöllisestä elämästä, sakramenteista, rukouksesta ja katumuksen kilvoituksesta. Kristus asuu meissä, kun me elämme Hänessä – ei suinkaan oman täydellisyytemme tähden, vaan Hänen armonsa ja kirkkonsa armonvälineiden varassa.
Niin Paavalihan ei vaadi – vaan kehottaa – korittilaisia koettelemaan ja tukimaan itseään kestääkö heidän uskonsa koetuksen, sillä korinttilaiset eivät ole eläneet uskonsa mukaan.
Jumalan armon kokeminen ja tunteminen ei tietysti kulje minkään kirkkokuntien ja herätysliikkeiden rajoilla , mutta siellä missä tunnustetaan syntejä niin siellä koetaan eniten Jumalan ansiotonta rakkautta eli armoa eniten ja tietysti Jumalan armoa koetaan myös monin tavoin ja sitä seuraa Kristuksen antama rauha ja lepo kaikkina aikoina ja usein silloin kuin ihminen on inhimmillisesti heikoilla ja tuntee menettäneensä elämässä paljon , niin armo kantaa . Ja siellä myös silloin kun tunnustetaan syntejä niin Pyhä Henki toimii näyttäen sitä tehtävää josta raamattu puhuu että hän on tullut näyttämään synnin vanhurskauden ja tuomion kirkastaen Kristuksen joka on täynnä armoa ja totuutta .
Paavalia haastoivat korinttilaiset ihmeitä vaatien , jotka olivat oikein äärimmilleen subjektiivisen uskonkäsityksensä mukaan eläviä , jotka kehuskeilivat kielillä puhumisilla ja muilla armolahjoilla ja elivät moraalittomasti kaikkia pitäen luvallisina . Tähän Paavali halusi sanoilla ”koetella uskoa ”sanoilla kääntämään katseet heidän omaan vaellukseen ja asenteisiin , josta lähimmäisen rakkaus puuttui .
Paavali sitten kirjoitti myös tuon rakkauden ylistyksen korinttilaisille että uskomme tulee heijastaa sitä opetusta kuten korintilaisetkin olivat saaneet .
Paavalin opetus tahtoi ohjata tutkimaan korinttilaisten uskoa rakkauteen siitä karismaattisuuden ja ylpeyden harhasta pois punnitsemaan uskon aitoutta heidän omien tekonsa kautta . Sillä on alkukielessä sama sana kuin punnita kultaa kun tutkitaan onko se aitoa .
En tiedä mitä kysymys : oletko autuas tähän yhdistyy ja luulen että siitä on seurannut kysymys : oletko uskossa tai uskomassa , joita muutamat herätysliikkeet viljelivät aikoinaan ja vapaat suunnat hiukan eri sanoin .
Ajattelen että Kristuksen kirkastaminen kuten Paavalin opetus tähtäsi , tulisi olla se päämäärä joka ei halua jättää ihmisiä vääriin oppikäsityksiin ja vaan rakkauden kautta ohjata heitä tuntemaan Kristuksen rakkaus .
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1Kor3:16 ).
Tuo kuvastaa ymmärtämättömyyttä kasteen merkityksestä , kun korinttilaiset etsivät uskolle merkkejä ja ihmeitä eivätkä ymmärtäneet että heidät oli kastettu Kristuksen kuolemaan ja sitä edelleen tänä päivänä ei uskota että kasteessa meidän puetaan Kristukseen vaan vaaditaan merkkejä ja ihmeitä ja ne ovat tärkeimpiä kuin Jumalan sana joka yksin kestää , tunteet ja meidän omat tekomme on tulessa palavia . Pietismi on nimenomaan tuonut tähän oman variaation että kyllä kastesssa tapahtuu mitä raamattu sanoo mutta silti sinun täytyy tulla vielä uskoon , joka kuvastaa sitä pietististä irrallisuutta Kristuksen näkyvästä ruumiista ja siitä tehdään johtopäätöksiä miltä se näyttää . Ja siitä on toisaalta kenties tästä syntynyt huoli ja halu myös huomioda lapset ja nuoriso , vaikka pietistinen kirkkokäsitys ei ole paras vaihtoehto lapsille ja nuorisolle ilman selvää paimenuutta ja seurakuntaa , vaan se opettaa ihmiset liikkumaan paikasta toiseen etsien ruokaa sieltä ja täältä ilman todellista kotia .
Kuten kirjoitin, niin Paavali ei puhu tunteista vaan tiedosta, sillä hänellä on uskostaan Pyhän Hengen todistus.
Ei objektiivinen tieto pelkästään takaa, että Kristus voi poistaa syntimme. Kuten Luther toteaa (Ro8:16); ”Vaan on välttämätöntä, että Henki saa aikaan sellaisen uskon, ”koska Kristuksen kautta meille annetaan synnit anteeksi. Tämä on todistus, jonka Pyhä Henki antaa sydämeemme; se sanoo: sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut”
Kyseessä ovat molemmat; objektiivien tieto; Tiedän Kristuksen lunastustyön ja subjektiivinen kokemus; Pyhän Hengen vakuutus ja todistus siitä. Siksi Paavali myös tietää eikä hänestä vain tunnu siltä, että Kristus asuu hänessä, kun Henki sen hänelle todistaa.
Tietysti kun se on elämää , jossa on Pyhän Hengen sinetti ja Jumalan henki todistaa henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia ja tietysti elämä sisältää monenlaisia tunteita ja erityisesti Jumalan lapsen elämässä ne syviä ja vaihteleviakin .
