Eräällä työpaikalla oli tapana laittaa aforismeja ilmoitustaululle. Joku oli laittanut seuraavan: Jos sinulla ei ole mitään tekemistä, älä tee sitä täällä. Yksi parhaista oli seuraavanlainen: Jos väittelet idiootin kanssa, varmistu, ettei hän tee samoin. Myös huutokauppatilanne kirvoittaa ihmisestä helposti esille taistelijan, joka kamppailee viimeiseen rupiaan asti, saadakseen itselle harmia. Muistan nuoruudesta tilanteen, kun osallistuin huutokauppatilaisuuteen. Eräs vähän maistellut mies huusi itselleen lastenvaunut. Kohta huutonsa jälkeen ikäänkuin realismi palasi hänen elämäänsä ja hän ihmetteli isoon ääneen: Mitä minä näillä oikein teen. Toisen maailmansodan yhtenä ratkaisuhetkenä pidetään Kurskin mutkan panssaritaistelua. Panssarit olivat kai tasaveroisia ja käyttäjät yhtä taitavia, joten äkillistä päätöstä ei saatu aikaan. Mikä sitten ratkaisi asian? Kyky valmistaa panssarivaunuja! Siperian vaunujunat pitenivät ja Saksan lyhenivät, kunnes savuavat panssarit lakkasivat savuamasta toisella puolella.
Miksi näitä pähkäilen? Mietin aikaa jolloin kristikunta piti Raamattua Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle. Aikaa jolloin kirkkoon käveltiin kengät kädessä ja ne laitettiin jalkaan kirkonmäellä. Aikaa jolloin papit olivat miehiä. Aikaa jolloin vihittiin mies ja nainen avioliittoon. Aikaa jolloin ei niin helposti voinut erota ja löytää uutta verta. Aikaa jolloin lapset kastettiin. Aikaa jolloin kylvettiin siementä siunaten. Aikaa jolloin oltiin kiitollisia vuodentulosta. Oltiinko silloin onnellisia? Ehkä ehkä ei, mutta silloin tiedettiin kaikessa olevan yliluonnollinen osa, jota emme pysty ohjailemaan. Silloin aforismiksi tuli: Synti on kansan häpeä!
Eräänä päivänä joku heräsi ja huomasi epäkodan, ensin yhden sitten toisen ja viimein päädyttiin täysremonttiin. Meillä on selittävä sana, joka on tullut tärkeäksi: Muutosvastarinta! Kaikki siis voidaan muuttaa ja saadaan muuttaa ja halutaan muuttaa, kunhan muutosvastarinta saadaan juuritettua pois. Nyt on suuri kysymys siinä: Onko muutosvastarinta vain ilkeyttä ja jääräpäisyyttä? Voi olla sitäkin! Mutta uskooko kukaan, että konservatiivin motiivina olisi kansan hyvinvointi Kaikkivaltiaan edessä? Vai onko kurskinmutka keskellämme, jossa vain mitataan voimia ja kestävyyttä? Onko kukaan miettinyt sitä, että vieläkin on mukana muuttuja X Jota emme tahtoisi ottaa huomioon. Oi Herra siunaa Suomen kansa!
Mikä nyt neuvoksi? Olisiko nyt niin, että kirkon tai muun yhteisön oppi ei enää kanna perille? Olisiko kilvoituksen tultava henkilökohtaiseksi? Olisiko niin, että pidämme kukin oman avioliittomme kunniassa ja antaisimme toisen palvelijalle vapaat kädet tehdä oman päänsä mukaan eli kukin omalla tavallaan? Se on kai jo tullut selväksi, että itsensä muuttaminen on vaikeaa ja toisen muuttaminen mahdotonta. Lasketaan aseet niistetään nenä ja paikataan rikkimenneet housunpolvet ja eletään ihmisiksi. Kuunnellaan julistajaa, jolta saamme sitä evästä, jota tarvitsemme. Lopetetaan lusteiden tukistelu puolin ja toisin siis hyödyttömänä asiana.
