Eräällä työpaikalla oli tapana laittaa aforismeja ilmoitustaululle. Joku oli laittanut seuraavan: Jos sinulla ei ole mitään tekemistä, älä tee sitä täällä. Yksi parhaista oli seuraavanlainen: Jos väittelet idiootin kanssa, varmistu, ettei hän tee samoin. Myös huutokauppatilanne kirvoittaa ihmisestä helposti esille taistelijan, joka kamppailee viimeiseen rupiaan asti, saadakseen itselle harmia. Muistan nuoruudesta tilanteen, kun osallistuin huutokauppatilaisuuteen. Eräs vähän maistellut mies huusi itselleen lastenvaunut. Kohta huutonsa jälkeen ikäänkuin realismi palasi hänen elämäänsä ja hän ihmetteli isoon ääneen: Mitä minä näillä oikein teen. Toisen maailmansodan yhtenä ratkaisuhetkenä pidetään Kurskin mutkan panssaritaistelua. Panssarit olivat kai tasaveroisia ja käyttäjät yhtä taitavia, joten äkillistä päätöstä ei saatu aikaan. Mikä sitten ratkaisi asian? Kyky valmistaa panssarivaunuja! Siperian vaunujunat pitenivät ja Saksan lyhenivät, kunnes savuavat panssarit lakkasivat savuamasta toisella puolella.
Miksi näitä pähkäilen? Mietin aikaa jolloin kristikunta piti Raamattua Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle. Aikaa jolloin kirkkoon käveltiin kengät kädessä ja ne laitettiin jalkaan kirkonmäellä. Aikaa jolloin papit olivat miehiä. Aikaa jolloin vihittiin mies ja nainen avioliittoon. Aikaa jolloin ei niin helposti voinut erota ja löytää uutta verta. Aikaa jolloin lapset kastettiin. Aikaa jolloin kylvettiin siementä siunaten. Aikaa jolloin oltiin kiitollisia vuodentulosta. Oltiinko silloin onnellisia? Ehkä ehkä ei, mutta silloin tiedettiin kaikessa olevan yliluonnollinen osa, jota emme pysty ohjailemaan. Silloin aforismiksi tuli: Synti on kansan häpeä!
Eräänä päivänä joku heräsi ja huomasi epäkodan, ensin yhden sitten toisen ja viimein päädyttiin täysremonttiin. Meillä on selittävä sana, joka on tullut tärkeäksi: Muutosvastarinta! Kaikki siis voidaan muuttaa ja saadaan muuttaa ja halutaan muuttaa, kunhan muutosvastarinta saadaan juuritettua pois. Nyt on suuri kysymys siinä: Onko muutosvastarinta vain ilkeyttä ja jääräpäisyyttä? Voi olla sitäkin! Mutta uskooko kukaan, että konservatiivin motiivina olisi kansan hyvinvointi Kaikkivaltiaan edessä? Vai onko kurskinmutka keskellämme, jossa vain mitataan voimia ja kestävyyttä? Onko kukaan miettinyt sitä, että vieläkin on mukana muuttuja X Jota emme tahtoisi ottaa huomioon. Oi Herra siunaa Suomen kansa!
Mikä nyt neuvoksi? Olisiko nyt niin, että kirkon tai muun yhteisön oppi ei enää kanna perille? Olisiko kilvoituksen tultava henkilökohtaiseksi? Olisiko niin, että pidämme kukin oman avioliittomme kunniassa ja antaisimme toisen palvelijalle vapaat kädet tehdä oman päänsä mukaan eli kukin omalla tavallaan? Se on kai jo tullut selväksi, että itsensä muuttaminen on vaikeaa ja toisen muuttaminen mahdotonta. Lasketaan aseet niistetään nenä ja paikataan rikkimenneet housunpolvet ja eletään ihmisiksi. Kuunnellaan julistajaa, jolta saamme sitä evästä, jota tarvitsemme. Lopetetaan lusteiden tukistelu puolin ja toisin siis hyödyttömänä asiana.
Pekka siis olet sitä mieltä että on tehtävä itse päätös lähteekö seuraamaan Jeesusta, ok, kuinka sitten ajattelet voiko silloin ottaa mitään vanhaa mukaan vai kuinka tulkitset seuraavan Jeesuksen vertauksen:
Luuk. 9:62
Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.
Sen verran oon hevoshommia tehny että tiedän jos kyntäessä taakse kattomaan rupiaa niin kaatuu varmana.
