Vuonna 2017 astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Kysymys avioliitosta on esillä myös tämän syksyn seurakuntavaaleissa, sillä kansallinen Tulkaa kaikki-liike pitää tavoitteenaan samaa sukupuolta olevien oikeutta kirkolliseen avioliittoon. Teemana homoseksuaalien kristillinen avioliitto on erittäin tunteikas: joukoittain ihmisiä on jättänyt kirkon aina kun asiasta on julkisuudessa esitetty rohkeita kannanottoja.
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa ei voi syyttää siitä, ettei kysymykseen samaa sukupuolta olevien avioliitosta olisi huolella paneuduttu. Yksistään vuoden 2015 jälkeen kysymys on poikinut ainakin neljä piispainkokouksen julkilausumaa, kolme kirkolliskokouksenvaliokuntamietintöä, kaksi kirkkohallituksen tuottamaa avioliittotutkimusta, kirkkohallituksen toimittaman avioliittoa koskevan keskusteluohjeistuksen ja selvityksen siitä, millaisia vaikutuksia vihkioikeudesta luopumisella olisi kirkolle. Käräjillä on aiheen merkeissä käyty kahdesti, ja lisäksi aihetta on laajasti käsitelty jo vuonna 2002 hyväksytyn rekisteröidyn parisuhteen jälkimainingeissa. Kuitenkaan lopullista ratkaisua avioliittokysymykseen ei kirkossa ole saatu aikaan.
Samaa sukupuolta olevien kristillinen avioliitto jakaa kirkon jäseniä. Kipeimmät kiistakysymykset näyttävät ryhmittyvän kahden aihepiirin ympärille: nämä ovat Raamatun tulkinta ja yhteiskunnan suhde kirkkoon. Raamattuun liittyvät kiistakysymykset ovat epäilemättä kaikkein vaikeimpia, sillä kirkon on päätöksissään ehdottomasti nojauduttava Pyhään kirjaan. Lisäksi Raamatun tulkintaan kuuluva omantunnon vapaus vaikeuttaa näkemyserojen yhteensovittamista. Esimerkiksi kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintö vuodelta 2018 määrittelee omantunnonvapauden yhdeksi niistä argumenttien kokonaisuuksista, joiden valossa avioliittokysymystä olisi tarkasteltava.
Kysymys yhteiskunnan ja kirkon suhteesta vuorostaan jättää paljonkin mahdollisuuksia uudenlaiselle avioliitolle. Kuitenkaan tämän suhteen historiallista ulottuvuutta ei ole aina riittävästi huomioitu. Esimerkiksi kirkon avioliittokäsitystä koskevassa edustaja-aloitteessa vuodelta 2017 viitataan eduskunnan hyväksymään uuteen avioliittolakiin käsitteellä ”yhteiskunnallinen avioliittolaki”. Määritelmä synnyttää mielikuvan siitä, että kaksi avioliittoa säätelevää normistoa, yhteiskunnallinen ja hengellinen, olisivat ajautuneet jonkinlaiseen ennenkuulumattomaan ristiriitaan tasa-arvoisen avioliittolain astuttua voimaan.
Historioitsija Kirsi Vainio-Korhonen on todennut, että avioliiton solmiminen oli nimenomaan yhteiskunnallinen toimitus aina uudelle ajalle asti. Vasta vuoden 1734 valtakunnanlaki teki kirkollisesta vihkimisestä juridisesti sitovan oikeustoimen. Tarkasteltaessa mainittua lakia voidaan kuitenkin huomata, että uskonnon sijaan taloudelliset realiteetit hallitsevat lain sisältöä: laki käsittelee tarkoin omaisuuden vallintasuhteita ja perinnönjakoa. Lisäksi laki vahvistaa keskiajalta periytyvän käytännön, jossa morsiamen isä tai suku toimivat naittajina. Kirkon tehtävä ei laissa juuri korostu. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ”salawuoteudesa” siitetty lapsi saattoi avioliiton voimaan ilman erillistä vihkimistä, mikäli tapahtunutta seurasi kihlaus.
Reformaatio ja luterilainen oppi kehittyivät esiteollisella ajalla, mikä vaikutti myös avioliittokäsitykseen. Historioitsija Kekke Stadin onkiin todennut, etteivät reformaation jälkeiset muutokset avioliitossa onnistuneet tekemään täydellistä läpimurtoa: koko 1600-luvun ajan käsitys laillisesta avioliitosta säilyi epäselvänä. Näin ollen käsitettä ”kirkon traditio ei tulisi nähdä lähtökohtana perinteiselle avioliittokäsitykselle, kuten piispainkokous teki vuonna 2020 antamassaan vastauksessa avioliittoa koskevaan edustaja-aloitteeseen. Kirkon traditiota ei ole ilman yhteiskunnan historiallista kehityskulkua. Sama koskee vastauksessa esiintyvää ilmausta ”kirkon pitkä ajan kuluessa muodostunut itseymmärrys”. Luterilainen kirkko on rakentunut samalla kuin nykyaikainen valtiokin, ja sen itseymmärrys on muodostunut sitä mukaa kun feodaalinen maalaisyhteiskunta on vaihe vaiheelta muuttunut postmoderniksi yhteisöksi.
Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnössä vuodelta 2018 kiinnitetään huomiota kirkon näkemysten ja yhteiskunnallisen muutoksen väliseen suhteeseen. Valiokunta tuo tässä esiin oivallisen kysymyksen: ”On kysyttävä, muuttaako kirkko ja sen sanoma yhteiskuntaa vai yhteiskunta kirkkoa”. Maamme historiaa tarkasteltaessa voidaan huomata, että jälkimmäinen vaihtoehto on voimakkain. Esimerkiksi Sini Mäkelä tuo artikkelissaan ”Paasikivi ja kirkko” oivallisesti esiin, kuinka avioerojen nopea yleistyminen toisen maailmansodan jälkeen pakotti kirkon muuttamaan kantansa eronneiden uudelleenvihkimiseen. Yhteiskunta on aina raivannut tien, jolle kirkko on astunut.
