Mihin katosivat kristilliset arvot?

Onko kristillisiä arvoja olemassa?
Kotimaa-lehtikin julisti hiljattain pääkirjoituksessaan, ettei kristillisiä arvoja kannata mainostaa. Niitä on ilmeisesti käytetty liikaa poliittisiin tai yhden asian liikkeisiin. Teema oli noussut esiin arkkipiispan puheessa kirkolliskokouksessa. Ehkä puheenvuoroissa tiedostettiin samalla ongelma, etteivät moderni vapamielisyys ja ns. kristilliset klassiset arvot oikein sovi samaan pakettiin. Nämä arvot tuntuvat vanhanaikaisilta ja häiritseviltä.  Outo asia sinällään arvokasvatuksen saaneille.
Päätoimittaja Mari Teinilä kirjoittaa: ”Mielipiteiden tai niin sanottujen kristillisten arvojen nostaminen kristinuskon keskiöön on karkottanut osan ihmisistä pois kirkosta.  Kirkon viestinnän medialle osoitetuissa tiedotteissa lukee, että kirkko pitää esillä kristillisiä arvoja yhteiskunnallisessa keskustelussa.” Hänen mielestään arempi olisi puhua kristillisistä hyveistä: usko, toivo ja rakkaus.”
Kuitenkin kristillisiä arvoja on kuitenkin välttämättä oltava olemassa. Mikään uskonnollinen liike ei synny tai elä ilman arvopohjaa. Monelle kristitylle näitä arvoja ovat esim. Jumalan Sanan kunnioittaminen, ihmisarvon kunnioittaminen, rehellisyys, uskollisuus, totuudellisuus, laupeus ja armahtavaisuus.. Kirkolakikin taitaa julistaa näist ensimmäisen voimassa olevaksi.
Wikipedia pulestaan on listannut artikkeliinsa seuraavat kristillisyyteen kuuluvat arvot: Rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Lisäksi listalle on kelpuutettu avioliittoon sitoutuminen, maallisesta luopuminen, kostosta luopuminen, syntien anteeksiantaminen ja ehdoton rakkaus. Siinäpä on haastavat arvot tiivistettynä. Eikö ole tarpeellista puhua juuri tällaisista asioista? Jätettäisiinkö elämän ydinarvot vain filosofien ruodittaviksi?
Edesmennyt Jaakko Elenius julisti aikanaan, että ”erillistä kristillistä  moraalia ei ole olemassa”. Nykyinen keskustelu tuntuu istuvan saman ympäristöön. Kristityllä ei mukamas olisi arvojen tai moraalin osalta mitään erityistä omaisuutta.  Vaikkei olisikaan, niin arvoja ja moraalia tulee ja saa silti julistaa ja ylläpitää!!
Ensi sunnuntain teema itsensä tutkiminen pureituu toki asenteisiin ja arvoihin seuraavin sanoin: ”Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan” (Matt. 23:8-13). Siinäpä on elämän muistilistaa!. Samaan aikaan Jeesus silti julistaa, että Jumalan laki on totta ja täydellinen. Laista ei katoa yksikään piirto tai kirjain. Laki on ihmisten kasvattaja armon tielle. Mitäs sitten tehdään kun lakia ei enää ole?? Silloin ei varmaan tarivita enää armoakaan.
    • Kauppinen: ”Kirkolla on juuri tämä ongelma, kun se yrittää hyväksyä kaiken, mitä ihminen haluaa.”

      Ellei yrittäisi hyväksyä mitä maksavat jäsenet haluavat, olisi pian entinen kirkko.

  1. Kauppinen: ”Ihmisille on annettu vapaa tahto valita, ketä hän palvelee, vai pitääkö hän itseään palveltavana.”

    Mitä on vapaa tahto?

    Oliko Luciferilla vapaa tahto? Kyllä Jumala luultavasti kaikkitietävyydessään tiesi jo Luciferin luodessaan, että tämä enkeli tulee lankeamaan. Eikö lankeemuksen estäminen ollut täysin kaikkivoivan, hyvän Jumalan vallassa? Ellei ollut, niin ei Jumala ole kaikkivoipa, eikä hänenkään tahtonsa ole vapaa.

    Kuinka vapaa oli Aatamin ja Eevan tahto? Kaipa Jumala ilman muuta tiesi kieltäessään heitä syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta, että he tulevat lankeamaan. Miksi Jumala johdatti heidät kiusaukseen? Miksi ihmeessä se kielletty puu piti ylipäätään luoda sinne paratiisiin, jos siitä ei kerran saanut syödä?

    Oliko Juudas Iskariotilla vapaa tahto välttää Jeesuksen luovuttajan osa? Eivätkö Luciferin, Aatamin, Eevan ja Juudaksen kohtalot olleet muka kaikkivoivan ja -tietävän Jumalan toimesta ennalta suunnitellut ja määrätyt?

    Luin jostain, että kirkkoisä Hieronymos pohti aikanaan ihmisen pelastumisen ja vapaan tahdon ongelmia suurinpiirtein seuuraavaan tapaan: ”Koska kukaan ei pelastu ilman omaa tahtoaan (koska kaikilla on vapaa tahto), Jumala tahtoo meidän tahtovan hyvää, jotta kun tahdomme Hän tahtoo meissä ja itse täyttää oman suunnitelmansa.” Tämänkö nyt sitten pitäisi vakuuttaa ihminen tahdon vapaudesta? Ärsyttävää ja umpikieroa saivartelua minusta.