Ari, Kristuksen Armo on suurempaa, kuin lain täyttäminen ja oman elämän vaatimukset. Se, että elää kunnollista ja kaikilla mittareilla vääryydestä vapaata elämää, ei vielä riitä pelastukseen, josta Raamatussa kirjoitetaan.
Älä ymmärrä väärin, kuulen kaikesta, että otat Raamatun tosissasi. Joskus tosin toivoisi sinulta laupeutta, sitä samaa, mitä Jeesus osoittaa meitä heikkoja ja syntisiä vaeltajien kohtaan.
Haureus on muuten Raamatussa laajemmin käsitettynä liiton rikkomista ja valheessa elämistä. Sitä meidän tulee kaikkien varoa ja juuri siksi Pyhä Henki valvoo, että tietäisimme ja tuntisimme synnin, vanhurskauden ja tuomion.
Lainaan tähän Lutheria, jonka tiedän olevan sinulle vieras, mutta ehkä löydät siitä jotakin…
”Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.” Room. 7:18.*
Kaikkien oikeiden kristittyjen täytyy rukoilla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa. Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.” Ne sen sijaan, jotka luulevat omistavansa verrattoman pyhyyden, eivät ymmärrä tästä mitään.
Kun he luulevat, ettei Kristuksen valtakunnassa ole yhtään syntiä vaan että kaikkien täytyy olla puhtaita kuin kyyhkyset, ei tämä saarna sovi heille. He tahtovat olla aivan ilman syntiä ja pyhiä, jopa niin kuin Kristus itse. Näin ei kuitenkaan kukaan voi todellisuudessa olla, vaan se on kristitty, joka on syntinen, tunnustaa syntinsä ja sydämestään murehtii niitä. Sitävastoin se ei ole mikään kristitty, jolla ei ollenkaan ole ja joka ei tunne syntiä. Ei, hän on antikristus, mutta ei kristitty. M Luther
Ismo Malinen miksi Jumala armahtaa eli mikä on evankeliumin sanoma?
Jumala tietää mitä ihmisessä on ja näin myös sen ettei ole voimaa elää Hänen tahdossaan, eikä ihminen kuule Jumalan ääntä eikä ymmärrä.
Kun ihminen nöyrtyy tunnustamaan syntinsä samalla hän ymmärtää tämän niin kuin Paavali sanoo ”Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.” Room. 7:18.*
Nyt tuleekin evankeliumin helmi, Jumalan voima antaminen ihmiselle, Pyhä Henki.
Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta eli uudestisyntynyt alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen ja Pyhän Hengen voimalla elää sen Sanan mukaan jota Pyhä Henki kirkastaa, lupaahan Jumala puhdistaa synnistä kun sen tunnustamme.
Mitä annetaan Pyhän Hengen kanssa, Jumalan rakkaus vuodatetaan ihmiseen, Jumalan laki laitetaan sydämeen eli tulee sydämen halu elää Jumalan tahdossa, siis paatunut sydän parannetaan.
Pyhä Henki on Jumalan persoona, ei ainoastaan voima. Lainaan tähän Johanneksen evankeliumin 16. luvun jakson, jolle on annettu otsake Totuuden Henki: ”Mutta nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa. Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Ismo Malinen toteat :”” Joskus tosin toivoisi sinulta laupeutta, sitä samaa, mitä Jeesus osoittaa meitä heikkoja ja syntisiä vaeltajien kohtaan. ””
Se mitä Jeesus osoitti on rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan, siis aivan kaikkia, niin niitä jotka tunnustivat syntinsä ja tekivät parannuksen kuin myös niitä kohtaan jotka ristiinnaulitsivat Hänet.
Ei se että rakasti kaikkia kumonnut sitä tosiasiaa että Jeesus julisti kaikille parannusta ja kääntymistä pois pahoilta teiltään, siis mahdollisuutta aloittaa alusta Jumalan armosta.
Nyt sitten sanot toivovasi että minulla olisi sitä laupeutta jota Jeesuksella oli, no tuntematta minua sanot noin, ehkä kommenttini ei välitä sitä ja ehkä huono ulosanti peittää sen mitä todella haluan tuoda esille on että jokaiselle on tarjolla armo kun tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen.
Miten sitten koen sen laupeuden jota peräänkuulutat, se on jokaisen ihmisen rakastamista, ei väliä mitä tämä ajattelee, uskoo tai tekee, kaikkia tulee kohdella samoin. Voin lähteä kahville vaikka kuinka ”änkyrän luterilaisen” kanssa, ei haittaa en halveksi tai pelkää tai vihaa ketään ihmistä sillä tiedän heidän tekevät asioita tietämättömyyttään ennen kuin Jeesus parantaa ihmisen.