Vastaavasti 1950-luvulla käynnistynyt maaltamuutto johti perinteisen perhekäsityksen uudelleenarviointiin, joka tällä kertaa oli luonteeltaan poliittista. Tämä näkyy eri puolueiden perheitä koskevissa määritelmissä: esimerkiksi Kokoomukselle perhe oli ”yhteiskunnan perusta” ja ”uusien sukupolvien synnyttäjä”, kun taas sosiaalidemokraatit ja SKDL ulottivat sosiaalisen elämän niin perheeseen kuin siihen kuuluvaan seksuaalisuuteen. Myös suomalainen kristinusko politisoitui prosessin seurauksena, mistä esimerkkinä on Suomen Kristillisen Liiton (nykyisin Kristillisdemokraatit) perustaminen vuonna 1958. Perheeseen ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset olivat puolueelle alusta asti keskeisimpiä.
Perhettä ja seksuaalisuutta säätelevät moraalinormit ovat aina lähtöisin yhteiskunnasta ja sen arvoista. Nämä arvot ovat vuorostaan sidoksissa kunkin aikakauden aineellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin, eikä nykyaika ole tässä minkäänlainen poikkeus. Hyvänä esimerkkinä on vuonna 2017 maailmanlaajuiseksi levinnyt Me Too -kampanja, joka puuttuu naisten kokemaan seksuaaliseen häirintään. Urbaanissa, yksilöä korostavassa yhteiskunnassa ”morsiamella” ei ole tukenaan sukua kuten reformaation alkuaikoina, vaan hänen puolelleen asettuu globaali ja monimiljoonainen sosiaalisen median käyttäjäyhteisö. Koko yhteisön tasolla seksuaalisuus ei milloinkaan ole täysin estotonta, vaan sitä ohjaavat normit ovat aina ankaria oman aikansa mittapuilla. Muuttamalla kantaansa seksuaalisuuteen kirkko ei sorru maailman viisauteen, vaan yrittää sopeutua aikansa olosuhteisiin.
Jos avioliitto on lähtökohtaisesi yhteiskunnan määrittelemä instituutio, tulisiko kirkon silloin luopua vihkioikeudestaan? Tällainen vaihtoehto oli esillä vuonna 2017, jolloin piispainkokous tilasi selvityksen siitä, millaiset vaikutukset vihkioikeudesta luopumisella olisi kirkolle. Selvityspyyntö kertoo jonkinlaisesta taisteluväsymyksestä: olihan kirkon avioliittokäsitystä aktiivisesti uudelleenarvioitu jo vuodesta 2002, jolloin eduskunta hyväksyi lain rekisteröidystä parisuhteesta. Lisäksi kirkko oli jo vuosia osoittanut hyvää tahtoa seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Esimerkiksi vuonna 2010 piispainkokous asettui kannattamaan vapaaehtoista rukousta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Epäilemättä negatiivinen julkisuus, lisääntynyt kirkosta eroaminen ja huoli kirkon ykseydestä ovat aikaansaaneet lamauttavaa väsymystä koko kirkon jäsenistössä.
Vihkioikeudesta ei kirkon kuitenkaan tulisi luopua. Sen sijaan avioliittokäsitystä on laajennettava vastaamaan ajan vaatimuksia. Oikeus kirkolliseen vihkimiseen olisi hyvä suoda myös niille, jotka ovat keskenään samaa sukupuolta. Tällainen menettely ei kiroa kristillistä avioliittokäsitystä, vaan tukee jo reformaatioaikana vahvistunutta tavoitetta: mahdollisuutta kristilliseen avioliittoon. Jokainen voi huomata, että puhtaasti aineelliset keinot perhettä ja seksuaalisuutta koskevien ongelmien ratkaisemiseksi ovat usein sangen puutteellisia. Ei tule sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että monet yleisesti hyväksyttävät yhteiselämän käytännöt ovat usein lähtöisin juuri kristillisestä ajattelusta. Tästä esimerkkinä on Jyrki Knuuttilan tutkimuksessaan esiin tuoma avioliiton alaikärajan korottaminen, joka oli reformaattoreiden keskeinen pyrkimys.
Kirkon äänen on kuuluttava silloin, kun perhe ja seksuaalisuus ovat yhteiskunnassa puheenaiheina. Tämä on juuri tällä hetkellä erityisen tärkeää, sillä avioliiton tulevaisuus näyttää epävarmalta. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan vuosittain solmittavien avioliittojen määrä on vuoteen 2020 tultaessa laskenut lähes kolmanneksella vuoden 2011 lukemasta. Syyt kehitykseen ovat epäilemättä moninaisia, mutta kirkon olisi joka tapauksessa tuettava kaikkia niitä, jotka haluavat astua avioon. Aidon avioliiton sijaan olisikin syytä korostaa aitoa mahdollisuutta avioliittoon.
Aapo Kihlanki
historian ja yhteiskuntaopin lehtori
Imatran Tulkaa kaikki-Kirkon uudistajat -valitsijayhdistyksen ehdokas seurakuntavaaleissa
Tuossa teologien perustaman järjestön Tulkaa kaikki-liikkeen blogissa todetaan
totuudenmukaisesti, että ”.. kirkon on päätöksissään ehdottomasti nojauduttava Pyhään kirjaan.” Olen samaa mieltä koskien avioliittoa. Avioliitto on Jumalan säätämänä miehen ja naisen välinen liitto, jonka Kristus itse vielä yksiselitteisesti vahvistaa. ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi.” Lisäksi Kristus toisaalla toteaa: ”Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä.”
Kuten voimme huomata tämä Jumalan säätämä avioliitto todistettavasti (Isän Jumalan ja Hänen neitsyt Mariasta syntyneen Poikansa suulla) ehdottomasti nojautuu Pyhään kirjaan. Perusteita muulle käsitykselle avioliitosta ei löydy kuin Jumalan sana ja asetus. Tasa-arvon ja lähimmäisenrakkauden käsitteet eivät päde tässä asiassa. Blogistin mielestä avioliittokäsitystä pitäisi ”muuttaa vastaamaan tämän ajan vaatimuksia”. Entäpä sitten, kun Jumalan selvä sana ja asetus ja ajan vaatimus ovat täydessä ristiriidassa keskenään? Kumpaa tulee kuunnella enemmän Jumalaa vai ihmisiä?
Kukaan eikä mikään ei Suomessa estä solmimasta avioliittoa oman/ kirkon käsityksen mukaan jos avioliiton lailliset edellytykset muuten täyttyvät.
Rautalankaa: Jos moottoritielle lisätään yksi kaista se ei estä muita ajamasta edelleen muita kaistoja.
