Jokakeväinen suvivirsikeskustelu jatkuu edelleen. Painavan puheenvuoron käytti hiljattain Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman. Hän toteaa mielipidekirjoituksessaan (HS 6.6.2926), että koulujen päättäjäisissä virren laulaminen ei tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamisesta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on toista mieltä.
Asiasta on käyty runsaasti julkista keskustelua, mutta tuon siihen vielä näkökohdan – asian vertautumisen Puolustusvoimien hartaustilaisuuksien ohjeistukseen (2015), jota ei ole aiemmin tässä keskustelussa sivuttu.
_ _ _
Suvivirttä on laulettu jälleen iloiten kesän alun ja koulutyön päättymisen merkiksi, monella vanhemmalla liikutuksen kyyneleet silmissään. Kuitenkin juuri ennen päättäjäispäivää Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta päätti ikään kuin latistavana varjona tälle perinteelle määrätä erään espoolaisisän ja vapaa-ajattelijan kantelusta uhkasakon koululle sekä hyvityksen isälle ja lapselle siitä, että he olivat joutuneet vastoin vakaumustaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen.
Isä kanteli siitä, ettei koulu ollut tiedottanut etukäteen mahdollisuudesta poistua tilaisuudesta Suvivirren laulamisen ajaksi. – Kysyn mielessäni, olisiko koulun pitänyt tiedottaa virren laulamisesta, kun kyse ei ole Perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaan uskonnon harjoittamisesta ja Suvivirsi kuuluu joka kevät päättäjäisten ohjelmaan?
Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjaa korkeimpana perustuslain mukaisuuden valvontaelimenä esimerkiksi uskonnonvapauden tulkintaa. Nyt kuitenkin Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on määritellyt Suvivirren laulamisen koulujen päättäjäisissä uskonnon harjoittamiseksi, toisin kuin Perustuslakivaliokunta on aiemmin toistuvasti linjannut. Dosentti Niko Huttunen toteaa blogissaan 2.6., että ”Perustuslakivaliokunnan linjaus on määräävä, mutta Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta tietoisesti rikkoo sitä vastaan ja omavaltaisesti muuttaa vallitsevaa oikeustilaa – sekularistinen ketunhäntä kainalossa.”
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös on erikoinen, jos päätösten lainmukaisuutta ja demokratiaan kuuluvaa oikeusvaltioperiaatetta halutaan kunnioittaa. Ajassa on vastaavia merkkejä muualtakin – kuten Ev.lut. kirkon piiristä – että laillisesta järjestyksestä kuten Kirkolliskokouksen päätöksistä voidaan poiketa, kun kysymys on asianomaisten mielestä riittävän tärkeä.
_ _ _
Niko Huttunen kirjoittaa blogissaan, että Opetushallituksen ohje koulujen tilaisuuksia varten toteaa Perustuslakivaliokunnan linjauksen (PeVM 2/20124) mukaisesti, ettei yksittäinen virsi tee tilaisuutta uskonnonharjoitukseksi. Opetushallitus kuitenkin toteaa, että koulujen juhlaan voi sisältyä ”joitakin uskontoon viittaavia elementtejä”, ilman että kyse on uskonnollisesta tilaisuudesta.
Huttunen huomauttaa, että Opetushallitus nimeää ohjeessa ”uskontoon viittaavat elementit” suoranaisesti uskonnollisiksi: Oppilas voidaan ”uskonnollisten elementtien” ajaksi siirtää huoltajan pyynnöstä toiseen tilaan hienotunteisesti ja huomiota herättämättä. Kysymys herää, kuinka Perustuslakivaliokunnan tarkoittama, suomalaiseen kulttuuriin kuuluva Suvivirsi, joka ei tee tilaisuudesta uskonnollista, muuttuu Opetushallituksen ohjeessa uskonnolliseksi elementiksi, jonka ajaksi oppilas voidaan siirtää huoltajien pyynnöstä toiseen tilaan?
