Onko kristillisiä arvoja olemassa?
Kotimaa-lehtikin julisti hiljattain pääkirjoituksessaan, ettei kristillisiä arvoja kannata mainostaa. Niitä on ilmeisesti käytetty liikaa poliittisiin tai yhden asian liikkeisiin. Teema oli noussut esiin arkkipiispan puheessa kirkolliskokouksessa. Ehkä puheenvuoroissa tiedostettiin samalla ongelma, etteivät moderni vapamielisyys ja ns. kristilliset klassiset arvot oikein sovi samaan pakettiin. Nämä arvot tuntuvat vanhanaikaisilta ja häiritseviltä. Outo asia sinällään arvokasvatuksen saaneille.
Päätoimittaja Mari Teinilä kirjoittaa: ”Mielipiteiden tai niin sanottujen kristillisten arvojen nostaminen kristinuskon keskiöön on karkottanut osan ihmisistä pois kirkosta. Kirkon viestinnän medialle osoitetuissa tiedotteissa lukee, että kirkko pitää esillä kristillisiä arvoja yhteiskunnallisessa keskustelussa.” Hänen mielestään arempi olisi puhua kristillisistä hyveistä: usko, toivo ja rakkaus.”
Kuitenkin kristillisiä arvoja on kuitenkin välttämättä oltava olemassa. Mikään uskonnollinen liike ei synny tai elä ilman arvopohjaa. Monelle kristitylle näitä arvoja ovat esim. Jumalan Sanan kunnioittaminen, ihmisarvon kunnioittaminen, rehellisyys, uskollisuus, totuudellisuus, laupeus ja armahtavaisuus.. Kirkolakikin taitaa julistaa näist ensimmäisen voimassa olevaksi.
Wikipedia pulestaan on listannut artikkeliinsa seuraavat kristillisyyteen kuuluvat arvot: Rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Lisäksi listalle on kelpuutettu avioliittoon sitoutuminen, maallisesta luopuminen, kostosta luopuminen, syntien anteeksiantaminen ja ehdoton rakkaus. Siinäpä on haastavat arvot tiivistettynä. Eikö ole tarpeellista puhua juuri tällaisista asioista? Jätettäisiinkö elämän ydinarvot vain filosofien ruodittaviksi?
Edesmennyt Jaakko Elenius julisti aikanaan, että ”erillistä kristillistä moraalia ei ole olemassa”. Nykyinen keskustelu tuntuu istuvan saman ympäristöön. Kristityllä ei mukamas olisi arvojen tai moraalin osalta mitään erityistä omaisuutta. Vaikkei olisikaan, niin arvoja ja moraalia tulee ja saa silti julistaa ja ylläpitää!!
Ensi sunnuntain teema itsensä tutkiminen pureituu toki asenteisiin ja arvoihin seuraavin sanoin: ”Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan” (Matt. 23:8-13). Siinäpä on elämän muistilistaa!. Samaan aikaan Jeesus silti julistaa, että Jumalan laki on totta ja täydellinen. Laista ei katoa yksikään piirto tai kirjain. Laki on ihmisten kasvattaja armon tielle. Mitäs sitten tehdään kun lakia ei enää ole?? Silloin ei varmaan tarivita enää armoakaan.
Onko helvetin ikuinen kidutusrangaistus kristityille myös arvo? Eli arvostavatko he Jumalan tällaista toimenpidettä?
Heinolan Sepon lempiteema; ikuinen kidutus????? Taisit Seppo lukea blogin vähän hätäisesti?
Kun ei enää ole aikaa, niin ikuinen sanana kösitetään yleen loppumattomaksi ajaksi, joka luo väärän kuvan ikuisuudesta.
Ei Jumala lähetä ketään helvettiin, vaan hän ei ota luokseen sitä, joka sinne ei halua. Jos helvettiä ei olisi, niin turhaan Jeesus kuoli ristillä, koska kaikki pääsisivät Jumalan valtakuntaan ilman Jeesuksen uhria. Jeesus kertoo vain sen, kuinka heidän käy, jos eivät ota hänen sovitustyötään vastaan.