    Kristinusko on Jumalan kaikkivaltiuden, teodikean ongelman, armon ja ihmisen vapaan tahdon ihmeellinen sekamelska. Teologit selittävät asiaa jotenkin seuraavaan tyyliin:

    ”Luovuttaessaan ihmiselle tahdon vapauden, Jumala menetti osan kaikkivoipuuttaan. Täytyyhän Jumalankin pysyä luomissaan säännöissä, eikä Hän esimerkiksi pysty antamaan ihmiselle vapaata tahtoa ja samalla olla antamatta sitä. Ei Jumalakaan pysty kaikkitietävyydessään loogisiin, itse säätämiensä luonnonlakien vastaisiin mahdottomuuksiin. Ei pimeyttä voi olla ilman valoa, eikä iloa ilman surua. Vapaa tahto antaa ihmiselle pahanteon ja kärsimyksen aiheuttamisen mahdollisuuden. Jumalan tahto ei toteutuisi maailmassa, joka olisi suunniteltu pysyväksi paratiisiksi ja jossa Jumala koko ajan korjaisi ihmisten virheitä.”

    Eivät edellisen kaltaiset selitykset ainakaan minua tyydytä eivätkä vakuuta vähimmässäkään määrin mistään. Ei Raamatun Jumala ole pysynyt itse luomissaan säännöissä. Ainakin Jeesuksen syntymä, ihmeteot ja ylösnousemus ovat luonnonlakien vastaisia tapahtumia. Jos uskoo niihin, on uskottava myös, että Jumala pystyy jatkuvastikin rikkomaan omia sääntöjään kaikkitietävänä ja -voivana olentona.

    Miksi Jumala sallii vääryydet? Miksi Saatana on saanut Häneltä niin paljon valtaa? Jumalan avuttomuus pahan edessä on masentavaa ja estää osaltaan ainakin minua uskomasta Hänen olemassaoloonsa ja hänen pohjattomaan rakkauteensa luotujaan kohtaan.

    Ainoa uskonnollinen selitys syyttömiin ihmisiin kohdistuville maailman vääryyksille on se, että kaikki kurjuudet korvataan moninkertaisina kuoleman jälkeen taivaan iloissa. Minun puolestani tähän saa ihan vapaasti uskoa, jos kykenee. Minulta se jää kyllä tekemättä.

    • Kari, en muista enää tarkalleen mistä sen kauan sitten luin. Olisiko ollut Dawkinsin ”Jumalharha”, Hitchensin ”Jumala ei ole suuri” tai Cantell’in ”Tiedemiehen mietteitä uskosta”. Ei se nyt sanasta sanaan noin mennyt, mutta ajatus ja sisältö oli tuo, mitä kirjoitin.

    • Kimmo sanotti ongelmat edellä hyvin. Kristinuskon Opin pahin vihollinen ei olekaan ateismissa eikä harhaopeissa vaan logiikassa. Juuri siksi Oppi uppoaa parhaiten ihmisiin joiden looginen ajattelukyky on enemmän tai vähemmän rajoittunutta.

    • Kimmo kuvaa tässä protestanttisen teologian ongelmia. Augustinuksen vaikutus näkyy tässä taustalla. Nuo ongelmat syntyvät ihmisen väärin ymmärretystä antropologiasta. Ei yhtenäien kirkko ikinä omaksunut noita ajatusmalleja.

      Virheellinen on myös kuva Jumalan kuvasta ja hänen tahtonsa olemuksesta. Lainausmerkeissä oleva ajatus on jostakin filosofin kirjoituksesta. Apofaattinen teologia avaisi monta lukkoa. Eivät nämä ole mitään isoja kysymyksiä.

    • Ainoastaan tunnustuksellinen luterilaisuus opettaa Raamatun pohjalta, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa, toisin kuin täällä väitetään. Kyllä näissä tämän elämän kysymyksissä, kuten syönkö leipää vai puuroa, vaan ei kääntymisessä Jumalan puoleen . Tämä valitettava erehdys ihmisen vapaasta tahdosta liikkuu paljon juuri vapaitten suuntien tai muiden erehtyneiden opettajien kautta ja sekoitetaan kristinuskoon. Meidän rooli tai vapaus on vastaanpotkiminen, olimmepa ketä tahansa.

  2. ”Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.” Gal. 4:31.

    Ne, jotka tahtovat riippua kiinni ainoastaan laissa, ovat pelkkiä ismaelilaisia. Hekin voivat kyllä olla Jumalasta syntyneitä, niin kuin Ismael oli Abrahamin poika. He voivat kuulla Jumalan sanaa ja puhua siitä jopa enemmän kuin oikeat kristityt, mutta kuitenkin he opettavat teko-oppia, korostavat vapaata tahtoa ja tavoittelevat ulkonaisesti vanhurskasta elämää. He pysyvät palvelijattaren poikina eivätkä voi käsittää Jumalan sanan lupauksia. Jumalan armo ei vaikuta heissä; heissä ei ole mitään uskoa eikä henkeä, jonka avulla he voisivat vapautua laista.
    M Luther

    • Kuinka on ylpeyden laita, ihminen ei nöyrry tunnustamaan omaa rakkaudettomuuttaan eli sitä ettei kykene rakastamaanJumalaa ylikaiken ja näin ei ymmärrä/tunnusta tarvitsevansa Parantajaa, Jeesusta.

      Samoin epäusko kun ei usko että Jumala voi puhdistaa syntisen kaikista synneistään elämään tahdossaan.

    • Pekka kun Jumala kutsuu niin kyllä ihminen ymmärtää eläneensä erossa Jumalasta OMIEN tekojensa kautta, hedelmä näyttää kaikkien ihmisten tilan.

      Siis kun ihminen nöyrtyy ja tekee parannuksen ja ottaa kasteen ja saa Pyhän Hengen niin ei ole enää syntinen vaan Jumalan lapsi, pyhä (Jumalalle erotettu).