Ratkaisuja moni esittää kansankirkon ja herätysliikkeiden tilanteeseen ja hyvin teologiaan perehtyneetkin teologit esittävät Raamatun sanan ja tradition vastaisia ehdotuksia . Myös vertaus lestadiolaisuuteen on erikoinen kun liike ei jaa Luterilaista tunnustusta opissaan käytännössä ja toimii melko suljetusti kristikunnan keskuudessa . Sekö olisi Ruokasen ihanne ? Moni on varmasti arvostanut Miika Ruokasen teologisia opetuksia , mutta nyt se jopa loukkaa monen papin vakaumusta tuo esitys .
Ihmetystä toisaalta herättää miksi vaikutusvaltaisetkin teologit kohdistaa muutostarpeet niille jotka edustavat pitkää traditiota ja Jumalan sanaa tässä virka- asiassa , eikä sinne piispakunnalle jotka ovat luopuneet Jumalan sanasta näissä asioissa ?. Nämä ulostulot ja keskustelut olisivat vuosikymmeniä sitten olleet hyvin absurdeja ehdotuksia .
Nythän kysymys ei ole pelkästään virkakysymyksestä ja on jopa sinisilmäistä ehdottaa että naispappeuden hyväksyminen ratkaisisi ongelmat . Ssp- olevien vihkimiset tulee automaattisesti mukaan hyväksyttävästi . Lisäksi piispallinen kaitsenta olisi hyvin ongelmallinen . Minkäänlaisia sovintoesityksiä ei ole kuulunut tältä troikalta (Luoma+2naispiispaa) jotka kovimmin ajavat luopumuksen linjaa eteenpäin , vain juhlapuheita ihmisyyteen vedoten ilman Raamatullista opetusta . Rakkaus tuntuu olevan halpaa kauppatavaraa johon usein vedotaan , kun siinä ei tarvitse olla Jumalan sanan totuutta mukana ja koskaanhan Raamatullinen rakkaus ei kulje ilman totuutta . Saati sitten syntyisi aitoa etsintää Jumalan sanan valossa .Yhteiskunnassa vallitsevat virtaukset ovat kuollut kirjain ja harha Jumalan sanan totuuden rinnalla .
Henkisesti , hengellisesti ja fyysisesti on jo osa herätysliikkeistä eronnut kansankirkon osallisuudesta ja piispan kaitselmuksesta kauan sitten ja tämä vuosikymmeniä kestävä juopa levenee kunnes ero ja hajaannus tulee .
Ensin piispakunta ajanut Jumalan sanasta luopumusta ja toiseksi herätysliikkeet luopuneet kirkkojärjärjestyksestä eli mitä on jäljellä enää ?
On naivia vedota tunnustukseen kun käytäntö kertoo todellisuuden . Selvästi saatanallisia elementtejä tahdotaan tuoda kirkkoon , alttarin pyhyyttä ja saarnastuolia halveksien , kuten Paavalin seurakunnassa juuri tehtiin . joka on jatkoa alttareiden häväistämiseen 6- väristen lippujen muodossa .
On aika köyhää ajattelua jos Kristuksen ruumiille asetetaan vain Isä meidän rukouksen tai uskontunnustuksen toteutuminen tavoitteeksi , yhtään näitä tärkeitä asioita väheksymättä .Jumalanpalvelus ratkaisee minkälaista elämää ruumis elää ja saako evankeliumi vaikuttaa ruumiissa sitoutumista seurakuntaan ja antaa lahjat käyttöön Jumalan valtakunnan työhön oman seurakunnan kautta .
Pietistinen kirkkokäsitys kangertaa herätysliikkeitä ja samalla katsotaan usein muualle kuin laumaan joka tarvitsee kodin ja paimenen .Vaikka on tietysti isoja asioita päätettävissä jos haluaa irrottautua kansankirkosta . Laumasta nousevat toiveet kasvavat ja kysymykset ovat olleet jo kauan huulilla monissa perheissä . Missä lapset käyvät pyhäkoulua , missä saavat nuoret Jumalan sanan opetusta , missä on koti koko perheelle? Messuyhteisöjen rakentamisen tie ei ole 20 vuoden aikana lisännyt juuri alueellisesti lukumäärää vaikka olemassa oleviin messuyhteisöihin on väki lisääntynyt . Jännite ja paine vie energiaa siltä työltä mihin on kutsuttu ja kansankirkosta lähteminen vie rahaa pois , mutta tuo vapauden ja varmasti jos pappiskoulutuksen saa ratkaistua niin seurakunnat kasvaa . Kuka se huoneen rakentaa ?