Ihmekös tuo, sehjän se on kristinukson lähtökohta : yhden ihmisen lankeemus ja miljardeille ihmisille siitä seuraava ’oikeudenmukainen’ rangaistus. Kristinuskon yksi perusarvo?
Härre Guud mitä selitystaiteen alkrobatiaa taas kerran. Juu juu, Jumala ei ’lähetä’ ketään, miljardeile vain ’käy’ niin. No Kukahan sen helvetin on
luonut? Vai on sekin vain ’ollut’ tai ’tullut’…
Seppo syntyy jälleen uudestaan, kunnes hänestä tulee jumala ja sitten hän sammuttaa helvetin avaruusaluksen sammutuslaitteilla marsista käsin.
Ei helvettiä ole luotu, vaan se on syntynyt Jumalan vastustuksesta.
Hellan duudeli Paajanen, unohditko tutin?
Että itsellään syntynyt? Ilmestyskirjan mukaan se on Jumalan valmistama.
”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen,
joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” (Matt 25:41)
Seppo Heinola ajaa teosofia käsityksiä Raamatun teksteihin. On kuuta ja marssia, on mystistä Mariaa, on kiduttava Jumala ja helvetin liuskat, on numerolojögloorausta, symbolia ja ihmemerkkejä, saatankin esiintyy pellenä, kirkon dogmat on väärät ja rajatieto ainut oikea oppi. Suo on loputon.
Askartelua Sami Paajaselle:
The Nephilim were on the earth in those days, and also afterward, when the sons of the nobles would come to the daughters of man, and they would bear for them; they are the mighty men, who were of old, the men of renown. דהַנְּפִלִ֞ים הָי֣וּ בָאָ֘רֶץ֘ בַּיָּמִ֣ים הָהֵם֒ וְגַ֣ם אַֽחֲרֵי־כֵ֗ן אֲשֶׁ֨ר יָבֹ֜אוּ בְּנֵ֤י הָֽאֱלֹהִים֙ אֶל־בְּנ֣וֹת הָֽאָדָ֔ם וְיָֽלְד֖וּ לָהֶ֑ם הֵ֧מָּה הַגִּבֹּרִ֛ים אֲשֶׁ֥ר מֵֽעוֹלָ֖ם אַנְשֵׁ֥י הַשֵּֽׁם:
Aloita Paajanen alarivin eka kirjaimesta mim ם ja laske vasemmalle pois 13 kirjianta ja ota seuraava aleph אֲ ja taas toiselta riviltä vasemmalle 13 kirjainta pois ja seuraava ylös kunnes tulet uudelleen sanaan sh e m ja sen viim. kirjaimeen mim. Minkä sanan saat?
Väärin väärin taas Paajanen tämäkin: ’helvetin liuskat,’ sillä Teosofiassa ei tunneta lainkana helvettiä. Tuo rakkaudellinen kidutuspaikka on Jeesuksen luomus.
Ihmisten (J.E.) lauseita tai niiden osia asiayhteydestään irrotettuina ei pitäisi ottaa omaan käyttöön ja omiin tarkoituksiin. Mitä tulee moraalin ”ylläpitoon”, kukin huolehtikoon vain omastaan.
Krstilliset arvot eivät ole kadonneet mihinkään niiltä, jotka ovat ne omaksuneet ja pitäneet tarpeellisina. Olemme kai pitäneet niitä itsestäänselvyyksinä ja siksi niitä ei ehkä ole pidetty esillä tarpeeksi ja opetettu nouseville sukupolville. Ehkä se on niin, että ne eivät ole olleet lainkaan niin laajasti käytössä kuin olemme luulleet ja nyt on vain tapahtunut julkitulo siitä mitä ainakin julkisuudessa kannatetaan.
Mielestäni hyvä puheenvuoro. Erityisesti sen takia, että tässä on ensimmäistä kertaa kirjoitettu auki, mitä nämä mystiset kristilliset arvot ovat. Yleensä keskustelun ongelma on ollut se, että kristillisiä arvoja käytetään kumileimasimena ja tarkoittamaan ihan mitä tapansa.