Kosti: Homot ovat miehiä ja lesbot ovat naisia. Siis ihan Jumalan luomia miehiä ja naisia.
Seija. Niinhän minä totesin, että mieheksi ja naiseksi Jumala loi heidät. Mutta, kun on täysin selvää, että Jumalan selvä sana ja asetus ja tämän ajan vaatimus ovat täydessä ristiriidassa keskenään? Kumpaa tulee kuunnella silloin enemmän Jumalaa vai ihmisiä?
Kosti : Jumalan selvä sana kertoo, että meidän tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseämme. En näe tässä mitään eroa ’nykyajan vaatimusten’ suhteen.
Seija, kuten tuossa ensimmäisessä kommentissani totesin, niin perusteita muulle käsitykselle avioliitosta ei löydy kuin Jumalan sana ja asetus. Tasa-arvon ja lähimmäisenrakkauden käsitteet eivät päde tässä asiassa. Kun Raamattu todistaa Isän ja Pojan suulla avioliiton yhden miehen ja yhden naisen liitoksi, niin se asia tulee pysymään totuutena maailman loppuun saakka.
Se on sitten evlut-kirkko, joka tekee kompromisseja vastoin Jumalan selvää sanaa omaksi vahingokseen. Aivan oikein myös Yrjö Sahama toteaa, että ”samansukupuolisten avioliitto ei voi olla kristillinen avioliitto, vaikka yhteiskunnallinen laki sellaisen salliikin.”
Kosti: Väittämäsi: ” Raamattu todistaa Isän ja Pojan suulla avioliiton yhden miehen ja yhden naisen liitoksi” ei ehkä ihan pidä paikkaansa. Eiköhän monillakin vanhan testamentin patriarkoilla ollut useita vaimoja?
Kosti. Raamattu Ei mainitse Genesiksessä sanaa avioliitto ja Raamattu EI sano että mikään liitto olisi VAIN miehen ja naisen välinen. Luomiskertomuksen tarkoitus on sitä paitsi vain osoittaa, että saman LAJIN tulee pariutua keskenään, koska eläimistä ei ihmisen avuksi a siassa ollut.
Raamatun tulkinnoissa ei saisi tehdä väkivaltaa tarkoituksia tarkentavalle kontekstille.
”Raamattu EI sano että mikään liitto olisi VAIN miehen ja naisen välinen.”
-Minua oikeastaan häiritsee ilmaisut ”Raamattu sanoo/ei sano”
kuin myös ”Raamatun mukaan”.
Raamattu on haastava kokonaisuus, ja jos vedotaan Raamattuun olisi aina otettava esiin se mihin tarkkaan ottaen viitataan ja miksi se on käsillä olevan kysymyksen kannalta relevantti kohta/asia.
Esim. se että Raamatun henkilöillä oli useita vaimoja ei tarkoita, että ”Raamatun mukaan” on ok pitää useita vaimoja. Tai että se oli Jumalan alkuperäinen tarkoitus.
Voitaisiin siis (jälleen) tarkastella sitä mitä Jeesus sanoi vastatessaan fariseuksille kysymykseen avioerosta. Hän sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Ja hän jatkoi: »Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.» (Matt.19:4-6)
Eli miksi Jeesus aloitti muistuttamalla että kirjoitusten mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja mitä tarkoittaa ensimmäisen toteamuksen jälkeen sanottu ”SEN TÄHDEN”?
Itse käsitän sen niin, että SEN TÄHDEN että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, miehen ja naisen tulee liittyä yhteen ja tulla yhdeksi lihaksi. Ja sen tähden he eivät saa erota. Eroamiskielto koskee siis miestä ja naista. KOSKA mies ja nainen ovat Jumalan luomistyön kaksi toisiaan täydentävää puolta, ja tarkoitettu siksi liittymään erityisellä tavalla yhteen, täydentääkseen Jumalan luomistyön suhteessa toisiinsa.
Seijalle: tämä oli se ydinjuttu aiemmissa kommenteissani. Ei seksi lisääntymistarkoituksessa.
Seija, kiitos kysymästäsi, mutta oikein huomasit, että joillakin patriarkoilla oli nimenomaan vaimoja. (Lieneekö sekin johtunut nimenomaan syntiinlankeemuksesta) Mutta entä sitten se siunaus?
Kyseessä (1Mo1:27-28) on Jumalan sana ja asetus . ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”.
Lisäksi Mat19:5-6 antaa toisen todistuksen Kristuksen suulla ketä siunataan.
”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
Tässä ovat ne kaksi ja käytännössä kolme Raamatun todistusta mihin miehen ja naisen aviollinen siunaus perustuu. Siitä todistavat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kyllä tämä evlut-kirkossa tiedetään, vaikka se onkin ”nykyään laajentunut” mielipiteissään. Tulkoon nyt joku evlut-kirkosta antamaan todistuksen, kun kysymys on avioliitosta niin joku muukin siunaus on mahdollinen, kun siihen kuuluu kerran olevan hyviä teologisia perusteita. Mutta perustelkoon sen muuten (vaikkapa Raamatun sanalla) kuin tasa-arvolla, lähimmäisen rakkaudella ja yleisellä mielipiteellä, ne kun eivät tässä asiassa päde millään tavalla.
Kosti: Minulle Raamatun ydinsanoma ja merkitys on siinä, että se nimenomaan kertoo Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan huipentuen Jeesuksen lunastustyöhön ja Jeesuksen – usein vertaukseen kautta – opettamasta kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta.
Jollekin toiselle ihmiselle Raamattu näyttäytyy kokoelmana käskyjä ja kieltoja. Mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, etenkään makuukammarin puolella. Niin erilaisia me kristityt olemme.
Seija hyvä. Olen alusta asti erottanut sen mitä me ihmiset olemme, kuten Daavid toteaa meidän synnissä siinneen (Ps51) ja sen mikä on nimenomaan evlut-kirkon intentio tässä asiassa. Se on kuitenkin selvä fakta, mitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kautta avioliitosta Raamatussa on sanottu. No en toista sitä enää. Olet aivan oikeassa siinä, että Raamatun ydinsanoma on lunastus ja Jumalan rakkaus Kristuksessa Jeesuksessa meitä kaikkia kohtaan.