Jälkiviisaus on jälkiviisautta mutta monet ovat tämän asian nähneet jo vuosikymmeniä sitten miten nämä asiat etenee ja monet tulevat myös sen näkemään . Uskon että selvästi suurin osa herätysliike väestä on jo nyt lähdön kannalla ja se joukko kasvaa vaikka sitä lähtemistä vastaan kuinka pyritään suitsimaan . Argumentit ovat vähissä ja ihmiset yksinkertaisesti ajattelevat oman elämän ja perheen kautta asioita . On vääristyneitä ja liioteltuja argumentteja esitetty häistä ja kasteista , jotka ovat tosin juridisia ja lopulta se tärkeämpi asia on hengellinen ulottovuus jota ei voi kukaan estää toteuttamasta Jumalan sanan ja valtuuksien kautta .
Lopulta uskon että lampaat kuulevat hyvän paimenen äänen ja lauma siirtyy sinne missä evankeliumia julistetaan syntisille ihmisille .Edes se selvä liikehdintä pois kansankirkosta selvinä lukuina ei näytä haittaavan kansankirkon piispoja . Jumala ei ole kiinnostunut rahoistamme eikä puitteista vaan siitä olemme armahdettuja Jumalan lapsia ja olemme oksasteituina siihen totiseen viinipuuhun , jonka juuret antaa yksin sen elämän meille .
Jumalan sanan ilmoitus ei ole vaikeatajuista näissä asioissa ja tuntuu olevan kompromissit ja demokratia ensimmäisenä mielessä ratkaistaessa näitä yksinkertaisempiakin asioita . Ei yksimielisyys ole liian vaikeaksi päämääräksi asetettu Raamatussa vaan siihen tulee ensisijaisesti pyrkiä . Uskon että on tietynlainen Jumalan lahja toki annettu demokratia kun emme pysty olemaan yksimielisiä , mutta ei paimenuus tai avioliitto kysymykset kaipaa demokratiaa eikä kompromisseja. .
Vielä jos miettii miksi papit jotka hyvin tiedostavat perinteisen virkakäsityksen nousevan apostolien opetuksista etsivät uusia vaihtoehtoja ratkaista kansankirkossa Suomessa vallitseva tilanne ?
Mielestäni tämä juontuu pappien koulutukseen , jossa keskiössä tulisi olla kaksi pääkohtaa;
Paimenuuden merkitys ja sisältö ja Kristuksen ruumiin merkitys ja elämä . Ja nämä tietysti liittyvät sitoutuen saarnastuoliin ja alttariin kiinteästi . Jos nämä ei ole kunnossa niin se tuottaa uusia ideoita ja uudistusehdotuksia . Esitetään Juamalanpalveluksen muuttamista , halutaan esiintyjiä ja keksitåän aina uusia juttuja . Toki on väljyyttä luterilaisen uskonkin sisällä , mutta sisältö ratkaisee
Jumala ei ollut täydellinen suunnittelija. Moni asia on pahasti pielessä maailmassa. Näemme liikaa sairauksia, vihaa, sortoa, terroria, pommeja, sotia, onnettomuksia ja murhenäytelmiä ympäri maailman. Luojan suunnitelma ei ole kovin kaunis nykyään. Ateisti sanoisi, että Jumala tai Allah on kuollut. Mutta parempaa on luvassa. Tiede kehittyy ja kulttuurit muuttuvat. Paljon menee aikaa asioiden korjaamiseen, mutta uskon, että loppu on onnellinen. Ihminen oppii virheistään. Totuus tuli luoksemme, mutta harva sitä näki ja tajusi. Asiat kirkastuvat pitkän ajan kuluessa ja kehitys etenee. Tulee päivä, jolloin ihmisen ja ihmiskunnan silmät avautuvat ja kohtaamme kaikki kukin vuorollaan totuuden. Se voi olla monille yllätys tai järkytys. Uskon parempaan huomiseen, uskon uuteen tulevaisuuteen ja uuteen elämään. Kaikki on mahdollista, mutta se voi tehdä vähän kipeää, kun ihminen joutuu kohtaamaan tosiasiat ja sen kuuluisan Totuuden viimeistään kuoleman jälkeen.