Näen taustalla yhteyden Puolustusvoimien ohjeistukseen Paraati- ja kenttähartauksia varten. Näyttää ilmeiseltä, että Opetushallitus on ottanut ohjeistuksessaan mallia Puolustusvoimien normista 2015 koskien paraatihartauksia: ennen sotilaspapin pitämää uskonnollista paraatihartautta on annettava mahdollisuus poistua muodosta heille, jotka eivät omantunnon syistä voi osallistua hartauteen.
Hartaustilaisuuksia koskevan uuden ohjeistuksen syynä oli Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antama ratkaisu (12/2013) Pääkaupunkiseudun ateistien kanteluun. Perusteena oli, ettei edes kirkkoon kuuluvia voi velvoittaa uskonnon harjoitukseen. Aikaisemmin kirkkoon kuulumattomat oli vapautettu hartauksista. Nyt mahdollisuus vapautukseen/poistumiseen oli annettava kaikille.
Opetushallitus on mielestäni omaksunut keskeisiä piirteitä kouluja koskevassa ohjeistuksessaan Puolustusvoimien hartauksia koskevista linjauksista kesältä 2015, kuten osallistuminen uskonnon harjoittamiseen, poistumismahdollisuuden varaaminen uskonnon harjoittamisesta ja korvaava tilaisuus.
Nyt kuitenkin koulujen juhlilla sekä toisaalta paraati- ja kenttähartauksilla on se oleellinen ero, että koulujen juhlat eivät ole Perustuslakivaliokunnan mukaan uskonnon harjoitusta toisin kuin Puolustusvoimien hartaudet. Siksi poistumismahdollisuutta ei koulujen juhlasta tarvitse järjestää, vaan kyse on suomalaiseen kulttuuriin kuuluvasta ohjelmasta, johon kaikki osallistuvat.
Tänään vielä tuli edellisen postauksen jälkeen tietoon, että Espoon kaupunki on päättänyt olla maksamatta hyvitystä isälle ja pojalle Suvivirren kuuntelemisesta. Päätös on linjassa Perustuslakivaliokunnan kannan kanssa.
Paraatihartaudesta poistumisen mahdollisuus kaikille muistuttaa OPH:n koulujen ohjeistusta luterilaisten osalta.
Sinänsä en ole vaatimassa ketään osallistumaan paraatihartauteen, mutta herää kysymys, miten voisi olla ihmisoikeusloukkaus tai vakaumuksen vastaista järjestää henkilölle sellaisen yhteisön toimintaa, jonka jäsen hän on?
Koulujen ohjeistuksen mukaan luterilaisen oppilaan ei tarvitse osallistua luterilaiseen hartaustilaisuuteen, mutta hänelle on järjestettävä mahdollisimman paljon sitä muistuttavaa oman vakaumuksen mukaista toimintaa. Mitä on luterilaiselle luterilaista jumalanpalvelusta mahdollisimman paljon muistuttava hänen vakaumuksensa mukainen toiminta. Kuorsaamista silmät auki, kuten kirkossakin?
Kiitos Nikolle, Petrille ja Pekalle kommenteista.
Petri: PV:ssa korvaavaa toimintaa ei järjestetä paraatihartaudesta poistuville. Kenttähartauksien ajaksi järjestetään toimintakykyä tukevaa korvaavaa ohjelmaa.
Pekka Pesinen: rohkaisen asettumaan ehdolle kirkollisissa vaaleissa. Päättäjiksi tarvitaan monipuolisesti kirkon eri suuntausten edustajia.
Pekka Särkiö. Minua ihmetyttää se, että suvivirrestä yhdenvertaisuuslautakunta näemmä myöntää 2500 e korvausta…. kun erityislasten inkluusion mennessä hiukankaan pieleen, päättäjät korkeintaan pahoittelee asiaa! Onko edes yhdenvertaisuuslautakunta huolissaan erityislasten oikeudesta tarvitsemaansa tukeen koulussa? Kysyisin tätä todella vakavasti yhdenvertaisuuslautakunnalta! Olen itse taustaltani erityislapsi, joten tunnen tuon inkluusiopuolen!