Hän kutsuu ja varoittaa aina, mutta ei jatka sitä jos kuuntelua ei ole. Hän tulee murheelliseksi ja lopettaa kutsumisen.Hän antaa meille valita tiemme.
Väärästä valinnasta, rangaistus tulee aikanaan vastaan. Usein yllättävien seurausten muodossa.
Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”. Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.
Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa?
Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät.
Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. PS.53
Näyttää siltä, että kirkollisessakin elämässä havahdutaan rukoukseen vasta, kun muut keinot on käytetty. Jotenkin tuntuu siltä, että ollaan kristikunnassa tultu siihen, että yhtenäisyyden rakentaminen inhimillisin keinoin ei enää onnistu. Kompromissin suunnittelijat saavat korvilleen molemmin puolin. Joka katsoo lähihistoriaa, ymmärtää tämän kehityksen menneen etappi etapilta ja yhtenäisyyspyrkimys on ollut se, joka on kaiken mahdollistanut. Kun tasa-arvolakia säädettiin ja siihen oli mahdollisuus tehdä varaumia ja kirkko teki, joka näytty hyvältä ja maistui suussa makealta, mutta on alkanut karvastelemaan vatsassa. Varauma koski uskonharjoitusta. Mitä sitten uskonharjoitukseen kuuluu nykykäytännön mukaan? Ehkä yksityinen rukouselämä kotona. Virassa oleva henkilö tekee työtä ja on työ- ja tasa-arvolain alainen ei varaumanmukaisessa uskonharjoituksessa. Kun papisto on viranhaltijoita, mitään asiaa heidän elämässään ei voida enää tulkita Raamatun sanalla, koska kirkon Isokirja on nykyään Suomen Laki. Rukoilemasta ei kannata lakata, koska se on uskovalle elämän ja kuoleman kysymys. Riihtä vain perkataan nyt, mikä tässä puimatilanteessa on kullekkin talteenottamisen arvoista.
Mistä erottaa oikean Jeesuksen lauman ja väärien profeettojen laumat?
Jeesus ruokkiin omiaan oikealla ravinnolla ja nämä seuraavat Häntä, ei tarvitse elää epätietoisuudessa minne mennä ja miten elää, ilo ja rauha vallitsee lampaiden sydämissä.
Väärien profeettojen laumat puokkoilevat rauhattomina sinne tänne, muuttavat tapojaan kunkin paimenen mielen mukaan joka muuttuu maailman hengen mukaan, laumoissa vallitsee riita ja rauhattomuus, he etsivät ihmiskunniaa ja mielistelevät yhteiskunnan valtaapitäville ja kansalle.
Kaikenlainen ahneus ja saastaisuus vallitsee, ei ole mitään kiellettyä, laittomuus vallitsee, vapaa rakkaus, haureus abortit jne…
Kuulutko laumaan, Ari Pasanen? Olen saanut sen käsityksen, että jokainen tuntemasi lauma on jollakin tapaa mielestäsi väärä. Kaikki seurakunnat ovat vajavaisten ihmisten yhteisöjä eikä ilo ja rauha ole missään häiriötöntä. Silti ne muodostavat yhdessä Kristuksen kirkon maan päällä.
Martti Pentti kiitos kysymästä, kyllä kuulun Jeesuksen laumaan.
Tunnistan väärien profeettojen laumat hedelmästä, siis kun Jeesus parantaa ”sokeuden” näkee oman elämän saastaisuuden jossa ennen eli ja kyllä alkaa näkemään sen ulkopuolella olevankin valheen jossa väärien profeettojen seuraajat elävät.
Matt. 7:21
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Kuuluuko laumaan sinun lisäksesi muita? Yksin ei voi muodostaa laumaa.
Martti Pentti miten se liittyy siihen että lähtee seuraamaan Jeesusta onko laumassa muita, Jeesus kutsuu jokaista ihmistä erikseen ja jokainen ratkaisee sen lähteekö vai ei itse.
Mielenkiintoista kuinka ohitat taasen sen mistä puhun, hedelmät, käännät katseen minuun niin kuin minä olisin se jota lähteä seuraamaan, en ole, Jeesus on ainoa jota tulee seurata niin pääsee iankaikkiseen elämään.