Kyllä Jumala tietää meidän kaikkien ihmisten surut ja murheet etukäteen. Mutta sitten tulee se mutta tässä asiassa, eikä tässä ole kysymys mistään makuukamarista. Jumalan asetusta avioliitosta miehen ja naisen liittona ei voida pyyhkiä pois tasa-arvolla, lähimmäisen rakkaudella, ei yleisellä mielipiteellä, ei enemmistön päätöksellä, eikä Eduskunnan avioliittolailla 2017.
Pitää huomata, että Jumala on sekä rakkaus että totuus. Ja totuus tässä asiassa on Jumalan sana ja asetus avioliitosta. Se pysyy huolimatta siitä, vaikka me kaikki kääntyisimme sitä vastaan. Kyllä evlut-kirkossa tämä totuus avioliitosta on aivan selvä, vaikka sitä halutaankin laajentaa koskemaan spn-pareja. Millä nuo laajennuksen kannattajat asian sitten perustelevat. Juurikin tuolla mitä sanotaan tasa-arvoksi ja lähimmäisen rakkaudeksi ja olisiko eronneiden vihkiminen kolmas todistus ja ilmeisesti tuo avioliittolaki 2017 neljäs? Se kun ei riitä, ellei sitä kyetä perustelemaan Jumalan Pyhällä sanalla.
”Raamattu Ei mainitse Genesiksessä sanaa avioliitto”
-Tässä oikeastaan onkin mielestäni se luomiskertomuksen kauneus. Aadamin ja Eevan suhteessa tulee esiin avioliiton syvin ydin tarkoituksenmukaisuus. Yhteen liittyminen Jumalan luomina miehenä ja naisena. Ju malan luoman ihmisyyden erilaisina, toisiaan täydentävinä puoliskoina.
Ei tarvita tällaiselle mitään erityistä termiä, sitä voi minusta kutsua miksi vain. Vaikka vain ”liitoksi”. Ei tarvittu vihkimistä, ei juridiikkaa ei avioliittoinstituutiota tai siihen liittyviä lakeja. Ei ollut yhteiskuntaakaan eikä häävieraita.
Mutta he toteuttivat keskinäisessä suhteessa sen mikä avioliitto perimmiltään on.
Kosti: En osaa sinulle selittää Jumalan olennaisinta luontoa.
Toivon, että löydät sen Raamatusta. Tämä voisi auttaa alkuun : https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Jumalan+rakkaus .
Seija. On erinomaisen hyvä asia, että pelkän tasa-arvopuheen rinnalle nostetaan myös Raamatun Jumala. Kysyt Jumalan olennaisinta luontoa. Tuo antamasi linkki kuvaa hyvin sitä mitä Jumala toisaalta on. Kokeilin toista hakusanaa.
”Jumalan totuus: Haullasi ei löytynyt yhtään sanaston sanaa / Totuus: Haullasi ei löytynyt yhtään sanaston sanaa.”
Sitten löytyi sanalla Synti: ”Synti erottaa ihmisen elämän lähteestä, Jumalasta. Jumalan luomisessaan ilmaisema tahto on, että ihminen eläisi siinä rakkaudessa, jota Hän itse osoittaa.” Sitten tuo sivusto toteaa: ”Syntiinlankeemusmyytti on peruskertomus pahuudesta, jossa käärme (Saatanan symboli) viettelee ihmisen nauttimaan sellaisen puun hedelmää, joka tuottaa kuoleman.”
Evlut-kirkon sivuston ylläpitäjälle on näköjään tullut virhe, kun se puhuu – SYNTIINLANKEEMUKSESTA MYYTTINÄ, ottamatta huomioon sitä, että se ei ole myytti vaan todellinen tapahtuma, jossa tuo Genesiksen käärme asettaa Jumalan sanan kyseenalaiseksi ja valehtelemalla kysyy: ”Onko Jumala todella sanonut…” Aadamin ja Eevan lankeemus ei jäänyt ilman seurauksia, josta jokapäiväinen elämämme todistaa.
Vaikka Jumala on rakkaus, niin Hän on myös totuus. Jeesus puhui totuutta rakkaudessa, johon me emme oikein tahdo pystyä. Hänhän sanoi: ´En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä syntiä enää tee. Me tiedämme, että totuuden takia hänet myös ristiinnaulittiin ja meidän kaikkien edestä.`
Mikä sitten on Jumalan olennaisin luonto? Hänen sanotaan olevan kärsivällinen, Pyhä ja myös salattu, joka ei avaudu meidän ymmärryksellemme. (Job) Hän on sanassaan ja Jeesuksessa Kristuksessa itsensä ilmaissut, jonka voimme lukea Pyhästä Raamatusta. Kun totesin evlut-kirkon pyrkivän laajentamaan avioliittokäsitystään, niin olisi myös hyvä mikäli – teologisia perusteita – löytyy muitakin kuin – tasa-arvo ja rakkaus – ne tuotaisiin myös esille. Ennustan ettei löydy.
Kosti: Kaikkea hyvää sinulle. Toivon, että Jumalan rakkaus koskettaa sinuakin. Koska ”Jumala on rakkaus”.
Seija. Kaikkea hyvää myös sinulle. Toivot, että Jumalan rakkaus koskettaisi myös minua. Se on kaunis toivomus ja kiitän sinua siitä. Kun tuo Jumalan pyhä rakkaus minua aikoinaan kosketti, en vielä tiennyt sitä, että uskoa seuraa aina risti. Nyt tiedän. Jumalan pyhä rakkaus on liitetty aina totuuteen. Sillä se portti on ahdas ja tie joka elämään vie on kaita. Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, sanoo Herra, joka vihaa syntiä mutta meitä syntisiä rakastaa.
Kosti kerrot: ”Jumalan pyhä rakkaus on liitetty aina totuuteen. Sillä se portti on ahdas ja tie joka elämään vie on kaita. Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, sanoo Herra, joka vihaa syntiä mutta meitä syntisiä rakastaa.”
Sanassa sanotaan, että ” Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”
En löydä Raamatustani kohtaa, jossa sanottaisiin: ”Herra vihaa syntiä mutta meitä syntisiä rakastaa”.
Tuo ”portti on ahdas…” -sitaatin olet leikannut irti Jeesuksen vuorisaarnasta, jossa nimenomaan Hän seuraavassa virkkeessä korostaa lähimmäisenrakkautta.