En oikein ymmärrä teidän herrojen nillitystä.
Kukaan ei ole riistämässä teiltä tai meiltä suvivirttä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös on ristiriidassa perustuslakivaliokunnan mietinnön kanssa, jossa todetaan, että ” juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eikä koulun yksittäisen virren laulaminen tee koulun juhlista uskonnollista tilaisuutta.”
Tämä yksi henkilö vie ilmeisesti asian käräjille, mutta tehnee vain itsestään naurunalaisen. Monet muut ateistinkin pitävät hänen toimintaansa hullunkurisena.
Veisataan me vain kaikessa rauhassa ja kovaan ääneen. Oma esimerkki uskon esille tuomisessa arkisin teoin on varmaan parempi vaihtoehto kuin nurkassa nillittäminen.
Olen sinänsä Pekka Särkiön kanssa samaa mieltä siitä, että suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä, sen laulaminen kevätjuhlassa ei ole uskonnon harjoittamista ja että asia on saanut jopa koomisia mittasuhteita.
Tekstissä on kuitenkin muutamia epätarkkuuksia, joihin haluaisin puuttua.
Suomessa perustuslakivaliokunnalla on erittäin vahva asema ennakollisessa perustuslainmukaisuuden valvonnassa, eli lakien säätämisvaiheessa. Mutta se ei ole yleinen ”ylin tulkintaviranomainen” yksittäistapauksissa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ei ole muodollisesti perustuslakivaliokunnan alainen eikä sen tehtävänä ole vain toistaa perustuslakivaliokunnan aiempia kannanottoja. Siksi väite, että lautakunta olisi automaattisesti rikkonut oikeusjärjestystä päätymällä erilaiseen arvioon, ei seuraa oikeudellisesti tästä asetelmasta. Tällainen johtopäätös on juridisesti vaikeasti perusteltavissa.
Huttusen blogissa esitetty näkemys siitä, että perustuslakivaliokunnan linjaus olisi tässä mielessä määräävä, on enemmän oikeuspoliittinen tai tulkinnallinen väite kuin kiistaton oikeudellinen tosiasia. Perustuslakivaliokunnan kannanotoilla on Suomessa erittäin suuri painoarvo, mutta ne eivät ole tuomioistuimen ennakkopäätöksiä eivätkä muodosta lain tavoin välittömästi sitovia normeja.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi antaa kieltoja sekä asettaa uhkasakon kiellon tehosteeksi. Hyvityksen tai vahingonkorvauksen määrääminen ei kuulu lautakunnan toimivaltaan samalla tavalla kuin tuomioistuimelle. Tässäkin tapauksessa isälle ja lapselle esitetyn hyvityksen osalta kyse ei ole määräyksestä vaan suosituksesta. Tällä on selkeä juridinen ero.
Perustuslakivaliokunta on tosiaan katsonut, että yksittäinen virsi ei tee koko juhlasta uskonnon harjoittamista, mutta siitä ei automaattisesti seuraa, että poistumismahdollisuutta ei tarvitse järjestää. Opetushallituksen ohjeissa on pitkään lähdetty siitä, että huoltajalla on mahdollisuus pyytää vaihtoehtoista järjestelyä uskonnollisten elementtien ajaksi. Opetushallitus on tämän osalta toimivaltainen viranomainen. Perustuslakivaliokunta ei voi antaa kouluja sitovia määräyksiä tai ohjeita.
Pelkästään se, että viranomainen tulkitsee oikeutta eri tavalla kuin perustuslakivaliokunta on aiemmin tehnyt, ei vielä tarkoita oikeusvaltioperiaatteen loukkausta. Tämä on enemmän arvosteleva mielipide kuin oikeudellinen argumentti. Tämä blogissa sallittakoon, mutta tässä venytetään juridiikka, jotta se palvelisi retoriikkaa.
Riskinä on toki yhteiskunnan polarisoituminen, kun juridisia kysymyksiä käytetään retorisina välineinä ja oikeudelliset nyanssit jäävät taka-alalle.