Matemaattisen tehtävän totuusarvo voidaan selvittää tässä elämässä, mutta uskonnolliset totuudet saavat ratkaisunsa vasta kuoleman jälkeen. Yksikään uskonto ei voi todistaa olevansa tieteellisesti totta ja oikein. Siksi on edes mieletöntä väitellä. Jokainen uskokoon miten haluaa. Väkivalta ja sotiminen on aina kiellettyä uskonnon nimissä ja sen puolesta. Sellainen loukkaa ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Voi olla, että kaikki uskonnot ovat mielikuvitusta ja satua ja että ateistit ovat lopulta oikeassa. Kaikki se nähdään kuoleman jälkeen. Jos jokin uskonto on oikeassa, sekin selviää sitten vasta kuoleman jälkeen, mikä voi olla melkoinen yllätys tai järkytys monille. Tämä totuus ei muutu väittelemällä. Erilaiset näkemykset kuuluvat tähän maailmaan. Usko vaihtuu näkemiseen Taivaassa, mutta vasta kuoleman jälkeen.
On ihmeellistä miten vähän kirkon papit ja piispat ovat kommentoineet eksegeetti Wille Riekkisen vaatimusta uudistaa uskontunnustus. Riekkisen mukaan kirkko on tehnyt Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitää Riekkisen mukaan uudistaa uskonsa tai kuolla pois.
Nikean arvostelijoiden mukaan Golgatan ristillä ei voinut kuolla Jumala, koska Jumala ei voi kuolla ja koska Jumala on kuolematon. Jos ristillä kuoli pelkkä ihminen, kristinuskolta putoaa pohja, jouluevankeliumi muuttuu joulusaduksi ja Kolminaisuusoppi on ihmisen keksimä epälooginen näkemys. Jeesus olisi pelkkä Jumalan armon julistaja eli profeetta eli islam olisikin ollut koko ajan oikeassa.
Miksi kirkko on hiljaa? Totuus kestää tutkimisen, mutta ihmisen keksimät asiat eivät. Totuus ei myöskään muutu olemalla hiljaa tai rahan voimalla. Totuus paljastuu viimeistään kuoleman jälkeen kaikille.
On hyvä myös muistaa, että vain roomalaisilla oli oikeus tuomita kuolemaan eikä jumalanpilkka riittänyt kuolemantuomioon roomalaisilla. Jos Jeesusta ei ristiinnaulittu, ei hän myöskään ole voinut nousta kuolleista. Jos ei ole ristiinnaulitsemista eikä ylösnousemusta, ei myöskään ole Paavalin sovitusoppia.
Dynamistinen kristologia oli vanhin näkemys Jeesuksesta. Sen mukaan Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla toiminut ihminen. Jeesuksen sanoman tärkeimmät opetukset koskivat Jumalan valtakunnan tulemista, syntien anteeksiantamista ja rakkauden kaksoiskäskyä sekä uutta elämää kuoleman jälkeen. Jumalan valtakunta jäi tulematta, mutta jäljelle jäi usko, toivo ja rakkaus.
Islamin mukaan Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja Jumala otti Jeesuksen taivaaseen. Johtopäätös kaikesta näyttäisi olevan, että Muhammed ja islam olisikin kaikessa oikeassa.
Yksi ratkaisu kirkossa voisi olla Nikean sijasta kannattaa areiolaisuutta, jonka mukaan Jeesus olisi Jumalan luoma alemmanasteinen jumalallinen olento eli Jumalan Poika, ei oikea Jumala. Jumalan Poika voisi luotuna olentona kuolla ristillä ja nousta kuolleista, koska Jumala herättäisi hänet kuolleista. Salliko Pontius Pilatus Jeesuksen ristiinnaulitsemisen miellyttääkseen juutalaisia? Tähän yhteyteen sopisi myös perinteinen sovitusoppi. Areiolaisuudessa Jumala luovuttaa valtaansa Jeesukselle ylösnousemuksen jälkeen Taivaassa.
Missä on asiallinen keskustelu aiheesta kirkon foorumeilla? Miksi se on viipynyt jo vuosisatojen ajan? Eikö Totuus kiinnosta ketään? Viimeistään nyt pitäisi kuunnella myös historiallisen raamatuntutkimuksen tutkijoita.