Sinä odotat raamatullisia perusteita samaa sukupuolta olevien vihkimiselle. Nämä sinun ’raamatulliset’ perusteesi sen kieltämiselle ovat asiayhteydestään irrotettuja jakeita, jotka eivät puhu avioliitosta sitä eivätkä tätä.
”Kristillinen avioliitto”, niin mikä se on? Mikä sinun mielestäsi tekee avioliitosta kristillisen? Molemmat ovat heteroita, riittääkö se? Molemmat kuuluvat kirkkoon , riittääkö se? Molemmat ovat SLEY:n jäseniä, riittääkö se? Jeesus itse oli läsnä Kaanaan häissä ja muutti jo valmiiksi viiniä juoneelle hääväelle n. 600 litraa vettä viiniksi. Tuliko tästä nyt sitten kristillinen avioliitto? Tarina ei kerro. Kerro sinä.
Seija. Niinhän Paavali toteaa (1Kor13:13). ”Mutta suurin niistä on rakkaus.” Ajatteletko, että Paavali hylkää tuon rakkauden tähden totuuden? Vai mitä kirjoittaa Johannes (Joh 1:17) ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Tuossa tekstissä tuodaan esille armon lisäksi siis myös totuus. Edelleen (Joh 8:32) ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Miksiköhän tässä yhteydessä kerrotaan, että totuus tekee vapaaksi ei rakkaus?
Niin, minä odotan perusteita nimenomaan evlut-kirkolta spn-parien vihkimiselle. Ne eivät ole perusteltavissa tasa-arvolla eikä myöskään mitä suurimmalla rakkaudella. Vastasin vain siihen, kun toivoit, että Jumalan rakkaus koskettaisi minuakin. Kerroin sen koskettaneen, mutta Jumalan sana sisältää aina sekä armon, että totuuden, kuten edellä tulee ilmi.
”Kristillinen avioliitto”, niin mikä se on? Yrjö Sahama sen tuossa kommentissaan ilmaisee, joten se riittänee. Viittaat Kaanaan häihin. Kristus tuon yhden naisen ja yhden miehen avioliiton siunasi läsnäolollaan ja teki sen merkiksi ensimmäisen ihmeensä. Spn-avioliitoa ei taida Raamatusta oikein hakemallakaan löytyä. Se nyt vaan on fakta.
Valtavasti argumentteja, mutta mikään ei korvaa miehen ja naisen avioliiton asemaa, eikä kirkolla ole perustansa pohjalla minkäänlaista kompromissin tekemisen lupaa. Herää kysymys, miksi edes vaaditaan ”kristillistä avioliittoa” tältä suunnalta, kun ei sitä ole olemassakaan sillä tavalla, koska Luoja on näin viisaasti kaksi erilaista sukupuolta yhteen tarkoittanut ja kaikki tiedämme ne luonnolliset syytkin siihen.
Samuel: Samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole korvaamassa heteroliittoa. Minä olen ollut naimisissa vaimoni kanssa kohta 20 vuotta. Ei ole tullut mieleenkään, että pitkällä yhteisellä liitolla ’korvaisimme’ jotakin muuta. Ja me kyllä tiedämme ne luonnolliset syytkin yhdessäoloomme: keskinäinen rakkaus ja se seikka, että naiset nyt vain yksinkertaisesti ovat se kauniimpi ja kiinnostavampi sukupuoli.
Samansukupuolisten avioliitto ei voi olla kristillinen avioliitto, vaikka yhteiskunnallinen laki sellaisen salliikin. Eivät myöskään kaikki miehen ja naisen väliset avioliitot ole kristillisiä avioliittoja. Jotta avioliittoa voitaisiin nimittää kristilliseksi avioliitoksi tulee sen täyttää seuraavat ehdot: 1) Liiton osapuolina ovat yksi mies ja yksi nainen. 2)Liitto solmitaan eliniäksi. 3)Liitto sisältää ehdottoman uskollisuusvelvoitteen. 4)Molemmat puolisot ovat jonkin kristillisen kirkon jäseniä. Lisäksi on huomattava, että eronneiden uudelleen avioituessa on avioeroon syyllinen osapuoli oikeutettu vain siviiliavioliittoon. Henkilöt, jotka ovat keskenään syyllistyneet aviorikokseen tekevät syntiä mennessään keskenään avioliittoon.
Jos kaksi kristittyä kastettua homoa solmii liiton, kuten tekivät mm David ja Joonatan. on se kristillinen avioliitto.
Surullista pilkkaa, taas kerran. Ikinä ei ole sellaisia sanan vastaisia saastaisia liittoja Raamatussa uskovat tehneet.
Yrjö S,
Kiitos selventävästä kommentista. Ortodoksinen kirkko on säilyttänyt omassa opetuksessaan Kirkon alkuperäisen Tradition. Avioero on sallittu, mutta seuraavat liitot siunataan eri tavoin kuin ensimmäinen, mikä kuvastaa avioliiton arvoa mysteeriona.
( https://www.ortodoksi.net/index.php/Avioliitto#Ortodoksinen_avioliitto ).
Toisaalta, jokainen uskonnollinen ryhmä voi vapaasti määritellä omat sääntönsä, onhan meillä uskonnon vapaus. Suomen ev.lut. yhteisö ja sen eri sektiot vaivat siis vapaasti julistaa omia kriteereitään ”kristilliselle avioliitolle”. Itse arvioin mainitun ryhmän ja vaikkapa muslimien tai hindujen toimihenkilöiden siunaamat parisuhteet kaikki yhtä ”kristillisiksi”.
Seppo, tekeekö sinusta puolisoiden kristillisyys avioliitosta kristillisen? Minusta ei. Kristillisyys on avioliiton perustassa, sisällössä ja tarkoituksessa ja siihen asetetussa tehtävässä. Silloinkin se on kristillinen vain jos sen tarkoitusta Jumalan tarkoittamalla tavalla toteutetaan.
Sari. Luetaanhan kaikki kastetut kristityt tilastoissa kristityiksikin ja jäsen maksun maksaneet kirkon jäseniksi ihan tutkimatta täyttääkö heidän kristillisyytensä asialle Jumalan asettamat ehdot vai ei…
Kerroin vain miten itse asian näen ja ymmärrän. Ja toivon että ymmärretään että tässä ovat vastatusten nimenomaan erilaiset näkemykset ja käsitykset siitä mitä kristillinen avioliitto on.