Jos otan esimerkiksi kirkon puhutuimman aiheen eli samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen. Siitä joskus näkee kirjoitettavan, että joku vastustaa homoparien vihkimistä kristillisten arvojen takia. Eli vedotessaan kristillisiin arvoihin keskustelija leimaa oman henkilökohtaisen mielipiteensä Jumala-sertifikaatilla ja tulee vielä vihjanneeksi, että muutkin kristityt ovat tai heidän ainakin tulisi olla samaa mieltä.
Nyt kun katsoo Timo Suutarin kirjoittamaa listaa, en näe homoseksuaalisuuden vastustamista kristillisten arvojen listalla.
Jahas, Mikko Niemisen lempiaihe, homoseksuaalisuus ja sen vastustajien vastustaminen. Mikko tunnet huonosti kristillistä teologiaa, sillä ei pääse kovin pitkälle, siksi käytät Jla. sertifikaattia. Hoh hoijaa.
Paajasen anti tälle keskustelulle tuntuu olevan lähinnä se, että hän käy tölvimässä muita keskustelijoita. En ole ihan varma, mitä tuolla on tarkoitus saavuttaa?
Kommenttini linkittää Timo Suutarin kirjoituksessa mainitut arvot kirkon suurimpaan kiistanaiheeseen. Jos siihen on jotain lisättävää, olettaisin että myös asiallisia argumentteja voisi käyttää. Minun mielenkiintoni kohdistuu enemmän keskusteluun kuin pelkkään muiden haukkumiseen.
Toki jokainen valitsee oman tyylinsä.
”Kommenttini linkittää Timo Suutarin kirjoituksessa mainitut arvot kirkon suurimpaan kiistanaiheeseen.”
-Onko se (homoseksuaalisuus/homovihkimiset) kirkon suurin kiistanaihe? Vaikuttaa siltä että se ei olisi, ellei sitä sellaisena pidettäisi. Siis tehtäisi siitä kiistanaihetta joka keskustelussa, sellaisissakin jokta eivät sitä lähtökohtaisesti koske…
Eihän se muuten olisikaan ”kirkon puhutuin aihe”. Minusta painopisteen kirkon asemaa, sanomaa ja tehtävää ajatellen tulisi olla aivan muualla…
”Siitä joskus näkee kirjoitettavan, että joku vastustaa homoparien vihkimistä kristillisten arvojen takia.”
-Sen verran vain, että minusta useammin näkee aiheesta kirjoitettavan kristillisen avioliittokäsityksen, kristillisen ihmiskäsityksen ja luomisjärjestyksen pohjalta. Joka usein perustellaan Raamatulla.
Jos niistä haluaa kiistellä, on vastattava Raamatulla, ja sillä omalla raamatuntulkinnallaan ja raamattunäkemyksellään. Ja parhaassa tapauksessa syntyy hyvä keskustelu, vaikka kumpikin puoli olettaisi olevansa oikeassa. Ei sitä tarvitse niin kammota, että joku uskoo oman näkemyksensä olevan oikea.
Ja kristittyjen kiistat ovat kristittyjen välisiä kiistoja.
Blogistille: kiitos hyvästä kirjoituksesta.
> Onko se (homoseksuaalisuus/homovihkimiset) kirkon suurin kiistanaihe?
Kirkon lähihistoriassa on mielestäni kaksi isoa kiistaa: naisten pappeus ja suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Jos joku muu kiista on mielestäsi isompi, niin kerro toki ihan vapaasti. Minä kerroin jo oman mielipiteeni, joten vastaukseni kysymykseesi on kyllä.
> Jos niistä haluaa kiistellä, on vastattava Raamatulla
On naiivia ajatella, että joka ikiseen kirkolliseen kysymykseen vastaus löytyy siteeraamalla tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten elämästä ja jumalasuhteesta kertovia tekstejä. Toki kyseistä aihetta on sekä vastustettu että perusteltu Raamatusta nousevilla teemoilla ja arvoilla. En mene siihen keskusteluun nyt, koska Timo Suutarin blogi ei koske asian teologista debattia. Tämä ei ole mielestäni oikea paikka viedä keskustelu siihen suuntaan.
