Astu portista kirkon pihaan Alexandriassa, Egyptissä. Odotat näkeväsi kirkkorakennuksen, ehkä pienen istumapaikan ja puistopläntin sen edessä. Sen sijaan pihalta löytyy ruokakauppa, pieni jalkapallokenttä, vanhainkoti, lääkäriasema, taidepaja ja kahvila – kaikki kirkon ylläpitämiä. Lähes kaiken, mitä elämiseen tarvitsee, saa kirkon yhteydestä. Täällä asuu yhteisö, isolla Y:llä.
Kävin elokuussa työmatkalla tutustumassa Egyptin Pipliaseuraan ja sen työhön kirkkojen kanssa. Suomen Pipliaseura yhteistyössä Egyptin Pipliaseuran kanssa tukee raamatunkäyttöä seurakunnissa. Tutustuin eri koptiortodoksisiin kirkkoihin ja opin, miten vahvasti seurakunnat pitävät siipiensä suojissa lapsia ja nuoria, kasvattaen heitä kantamaan aikanaan vastuutaan seurakunnan työstä. Pipliaseuran lastenmateriaalit, raamattukurssit ja erilaiset lukuohjelmat muodostivat seurakunnissa vahvan opetussuunnitelman, jonka ansioista seurakuntalaisten suhde Raamattuun syvenee.
Jokaisella seurakunnan jäsenellä tuntui olevan oma palvelutehtävänsä, vapaa-ajankäytön ongelmia ei ollut kenelläkään. Palattuani kerroin tästä seurakuntatyössä aiemmin olleelle kollegalle. ”Tämähän on jokaisen seurakuntatyöntekijän päiväuni!”, työtoveri totesi.
Vahvassa yhteisöllisyydessä piilee Egyptin kristillisen vähemmistön tuki ja turva. Toisinaan se on ollut välttämätöntä: työtoverit Egyptissä muistavat ajan, jolloin ei ollut itsestään selvää, että kristitty saa vaikkapa sairaalasta palvelua. Juuri nyt kristittyjen asema yhteiskunnassa tuntuu melko vakaalta ja turvalliselta, mutta se ei vähennä kirkon ja sen ympärillä olevan valtavan perheenomaisen yhteisön merkitystä.
Tästä päästään siihen päiväuneen: olisipa meillä Suomessakin sellainen kulttuuri, jossa uskon ja seurakuntayhteyden välillä vallitsisi yhtäläisyysmerkki. Olisipa kirkko toiminnan keskus, jossa kynnys olisi olematon, katto korkealla ja seinät leveällä olla oma itsensä ja touhuta. Jos tänään en jaksaisikaan uskoa, voisin silti mennä kirkkoon toisten kannateltavaksi.
Konditionaalimuodoista ja päiväuneksimisesta ei tarvitse olla pitkä matka todellisuuteen. Kirkkokin näyttää eniten aktiivisilta jäseniltään. Ottamalla osaa, tekemällä ja mahdollistamalla muiden tekemisen, pääsee jo pitkälle. Juuri nyt voi ottaa osaa äänestämällä seurakuntavaaleissa.
Seurakuntavaalien yhteydessä järjestetään vaalikeräys. Suomen Pipliaseuran osalta keräysvarat ohjataan lapsityöhön konfliktiherkillä alueilla Lähi-idässä, kuten lapsille Alexandriassa. Lisätietoja: Vaalikeräys – Seurakuntavaalit
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä”
Joh. 17:21
Teksti: Hanna Hokkanen
Kuvat: Katri Ketola / Suomen Pipliaseura
Kirjoittaja on Piplian varainhankinnan päällikkö, joka päiväuneksii lohikäärmeistä ja siitä että oikeudenmukaisuus ja rakkaus lisääntyisivät maailmassa.
Kirkkomme hallinnollinen rakenne ei mahdollista yhteisen päiväunemme toteutumista. Meillä on hyvin vähän tilaa seurakuntalaisen omaehtoiselle toiminnalle.
Päiväunessa jokin seurakuntalaisten ryhmä haluaa aloittaa palvelutoiminnan ja sen vetäjä kertoo toiminnan aloittamisesta seurakunnalle. Sovitaan miten toimitaan ja yhteisenä tavoitteena seurakunnan toiminnan laajentaminen uuteen toimintamuotoon ja myös srk. pelisääntöjen mukaisesti. Sitten aloitetaan toiminta itsenäisesti.
Luulisi että päiväuneen löytyisi kirkossa tilaa helposti. Tiukka hallintokoneisto vaan ei helposti tilaa anna.