Sama siinä kuka todellisuudessa on kristitty. Tämän varmaan ymmärrätkin.
Sari: Aikaisemmista keskusteluista päätellen kristillinen avioliitto sinusta merkitsee heteroiden liittoa, jossa seksiä harrastetaan lisääntymistarkoituksessa.
Olen ennenkin kummastellut tätä. Aika monien heteroidenkin olisi siis syytä erota.
No minun näkemykseni/logiikkani mukaan jos kristitty on kristillisessä kielipelissä kristitty vaikka ei ole sitä Raamatun mukaan voi avioliitto olla samassa kielipelissä kristillinen avioliito vaikka ei olisi sitä Raamatun mukaan. Tämä on yksinkertaista arkilogiikka. Olen toki huomannut että logiikka ei kuulu monenkaan palstan kirjoittajan vahvuuksiin.
”Aikaisemmista keskusteluista päätellen kristillinen avioliitto sinusta merkitsee heteroiden liittoa, jossa seksiä harrastetaan lisääntymistarkoituksessa.”
-Olet päätellyt väärin. Noin en muista sanoneeni.
Olen selittänyt juurta jaksain useaan kertaan miksi avioliitto on mielestäni miehen ja naisen välinen liitto, ja mikä rooli mieheydellä ja naiseudella on Jumalan asettamassa avioliitossa. Ihmettelen ja harmittelen jos tuo on ainoa mikä sinulle on jäänyt mieleen… Ja sekin aika lailla omaa tulkintaasi.
”Olen ennenkin kummastellut tätä. Aika monien heteroidenkin olisi siis syytä erota.”
-Miten niin?
Seppo: ”No minun näkemykseni/logiikkani mukaan jos kristitty on kristillisessä kielipelissä kristitty vaikka ei ole sitä Raamatun mukaan voi avioliitto olla samassa kielipelissä kristillinen avioliito vaikka ei olisi sitä Raamatun mukaan. ”
-Tarkoitin juuri sitä että sinä saat olla sitä mieltä että puolisoiden kristillisyys tekee kristillisen avioliiton. Ja siltä pohjalta kannattaa samansukupuolisten liittoja. Toivoisin vain että ymmärretään että juuri käsitykset siitä mitä avioliitto on ja mitä kristillinen avioliitto merkitsee, jakavat mielipiteitä tässä. Ei halu syrjiä tai olla syrjimättä.
”Tämä on yksinkertaista arkilogiikka. Olen toki huomannut että logiikka ei kuulu monenkaan palstan kirjoittajan vahvuuksiin.”
-Totta kai 🙂
Daavid ja Joonatan jotka rakastivat toisiaan kuten Raamattu sanoo: ’naisen rakkautta ihmeellisemmällä tavalla’ solmivat liiton, josta käytetään sanaa berith/liitto eli samaa sanaa kuin avioliitoista muuallakin Raamatussa käytetään.
Mistä Heinola väittää tietävänsä että Daavidin ja Joonatanin rakkaus oli eroottista/seksuaalista eli ns. homorakkautta. Ymmärrän sen olleen filia-rakkautta. Mahdotonta edes kuvitella, että väittämäsi voisi olla todellisuutta ottaen huomioon Vanhan Testamentin tekstit. Daavid ei olisi voinut se Daavid joka on jäänyt kirjoihin ja johon sukuun myös tuleva Messias/Jeesus Kristus inhimilliseltä luonnoltaan kuului.
Raamatunkäännös 33/38 muotoilee näin: ”Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” Daavid ainakin vertaa rakkauttaan Joonatania kohtaan eroottiseen rakkauteen. Mitä muutakaan sanonta ’naisen rakkaus’ voisi miehen sanomana olla? Vertailussa Daavidin ja Joonatanin rakkaus osoittautuu naisen rakkautta ihmeellisemmäksi. Eikö se tarkoita, että se oli jotain enemmän, ei mitään vähäisempää.
Mistä väität tietäväsi että se oli f ilia rakkautta. Sanonta ’naisen rakkautta ihmeellisempi rakkaus’ puhu kyllä selvää kieltään ja käytetty termi berith mutta myös se, että isä saa aiheen raivota asiasta pojalleen ja haukkuu tämän häväisseen p e r v e r s s i n äitinsä h ä v y n. Kyse on selvästi sukupuolisuudesta.
Daavidko olisi ollut suhteessa tai edes sinnepäinkään, jonka Mooseksen laki mitä jyrkimmin sananakääntein tuomitsee kuvaamalla sitä hebrean sanalla תֹּועֵבָה kauhistus (3Mo18:22 ja 20:13). Tuon sanan תָּעַב etymologia Strong H8581 mukaan ilmaistaan sanoilla: vastenmielinen, inhottava, iljettävä. Tulihan Daavidin lankeemus Batseban kanssa ilmi, niin eikö sitten tämä ”kauhistus” vielä suuremmalla syyllä, jota yritetään vierittää täysin perusteettomasti Daavidin ja Joonatanin suhteeseen.
Eikö kyseisessä Raamatun kohdassa ole luettavissa, että Daavidin ja Joonatanin suhde oli nimenomaan erilaista kuin naisen ja miehen välinen suhde. Se oli jotain muuta, vielä ihmeellisempää. Toivon ettet Heinola lähde tästä asiasta sen enempää viisastelemaan. Siinä ei minun tulkintani viitata lihalliseen rakkauteen vaan syvälliseen yhteyden kokemiseen henkisellä ja tunnetasolla (filia).
Senköhän takia Seppo Sodoman kaikki miehet tekivät mitä tekivät, kun se oli naisen rakkautta ihanampaa?
> Senköhän takia Seppo Sodoman kaikki miehet tekivät mitä tekivät, kun se oli naisen rakkautta ihanampaa?
Ainakin minun Raamatussani Sodoman miehet uhkaavat raiskata kaksi Herran enkeliä. Minun on vaikea nähdä rinnastusta ihmisten välisen rakkauden ja henkiolentojen raiskaamisen välillä.
Niin, hebreassa tässä yhteydessä käytetään sanaa הָאֲנָשִׁים – mies, joten heidän silmissään ”nuo miehet” näyttivät ilmeisesti ”sopivilta” sekä nuorille, että vanhoille eivätkä naiset heille kelvanneet.