Toistan edelleen sen minkä sanoin. Kristillisistä arvoista, jos kristillisinä arvoina pidetään niitä jotka Timo Suutari listasi omassa kirjoituksessaan, ei löydy kyseiseen kiistaan vastausta. Ja edelleen jos Timo Suutarin listaa pitää kristillisinä arvoina, siitä seuraa ettei homoseksuaalisuuden vastustaminen ole kristillisten arvojen mukaista. Tämän halusin sanoa. En mitään enempää, en mitään vähempää.
En tässä yhteydessä halua siirtää keskustelua arvoista teologiaan. Se on oma keskustelunsa.
Nuo blogissa luetellut arvot ovat varmasti hyviä ja kannatettavia, mutta ei ensimmäisistä mainituista monikaan mitenkään erityisen ”kristillinen” ole. Inhimillisiä arvoja toki ovat. Kristillisiin arvoihin kun helposti luetaan yhtä ja toista mielipidettä.
Hellan duudeli Paajanen, unohditko tutin?
Tämmöistä tämä on ajan henki.
Voisiko olla niin, että ympäripyöreä viittaaminen kristillisiin arvoihin ei auta, kun itse kukin voi käsittää asian omalla tavallaan? (Kristillisten) arvojen luetteleminenkaan ei välttämättä vie eteenpäin. Onko niin, että todellisuudessa arvot näkyvät siinä, miten puhutaan konkreettisista asioista ja miten eri tilanteissa oikeasti toimitaan?
Kommentti kumpuaa siitä tosiasiasta, että arvokeskustelu-sana on jo pitkään ollut inhokkilistallani. Kun kuulutetaan arvokeskustelua, se on vähän kuin kirjoitettaisiin mietintö, joka jää mappiin pölyttymään.
Samaa mieltä. Hyvä huomio!
Samoin. Ja listaisin mukaan vielä puheet arvojohtajuudesta (jota tarjotaan presidentin tehtäväksi, kun valtiosääntö on rajannut toimivaltuudet aika lailla minimiin). .
Kristilliset arvot ovat hyviä ja kannatettavia.
Aikanaan kävi vain Ignatiuksesta alkaen syntymässä olevan kirkkolaitoksen konsensuksen Hallitsijan kanssa tuleminen Ihmisten hallitsemisessa tärkeimmäksi mikä yhdessä Jeesuksen Uhrin kanssa ja perisyntikäsityksen kanssa ajassa johtivat nykyiseen tilaan. Tähän tarvittiin nopeasti Uskontunnustuksia.
Näin sivuutettiin kokonaan Vanhan Testamentin luomisen kahdeksannen päivän lahjat silloin Ihmisen Anomalialle joka tämän jälkeen oli edellisen erijatkuvuus, eli diskontinuiteetti.
Kun Jumala kielsi voi hyvin huomata kyseessä olleen orastavat lahjat omassatunnossa ja kyvyssä valita.
Huonosta traditiosta seuraa huonoa traditiota, ja sitähän kirkkomme todistaa.
Sitten meillä, Oikean Uskon voi antaa vain Jumala Itse, ja tämän jälkeen työmme on työtä Kristuksessa.
Kohtalaisellaki lahjoilla siunattu Ihminen ei ymmärrä kirkon puhetta.
Näin kirkon puhe tulee aina pelastuksen asiaan, ja en huomaa miten tälläistä suvaitaan.
Kun Ihmisen älynlahjoja sopivasti loukataan yhdessä asiassa varhaisvuosina on sillä paljon merkitystä myöhemmin kun pitäisi kyetä katsomaan minne pää haluaa osoittaa. Tässä on myös valtiokirkollisen konsensuksen idea.
Blogissani, joka on yhä toiseksi luetuin, kyselin sitä mitä jää evankeliumista jäljelle, jos kristilliset arvot katoaa. Täällä on hyvä kysellä ja pohtia. Tuon yhteisen pohdintamme tuloksena näen nyt selkeästi sen, ettei evankeliumista jää jäljelle yhtään mitään. Turhentamalla kristilliset arvot turhennetaan koko kristillisen uskon sisältö. Kaikki hyökkäykset mitä historian aikana on kristittyjä vastaan nostettu on kohdistuneet juuri kristillisiin arvoihin. Näitä arvoja on sitten apologeetat puolustaneet henkensä uhalla. Luterilaista kirkkoakaan ei olisi syntynyt, jollei kristillisiä arvoja olisi haluttu nostaa esiin. Joten nyt näen näiden arvojen puolustamisen entistä merkittävämpänä.