Armosta elävä ihminen ei ensimmäisenä mieti onko tuo toinen ihminen uskossa , autuas vaan enemminkin että miten saisi heijastaa hänelle Kristuksen rakkautta , näin ajattelen . En usko sellaiseen kristillisyyteen jossa opetellaan ulkoa joitakin raamatun lauseita ja uskotaan että nämä kun läväytän niin alkaa tapahtumaan , jota suomen niemellä on harrastettu paljon menneinä vuosikymmeninä
Paavali puhuu myös salatusta Jumalan viisaudesta, siitä kätketystä. Mitä on tuo salattu viisaus?
Edesmennyt piispa Matti Sihvonen kysyy kirjassaan – Toivon siivin: ”Oletko sinä nähnyt enkelin? Ei hänkään ole tavannut sellaista enkeliä kuin kuvissa esitetään, mutta toisenlaisia enkeleitä hän on saanut avukseen. Kuten hän kertoo:
”Kun muutamia vuosia sitten olin elämäni suurimman menetyksen murtamana aivan ”pohjalla”, silloin minulle lähetettiin enkeli pienen kaksivuotiaan lapsen muodossa. Hän antoi elämäämme toivoa ja lohdutusta, kun lapsi selitti, että enkeli kosketti häntä ja enkeli sanoi, ettei teidän tarvitse itkeä. Lapsen täydellinen varmuus asiasta näkyi hänen kasvoistaan, jotka olivat kuin enkelin kasvot.” – Lina Sandellin sanoin: ”Surun sumust, ilon luopi”.
”Mistä tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka? Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.”(Job28.20-21). Vaikeaa on meidän elämämme ristin keskellä sanoa: Herra tapahtukoon sinun tahtosi ja elää se todeksi. Mutta ”surun sumust” paljastuvat Kristuksen salatut armolliset kasvot, kuten piispa Sihvoselle.
Jumalan salaisuus on kätketty Kristukseen ja siihen tie on rakkauden kautta . Kun kolossalaiset olivat eksyneet ja olivat tuoneet omiin Jumalanpalveluksiin enkelipalvontaa ja omia oppeja niin Paavali sanoi että he harrastivat itsevalittua Jumalanpalvelusta . Koko kolossalaiskirje on myös Paavalin rakkaudellista opetusta heti alusta asti vaikka he olivat eksyneet. Ja mielestäni yksi hienoimpia raamatun kohtia on toisen luvun kohta :
että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
³ jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.”
Joka kuvaa viisauteen rakkauden tien kautta yhteisöllisyydessä ,koko Kristuksen ruumiina ei yksinäisyydessä vaan sydämet yhteenliitettyinä rakkaudessa seurakuntana .
Tuo Jobin kirjan kohta on vuodatusta kun hän tuskissaan tuhkassa oli kaiken menettänyt , lapsensa terveytensä ja omaisuutensa mutta Jumalan armo ilmestyi ja hän lopulta sanoi :
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.”
(Job 42:5).
Joka avaa meille tästä ehtollisen merkitystä ja sitä mihin uskomme ankkuroituu . Kristuksen ristinkuoleman yhteys meille on suurin vastaus meidän tuskissaan vaikka emme ymmärrä kaikkea olemme itsessämme toivottomia niin Jumala vastaa kaikista suurimmalla vastauksella meille : hän on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristillä ja kastettuna hänen kuolemaansa saamme tunnustaa syntimme ja tuntea olevamme turvassa .
Meidän autuutemme on Kristuksen sovitustyöhön ankkuroitu ja siksi juuri niihin Kristuksen itsensä asettamiin armonvälineisiin ankkuroituu meidän uskomme luottamus ja mistään muualta emme voi voi löytää sitä varmaa ja objektiivista pelastuksen kalliota kuin Kristuksen sovitustyöstä , joka meille lahjoitetaan suuresta Jumalan armollisesta rakkaudesta meitä kohtaan ilman omia ansioitamme . Ja aina hän tahtoo syntisiä katuvia armahtaa yhä uudestaan .
Koko kristillinen usko tähtää tuntemaan Kristuksen joka itse on rakkaus ja tähän me tarvitsemme Kristuksen persoonan ominaisuuksia , armoa totuutta ja hiljaisuutta ja nöyryyttä . Tie on ristin tie jossa meidät riisutaan ja me vähenemme ja hän saa kasvaa meissä .
Jobin kirjasta nousee monia ihmisen hengelliseen elämään liittyviä asioita ja yksi on mm. että kyllä Jumala ymmärtää myös meidän katkeruudet ja kiukuttelut , kuten Jobin elämässä ja Job sitten vuodatti : Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tuhkassa ja pölyssä.” Myös tuskissa ja kärsimyksissä elävää siskoa tai veljeä ei tulisi ojentaa vaan kulkea rinnalla ja rukouksin jättää hänet Jumalan hoitoon , on aika kun Jumala armossaan antaa ajan jolloin ihminen saa nöyryyden ja ymmärtää . Tieto ei auta ihmistä aina , vaikka kristitty tietää oikean ja kuitenkin on vaikea luovuttaa kaikkea Jumalalle ja siksi se vaan on niin että tarvitsemme Jumalan sallimuksen koulussa kuritustakin jota kukaan ei tosin halua mutta se on lopulta meille parhaaksi , kuten Job tuli siunatuksi moninkerroin .