Kuulehan nyt Kosti, Daavid teki paljon muutakin mitä Jumalan laki kielsi. Ei laki yläluokkaa koskenut silloin kuten ei aina nykyäänkään, jolloin sen kiertämiseen on rahalla ostettavat keinot.
Kun/jos mies ei saa naisen kanssa nautinnollista tyydytystä mutta oman sukupuolen kanssa saa, on se tietysti paitsi fyysisesti erilaista myös kokemuksena ihmeellisempi kun hänen naisen kansa saamansa. Lukekaa nyt fundamentalistit Raamatun teksti tässäkin sellaisena kuin se on kun kirjaimellisesta sanasta niin tarkasti kiinni muuten pidätte.
Sari. Luetaanhan kaikki kastetut kristityt tilastoissa kristityiksikin ja jäsen maksun maksaneet kirkon jäseniksi ihan tutkimatta täyttääkö heidän kristillisyytensä asialle Jumalan asettamat ehdot vai ei…
”Niin, hebreassa tässä yhteydessä käytetään sanaa הָאֲנָשִׁים ..”
Paitsi että אֲנָשִׁ merkitsee myös ja ensisijaisesti ’ihminen’.
Raiskaaminen ei ole erotiikkaa vaan sekä ruumiillista että henkistä väkivaltaa. Lootin ovella riehuneilla ei ollut mitään tekemistä minkään lajin rakkauden kanssa, tuskin edes seksuaalisuuden. He halusivat loukata ja häpäistä.
Kosti: Lue historiankirjoja. Sodassa yleinen vihollisen häväistyskeino on raiskata vastapuolen sotilaita. Se on vallan näyttämisen keino. Eikä tarvitse mennä kauas historiaankaan. Näitä uutisia voit lukea esim. Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan.
Niin Seppo, Daavidhan lankesi aviorikokseen, mutta älä nyt yritä sovittaa häneen omaa tulkintaasi liitosta, josta käytät sanaa ”avioliitto”. En nyt jaksa paneutua tarkasti hebrean tekstiin tässä yhteydessä.
Kosti, berith on käännetty ja tulkittu myös avioliittoa tarkoittavaksi käsiteeksi.
Muta kyllä pelkkä liitto-sanakin minulle käy, kun asiayhteydestä muuten selviää millainen liitto on ollut kyseessä…
Toistan aiemmasta keskustelusta mielestäni vahvan näytön:
Daavidin sanamukaisesti käyttämät sanat 2 Sm 1:26: אַהֲבָתְךָ לִי, מֵאַהֲבַת נָשִׁים מְאֹד; נִפְלְאַתָה
suuresti ihanampaa rakkautesi minulle rakkauksista naisten
Daavid käyttää rakkaudestasi sanamuotoa אַהֲבָתְךָ ,joka tarkoittaa myös eroottista rakkautta. Hepreassa hän vertaa tätä rakkautta ’naisten rakkauksia’ ihanammaksi (nautinnollisemmaksi),ja tässä hyvin merkityksellinen m o n i k k o ’naisten'(nasim) viitannee hänen omiin aikaisempiin naisiinsa, joita Daavid on rakastellut, ja joista Joonatan on varmaan kuullut, ei siis johonkin yleiseen ’naisen’ rakkauteen.
Seppo. Älä nyt edes kuvittele, että Daavidin ja Joonatanin liittoa voidaan verrata mihinkään avioliittoon. VT:n ja judaistiikan prof. Antti Laato antaa selkeästi ymmärtää että ”Lähi-idässä liittosuhdetta kuvataan usein juuri sanalla ”rakastaa”. Tämä verbi määritteli sitä, kuinka liittosuhteessa olevien piti suojella ja varjella toisiaan.”
1Sam18:1. kerrotaan Joonatan kiintyneneen – kaikesta sielustaan – Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä – niinkuin omaa sieluansa. Kyse ei ole rakkaudellisesta ja eroottisesta suhteesta sen enempää kuin jakeissa (1Mo44:30-31), joissa kerrotaan Jaakobin suhteesta poikaansa Benjaminiin, jonka hänen oli pakko päästää muiden veljien mukana Egyptiin:
”Jos minä (Juuda) siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on – kaikesta sielustaan kiintynyt -, niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan.
Kosti! Kun juuri edellä sanoin, että kyllä minulle pelkkä liitto-sanakin Davidin ja Joonatanin suhteesta käy!!!!!! Olennaista on se että tuo liitto on ollut on luonteeltaan selvästi sukupuolinen, siihen ei mitään kummempia kuvittelemisia tarvita, kunhan lukee selvästi kerrotun.
Olisiko Seppo sitten niin, että Genesiksen käärme olisi luikerrellut Daavidin ja Joontanin väliin ja kuiskannut: ”onko Jumala todellakin sanonut”…ettei kannata ottaa huomioon tuon sanan תָּעַב etymologiaa.
Siis tarkoitatko Kosti että heterorakastavaiset eivät voisi olla toisiinsa myös ’ kaikesta sielustaan kiintyneitä’.
No tottakai !!!! sanontaa voi käyttää laajasti- Daavidin ja Joonatanin suhteessa on otettava k a i k k i asiassa sanottu huomioon.
Kahistva se oli Uuriannkintapatamine eikäse Daavidia haitannut…
Ja siellä oli Kosti läsnä kaksikin Genesiksen käärmettä, molempien poikien jalkojen välissä yksi.
Jos sinua sanojen merkityshistoria kiinnostaa niin tutkipa miksi heprean käärme-sana eli Nachash alkaa Nun kirjaimella ja mitä kaikkea nun on merkityksenä ja kuvina ja järjestysluvussa 14 tarkoittanut. Mutta älä kerro tuloksia kenellekään herkälle nunnalle.
https://ancient-hebrew.org/names/Nun.htm
Siis: Kauhistava se oli Uuriankin tapattaminen eikä se Daavidia haitannut…
Jokainen pappi, joka on vihkinyt tähän mennessä spn-pareja ei ole vihkinyt heitä kristilliseen vaan pakanalliseen ”avioliittoon,” vaikka heidät kirkossa olisi vihittykin tai vastaisuudessa vihitään.