Tuota… Pekka, mistä arvoista nyt puhut? Eihän tässä olla päästy puusta pitkään siitä, että mitä ne kristilliset arvot oikein ovat.
Onhan niitä ollut viimeaikoina julkisuudessa hyvin esilläkin. Tosin niiden esilleottajia viedään raastupaan saakka, kuten muinoin apostoleita, joten ei mitään uutta sen suhteen.
Tiedäthän Kari miten arvokas asia on se, että Jumala on tullut ihmiseksi ja sovittanut maailman itsensä kanssa. Siksi on jokaisen joka vain tahtoo ottaa tämä sovitus omalle kohdalleen, niin voi sen tehdä. Näin tullaan Jumalan lapseksi ja jopa hänen sukulaisekseen. Sanoihan Jeesus meitä veljikseen ja ystävikseen. Eikö tämä ole valtavan suuri arvo. Näin Jumala on antanut tämän arvon jokaiselle meille antamalla ja uhraamalla kaikkein suurimman uhrin mitä kukaan voi tehdä.
Tämän kun tietää ja itselleen omistaa, niin mikä maallinen arvo voi olla tätä suurempi. Kaikki muu menettää tuon tiedon rinnalla arvonsa ja merkityksensä. Kaikki kristilliset arvot nousee tuosta samasta lähteestä. Jos kristitty kadottaa tämän uskon, niin kaikki kristilliset arvot katoaa hänen elämästään saman tien. Sen jälkeen hän on jo Jumalan vastustajien puolella, eikä hän enää sen jälkeen voi kuin näennäisesti edustaa kristillisiä arvoja. Kristilliset arvot on niiden arvojen puolustamista, joita evankeliumin uskominen vaatii.
Evankeliumi on siinä, että Jumala vanhurskauttaa syntisen Jeesuksen sovitustyön tähden.
Tässä on se evankeliumin valtava arvo. Pelkkä vähäpätöisten sanojen vastaanottaminen avaa taivaan tien Jumalan rakkauden keskipisteeseen. ”Ja Jumala sanoi ja tapahtui niin”.
Tiedän ja olen ihan samaa mieltä kommenttisi ensimmäisestä kappaleesta. Joku vain kommenteissaan sanoi, että ei se ole varsinainen arvo vaan ydinasia. En tarkkaan muista mitä sanaa hän käytti.
Toisessa kappaleessasi ehkä hiukan ylitulkitset arvojen katoamista. Ei ihminen ihan helposti kadota uskoaan eikä arvojaan. Toki se mahdollista on.
Minulla on pienoinen aavistus siitä, että monet täällä puhuvat kierrellen ja kaarrellen vain ja ainoastaan siitä yhdestä ”arvosta”, jota ei vain aina viitsitä enää sanoa nimeltä edes. Minä en puhu siitä vaan ylipäänsä arvoista. Onko sellaisia ja mitä ne ovat?
Pekka: ”Tuon yhteisen pohdintamme tuloksena näen nyt selkeästi sen, ettei evankeliumista jää jäljelle yhtään mitään.
Evankeliumista en tiedä, mutta minulta on usein kysytty näilläkin palstoilla mistä ammennan elämänarvoni, moraalini ja sen miten ja mitä opetan näistä elämän ”avainasioista” jälkeläisilleni kun en usko kristinuskon Jumalaan sen enempää kuin minkään muunkaan uskonnon jumaliin.
Vastaan emerituspiispa, Juha Pihkalan sanoin kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”: ”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Eipä tuota paljon paremmin voisi sanoa ja uskonnon näkökulmasta arvovaltaisemmalla suulla. ”Hyvällä ihmisyydellä” , ”oikean” sorttisella moraalilla ja elämänarvoilla ei ole mitään tekemistä yksinoikeudella enempää uskovaisuuden kuin ateisminkaan kanssa, vaikka jotkut syvästi Raamatun oppeihin uskovat katsovat oikeudekseen toisin väittää.