Yksinään ei kanna hedelmää. Kristuksen kirkko kaikkine haaroineen on se totinen viiniköynnös, jonka runkona Hän itse on. Tämä on se viesti, jonka toivon sinun ymmärtävän. Sinutkin on kutsuttu mukaan. Ei ole tarkoitus, että itseksesi arvioit muiden hedelmiä happamiksi tai pilaantuneiksi.
Martti Pentti helppoa on kuule yksin kantaa hedelmää, kun lukee evankeliumista Jeesuksen Sanaa niin kun sen ottaa ja ymmärtää niin elää sen mukaan, oliko tuo niin vaikeaa? Mihin tuossa kirkkoa tarvitaan, varsinkin kun kirkko ei anna selvää ääntä eli opeta Jeesuksen Sanaa vaan omaa oppia kaiken kattavasta armosta.
Mietippä mitä tarkoittaa ”älä tee huorin”, eikö se ole ettei harrasta seksuaalista kanssa käymistä avioliiton ulkopuolella, selkeää eikö totta, opettaako kirkko tätä, ei, mitä siitä seuraa, abortteja jne…
Jeesus Sanoo ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”, tämä nyt ainakin on helppo, eikö jokainen tiedä miten haluaa itseään rakastettavan, ei kaiketi kukaan halua että itseä lyötäisiin, haukuttaisiin, loukattaisiin, petettäisiin jne… ei kai kukaan haluaisi että toiset riitelisivät, eivät auttaisi kun pyytää, … olisi valmis kärsimään vaivaa, taloudellista vahinkoa osoittaessaan rakkautta….helppoa eikö totta?
Mihin lähimmäisen rakastamiseen tarvitaan kirkkoa?
Kirkon sekä koti- että ulkomainen diakonia antraa mahdollisuuden rakastaa lähimmäisiä laajemmin ja tehokkaammin kuin mihin yksin toimiva ihminen koskaan pystyy.
Kärsivällisyyttä on aika hankala harjoittaa, mikäli ei ole mukana laumassa. Laumassa kun on aina niitä harmia tuottavia henkilöitä. Heidän käytöksensä aiheuttaa muille kärsimystä. Sellaisessa ympäristössä voi harjoittaa kärsivällisyyttä.
Laumassa on aina myös niitä, joita voi kutsua kotiinsa ja siinä harjoittaa vieraanvaraisuutta.
Keskinäistä rakkautta voi harjoittaa niiden keskellä, jotka eivät sitä ansaitse.
Joten Martin ehdotus kannattaisi huomioida. Mikäli haluaa kantaa runsasta hedelmää.
Kirkkoa siihen ei välttämättä tarvita, mutta seurakuntayhteys on välttämätön.
Pekka luuletko ettei lähimmäisiä ole ilman kirkkoa, hei missä luulet minun elävän?
Se mitä kirkko opettaa tai ei opeta on juuri se valhe jossa en halua olla mukana, muut saavat todellakin tehdä mitä haluavat.
Lapsi oppii mitä isä opettaa, näin ainakin minun lapsuudessani tapahtui, en kuitenkaan kasvettuani kunnioittanut silloisen isäni opetuksia vaan luulin itse tietäväni paremmin ja tein myös niin.
Jooos kirkon opetus kasteesta olisi oikein niin silloinhan vauvana kastetut olisivat Jumalan lapsia eli isänä olisikin Jumala ja lapsi oppisi isältään miten elää, toimiiko kirkon piirissä tämä, ei ainakaan mulla enkä todellakaan tiedä yhtään kirkollista jolla olisi toiminut?
Eiköhän meidän jokaisen pidä jossain vaiheessa ihan itsenäisesti päättää, se haluammeko seurata laumaa ja paimenta. Ei kaste sitä ratkaise puolestamme. Eikä se ole sen tarkoituskaan. kasteen armo ja meidän suhteemme siihen on aivan eri asia. Niitä ei pidä sotkea keskenään.