Sanaan ’kristillinen’ lisätään tässä ylimääräistä sisältöä. Niin taidetaan tehdä myös sanan ’pakanallinen’ kohdalla. Lainausmerkit sanan ’avioliitto’ yhteydessä on mielestäni jo loukkaus.
Kuten Yrjö Sahama kommentissaan totesi. ”Samansukupuolisten avioliitto ei voi olla kristillinen avioliitto, vaikka yhteiskunnallinen laki sellaisen salliikin.” Jos se ei ole kristillinen, niin mikä se sitten on? Näinollen yhtään kristillisempi tuo ”spn-liitto” ei ole, vaikka heidät olisi kirkossa vihittykin. Ihmettelen lisäksi sitä, että papit vihkivät noita liittoja kirkolliskokouksen päätöksen vastaisesti evlut-kirkon johdon tietäen? Mahtaako olla oikein, että juridiikka sivuutetaan noin vain? Vaikka kirkolliskokous toisin päättäisikin Jumalan sanaa ja asetusta avioliitosta se ei tietenkään tee tyhjäksi.
Mitä tuohon sanaan pakana tulee, niin oliko se sitten Jeesukselta loukkaus, kun hän totesi mm. (Mat6:31-32) ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme? Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.”
Jeesus tarkoitti pakanoilla muita kuin juutalaisia. Siihen porukkaan me suomalaisetkin kuulumme.
Martti, olen aivan samaa mieltä kanssasi suomalaisten pakanuudesta. Toki ainakin noin 1000 vuotta kristinuskoa maassamme on asetelmaa muuttanut, ellei suunta sitten ole kääntynyt jo hieman takaisin.
”Martti, olen aivan samaa mieltä kanssasi suomalaisten pakanuudesta.” Et näköjään ymmärtänyt. Jeesuksen tarkoittamalla pakanalla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Se viittasi kansallisuuteen. Sinä taas käytät sanaa toisessa merkityksessä, Kosti Vasumäki. Siinä katsannossa tuskin olemme samaa mieltä.
Blogisa on valitettavasti historiallisia virheitä, kun kontekstia ei oikein ymmärretä. Esimerkiksi:
1734 laki teki kirkollisesta vihkimyksestä pakollisen. Sitä ennen riittävän pitkä yhdessä asuminen katsottiin avioliitoksi. Erottelua avo- ja avioliiton välillä ei ollut, eikä siis mitään vihkitoimitustakaan. Avioliitto yksinkertaisesti katsottiin toteutuneeksi faktaksi, kunnes vihkiminen tuli pakolliseksi.
Jatkuvasti esitetään samoin näkemystä, että sodan jälkeinen keskustelu olisi saanut kirkon muuttamaan kantaa eronneiden vihkimiseen. Eronneiden vihkiminen oli kuitenkin mahdollista reformaatiosta alkaen. Tämä perustui käsitykseen avioliiton ei-sakramentaalisesta luonteesta. Avioeron saaminen oli kuitenkin ollut ennen sotia vaikeaa. Oli pitänyt todistaa puolison uskottomuus tai tapauksessa, jossa puoliso oli hylännyt, hankia julkinen kuulutus ja noudattaa vuoden odotusaikaa puolisolle palata.
Hyvä Ilmari K,
Pieni tarkennus. Kirkon Tradition mukaan avioliitto on mysteerio (”sakramentti”), toisin kuin protestanttisissa yhteisöissä.
Kirkko (ortodoksinen siis) on aina sallinut avioeron, ja toisen ja kolmannenkin avioliiton ekonomian vuoksi. Eron kieltäminen oli Rooman piispan (paaviin) innovaatio. Eikä kovin hyvä sellainen.
Kirkolliskokouksessa haluttiin siis säätää eronneiden vihkikielto, koska sellaista ei ollut. Eroja oli tullut sodan jälkeen paljon, ja tämä häiritsi beckiläisvaikutteista papistoa, joka luki Raamattua tässä eri tavoin kuin luterilaisuus.
Ylläpidolle ja muillekin lukijoille huomioni,
Tämä on neljäs blogi Tulkaa kaikki liikkeeltä
10 päivän sisään tähän seurakuntavaalien läheisyyteen.
Aika paljon vai mitä?
Tällä palstalla on esiintynyt blogisteja, jotka ovat kirjoittaneet blogin jopa peräkkäisinä päivinä ja monta kertaa viikossa. Et ole kuitenkaan aikaisemmin puuttunut näihin ylläpidon vastaisiin käytäntöihin. Miksi nyt heräsit toimimaan ylläpidon assistenttina?
Seija,
en ole ylläpidon assistentti(olipa halventava nimitys sinulta minulle).
Enkä ole viimeaikoina paljoakaan sivustolla vieraillut.
Satuin nyt tämän asian huomaamaan.
Varmasti sinäkin ilmoitat(tai sinulla ainakin on siihen mahdollisuus),
jos joku ryhmä/ihminen laittaa blogeja tänne vähän väliä.
Käsite ”kristillinen avioliitto” on muutakin kuin vain se, että siinä kristityiksi luokitellut on vihitty.
Millaista vihkikaavaa on käytetty, tuskin on pääkysymys (paitsi nykyään kai monellekin).
Monet kristityt, jotka eivät esim. kuulu ns. vanhoihin kirkkokuntiin, on vihitty Suomessa maistraatissa – ja sitä avioliittoa pidetään ihan oikeasti kritillisenä. Perinteisesti kritilliset avioliitot ovat olleen tasa-arvoisia: niissä on ollut mies- ja naiskiintiö, 1 kpl kumpaistakin ”laatua”.
Suomessa avioliittokäsitys on muutettu nyttemmin. Meillä on nyt erilasia avioliittokäsityksiä. Kristillistä avioliittokäsitystä kai ei ole muutettu? Toisaalta nykyäänhän kaikki taitaa olla vain tulkintaa… sekin, mitä ”kristinusko” tarkoittaa.
Joku mainitsi kaistan lisäämisen. Jos kaitaan tiehen lisätään kaista, on vaara, että siitä tulee lavea tie! Vikutus ei ole vähäinen.
Lahtiunen, yritit olla nokkela muta teit mahalaskun: lavea tie kun tulee vaarallisesti vain jos sillä ajavat rikkovat lakia. Sitä rikotaan aivan yhtä hyvin ellei enemmän kahdella kaistalla. Lisäkaista luo turvallisuutta.