Jokainen ihminen on altruistinen toisin kuin eläimet. Jopa parivuotiaat pikkulapset käyttäytyvät altruistisesti. Miksi? Ihminen on ajatteleva eläin, joka on oppinut evoluution myötä pyrkimään yhteistyöhön lajitoveriensa kanssa ja vain siten saavuttanut kulttuurin, tieteen ja teknologian aloilla sen mitä on saavuttanut, eikä se ole käynyt, eikä käy päinsä itsekkäällä asennoitumisella toisia ihmisiä kohtaan. Epäitsekäs, altruistinen käyttäytyminen on siis kaikissa ihmisissä piilevää vaistonvaraista älykkyyttä, jota muilla eläimillä ei ole.
Ihmisen on parasta olla ”hyvä”, koska vain siten voi saavuttaa lajitoveriensa hyväksymisen ja luottamuksen yhteistyökumppanina. ”Kultainen sääntö” – joka ei ole Jeesuksen keksintö – toimii mielestäni hyvänä ohjenuorana jokaisen ihmisen tallustelussa toisten ihmisten parissa, ja sen noudattaminen tai ainakin noudattamaan pyrkiminen kuulunee myös ”hyvän ihmisen” ominaisuuksiin. Uskonnottomien ja ateistienkin.
Hyvää ja ihan asiallista pohdintaa Kimmolta. Olen ihan samaa mieltä siitä, että jokaisella ihmisellä, joka on ollut tekemisissä toisten kanssa on olemassa moraaliset arvot. Ehkäpä susilaumassa kasvaneella pojallakin oli se arvomaailma, joka susilla on. Ei vain kyennyt siitä kertomaan. Kultainen sääntö on yksi vaatimus muiden samankaltaisten joukossa, eikä siinä ole mitään erityistä. Varsikaan jos siitä jätetään se kolmas ja tärkein asia pois. Eli vaatimus Jumalan rakastamisesta yli kaiken. Siinä kohdin kaikki on pulassa. Siksi siitä vaietaan.
”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” (Matt 25:41)
Seppo, ei tässä sanota, että helvetti on valmistettu ihmistä varten, vaan he jotka palvelevat perkelettä, menevät sinne mukana. Tämän takia olisi tehtävä parannus jo tässä ajassa, silloin kun se mahdollista.
Kalevi
Miten Perkelettä palvellaan ? Perkunos oli aikoinaan taivaan, eli ukkosen jumalan nimi, ja Suomen sana Perkele tulee siitä.
Perkelettä sanotaan voimasanaksi ja jeesus sanoi istuvansa voiman oikealla puolella.
”Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot
Taivas – helvetti vaihtoehdon kummallisimpia piirteitä on mielestäni se, että Jeesuksen sanojen mukaan koko ihmiskunta jaetaan jyrkästi kahteen osaan, vuohiin ja lampaisiin. Lampaat pääsevät taivaaseen ja vuohet painuvat helvettiin kitumaan. Ei mitään välimuotoja maallisen vaelluksensa jättäneiden ihmisten kohtelussa.
Jos Jumala on luotujaan syvästi rakastava, tuntuu täysin kohtuuttomalta, että Hän voi jakaa heikot ja vajavaiset lapsensa jyrkästi kahteen leiriin. Minulle herää myös ajatuksia siitä, minkälaista joukkoa taivaassa mahtaa olla? Haluaisinko itse päästä siihen sakkiin, varsinkaan siinä tapauksessa, jos rakkaani ja lähimmät ihmiseni joutuisivat alakertaan.
Olen vahvasti sitä mieltä, että taivas ja helvetti ovat ihmisten oman mielikuvituksen tuotetta. Helvetin ideaa on kirkon piirissä kehitelty ja muokkailtu vuosisatojen ajan. Sen välityksellä on tehty suunnatonta vahinkoa ihmiskunnalle ja sen poistaminen kristinuskosta on kuitenkin hyvin vaikeaa, koska helvetin olemassaolo perustuu Raamatun mukaan Jeesuksen omiin puheisiin. Jos helvetistä luovutaan, putoaa kristinuskolta pohja pois.
Siinäpä vasta pirullinen ongelma.