Kuka Jeesus oikein oli? Kirkossa syntyi erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja asiasta. Vaihtoehtoja on monia: 1. Dynamistisen kristologian mukaan Jeesusta pidettiin Jumalan Poikana eli Jumalan Valittuna eli ihmisenä, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Tässä tulkinnassa Jeesus oli Jumalan armon opettaja tai julistaja, Jumalan lähettiläs. 2. Areios piti Jeesusta kirjaimellisesti Jumalan Poikana, jonka Jumala on luonut jossakin vaiheessa. Jeesus olisi siis alemmanasteinen jumalallinen olento tässä tulkinnassa. 3. Modalistisen monarkianismin mukaan Jeesusta pidetään historiallisena Jumalan ilmenemismuotona. Muita ilmenemismuotoja olisivat Isä ja Pyhä Henki. 4. Homousianismissa on olemassa yksi jumalallinen olemus ja kolme persoonaa itsenäisesti. Sama olemus yhdistää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Tätä näkemystä kutsutaan myös kolminaisuusopiksi. 5. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli ihmiseksi tullut salattu Jumala. Tässä mallissa Jeesus = Jumala = Isä = Allah. 6. Jeesus oli tavallinen juutalainen ihminen, jolla oli oma sanoma Jumalasta. 7. Ateistit olivat oikeassa. Jumalaa ei ole olemassa. Jeesuksen elämä päättyi hautaan kuten kaikilla muillakin.
Erilaiset tulkinnat kuuluvat kirkkoon. Kirkossa on alusta asti ollut erilaisia näkemyksiä kristillisestä sanomasta ja Jeesuksesta. Tärkeintä ei ole olla oikeassa, vaan luottaa Jumalaan kaikessa. Oikea Jumala paljastaa kaiken ihmiselle kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen. Jeesus Nasaretilaisen sanoma oli hyvin yksinkertainen ja kuvattavissa muutamalla sanalla: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä Taivaassa kuoleman jälkeen ja rakkauden kaksoiskäsky eli Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Tähän voisi nykypäivänä lisätä vielä kehotuksen rakastaa luontoa ja huolehtia siitä kaikin tavoin.
Raamattu on historiallinen kirkon kirja, jonka ovat kirjoittaneet ihmiset oman ymmärryksensä mukaan. Kirja on omaan aikaan ja paikkaan sidottu. Jeesus Nasaretilaisen sanoma oli hyvin yksinkertainen ja kuvattavissa muutamalla sanalla: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä Taivaassa kuoleman jälkeen ja rakkauden kaksoiskäsky eli Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Tähän voisi nykypäivänä lisätä vielä kehotuksen rakastaa luontoa ja huolehtia siitä kaikin tavoin. Tämä pääsanoma on säilynyt koko ajan eikä se ole muuttunut missään vaiheessa. Kirkossa oli alusta saakka erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Niinpä jokainen evankelista esittää oman tulkintansa Jeesuksesta ja hänen sanomastaan.
Monet kristityt ja muslimit ihmettelevät, miksi kirkko ei käytä Jeesuksesta puhuessaan hänen omaa nimeään omalla äidinkielellä. Jeesuksen äidinkieli oli aramea. Silloin Jeesuksen nimi kuuluisi kirjoittaa Yeshua ja suomentaa Joosuaksi. Yeshua tarkoittaa Jahve pelastaa.
Nyt kirkko on ottanut tavaksi kutsua Yeshuaa kreikankiellellä Jeesukseksi. Mikäli kirkossa puhuttaisiin Joosuasta, seurakuntalaisille kirkastuisi myös paremmin, että Jeesus ei pelasta, vaan Jumala. Jeesuksen kannattajat pitivätkin aluksi Jeesusta Jumalan lähettiläänä, tavallisena ihmisenä, yhtenä meistä, jolla oli oma sanomansa Jumalan armosta.
Nimisotkukin todistaa omalta osaltaan, että kirkko teki pikku hiljaa Jeesuksesta Jumalan ja meidän tulisi nyt puhua Joosuasta, Jumalan uskollisesta palvelijasta
Jeesuksesta tai Muhammedista ei ole olemassa arkeologisia tai aikalaislähteitä. Kukaan Jeesuksen tai Muhammedin aikaan elänyt ei tiedä hänestä yhtään mitään eikä kerro mitään hänestä. Kaikki Jeesusta koskeva aineisto löytyy vasta vuosikymmeniä myöhemmin ja on pääosin lähtöisin evankeliumeista. Kaikki Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin yhdestä ainoasta kirjasta, Ibn Ishaqin 700-luvun loppupuolella kirjoittamasta elämäkerrasta. Alkuperäinen teos on kadonnut, mutta teksti on osittain säilynyt 800- ja 900-luvulla tehtyinä lainauksina. Kaikki muut kirjoittajat lainaavat tietoja Ishaqin kirjasta, mutta sitä ei ole enää olemassa.