”Tiedän heidän tekevät asioita tietämättömyyttään ennen kuin Jeesus parantaa ihmisen.” Etkö voisi tunnustaa, että ’änkyrät luterilaiset’ tekevät asioita myös Pyhän Hengen ohjauksessa osana Kristuksen kirkkoa?
Muuta en halua tähän sanoa kuin: Valkopukuisten joukossa, jota kukaan ei pystynyt laskemaan, oli kaikista kansoista, kielistä ja kansanheimoista. Jos siellä on kaikkia, niin siellä on myös kaikista kristillisistä kirkoista ja seurakunnista porukkaa.
Lauri Lahtinen & Martti Pentti totean teille sen että Jeesus Sanoo Ilmestyskirjassa seuraavaa:
Ilm. 22:15
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Siis ne jotka valhetta rakastavat ja tekevät, ketä nämä ovat?
Minulle tuo on selvää, ne jotka ylenkatsovat Jeesuksen Sanaa.
Pasanen!
Jos könttänä tuomitset toisia, etkä näe, että valtakunnan raja kulkee missä kulkee, niin voit ruveta laulamaan vahaa veisua: Honkain keskellä mökkini sisoo…
”Minulle tuo on selvää, ne jotka ylenkatsovat Jeesuksen Sanaa.” Annat kirjoituksissa mielikuvan, että olet ymmärryksesi mukaan ainoa tuntemasi ihminen, joka täyttää asettamasi pelastuksen edellytykset. Jos olen väärässä, kerro miten asian itse koet.
Ydin on kysymys mille rakentaa elämänsä, onko mitään pysyvää jolle rakentaa ja voi tietää että se kestää iankaikkiseen asti?
”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” Keskittyminen vain omaan pelastukseen ei ole oikein. Se, joka Kristuksen tähden ja lähimmäistään palvellakseen vaarantaa jopa oman pelastuksensa, tekee Jumalan tahdon.
Martti Pentti meillä on selkeästi erilainen ymmärrys tuosta Jeesuksen Sanasta.
Minulla tuo puhuu siitä että jos ihminen ei tee parannusta ja käänny pois vanhasta elämästä eli pitää kiinni siitä mitä maailma on antanut niin tulee lopulta kadottamaan elämänsä eli ei pääse iankaikkiseen elämään Jumalan yhteyteen.
”Martti Pentti, meillä on selkeästi erilainen ymmärrys tuosta Jeesuksen sanasta.” On meillä varmaan monesta muustakin. Minä tunnen Uudesta testamentista Jeesuksen, joka toistamiseen kääntää itsekeskeisten ihmisten katseet lähimmäisiin.
Ari, kun olemme tässä kirjoitelleet näitä kommentteja kaikkinensa, niin olen saanut sellaisen käsityksen, että sinä olet tehnyt parannuksen ja meistä ainakin suurin osa Lutherilaisista on parannusta vailla. Voin olla väärässäkin, mutta sellaisen käsityksen olen saanut kommenttejasi lukiessa. Tämän vain halusin sanoa, että se tuntuu vähän oudolta kuulla, koska meidät on parannettu Kristuksen Veren kautta. On ikäänkuin kirjoittaisit meille, kuin emme olisi Kristittyjä.
Uudessa testamentissa käytetty ”parannuksen” tekeminen on sananmukaisesti kääntymistä Jumalan puoleen ja Häneen turvautumista. (Mielenmuutosta) se ei ole siis varsinaisesti mitään tekemistä.
Ismo Malinen tuossa mainitset:”Uudessa testamentissa käytetty ”parannuksen” tekeminen on sananmukaisesti kääntymistä Jumalan puoleen ja Häneen turvautumista. (Mielenmuutosta) se ei ole siis varsinaisesti mitään tekemistä.”
Tuosta puuttuu mitä Raamattu Sanoo Jumalan tekevän, siis kun Jumala lupaa jotain niin Hän pitää sen.
Kun Jeesus Sanoo parantavansa paatuneen sydämen kun ihminen kääntyy niin se todella tapahtuu, toisaalta kun Jeesus Sanoo Jumalan salaavan evankeliumin niin Hän salaa.
Kääntyminen ei ole vielä edistymistä puhumattakaan perille pääsemisestä. Näköala kuitenkin vaihtuu. Sen voit kokeilla missä ja milloin vain tekemällä ’täyskäännöksen vasempaan päin’.