Lähteiden puuttuminen herättää kysymyksen Jeesuksen tai Muhammedin historiallisuudesta. Voiko Jeesus olla kirkon luoma olento? Onko Muhammed Ibn Ishaqin luoma satuolento? Kirkko on voinut myöhemmin lisätä perimätietoon kertomuksia Jeesuksesta. Vasta 800-luvulla koottiin Muhammedia koskevia hadith-kertomuksia. Koraanissa on vain yksi Muhammediin liittyvä kertomus varmuudella.
Juutalainen historioitsija Josephus kirjoittaa Jeesuksen historiallisuuden puolesta ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. Kristilliset lähteet Muhammedista ovat epäluotettavia ja myöhäisempiä lisäyksiä. Varhaiset Muhammed-merkinnät kristillisissä lähteissä eivät viittaa Muhammediin, vaan ovat arabian kielen Ylistää-verbin partisiippimuotoja, joka viittaa Jeesukseen ja hänen arabiankieliseen kunnianimeensä Ylistetty.
Niinpä Jeesuksen ja Muhammedin historiallisuus voidaan kyseenalaistaa. Historiantutkijoiden näkemykset aiheesta vaihtelevat laidasta laitaan. Lähteiden puuttuminen on vakava asia historiallisuuden kannalta.
Jeesuksen elämään mahtui paljon kaikenlaista. Roomalaiset olivat tunnettuja raakuudestaan. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja kirkossa oli aiheesta suuri valtataistelu vuosisatojen ja vuosituhansien ajan tähän päivään asti. On hyvä tuoda esille erilaisia näkökulmia. Kirkko on liian pitkään vaiennut eksgetiikan tuloksista. Piispat eivät yritä seurata historiallista Jeesusta, vaan kirkon luomaa oppia Kolminaisuudesta, joka on loogisesti mahdoton ja terveen järjen vastainen.
Kirkolla olisi vaihtoehto, mutta ei se kuuntele ketään. Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla toiminut tavallinen ihminen, yksi meistä, jolla oli oma sanoma Jumalasta. Se on historiallinen totuus. Myöhemmin kirkko teki runsaasti omia lisäyksiä Jeesuksen sanomaan ja laittoi kaikki Jeesuksen nimiin, jolloin oli valmis suuri sekasotku erilaisine ristiriitoinen ja tulkintoineen Jeesuksen sanomasta. Yhden evankeliumin sijasta syntyi monia evankeliumeja ja Jeesuksen sanojen lähde hukattiin tässä muokkauksessa. Kaiken tämän kirkon johto haluaa unohtaa ja jättää kertomatta seurakuntalaisille.
On hyvä tietää, että Jeesuksesta tai Muhammedista ei ole olemassa yhtäkään historiallista tai arkeologista lähdettä omalta ajaltaan. Kaikki, mitä tiedämme Jeesuksesta tai Muhammedista, on kerrottu paljon myöhemmin. Evankeliumit on kirjoitettu tuntemattomien kirjoittajien toimesta vuosikymmeniä Jeesuksen jälkeen. Ibn Ishaq kirjoitti Muhammedin elämäkerran vasta 700-luvun loppupuolella.
Lähteiden puuttuminen omalta ajalta merkitsee, että voidaan perustellusti epäillä historiallisuutta ja että perimätiedossa on voinut tapahtua melkoisia muutoksia. Uusi Testamentti ei ole historiallisesti luotettava kirja. Niin paljon kirkko on muokannut Jeesuksen sanoja todistetusti evankeliumeissa. Kaikki muokkaukset näkyvät tänä päivänä ristiriitaisuuksina lukijoille. Kirkon olisi jo korkea kertoa raamatuntutkimuksen tuloksista kirkon jäsenille ja paljastaa historiallinen totuus Jeesuksesta. Kaikki tämä tieto on avoimesti saatavilla eksegetiikan kirjoissa ympäri maailmaa. Siinä olisi myös tie aitoon yhteyteen eri kirkkojen kesken.